Välipäiväpostaus

Ensiksi hieman aiheen vierestä: bongasin joulukuun puolivälissä Länsi-Suomen tekstiviestipalstalta vaihtoehtoisen nimityksen joululle: voittavan auringon juhla. Wikipedia kertoo tarkemmin, että tämänkaltanen nimitys oli ilmeisesti käytössä muinaisilla Roomalaisilla vuoden 300 tietämillä. Roomalaiset juhlistivat Sol Invictus^[wiki] -jumalan syntymäpäivää 25. joulukuuta, joka oli Roomalaisten kalenterissa talvipäivänseisauksen ajankohta. Myöhemmin tämä päivä tosin julistettiin erään toisen historiallisen henkilön syntymäpäiväjuhlaksi.
Sen enempää lietsomatta uskonnollista pahennusta, totean vain että itselleni parhaimman olon tähän aikaan vuodesta tuo juuri tuo ymmärrys ja tieto siitä, että valon määrä lisääntyy. Valo luonnossa lisääntyy itsestään kun taas joulumielen eteen täytyy nähdä hirveästi vaivaa: Pitää valmistella jouluruokia, toteuttaa massiivinen joulusiivous ja tehdä joulusitä ja joulutätä. Valtaväestön noudattamaa trendiä vastoin emme ole stressanneet juuri mistään vaan olemme nauttineet olostamme ilman suurempaa jouluhössötystä.

Stressistä päästään lopulta itse aiheeseen: pientä stressiä aiheutui kun Samppa teloi vasemmasta takajalastaan yhden kynnen. Kynsi parantuu ajan kanssa, mutta on toistaiseksi hieman kipeä, minkä takia Samppa saa kipulääkettä.
Olemme viettäneet Sampan ja Lauran kanssa lähes koko loman kotikodissani Rauman Tarvolassa, joten Samppa on päässyt vapaasti temmeltämään isolla pihalla suurien lumikinosten keskellä. Kylmä lumi ainakin lievittää kipua ja edistää paranemista.

Samppa lumen keskellä (25.12.2009)

Huolettomasta joulusta huolimatta vaihdoimme kyllä lahjoja. Eräässä Lauran ystävältä saadussa paketissa oli kaksi todella hienoa sealyham-aiheista tyynyä. Lisäksi Laura sai pienen kukkaron, johon oli painettu samanlainen sealyhaminterrierin kuva kuin kuvassa alla näkyviin tyynyihin:

Samppa ja sohvatyynyt. Design Sini Laaksonen (26.12.2009)

Tanssitunti

Varhaisen sunnuntai-iltapäivän myöhäiseen brunssiaikaan telkkarista tuli tuttuun tapaan Frasier-putki. Erään jakson lopputekstien takana Frasierin Eddie-koira oli leikkimässä robottikoira Aibon kanssa. Eddie muun muassa tanssahti takajaloillaan itsensä ympäri.
Samppa osaa "tanssia", eli lähinnä hyppiä muutaman askeleen eteenpäin takajaloillaan seisten. Kaikkia kieltoja uhmaten otimme telkkarista mallia ja yritimme opettaa Samppaa tanssimaan samalla tavalla. Opettaminen on sinällään helppoa, koska Samppa jo ennestään osaa nousta takajaloilleen. Tarvitsee vain saada Samppa enää pyörähtämään itsensä ympäri:









Eipä se sen hankalampaa ole.

Lunta ja pakkasta

Länsi-Suomessa on nyt vallinnut melkein viikon jo kunnon talvikelit; pakkasta on ollut yhtäjaksoisesti yli kymmenen astetta ja lumi on peittänyt alleen synkeän maan. Tällaista soisi mielellään jatkuvan koko talven.
Metsissäkin on tällaisilla keleillä mukavempaa liikkua kun lenkin jälkeen risujen sijaan sampan turkista täytyy putsata vain kevyet pakkaslumet pois. Lumisten hankien läpi kahlatessa on tosin hyvä muistaa että koirakin voi paleltua, eli ulkona ei välttämttä kannata yhtäjaksoisesti olla pitkiä aikoja.

Haukottelu

Muistan lukeneeni, että eläimet ja myös ihmiset haukottelevat refleksinomaisesti kun eivät osaa päättää tai eivät tiedä mitä tekisivät tietyissä tilanteissa.
Muistan nähneeni tällaista käytöstä ainakin kissoilla, mitä nyt niiden puuhia olen jonkin verran seurannut.
Kissoista päästään näppärästi Samppaan, joka nokosiensa jälkeen silloin tällöin venyttelee kuin kissa, etutassut ojennettuna pitkäksi eteen ja takapuoli ja häntä suoristettuina ylös, selkä alaspäin kaartuneena. Venyttelyn ohella irtoaa myös reilunkokoinen haukotus. Yleensä Samppa ei haukotellessaan kotioloissa pidä ääntä.
Julkiset tilat ovat kuitenkin asia erikseen. Tänään kun odotin Tampereen linja-autoasemalla bussia ja istuin Sampan kanssa penkillä, niin vähän väliä Samppa haukotteli ja päästi samalla ulisevia, ehkä etäisesti Chewbaccan ääntelyä muistuttavia ääniä. Sama meno jatkui sen jälkeen kun vaihdoimme bussia Huittisissa. Muutaman minuutin ajan Samppa haukotteli kuuluvaan ääneen bussissa.
Olisi vain kiva tietää mistä tällainen ääneen haukottelu johtuu. Tekeekö Samppa sitä refleksinomaisesti, piruuttaan vai ihan huomionkipeyttään? Ihkusöpösti haukottelemalla Samppa sai ainakin vanhemmilta naisihmisiltä huomiota hymyn kera.

Voittaja ja Pohjoismaiden Voittaja 2009

Muutamassa aiemmassa postauksessa mainostamani Voittaja- ja Pohjoismaiden Voittajanäyttelyt järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa menneenä viikonloppuna. Itselleni ilmaantui lauantaiksi kiireellisiä juoksevia asioita, joten en ehtinyt paikalle. Laura kuitenkin pääsi Tampereelta Sampan kanssa tolkuttoman liikenneruuhkan läpi viime tingassa paikalle Voittaja-näyttelyn alkukehiin.
Alkukehiin Sampan matka tyssäsikin, sillä Samppa oli PU-2, häviten parhaan uroksen tittelin itänaapurista tulleelle Camperdown Des Sables Du Nordille.
Sampan ja Lauran aikainen paluu Helsingistä takaisin Tampereelle lauantaina soi mahdollisuuden psyykata itsemme kuntoon sunnuntain näyttelyä varten. Samppa liikkui ja esiintyi sunnuntaina jo täydellisyyttä hipoen, päihittäen myös lauantaisen kilpakumppaninsa. Samppa oli rotunsa paras, ja siten myös Pohjoismaiden Voittaja. Kyseisen tittelin tämän vuoden ruusuke on kuvassa oikealla. Ryhmäkehässä ei sen sijaan tullut menestystä.
Paikalla oli Sampan lisäksi Six-Packin koirista Kleo, Sissi, Maija ja Penni. Lauantaina mukana oli edellämainittujen lisäksi vielä Helmi. Koska Six-Pack-koiria oli näinkin paljon paikalla, oli osallistuminen kasvattajaryhmään mahdollista ja minäkin pääsin taluttamaan Sissiä ryhmäkehässä.
Paikan päältä ei valitettavasti ole visuaalista materiaalia tarjolla, sillä kamera oli molempina päivinä lähdön hetkellä hukassa.

Kielletyt aineet

Kielletyt aineet - eli mitä koiralle ei saa syöttää? Laura lähetti aamulla viestiä ja kysyi että kumpaa ei koiralle saanut antaa, munan valkuaista vai keltuaista. Itsekään en heti muistanut vaikka muistan kyllä kuulleeni asiasta. Internetin keskustelupalstoilla ja myös Sampan mukana tulleessa koiranhoito-oppassa kerrotaan, että koiralle ei saa antaa raakaa kananmunan valkuaista, sillä se estää muun muassa B-vitamiinin imeytymisen elimistöön.
Suklaa tulkitaan koiranäyttelyissä dopingiksi. Lisäksi koiran elimistö ei pysty käsittelemään suklaan sisältämää teobromiinia. Tumma (eli "puhtaampi") suklaa sisältää tätä ainetta enemmän. Pienistäkin annoksista on seurauksena on myrkytystila.
Opas toteaa myös, että raa'at juurekset eivät sula koiran suolistossa, ja ne aiheuttavat muun muassa ummetusta. Juureksia voi tosin antaa raasteena. Oma tapani antaa porkkanoita Sampalle silloin tällöin lienee siis kyseenalainen.
Muita kiellettyjä aineita, joita saattaa ajattelematta antaa koiralle ovat sipuli, linnun ja porsaan luut ja rustot, raaka kala, suola, sokeri ja mausteet. Eksoottisempia kiellettyjä ruokia ovat viinirypäleet ja rusinat, sekä avokado. Lisäksi vahingossa koira saattaa kadulta syödä ksylitolia tai tupakantumppien mukana nikotiinia, joista molemmista voi aiheutua myrkytystila. Ikävimmissä tapauksissa jotkut viiripäät ovat saattaneet kylvää lenkkipolkujen varsille rotanmyrkkyä. Lisäksi vaikka itse olisi edesvastuuttomassa kunnossa, niin alkoholia ei saa antaa koiralle. Alkoholia voi joutua koiran elimistöön myös pullataikinasta, kun sen sisältämä hiiva alkaa käydä koiran mahassa.

Teksti perustuu osittain Taigalta-kennelin kiellettyjen ruokien listaan, jossa on tarkemmin eritelty miksi mikäkin aine on kielletty.

Sankarikoirat ja Voittaja-näyttely

Kennelliitto myöntää vuosittain sankarikoira-titteleitä kuluneen vuoden aikana erittäin ansioituneille hännänheiluttajille. Minun piti tästä aiheesta tehdä postaus jo marraskuun loppupuolella kun Ilta-Sanomat uutisoi aiheesta otsikolla Nämä sankarikoirat pelastivat ihmishenkiä - eli edes kerran vuodessa keltainen lehdistö uutisoi positiivisesti koirista.
Ensi viikonloppuna järjestettävässä Voittaja-näyttelyssä sankarikoiran arvonimen saa tällä kertaa kuusi karvaturria. Aiheesta on myös virallinen tiedote Kennelliiton sivuilla: Kuusi koiraa palkitaan sankarikoirana vuonna 2009.

Kennelliiton sivuilla oli myös tiedote, että viikonlopun näyttelyissä kaksi kehää on jouduttu siirtämään ulos suurten osanottajamäärien takia. Ulos joutuvat lauantaina suomenlapinkoirat, lapinporokoirat, laikat, norjanhirvikoirat sekä jämtlanninpystykorvat. Sunnuntaina joulukuisensynkeästä, kuraisesta nollakelistä pääsevät nauttimaan suomen- ja pohjanpystykorvat sekä karjalankarhukoirat.

Samppa esiintyy lauantaina puolenpäivän aikaan kehässä 73 kuuden muun sealyhaminterrierin kanssa. Tuomarina on tuolloin norjalainen Per Iversen. Sunnuntaina sealyhaminterrierien alkukehät ovat kehässä 50, puolenpäivän aikaan. Kuten lauantainakin, ilmottautuneita sealyhaminterriereitä on seitsemän. Tuomarina toimii hollantilainen Hans van den Berg. Menestyksen osalta jännitystä on siis luvassa tavallista enemmän.

Voittajanäyttelystä Facebookiin. Alkuviikosta perustettiin Facebookiin Suomen Sealyhaminterrierit ry -ryhmä, johon kaikki ovat tervetulleita.

Samppa on Raumalla Lauran kanssa valmistautumassa viikonlopun koitokseen, joten minulla ei ole mitään uutta kuvamateriaalia elukastamme.

Koiraparkkien kyseenalaisuus

Minulle tuli tilaisuus lähteä seuraamaan erään teollisuuslaitoksen koekäyttöä Ruotsin Södertäljessä. Koulussa ei ollut kummempia menossa ja töiden osalta on myös vähän hiljaisempaa, joten toimitin Sampan Raumalle Lauran huostaan ja lähdin Turkuun. Ihoden kohdalla tie oli poikki, sillä tien varrella sijaitseva huonekalutehdas oli syttynyt palamaan, minkä ansiosta bussin etuikkunasta näkyi tavallisen pimeyden ja sumun lisäksi myös savua.

Asiaan: Bussissa siis istuin ja kännykän näytöltä luin uutisotsikoita. Silmään pisti Iltalehden uutinen otsikolla Mies yritti varastaa koiran. Tässä on juuri se syy miksi en käy kahdestaan Sampan kanssa kaupassa. Koiria kun ei voi ottaa kauppaan niin ne täytyy jättää ulos - ulos kenen tahansa vietäväksi. Melkein voisin sanoa kauppojen osalta edesvastuuttomaksi tehdä koiraparkkeja ulkopuolelle. Edellämainitussa tapauksessa oli onni siinä mielessä että kaappausyrityksen huomasi eräs koiran tuntenut henkilö. Voin vain kuvitella kuinka monta koiraa häviää tällä tavalla vuosittain.

Tämän postauksen opetus: koiran kanssa ei pidä mennä kahdestaan kauppaan, sillä voi käydä niin että joutuu palaamaan kotiin yksin.

Synkeää syksyä

Henkilökohtaisesti en usko ilmastonmuutokseen siinä mielessä että ihmiset sille mitään voisivat juuri mitään tehdä. Jossain artikkeleissa esitelty hiilidioksidin varastoiminen meren alle muun muassa ehtyneisiin öljykenttiin ilmastonmuutoksen ehkäisemeksi on luultavasti hölmöintä mihin verovaroja tullaan ehkä tulevaisuudessa käyttämään.
Talvet olivat ehkä ennen kylmempiä ja runsaslumisempia, mutta se selittyy ainakin osittain normaalilla maapallon lämpötilan vaihtelulla. Ilmastonmuutoksen sanotaan nostavan maapallon lämpötilaa, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä että tulevaisuudessa aurinkolomalle päästäkseen tarvitsisi mennä vain lähimmälle rannalle. Lämpötilan nousu nykyisestä tarkoittaa Suomen leveysasteilla sitä, että ilmaston kannalta kuumat ja kylmät ääripäät tasoittuvat, eli kesäisin lämpötila ei nouse yhtä korkealle ja talvisin ei tule yhtä kovia pakkasia. Seurauksena on lähinnä se, että sateista syksyä ja kuraista kevättä kestää entistä kauemmin.

Ilmastonmuutoksesta päästään siihen, että valkoisen koiran pitäminen ei ainakaan helpotu kelien suhteen. Marraskuun alussa Tampereelle satoi muutaman sentin lumikerros, minkä takia suurin osa teistä luonnollisesti hiekoitettiin. Lumi pysyi maassa vajaan viikon ja sen jälkeen taivas on ollut synkeänharmaa ja maa on ollut kurainen ja vetinen. Tästä on seurannut se, että Samppaa ei voi viedä ulos ilman että sen alapuoli olisi aivan läpimärkä ja hiekoitushiekassa.

Samppa lenkin jälkeen (30.11.2009)

Masentava syksy ja huonot kelit vaikuttavat Samppaankin, joka ei juuri muuta tee kuin on perunana sohvalla. Lenkilläkään Samppa ei kauaa viihdy, raukka kun kastuu läpimäräksi samalla kun hiekoitussora pistelee tassunpohjiin.
Tilanne tuskin helpottaa ennen tammikuuta, jolloin saattaa tulla pari pakkaspäivää, joiden jälkeen alkaa todennäköisesti yhtä kurainen kevät. Loppukevennyksenä on tällä kertaa Tekniikka & Talouden artikkeli Samsungin uutuusluurista joka toimii auringonvalolla.

Valokuvatorstai 150: Jotta en unohtaisi

Laura ja Samppa Suojan satamassa (28.5.2009)

Jotta en unohtaisi, että kun on päässyt ohi syyskuun, läpi repalaisen lokakuun ja vielä yli aivan liian sateisensynkeän marraskuunkin, lopulta koittaa syksyn ja talven jälkeen valoisammat ajat, jolloin vielä kymmenen jälkeen illalla on yhtä valoisaa ja kaunista kuin oheisessa kuvassa. Lisää aiheesta jotta en unohtaisi on Valokuvatorstain sivulla.

Ihmisten julmuus

Tämä postaus tai sen linkit eivät välttämättä sovellu kaikkein herkimmille eläinten ystäville. Luvasssa on kaksi erillistä uutisotsikkoa, jotka aiheeltaan ovat julmia, mutta sisältävät ainakin pääosin onnelliset loput.

Ensimmäinen otsikko Aamulehdestä: Kidutti koiraa videolla - suuttunut nettikansa jäljitti roiston. Uutisen alkuperäinen versio on Daily Mailissa. Liettualainen Svajunas Beniukas oli oman kertomuksensa mukaan vetänyt herneen nenäänsä kun koira oli tappanut hänen äitinsä kanoja, ja kostoksi tästä säälimättömästi tiputti koiran korkealta sillalta samalla kuin hänen kaverinsa kuvasi kännykkäkameralla koko tapahtuman. Tapaus olisi todennäköisesti jäänyt mysteeriksi ellei Beniukas olisi laittanut videota nettiin. Nyt oli internetin eläinten ystävien vuoro vetää herne nenään, eikä mennyt kauaakaan ennen kuin internet oli yhteistyössä poliisin kanssa selvittänyt tämän eläinrääkkääjän henkilöllisyyden. Koira loukkaantui vakavasti, mutta se todennäköisesti selviää saamansa hoidon ansiosta. Beniukasia odottaa todennäköisesti vuosi linnassa eläinrääkkäyksestä.

Eksyäkseni aiheesta jatkan toteamalla että internetiin postatut eläinrääkkäysvideot eivät juurikaan arvostusta kerää: Keväällä nulikka nimeltä Kenny Glenn laittoi nettiin videon jossa pahoinpiteli Dusty-kissaa. Jos internetin alakulttuureiden syövereissä on jotain mikä on pyhää, niin sitten kissat. Tästä on todisteena se, että kun video eksyi muun muassa 4chan-sivustolle - jonka yhteisö loi Caturdayn eli ns. Lolcatit, raidasi Habbo-hotellin ja taisteli Anonymous-ryhmänä Skientologiaa vastaan - alkoi internet-ajojahti tämän aluksi tuntemattoman eläinrääkkääjän nimen selvittämiseen. Nimi ja taustat selvisivät pelottavan nopeasti, ja paikallinen eläinlääkäri kävi hakemassa Dustyn turvaan. Ilmeisesti oikeuslaitos ei ole kyllä voinut tehdä tapaukselle mitään. Tapahtumien kulku on arkistoitu osoitteeseen http://www.kenny-glenn.net/.

Toinen uutinen on myös Aamulehdestä, johon Punkalaidun oli päässyt otsikolla Jätöksiinsä sotkeutuneet koirat oli kytketty naruilla kylmään varastoon. Kaiken maailman viiripäitä ei tarvitse Yhdysvalloista tai Liettuasta asti lähteä hakemaan: Kymmeniä eläimiä - koiria, kissoja, kaneja ja lintuja - piti ottaa huostaan naiselta, jolla jo ennestään oli täydellinen eläintenpitokielto. Nainen oli haalinut eläimiä lehti-ilmoituksilla, jotka oli suunnattu erityisesti lemmikkien omistajille, joille oli ilmaantunut vaikeuksia pitää lemmikkiään. Todennäköisesti nainen oli käyttänyt eläimiä teettääkseen myytäviä pentuja ja poikasia.
Juuri tästä syystä esimerkiksi koiraa hankkiessa pentu pitää hankkia papereineen päivineen ja mieluummin niin että käy siellä mistä tuleva lemmikki on kotoisin. Jos taas joutuu antamaan lemmikkinsä jollekin pois, niin pitää tarkkaan katsoa mihin lemmikkinsä antaa, jos siitä yhtään välittää.
Kumma juttu että ei näinkään selvässä tapauksessa julkaista asianosaisen kuvaa, vältyttäisiin lisäharmeilta kun kerran kiellot eivät mitään auta. Lisäksi tähän naiseen kohdistuvista jatkotoimenpiteistä ei kerrottu mitään. Suomen oikeuslaitos on tunnetusti hidas mutta byrokraattinen, ja tällä hetkellä poliisi vasta selvittääkin mistä eläimet ovat kotoisin. Huostaanotetuille eläimille on etsitty sijoituspaikat eläinsuojeluyhdistys Eskon kautta.

On meitä moneen junaan, ja ne toiset junat voisivat viedä matkustajansa mielellään suoraan telkien taakse.

Rottweilerlööpeistä

Ehtihän tässä jo ainakin viikko kulua ennen kuin silmiini osui taas uutinen ärhäkästä rottweilerista. Sääliksi oikein käy vastuuntuntoisia rottweilereiden omistajia kun näyttää siltä että esimerkiksi Iltalehdellä on noin 83-prosenttisesti vain pahaa sanottavaa rottweilereista - vai miltä kuulostaa uutinen otsikolla Rottweiler hyökkäsi koiran ja ulkoiluttajan kimppuun, unohtamatta samaan uutiseen linkitettyjä uutisia tältä vuodelta otsikoilla Rottweiler raateli 11-vuotiasta, Lehti: Rottweiler tappoi koiran, Rottweiler Eetu pelasti pikkukoirat, Rottweiler tappoi rakkaan lemmikin ja Rottweiler hyökkäsi taas. Väliin oli varmaan vahingossa toimitukselta päässyt yksi positiivinen rottweiler-uutinenkin.

Mutta jokin koira on kuitenkin haudattuna tuossa ensimmäisessä otsikossa. Lukutaitoa hyväksi käyttäen voi todeta, että mainittu rottweiler oli jo aikaisemmin hyökännyt saman koiran kimppuun. Rottweiler voi olla tässä tapauksessa ollut oman itsensä isäntä ja tehdä mitä lystää, mutta luulisi että pienemmän koiran omistaja olisi tämän rottweilerin nähdessään vaihtanut kadun puolta ja välttänyt kohtaamista, jos kyseinen manooveri edes oli mahdollinen - Iltalehti kun tarjoaa vain lööpin ilman sen tarkempia taustoja. Otsikko olisi voinut yhtä hyvin olla vaikka Toistamiseen isompaansa provosoinut koira otti köniinsä jälleen.

Mainittakoon että minulla ei ole mitään rottweilereita, saksanpaimenkoiria tai muita tällä hetkellä epämediaseksikkäitä isompia koiria vastaan niin kauan kuin niiden omistajat ovat vastuuntuntoisia ja pitävät kuria ja järjestystä koiralleen, kuten vastuullisen koiranomistajan tapaan kuuluu. Minulla on kyllä jotain hampaankolossa IL:n puppulööppigeneraattorin takia. Vaikka keltaiselta lehdistöltä sitä voi tuskin odottaa, niin toivoisin silti vähän harkitumpaa otsikointia ja enemmän taustoihin pureutumista.

Sanaleikeistä Samppaan. Elukkamme on ollut tämän viikon Raumalla Lauran seurana. Samppa on kuuleman mukaan kanniskellut yhtä sun toista, ja muun muassa tuonut Lauralle ensin yhden sukan ja sen jälkeen vieläpä sukalle oikean parin. Ehkä pienellä jatkokoulutuksella Samppa voisi oppia täysiveriseksi sukkakoiraksi, joka toisi kaikille niille parittomille sukille parit sieltä jostain missä ikinä ne lienevätkin.

Lopuksi koiriin liittymätön päivän sivistyssana: Speksi^[w]. Speksi on interaktiivista, musiikkia ja tanssia sisältävää opiskelijateatteria. Nääspeksi on erityisesti TTY:n opiskelijoiden speksi ja tänään oli Pimeän ritarin, eli vuoden 2009 Nääspeksin ensi-ilta, jota olin todistamassa yhtenä yleisön edustajana lähes täydellä Tullikamarin Pakkahuoneella. Tarjolla oli ja on varmasti ensi vuonnakin mahan täytettä niille, joilla on hieman erilaisen kulttuurin nälkä. Kannattaa kuitenkin rohkeasti kokeilla.

Vielä eko-tassunjäljestä

Viitaten aiempaan postaukseeni Koirien ekologisuus, internetissä tuli vastaan vielä yksi sivusto, New Scientist, joka kertoo vielä vähän tarkemmin koirien ja yleensä lemmikkien ekologisesta jalanjäljestä: How green is your pet? Asian kertaukseen käy hyvin New Scientistin kaavio ekojalanjälkien suhteesta. Kyseessä on Uusi-Seelantilaisen tutkijaryhmän väitös, että katumaasturi kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin lemmikkikoira.
New Scientistin artikkeli paljastaa vielä vähän lisää tästä tutkimuksesta; sen lisäksi että koirien omistajat pitäisi laittaa jalkapuuhun torille maapallon tuhoamisesta, niin myös kissaihmiset joutuvat syytöksen kohteeksi ylläpitämällä taktista ekologista täsmäasetta, kissaa. Kissat tuhoavat ekosysteemiä tappamalla lintuja, levittämällä tauteja ja saastuttamalla luontoa. Pahimmassa tapauksessa vapaana liikkuvat kissat tappavat virtsaamalla maahan saukkoja ja vaikuttavat toiminnallaan jopa delfiinien ja valaiden elämään.

Hetkinen, mitä?

Kuulin vähän juttua, että St. Louisin tuhonneen hurrikaanin aiheutti etelä-Hervannassa siipiään lehauttanut nokkosperhonen.
Lemmikeillä varmasti on oma vaikutuksensa ekosysteemiin, mutta ihminen itsessään vaikuttaa siihen huikean paljon enemmän. Lisäksi uskon, että koirien ekologinen tassunjälki ei ole noin suuri mitä tutkimus antaa ymmärtää, sillä käsittääkseni ainakin osa koiranruoasta syntyy sivutuotteena ihmisten ruokaa tehtäessä. New Scientistin artikkelin lopussa todetaankin, että koiran ekologista tassunjälkeä voi pienentää syöttämällä sille samoja ruokia kuin mitä itse syö.

Päivän (negatiivinen) koirauutinen löytyy Aamulehdestä: Talutushihnassa olleet koirat hyökkäsivät naisen kimppuun. Omistaja ei ollut hallinnut kahta hihnassa ollutta isoa koiraa jotka syystä tai toisesta kävivät kadulla kulkeneen naisen kimppuun. Parhaiten voisin ehkä yhtyä uutisen kommentoijaan numero 6, joka arvelee, että nämä koirat tuskin ovat hallinnassa kotonakaan, ja että nämä isot koirat puolustavat viettiensä perusteella laumaansa, koska kokevat että lauman muut jäsenet (ihmiset) eivät ole kykeneväisiä itseään puolustamaan. Taustoista sen enempää tietämättä, leimattakoon koirien ulkoiluttaja syylliseksi väärät koirat väärällä ihmisellä -perusteella.

Samppa-rintamalta ei ole mitään uutta kerrottavaa. Uusia kuviakaan ei ole, sillä ulkona kuvien ottaminen on hankalaa, koska Samppa menettää heti mielenkiinnon kuunnella yhtään mitään jos alkaa kameran kanssa näpertämään. Kuvien ottamiseen Sampasta nyt ainakin toistaiseksi tarvitaan kaksi ihmistä, kun ei kerran mitään poseeraa-ja-pysykin-paikalla -käskyä ei ole tuolle elukalle opetettu. Kaikkeen ei vain riitä aikaa.

Sivulle! - Osa II

Pari päivää yritettyäni saada Samppaa kääntämään rintamasuuntansa minun kanssa samaan suuntaan ja tulemaan lähes kiinni jalkojeni vasemmalle puolelle, turhauduin ja keksin vaihtoehtoisen tavan päästä haluttuun lopputulokseen.
Kesken uuden käskyn opetuksen ei pitäisi vaihtaa sitä, mitä käskyllä halutaan tehdä, mutta toivoakseni poikkeus vahvistaa tässä säännön: Yritän nyt opettaa Sampalle sivulle tulemista siten, että Samppa kiertää takakautta vasemmalle puolelleni. Takaa kiertämällä Samppa tulee automaattisesti lähelle jalkoja ja vielä pysähtyy siten, että katse on minun kanssani samaan suuntaan. Tässä tekniikassa on vain huono puoli se, että jos Samppa on hihnassa, niin hihna kiertyy samalla jalkojen ympäri.
Alkuperäistä tekniikkaa olisi voinut muuttaa siten, että tullessaan minun vierelleni Samppa olisi kääntynyt vastapäivään, jolloin kääntyvä liike olisi tavallaan tuonut Sampan lähelle jalkoja. Kuvat näistä tapahtumaketjuista olisivat varmasti monta kertaa selkeämmät kuin päättömät selitykseni, mutta koska en voi olla monessa paikkaa yhtä aikaa kuten Samppa alla olevassa kuvassa, niin kuvia ei varsinaisesta harjoittelutapahtumasta ole.

Samppa siellä ja täällä (7.11.2009)

Toinen temppu, jota olen Sampalle yrittänyt opettaa, on hihnan tuominen. Aina kun olemme lähdössä ulos, heitän Sampan hihnan huoneen toiselle puolelle ja pyydän tuomaan hihnan. Yleensä Samppa jopa tuo näissä tilanteissa hihnansa minulle, mutta päätavoitteena olisi se, että Samppa toisi hihnansa minulle kun haluaa ulos. Selventäisi kommunikaatiota minun ja Sampan välillä kivasti se.

Kuten virallisissakin uutisissa, pääotsikoiden jälkeen on vuorossa sää: Eilen Hervanta peittyi hienoon lumipeitteeseen, ja sen illan ajan oli kivan talvinen tunnelma ulkona. Tänään oli vuorossa perussuomalainen loskakeli. Puiden oksat riippuvat märkinä ja tummina ja märkä loska tirskuu kengistä sisään ja Samppakin on lenkin jälkeen kuin uitettu koira - tosin ei yhtä uitettu kuten kanaliin vahingossa pudonnut ja sieltä pelastettu cockerspanieli Raumalla.

Ensilumi

Syksy on vaihtumassa talveen jopa hämmästyttävän ajoissa tänä vuonna. Tampereelle viikon puolivälissä satanut ohut lumikerros ei ole vieläkään sulanut pois, ja yllättäen lunta tulee tälläkin hetkellä lisää reipasta tahtia. Jos tuo lumikerros päättää säilyä, niin yllättävän helposti pääsi tästä syksystä yli Sampan kuraisten tassujen pesemisen kannalta. Lumentulon kunniaksi tämän talven ensimmäiset lumikuvat aamuiselta Suolijärven lenkiltä:

Raatelun ja puremisen ero

Minulla ei ole suomen kielen sanakirjaa käsieni ulottuvilla, mutta voisin väittää että muutamat median tahot käyttävät raatelu-sanaa vähän turhan herkästi. Esimerkkinä seuraava tapahtuma:
Vantaalla "isokokoinen saksanpaimenkoiran näköinen koira" puri ohi pyöräillyttä 80-vuotiasta naista jalkaan. Koiraa taluttanut henkilö ei ollut koiran omistaja, mutta koira oli naisen mukaan "asiallisesti kytkettynä". Taluttaja ja nainen vaihtoivat yhteystietoja ja myöhemmin koiran omistaja pahoitteli tapahtumaa naiselle. Nainen siirtyi tapahtumapaikalta taksikyydillä sairaalaan tikattavaksi.
Valitettava tapahtuma, mutta onneksi vammat jäivät mummon osalta pieniksi. Sen tarkemmin spekuloimatta sitä, että kannattaako omistajan antaa koira jonkun toisen talutettavaksi - ja kuinka hyvin koira täytyy olla koulutettu ennen kuin toiset voivat koiraa taluttaa - suodatetaan tapahtuma pidemmittä puheitta lööppigeneraattorin läpi: Iltalehteen lätkäistään otsikko "Koira raateli iäkkään naisen sairaalaan" ja Vartti.fi:lle hieman lievempi "Hihnassa ollut koira raateli iäkästä naista". Mikäs siinä jos lööppi myy, ei sillä väliä vaikka todellisuutta vähän dramatisoidaan, vai kuinka?

On ikävää jos koira varoittamatta puree ohikulkijaa jalkaan, mutta jokin roti uutisoinnissakin pitäisi olla. Varmasti saksanpaimenkoiran kokoisen koiran purema pohkeeseen sattuu, ja pisteet menevätkin tässä teräsmummolle, joka jäi selvittämään yhteystiedot ja jäi odottamaan taksia vertavuotavan jalan kanssa.
Mutta tämän postauksen pointtiin: itse ymmärrän raatelun tapahtumana, jossa kynsin ja hampain jokin eläin puree ja riepottelee raivon vallassa uhriansa niin, siinä ei enää taksikyytiä harkita jos kyseessä on ihminen. Englannin kielen sanat maul ja mutilate lienevätkin osuvimmat käännökset tälle sanalle. Yllä olevasta Iltalehden otsikosta saa juuri sen mielikuvan, että nainen toimitettiin Medi-Helillä suoraan teho-osastolle.

Samppaa koskettavat lähinnä ne realiteetit, että koiranruoka ja kakkapussit ovat loppu ja Samppaa ei ole nyt viikkoon kammattu ja harjattu, sillä kaikki Sampan kammat ovat Raumalla. Taidan käydä eläinkauppakäynnin ohella myös kirjastossa katsomassa mitä mieltä sanakirjat ovat raatelusta. Saanhan tähän kauniiseen marraskuiseen päivään vielä vähän lisää mielihyvää kun päihittää median pilkunviilauksessa.

Risut ja männynkävyt

Kävimme Sampan kanssa sunnuntain kunniaksi kiertämässä Suolijärven jälleen kerran. Ilma oli marraskuisen pilvinen ja maa oli varjoisten paikkojen osalta osittain jäässä ja siellä täällä oli ohuen, sulaneen lumikerrosen jälkeensä jättämiä märkiä alueita.
Annoin Sampan kulkea suurimman osan matkasta vapaana ilman hihnaa. Samppa kulki kohtalaisen lähellä edessäni tai takanani, ja muutamat innostuneet sprinttiosuudet päättyivät siihen kun käskin odottaa.

Päivän saalis (1.11.2009)

Koska maa ei vielä ollut täysin jäässä niin Sampan tassut ja mahanalus likaantuivat hyvin tehokkaasti. Lisäksi Suolijärven ympäristön irtoroskaa takertui Sampan turkkiin kiitettävä määrä. Yllä olevaan kuvaan on kerätty suurimmat roskat Sampan turkista - männynkäpyjä ei turkista tällä kertaa löytynyt. Risuja sai erotella turkista kyllä niiden käpyjenkin edestä, puhumattakaan hiekasta ja muusta pienpartikkeliliasta.

Hyvin suoritetulla lenkillä Samppa ansaitsi ruhtinaallisen kipollisen makaroni-nakinpalasekoitusta iltapalaksi.

Kylvyn aika!

Sealyhaminterrierin perimmäinen käyttötarkoitus on edelleen hieman epäselvä minulle. Vähän lähteestä riippuen sealyhaminterrieri on todettu jalostetuksi muun muassa riistaeläimiä uhkaavien petojen hävitykseen, avuksi luolaeläinten metsästykseen, tai erityisesti saukon metsästykseen. Saukon metsästys tuo mukanaan vesielementin, josta saadaan aasinsilta tähän postaukseen.
Emme ole kokeilleet Sampan uintitaitoja, ainakaan toistaiseksi. Menneenä kesänä Samppa tosin tassutteli rantaveteen, joi vähän vettä ympäriltään ja sen jälkeen lässähti makaamaan veteen, ihan vain vilvoitellakseen ilmeisesti.
Lenkin jälkeisen pesun elukkamme kokee käyttäytymisestä päätellen jotenkin vastenmielisenä tapahtumana. Samppa kyllä menee pesuhuoneeseen kun avaan oven ja käsken mennä sinne. Lisäksi Samppa kävelee suihkun viereen käskettäessä, mutta kun pesuprosessi alkaa, niin samppa alkaa siirtymään askel kerrallaan hitaasti kohti pesuhuoneen ovea. Ei siinä muu auta kuin nostaa hurtta takaisin suihkun alle.

Samppa ja Sampan trendikäs turkoosi amme (31.10.2009)

Harvemmin käytän ammetta, joka tosin on ostettu ihan vain ja ainoastaan Samppaa varten. Amme on kätevä olla kun koira pitää saada kunnolla puhtaaksi, vaikka voidaan olla tietty montaa mieltä siitä, että onko omassa liassaan lilluminen mitenkään tehokas tapa puhdistautumiseen.
Pesussa apuna käytän tällä hetkellä KW:n terrierisampootiivistettä, jota sai ainakin kesällä Raumalta Ilonaiheesta. Sealyhaminterrierien ja varmaan muidenkin karkeakarvaisten koirien pesussa on ongelmana hyvän pesuaineen löytäminen, sillä lähes kaikki pesuaineet jota koirille myydään, ovat kuten ihmisten hiustenpesuaineetkin; lisää kiiltoa ja pehmeyttä luvataan vaikka tässä tapauksessa tarvittaisiin päinvastaista vaikutusta - karvan täytyisi pysyä karkeana.
Oma episodinsa on pesun ja kuivauksen jälkeinen ruljanssi kun Samppa yrittää saada turkkinsa kuivaksi juoksemalla villisti edestakaisin. Yleensä tämän päättömän juoksentelun saan hillittyä käärimällä Sampan kuivumaan lämpimään pakettiin, kuten kuvassa alla:

Samppa paketoituna kuivumaan (31.10.2009)

Lampaanpaimennusta

Sarjamme "en nyt asiasta paljoakaan tiedä mutta postaan kuitenkin" jatkuu taas. Internetin ihmemaassa tuli vastaan tällainen video:

Mutta miten miten tämä video Samppaan liittyy? Ei mitenkään, mutta videossa sentään oli koiria. Video vaan sai miettimään että miten paimenkoirat ylipäätään osaavat toimensa? Kuinka suuri osa paimenkoirien toiminnasta tulee geeneissä ja kuinka suuri osa niille täytyy erikseen takoa päähän? Miten kukaan edes on alunperin keksinyt alkaa käyttää koiria karjan paimennukseen? Kuinka paljon Samppaa täytyisi kouluttaa että se osaisi olla avuksi saukon^[w] metsästyksessä - ja miksi minä haluaisin saukkoja edes metsästää? Kyseessä on kuitenkin rauhoitettu laji! Kysymyksiä, kysymyksiä!

Syysiltapäivän aurinko

Sampasta ei ole vähään aikaan nyt tullut otettua hyvälaatuisia kuvia, mutta nyt osui hieman vapaata aikaa kullankeltaiseen syysiltapäivään kuvien räpsimistä varten. Kävimme Sampan toisen hovivalokuvaajan, Mikon kanssa ottamassa kourallisen kuvia Hervannan Näyttämönpuistossa. Vieressä vasemmalla ja alla Mikon kamerataituroinnin satoa.
Kuvaussession jälkeen poikkesin Sampan kanssa vielä koirapuistossa, jossa toimintaa riitti, kun paikalla oli yksi kultainennoutaja, kääpiösnautseri ja cardigan ja pari muutakin nelijalkaista. Koirat tulivat yllättävän hyvin keskenään. Vaikka kääpiösnautseri ja samppa olivat vierekkäin nähtävillä, niin silti Samppaa veikattiin snautseriksi^[w] - kuten useimmissa tapauksissa tähän mennessä kun Sampan rodusta on ollut epäselvyyttä.

Kurakelit, osa I

Ehkä ne koiran saappaat eivät ole täysin pöljä idea (28.10.2009)

Tampereella satoi tänään jotain etäisesti lunta muistuttavaa. Maa ei tullut valkoiseksi mutta Sampan tassut tulivat kyllä mustiksi.
Päästin Sampan Ahvenisjärven koirapuistoon haistelemaan paikkoja siitä huolimatta, että hakepohja oli osittain muuttunut mutaiseksi hake-kuravelliksi. Vähän ajan kuluttua puiston portista tuli sisään vähän alle vuoden ikäinen cairnterrieri, jonka kanssa Samppa innostui juoksemaan ympäri kuraista puistoa. Lopputulos on nähtävissä kuvassa ylhäällä.
Yritin hieman korjailla kuvan värejä, minkä takia tassut näyttävät aavistuksen verran tummemmilta mitä ne oikeasti olivat. Likaa irtosi kyllä pestessä uskomattoman paljon, puhumattakaan kaikista risuista ja männynkävyistä.

Sivulle!

Olin yrittänyt keksiä jotain uutta käskyä Sampalle. Aikani pähkäiltyäni hoksasin että sivulle voisi olla ihan kiinnostava ja kuitenkin suhteellisen helppo opettaa - ja siitä on loppujen lopuksi jotain hyötyäkin, kunhan sen saa iskostettua elukkamme päähän tarpeeksi syvälle.

Kyse on siis käskystä, jonka seurauksena koiran pitäisi tulla käskijänsä viereen vasemmalle puolelle, mieluiten ehkä istumaan. Joskus aikaisemmin yritin tätä parin päivän ajan opettaakin Sampalle, mutta sitten Laura vei Sampan Raumalle tai jotain muuta vastaavaa tapahtui.

Ihan aluksi taisin lähteä siitä, että käskin Samppa pysymään paikallaan ja sen jälkeen taputin vasemmalla kädellä vasenta reittäni ja sanoin sivulle. Elukkamme ei tätä tietenkään ymmärtänyt aluksi, mutta kun olin esittänyt käskyni, siirsin Sampan haluamaani asentoon vierelleni, siten että omat jalkani pysyivät kuitenkin paikoillaan. Kun Samppa oli oikeassa paikassa, esitin käskyn uudestaan ja jos Samppa sen jälkeen pysyi paikoillaan, palkitsin sen.
Tämän jälkeen siirryin itse hieman ja toistin saman proseduurin. Toistoja tarvittiin joka tapauksessa aika monta ennen kuin Samppa alkoi hoksaamaan mistä on kyse.
Kun Samppa oli jo vähän jyvällä, tein niin, että siirryin itse kauemmaksi ja toistin käskyn. Samppa tuli kyllä luokse, mutta edelleen idea oli hieman hukassa. Käänsin koiran itse jalkojeni viereen oikein päin ja sen jälkeen palkitsin.

Näin siis vähän aikaa sitten. Tänään otin käskyn uudestaan työn alle; käskin Sampan olla paikallaan, siirryin itse huoneen toiseen päähän, taputin vasenta reittäni ja käskin sivulle. Samppa tulee jo oikealle puolelle ja noin joka kolmannella kerralla jopa kierähtää oikein päin, mutta jää vielä vähän liian kauas jaloistani.

Tämä käsky toimii jotenkin sisällä kotioloissa, mutta haastetta tulee heti lisää kun lähtee ovesta ulos. Joka tapauksessa aika monta nakkipakettia täytyy vielä kuluttaa makupaloina, kunnes vastaan tulee se päivä kun ylipäätään mikään käsky toimii täydellisesti silloin kun kadulla tulee toinen koira vastaan.

Loppuun vielä loppukevennys: LIFE-lehti on kerännyt kuvakokoelman viime vuosisadan puolivälin 30 pöllöimmästä keksinnöstä. Linkin takana niistä yksi, koirantaltutin vuodelta 1940.

Odottavan aika on pitkä

Samppa on tällä hetkellä Raumalla, huhujen mukaan puutarhahommissa poimimassa porkkanoita. Laura on Lahdessa ja minä olen Oskarin chaufföörinä Seinäjoella. Oskari korjasi ainoana Sealyhamina alkukehän koko potin (VAL/ERI, VAK/1, PU/1, ROP, CACIB).

Sealyham-kehän ja ryhmäkehien välissä on muutama tunti, ja aika ehtii kyllä käymään pitkäksi. Poiskaan ei voi lähteä, sillä alkukehien tulokset mitätöidään, ellei koira osallistu mahdollisiin RYP- ja BIS-keihiin. Kyseinen sääntö tuli voimaan tämän vuoden alussa.
Bloggerissa ei ole kunnollista mobiilitukea, joten asiaankuuluvia suhruisia kännykkäkuvia en saa tähän postaukseen mukaan.

Koirien ekologisuus

Vähän yli 6 miljardia ihmistä asuttavat pinta-alaltaan 51 miljardin hehtaarin taivaankappaletta, jolla on tuottavaa pinta-alaa 11,4 miljardia hehtaaria. Jakamalla tämä pinta-ala 6 miljardin ihmisen kesken saadaan kullekin sierainparille 1,9 hehtaarin kokoinen alue, planeettamme sietokyvyn kannalta suurin "sallittu" ekologinen jalanjälki.

Tällä pohjustuksella voi syventyä Iltalehden uutiseen otsikolla Lemmikkikoira katumaasturia pahempi ympäristölle, jonka aiheena on Uusiseelantilaisen yliopiston tutkijoiden tuore, jokseenkin makaaberisti nimetty kirja, Time to Eat the Dog.
Olisi todennäköisesti aiheellista lukea kirja ennen kuin alkaa sen syvemmin arvostelemaan sen sisältöä, mutta ajan ja rahan säästämiseksi voi tavailla uutisen referaattia: Suuri osa keskikokoisen koiran 0,84 hehtaarin ekologisesta tassunjäljestä muodostuu juuri koiran ravinnon tuottamiseen kuluvista luonnonvaroista. Tämä arvo on laskettu siten, että koira syö noin 700 grammaa ruokaa päivässä. Toivottavasti tutkijat ovat ottaneet huomioon että lemmikkikoiran jalanjälki limittyy osittain omistajansa kanssa, sillä omistajalta syömättä jäänyt ruoka päätyy usein karvaturrin ruokakuppiin.
Mutta mikä hämmästyttävintä, tutkijoiden mukaan katumaasturi, jonka mittarilukema kasvaa 16 000* 10 000 kilometrillä vuodessa, muodostaa noin puolta pienemmän ekologisen jalanjäljen kokoonpano- ja valmistuskuluineen kuin keskiverto lemmikkikoira.

En ole kyllä pahemmin katsonut mistä Sampan ruoka tulee tai kuinka ekologista se on. Yritän edes jotain tehdä ympäristön eteen ja käytän biohajoavia koirankakkapusseja, mutta niistäkin saatava hyöty lienee aika pieni, sillä kaupungilla harvemmin on yleisiä biojäteastioita lenkkipolkujen varrella, harmi kyllä.

Aiheeseen liittyen päivän linkkivinkkinä olkoon Tampereen kaupungin ekotallaaja-laskuri, jolla voi laskea oman ekologisen jalanjäljen vastaamalla kysymyksiin, jotka käsittelevät itse kunkin elämäntapoja ja kulutustottumuksia. Vähävaraisena opiskelijana oma ekologinen jalanjälkeni on 4,3 hehtaaria (eli 2,4 hehtaaria yli sallitun). Laskurissa ei tosin ollut erikseen lemmikkien pitoon liittyviä kysymyksiä, mutta harrastuksista yleisellä tasolla oli pari kysymystä.

Lisäystä aikaisempaan:
Myös hilavitkutin.com löysi tämän uutisen, The Seattle Times -lehden kautta, jossa kerrottiin, että erästä toista tahoa oli myös pyydetty laskemaan lemmikkien ekologisuutta, ja tulokset olivat olleet samoja, mutta ilmeisesti huomioon ei ollut otettu koirien tai autojen päästöjä, mikä lienee kuitenkin aika merkittävä tekijä. Vielä eräs kolmas taho laski samoja asioita, ja tuli siihen tulokseen, että jotta kaksi aikaisempaa tutkimusta pitäisi paikkansa, koiran täytyisi syödä kaksi kertaa niin paljon kuin ihmisen.
Summa summarum, koirat ja muut eläimet jättävät lemmikkeinä varmasti suuremman ekologisen jalanjäljen, mutta näin suoraa vertausta katumaastureihin pitänee kuitenkin lukea hieman skeptisellä asenteella.

*Iltalehti kertoo 16 000 kilometristä, Aamulehti puolestaan Reutersin uutiseen pohjautuen kertoo 10 000 kilometristä. Veikattakoon, että 10 000 kilometriä on lähempänä totuutta.

Pieni kuvapläjäys

Tänään postauslautasella olisi tarjolla muutama kuva Sampasta. Kaksi ensimmäistä kuvaa on ottanut Kai Kanert Itävallan Tullnin näyttelystä. Ensimmäisessä kuvassa tuomari arvioi Samppaa näyttelypöydällä ja toisessa kuvassa Samppa esittelee temppujaan. Kuulemma Samppa oli innoissaan taas seurannut vähän liikaa käsienheiluttelua ja väärissä paikoissa heittäytynyt kuolleeksi. Pitänee muistaa seuraavalla kerralla antaa Sampan manuaali kasvattajille mukaan.

Samppa arvioitavana Tullnin näyttelyssä, kuvaajana Kai Kanert (3.10.2009)

Samppa temppuilee Tullnin näyttelyssä, kuvaajana Kai Kanert (3.10.2009)

Alla oleva kuva on viime viikon perjantailta, jolloin kävimme juomassa kasvattajan luona Euroopankiertue-mitalikahvit. Koirat pääsivät välillä ulos, ja Samppa ainakin nautti kun sai syksyn lehtien peittämällä nurmikolla juosta Maijan ja kuvassa näkyvän Britney-pennun kanssa. Alla oleva kuva taisi olla ainoa onnistunut kuva jonka sain hitaalla kännykkäkamerallani otettua. Muut kuvat olivat sen verran vauhdikkaita että koirat olivat vain sumeita viivoja tai sitten kuvissa ei näkynyt koiria lainkaan.

Samppa ja Britney (16.10.2009)

Alla oleva kuva on otettu hieman kännykkäkameraa järeämmällä laitteistolla (mutta silti onnistuin sähläämään tarkennuspisteet jonnekin aivan muualle kuin minne piti).

Toimisto-Samppa (18.10.2009)

Tonavan rannalla

Samppa Tonavan rannalla, Komáromissa (4.10.2009)

Jospa blogi nyt palaisi takaisin aiheeseensa kun Samppakin palasi voittoisalta Euroopan-kiertueeltaan. Laura haki Sampan kasvattajilta tiistaina illalla. Kasvattaja lähetti minulle tänään yllä olevan kuvan, johon liittyy päivän tietoisku: Unkarissa näyttelyissä ei kuulemma jaeta ruusukkeita vaan nauhoja, jotka sitten ripustetaan omistajan tai koiran kaulaan. Kuvassa Sampan kaulalla ROP-nauha.

Sampan uusi näyttelykartta

Pyöräytin viikonvaihteessa uuden näyttelykartan Sampalle. Ennestään lisäilin näyttelyitä normaalia reittiä Google Mapsin kautta^[m], mutta nyt harjoitusmielessä tein PHP-kieltä ja Google Mapsin API -käyttöliittymää käyttäen kaverini serverille sivun, joka luo kartan jota pystyn itse hallitsemaan suhteellisen helposti.
Kartta on vielä kehitysvaiheessa ja muun muassa kartan nastat vaihtuvat vielä kuvaavempiin ja infolaatikoihin tulee vanhan mallin mukaisesti myös ruusukkeiden kuvat.

Kunkin näyttelyn tiedot koordinaatteineen haetaan erillisistä tekstitiedostoista ja asetellaan kohdalleen PHP:llä. Sivu nitoo tiedot kartalle Google Mapsin API:n javascriptillä, joka lopuksi pullauttaa ulos näyttelykartan ja PHP:llä tehdyn listan. Lopuksi sivu haetaan tähän blogiin iframeen.

Näyttelykartta

Kiitokset Mikolle puhveli.net:in serveritilasta. Näyttelykartasta on lisää infoa Sampan uusi näyttelykartta -postauksessa. Kartta näkyy oikein ainakin Firefoxin, Operan ja Internet Explorerin uusimmilla versioilla.

Sähke Bratislavasta

Viimeisin tieto Bratislavan maailmanvoittajanäyttelystä kertoo, että Sampan pappa Rico sai maailmanvoittaja-veteraani-tittelin. Samppa osallistui avoimessa luokassa ja oli neljänneksi paras uros!

MV-näyttelyn Sealyhamit
	Pe	Ju	Nu	Av	Va	Ve
Urokset		3	3	8	6	1
Nartut	1	3	2	5	5	2

Minulla hallussa olevien elokuun puolivälin tilastojen mukaan Bratislavan-näyttelyyn oli ilmoittautunut 39 sealyhamia, joista uroksia oli 21 ja narttuja 18. Uroksia oli ilmoitettu avoimeen luokkaan 8, eli Samppa oli omassa luokassaan kahdeksan joukosta neljänneksi paras. (Oheista taulukkoa voi lähteä dekryptaamaan tuoreen lyhyen koiranäyttelyoppaan avulla!) Tuomarina Sealyhameille toimi Gitty Schwab.
Maija oli narttujen avoimessa luokassa myös neljäs ja Sissi oli veteraaniluokassa toinen. Onnittelut kasvattajille erityisesti Ricon tuloksesta ja todella suuret alustavat kiitokset Sampan käyttämisestä Euroopan kiertueella!

Seurue saapunee alkuperäisten suunnitelmien mukaan takaisin Suomeen ensi viikon alkupuolella.

Päivän iloinen koirauutinen

Aamulehti uutisoi: Kaasua, kuljettaja! Koiraneiti nousi yksin bussiin ja istahti takapenkille. Uutinen kertoo sekarotuisesta Taika-koirasta, joka pääsi karkuun hoitajaltaan sillävälin kun omistaja oli matkoilla. Yksin seikkaillessaan koira huomasi päätepysäkillä seisovan TKL:n bussin ja hyppäsi bussin takapenkille istumaan.
Kuljettaja houkutteli koiran ulos bussista, jonka jälkeen koira lähti kuljettajan mukaan "jolkottelemaan sen näköisenä, että se oli tutulla seudulla."
Lopulta koira päätyi itsekseen ja yhtenä kappaleena hoitajan luo. Mutta mikä meni pieleen? Kuten uutisen yksi kommentoijakin kommentoi; kuskin olisi pitänyt hoitaa koira poliisiasemalle tai löytöeläintarhaan. Oli onni, että koira pääsi ehjänä takaisin, sillä paljon huonomminkin olisi voinut käydä.
TKL:n liikennetarkastajan mukaan löytöeläimiä varten ei ole mitään ohjeita. Toisaalta kuski teki voitavansa tässä tilanteessa; koiran pannassa oli omistajan numero, mutta omistaja sattui juuri sillä hetkellä olemaan lentokoneessa. Toivottavasti TKL:n kuljettajille tulee ohjeet vastaavien tapausten varalle -vaikka tällaiset episodit aika harvinaisia ovatkin.

Koira muualla, kissat pöydillä

Sampan Euroopan-kiertue jatkuu vielä viikon ajan. Koiran ollessa poissa kissat pomppivat pöydillä (vai miten se nyt meni?) Tämänkertainen postaus liittyy kissoihin: Hilavitkutin.com on varmaan mielenkiintoisin sivusto jota seuraan, ja tällä kertaa vastaan tuli otsikko Haluaisitko kissan cappuccinosi kanssa? Kyse on kissakahviloista.
Kissakahvilan ideana on se, että ahtaasti ja asuvat ja kiireistä elämää viettävät ihmiset eivät välttämättä pysty pitämään omaa kissaa vaikka haluaisivatkin, joten osittainen ratkaisu löytyy kissakahvilasta. Kissakahvilaan voi mennä hörppäämään kupin cappucinoa ja silittämään kissaa. Muistan lukeneeni myös tutkimuksesta, jonka mukaan kissan kehräys lievittää stressiä, joten ehkä tällaisessa yrityksessä on jotain ideaa.
Blogissa esitelty hiirenpyydys-kofeiiniannostelulaitos sijaitsee Tokion Akihabarassa. Muistan kyllä lukeneeni tällaisesta kissakahvilasta aiemminkin, mutta kun itse Tokioon asti pääsin niin en sitten muistanut kyseisessä paikassa käydä. Kissoja näkyi kyllä muuten puistoissa, ja kuten kuvassa vasemmalla, myös tottuneesti matkaamassa pyörän korissa.
Terveysviranomaiset luultavasti torppaisivat tällaisen yrityksen heti alkuunsa Suomessa. Ilmeisesti Taiwanista alunperin lähtöisin oleva kahvilaidea on saanut jalansijaa kuitenkin Japanissa jo 40 kissakahvilan voimin, kertoo videossa esiintyvä stephachu blogissaan. Aiheesta on juttua myös examiner.com:issa.

Ehkä jo viikon päästä tulee taas enemmän Samppa-painotteista juttua kuvien kera.

Edit:
Jotta ei nyt aivan kissa-aiheiseksi menisi tämä koko koira-blogi, niin Japanin-kuvia selaillessani tuli vastaan kuva, jossa poseeraan Lauran kanssa Hachikō-koiran^[w] patsaan vieressä. Mitä koiran täytyy tehdä tullakseen ikuistetuksi Shibuyaan^[w], Tokion tunnetuimman risteyksen liepeille? Tarina juontaa 1900-luvn alkuun; Hachikō oli rodultaan Akita^[w], ja sen omistaja oli eräs yliopiston professori. Hachikō odotti joka päivä uskollisesti professoria Shibuyan asemalla, ja jatkoi uskollista odottamistaan vielä kymmenen vuotta sen jälkeen kun professori yllättäen sai sydänkohtauksen ja kuoli töissä. Hachikōn uskollisuus nousi lopulta kansalliseksi lojaaliuden symboliksi.

Lyhyt koiranäyttelyopas

Minun on jo pitkän aikaa pitänyt kirjoittaa postaus, jonka tarkoituksena olisi antaa koiranäyttelyihin ja niiden sanastoon perehtymättömille hieman referenssiä, syystä että tämä blogi kuitenkin sisältää kohtalaisen paljon juttua koiranäyttelyistä. Allaolevan tekstin faktat on tarkastettu ja poimittu Kennelliiton näyttelysäännöistä (pdf-dokumentti, 5.10.2009).

Koiranäyttelyiden perimmäinen tarkoitus on kasvattaa koiran arvonimilistaa ja hankkia hyviä arvosteluja koirasta. Näyttelyissä hyvin menestyvä koira on rotunsa esimerkillinen edustaja, jota käytetään rotunsa eteenpäin jalostamisessa rodunomaiseen ja terveeseen suuntaan.

Koiranäyttelyt voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan; alkukehiin, ryhmäkehiin ja BIS-kehään. Lisäksi tässä postauksessa on hieman infoa sertifikaateista

Alkukehät
Alkukehien läpikäyntiin kuluu koiranäyttelyissä eniten aikaa. Alkukehissä selvitetään kunkin rodun paras koira, joka pääsee jatkoon ryhmäkehään. Prosessi voidaan jakaa ainakin neljään eri vaiheeseen:

1. vaihe, laatuluokat ja -arvostelut
Kunkin rodun urokset ja nartut kilpailevat aluksi erillään, ja sukupuolten sisällä koirat on jaettu (korkeintaan) seitsemään eri luokkaan. Osallistuvan koiran luokka riippuu iästä sekä aiemmista suorituksista seuraavalla tavalla:

• Pentuluokka (PEK) on epävirallinen ja se järjestetään vain jos näyttelyn järjestävä näyttelytoimikunta niin toivoo. Pentuluokkaan voivat osallistuvat koirat, jotka ovat iältään vähintään seitsemän, mutta alle yhdeksän kuukautta. Tuomari voi antaa kunniapalkinnon (KP) sen arvoisiksi katsomilleen pennuille. Kunniapalkinto on lila ruusuke.
  
• Junioriluokkaan (JUN) osallistuvan koiran on oltava iältään vähintään yhdeksän kuukautta ja enintään 18 kuukautta.
• Nuorten luokkaan (NUO) osallistuvan koiran on oltava iältään vähintään 15 kuukautta ja enintään kaksi vuotta.
• Avoimeen luokkaan (AVO) voivat osallistua koirat, jotka ovat iältään vähintään 15 kuukautta. Avoimessa luokassa ei ole yläikärajaa.
• Käyttöluokka (KÄY) edellyttää 15 kuukauden ikää. Lisäksi koiran on oltava rodultaan määritelty käyttökoiraksi.
• Valioluokkaan (VAL) osallistuminen vaatii myös 15 kuukauden ikää. Lisäksi koiran on oltava jonkin FCI:n tunnustaman kenneljärjestön muotovalio tai kansainvälinen muotovalio.
• Veteraaniluokan (VET) osallistujilla on oltava ikää vähintään 8 vuotta. Yläikärajaa ei ole.

Yllämainituissa luokissa kussakin koirille suoritetaan laatuarvostelu, joka sisältää kirjallisen arvostelun ja laatua osoittavan värillisen nauhan. Näyttelyissä juuri tähän menee eniten aikaa, sillä tuomari katsoo ja arvostelee jokaisen koiran erikseen. Arvostelun tulosta osoittavat nauhat ovat väriltään ja merkityksiltään seuraavat (paremmuusjärjestyksessä ylhäältä alas):

• Vaaleanpunainen, erinomainen (ERI). Koira on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta luonnetta myöten ja on erinomaisessa kunnossa. ERI:n saaneet koirat pääsevät jatkoon. Lisäksi, vain ERI:n saaneet koirat voivat saada myöhemmin kilpailussa sertifikaatin (SERT) ja kansainvälisen sertifikaatin eli CACIB:in (jos kyseessä on kv-näyttely). Lisää sertifikaateista, BIS-kehien jälkeen.
• Punainen, erittäin hyvä (EH). Koira on rodulleen tyypillinen, tasapainoinen rakenteeltaan ja hyvässä kunnossa. Vähäiset virheet sallitaan (ei kuitenkaan rakenteelliset). Jos luokassa on vähemmän kuin 4 ERI:n saanutta koiraa, myös EH-koirat voivat kilpailla luokkasijoituksesta.
  
• Sininen, hyvä. Koira on rodulleen tyypillinen mutta siinä on selkeitä virheitä
  
• Keltainen, tyydyttävä. Koira vastaa rotuaan ilman yleisesti hyväksyttyjä rodun piirteitä tai on fyysisesti huonossa kunnossa.
  
• Harmaa, hylätty. Koira ei rakenteellisesti vastaa rotumääritelmää, tai on vihainen. Myös huomattavat väri- tai karva- tai purentavirheet tuottavat hylätyn laatuarvostelun.
  
• Ruskea, ei voida arvostella. Kirjaimellisesti, jos tuomari ei pysty arvostelmaan koiraa sen käytöksen takia. Tuomarin pitää pystyä tarkistamaan purenta, hampaat, rakenne ja häntä (sekä kivekset)
  

2. vaihe, kilpailuluokat
Kun yhdessä luokassa on laatuarvostelut saatu tehtyä, selvitetään luokan paras koira. ERI:n saaneet koirat tuodaan yhtä aikaa tuomarin eteen ja tuomari valitsee voittavan koiran. (Jos ERI-koiria on vähemmän kuin neljä, myös EH:n saaneet koirat osallistuvat.) Tässä vaiheessa neljä parasta koiraa saavat nauhat, jotka värin perusteella osoittavat koiran sijoituksen seuraavalla tavalla:

• Punainen, 1. sija
• Sininen, 2. sija
• Keltainen, 3. sija
• Vihreä, 4. sija

Sama värikoodaus pätee myös myöhemmissä vaiheissa joissa sijoitetaan neljä koiraa (PU/PN-kehä, RYP, BIS). Toimitsijat merkitsevät arvostelulomakkeisiin vastaavasti kunkin koiran tulokset, ja esimerkiksi avoimen luokan voittaja merkitään AVK/1, toiseksi tullut AVK/2, jne.

3. vaihe,paras uros (PU) ja paras narttu (PN)
Kaikki luokat käydään samalla tavalla läpi, kunnes jäljellä on kustakin luokasta neljä parasta koiraa. Jatkoon vaaditaan luokassa neljän parhaan joukkoon sijoittumisen lisäksi laatuarvostelusta ERI-merkintä. Kunkin luokan (lukuunottamatta mahdollista pentuluokkaa) parhaat koirat tuodaan yhdessä tuomarin eteen ja tämä valitsee jäljellä olevista koirista sukupuolensa parhaan rotunsa edustajan. Tämä tehdään erikseen uroksille ja nartuille, ja näin saadaan selville paras uros (PU) ja paras narttu (PN). Kuten edellä, neljä parasta sijoitetaan, mutta nyt vain voittaja pääsee jatkamaan. Paras uros merkitään papereihin PU/1, toiseksi paras PU/2, jne.

4. vaihe, ROP-kehä:
Parhaan uroksen ja nartun selvittyä laitetaan nämä vastakkain ROP-kehään. Tuomari valitsee rotunsa parhaan koiran (ROP), jolloin toiseksi tullut koira on VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras. Tämän jälkeen kyseisen rodun kehä on saatu päätökseen.
ROP- ja VSP- sijoituksista saa näyttelyistä ruusukkeet, jotka ovat väriltään seuraavat:

• ROP: Punakeltainen
• VSP: Valkovihreä

Ryhmäkehät
Kaikkien alkukehien päätyttyä alkavat ryhmäkehät. Ryhmät on jaoteltu FCI:n roturyhmien mukaan, eli maksimissaan yhdessä näyttelyssä voi olla 10 ryhmäkehää. Ryhmäkehissä kilpailevat keskenään eri rotujen ROP-koirat. Neljä parasta sijoitetaan jälleen, ja vain voittaja eli ryhmänsä paras (RYP) pääsee jatkoon. Papereihin merkitään RYP-1, RYP-2, jne.

BIS-kehä
Ryhmäkehien jälkeen on vuorossa BIS-kehä (best in show), jossa valitaan koko näyttelyn komein tai kaunein koira. BIS-kehään osallistuu kustakin ryhmäkehästä parhaaksi valittu koira, eli kilpailijoita on korkeintaan kymmenen. Lopulta neljä parasta sijoitetaan, ja voittaja on koko näyttelyn voittaja. Papereihin merkitään BIS/1, BIS/2, jne.

Sertifikaatit
Parhaalla uroksella ja nartulla on mahdollisuus saada sertifikaatti (SERT) ja kansainvälinen sertifikaatti, eli CACIB. Kansainvälisiä sertifikaatteja jaetaan vain kansainvälisisissä näyttelyissä.
Sertifikaateista saa ruusukkeita, jotka ovat suomalaisissa näyttelyissä värikoodattu seuraavasti:

• Sertifikaatti: sinivalkoinen
• Varasertifikaatti: vaaleansininen
• CACIB: valkoinen
• vara-CACIB: oranssi

Tuomari voi oman harkintansa mukaan esittää SERT:iä ja CACIB:ia PU- tai PN-koiralle. Tuomari voi lisäksi esittää vara-SERT:iä ja vara-CACIB:ia PU/2- ja PN/2-koirille, eli toiseksi parhaalle urokselle ja nartulle. Varasertifikaatit muuttuvat varsinaisiksi sertifikaateiksi lähinnä siinä tapauksessa, että alkuperäisen varsinaisen sertifikaatin saanut koira ei tarvitsekaan saatua sertifikaattia.
Sertifikaattien idea on, että kun koira saa kolmelta eri tuomarilta SERT:in, saa koira Suomen muotovalion arvon, (MVA) ja siten oikeuden osallistua seuraaviin näyttelyihin valioluokassa. Yksi SERT:eistä on saatava yli kahden vuoden ikäisenä.
Kansainvälisen muotovalion (KV MVA) arvon saa neljällä CACIB:illa, jotka on oltava kerätty vähintään kolmesta eri maasta ja vähintään kolmelta eri tuomarilta.

Ylläolevaan pätevät käyttökoirien suhteen hieman eri säännöt. Lista FCI:n määrittelemistä käyttökoirista on nähtävillä Kennelliiton näyttelysäännöissä (pdf-dokumentti 5.10.2009).

Jos joku tarkkasilmäinen huomaa jotain huomautettavaa tekstissä, niin ilomielin otan korjausehdotukset vastaan.

24.10.2009 oikaisin pari löytämääni asiavirhettä tekstissä.

Unkarin näyttely, sunnuntai

Six-Pack-seurueesta menestyi Unkarin Komáromissa sunnuntaina parhaiten Sampan isoisä Rico, joka selvitti tiensä peräti best in show -veteraanksi. Tällä kertaa Maija voitti Sampan ROP-kehässä, joten Samppa sai VSP:n

Raporttien mukaan seurue lomailee keskieurooppalaisen aurinkoisessa, vähän yli parinkymmenen asteen lempeässä syyssäässä, ja Samppakin nauttii olostaan. Seurueen näyttelyputki jatkuu ensi perjantaina Slovakian Bratislavan maisemissa maailmanvoittajanäyttelyssä.

Itävallan Tullnin näyttely

Itävallan Tullnin näyttelystä^[m] uutisia lyhyesti ja ytimekkäästi: Samppa oli paras uros ja keräsi mukaansa cacibin ja sertin. Lisäksi kyseessä oli Itävallan voittaja-näyttely, joten Samppa on nyt myös Bundessieger 2009. Mukaan tarttuivat Crufts Qualification -paperitkin, joilla saa osallistumisoikeuden arvostettuun - ja viime aikoina myös kritiikkiä^[w] herättäneeseen - Cruftsin näyttelyyn Englannissa.

Nyt tänään sunnuntaina näyttelyt jatkuvat taas Unkarin puolella Komáromissa.

Unkarin näyttely (päivitetty)

Samppa on menestynyt mitä parhaiten Unkarin Komáromissa^[m] järjestetyssä näyttelyssä. Samppa sai sinisen nauhan, joka vastaa suomalaista vaaleanpunaista, eli erinomaista. Samppa voitti PU-kehässä paikallaolijoiden ennakko-odotuksista huolimatta muutaman saksalaisen sealyhamin.
Saksalainen tuomari Walter Jungblut piti Samppaa peräti ROP:in arvoisena. Sampalla ja myös VSP:n saaneella Maijalla on nyt Unkarin-tuliaisina myös CACIB:it, mikä tarkoittaa sitä, että molemmista koirista tulee Kennelliiton hyväksynnän jälkeen kansainvälisiä muotovalioita.
KV-MVA edellyttää neljää CACIB:ia kolmesta eri maasta.

Sampan Euroopan kiertue kasvattajien matkassa lähti siis äärimmäisen hyvin käyntiin. Kasvattaja kertoi Komáromin näyttelyn olleen vieläpä erittäin mallikkaasti järjestetty. Kiertue on tähän mennessä sujunut mallikkaasti ja Samppa ja Maija ovat viihdyttäneet toisiaan matkan aikana, joten tylsyys ja ikävä ei ole ehtinyt iskemään.

Kiertueen seuraava kehä on lauantaina (jonkin maan aikaan) kello 11.30 Itävallassa.

Googlen sielunelämä

Koirista Googleen? Postauskynnys on tässä blogissa tällä hetkellä aika alhaalla, joten revitään asiaa sieltä mistä sitä irti saa.

Kyseenalaisia kuvahaun tuloksia (28.9.2009)

Kun Googlella hakee sivuja hakusanoilla maailman rumin koira, näyttää Google muutaman esimerkkikuvan myös kuvahakunsa kautta. Neljäntenä kuvana komeilee hieman yllättäen Sampan kuva (28.9.2009).

Mutta miksi Google leimaa Sampan maailman rumimmaksi koiraksi? Sen takia että kyseessä on kone, joka toimii juuri kuten pitääkin, eli tarkoin varjeltujen algoritmien avulla järjestää hakutulokset käyttäjälle todennäköisesti mieluisampaan järjestykseen keräämiensä tietojen perusteella.

Virhe on enimmäkseen inhimillinen, sillä itse menin laittamaan yhden postauksen otsikoksi Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa. Blogger tekee niin, että postauksen otsikko lisätään sivun lähdekoodiin otsikkotageihin blogin nimen seuraksi. Google toimii niin, että se arvostaa erityisesti juuri lähdekoodin otsikkotagien sisältöä etsiessään osuvia tuloksia.

Itselleni on pieni mysteeri se, että miten Google valitsee osuvat kuvat. Apuna kuvien valinnassa Google käyttää kuitenkin edellämainittuja otsikkotageja ja muuta sivun sisältöä. Lisäksi sivun sijoittuminen hakutuloksissa määräytyy sen mukaan, että kuinka moni linkki halutulle sivulle johtaa ja kuinka monta kertaa sivulla on aiemmin käyty.
Seurauksena tästä kaikesta on kuitenkin se, että Sampan kuva päätyy maailman rumimpien koirien kuvien listaukseen, koska Google olettaa, että sivun kuvat littyvät otsikon sisältöön, joka tässä tapauksessa vastaa lähes täydellisesti hakusanoja.

Huvittavinta asiassa on se, että mainittu Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa on koko blogin toiseksi suosituin sivu (11,90 % käynneistä) etusivun (43,20 %) jälkeen, yhden kuukauden seurantajakson ajalta. Kiinnostavampaa on kuitenkin se, että hieman yli 70 % juuri tälle Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa -sivulle tulleista jää sivulle eikä poistu heti. Kyseinen arvo on huomattavasti alempi kuin tässä blogissa keskimäärin.

Tämä kertoo todennäköisesti vain siitä että en ole ainoa joka ihmettelee mitä Sampan kuva tekee maailman rumimpien koirien joukossa.

Yritin vielä selvittää kuinka paljon yleensä Googlella haetaan hakusanoilla maailman rumin koira, mutta tulokset jäivät laihaksi, sillä ilmeisesti Google Trends^[w] on vielä sen verran vaiheessa lokalisoinnin kannalta että esimerkiksi edellämainitut hakusanat eivät juuri järkevää tulosta näytä. Esimerkkinä Google Trends -työkalun toiminnasta näytettäköön vaikka sealyhaminterrierien ja norwichinterrierien hakuvertailu.

Tällaista tänään.