Koirien jätöksistä. Taas.

Varsinaiset Samppaan liittyvät postaukset ovat harmittavan vähissä, eikä asialle juuri voi mitään. Vaihtoehdot ovat kaventuneet siihen, että joko olen postaamatta tai sitten puhun niin sanotusti paskaa. Valitsen edellisen.
Intter-atk-www:ssä tuli vastaan asiaan liittyvä, omalla tavalla hyvinkin huvittava ja idealtaan kekseliäs blogi, nimeltään Kevään merkkejä. Blogissa seurataan kevään edistymistä jämäkän visuaalisin keinoin, ilman turhaa selittelyä.

Lauantain Uudessa Raumassa oli yksi koirankakka-aiheinen kansantekstari, joka sanasta sanaan näyttää tältä:

Sinä tunnistettu koiran taluttaja. Koirasi jätöksen voisit viedä muualle, ettei Sinisaaren palvelutalon roskikseen.

Jos koiran ulkoiluttaja jättää keräämättä koiran jätökset, tulee sanomista. Jos jätökset vie väärään roskikseen, tulee sanomista. Seuraavaksi kai tulee sanomista jos jätösten keräämiseen käyttää ei-biohajoavia pusseja (joita saa yhden biohajoavan pussin hinnalla noin kolme). Yleinen mielipide koiranomistajia kohtaan tuntuu painuvan keväisin niin paljon pakkasen puolelle että Tammerkoski on kauttaaltaan jäässä vielä vappunakin ja fuksit eivät pääse teekkarikasteeseen.
Itse pyrin välttämään taloyhtiöiden ja muiden yksityisten tahojen roskiksia jotta en aiheuttaisi pahennusta kaiken maailman kerrostalokyttääjien silmissä. Silloin tällöin tosin kohdalle osuu sellainen lenkki, että matkan varrelle ei osu yhtäkään julkista roskista, jolloin jokseenkin vaivaantuneena ja häpeissäni käyn heittämässä jätöspussin lähimpään yksityiseen roskikseen joka kohdalle osuu. Toivon että saan tämän häpeällisen toimintani anteeksi, sillä olen joka tapauksessa pyrkinyt olla jättämättä koiran jätöksiä jalkakäytävän reunoille tai puiston nurmikolle. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, kannattaisin jonkinlaista järkevää koiraverotusta jos sillä saatasiin lisää roskiksia katujen varsille.

Seuraavassa hieman faktatietoa kumoamaan ainakin jokseenkin ärsyttävää ja usein koiranjätöskeskusteluissa esiintyvää väitettä koirat eivät kuulu kaupunkiin: Suomessa on noin 600 000 koiraa^[1] ja 5 350 000 asukasta^[2], eli peruslaskuopin mukaan noin joka yhdeksännellä suomalaisella on koira (maailmanlaajuisesti joka 11:llä^[3][4]). Varhaisimmat löydetyt todisteet ihmisen ja koiran yhteiselosta on ajoitettu noin 14 000 vuoden päähän ja tuoreemmatkin löydökset ovat noin 5 700 vuotta vanhoja^[5]. Teollistumisen mukanaan tuoma voimakas kaupungistuminen alkoi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa^[6], eli aika äskettäin suhteutettuna koirien kesyttämiseen. Näihin faktoihin perustuen on mielestäni turha sanoa että koirat eivät kuulu kaupunkiin sillä koirat kuuluvat sinne missä ihmisetkin ovat.

1. Koira, Kennelliitto. Viitattu 27.3.2010
2. Suomen asukasluku, Väestörekisterikeskus. Viitattu 27.3.2010
3. Maailman väestö, Wikipedia. Viitattu 27.3.2010
4. Dog, Wikipedia (englanniksi). Viitattu 27.3.2010
5. Dog history, About.com (englanniksi). Viitattu 27.3.2010
6. Nykyajan kaupungistuminen, Wikipedia. Viitattu 27.3.2010

Koiraverosta

Keskiviikon Tori-lehdessä on uutinen jalostusstrategiasta, joka hiertää koirankasvattajien ja kennelliiton välejä. Lisäksi Aamulehden Moro-liitteessä jopa koiranomistajatkin ihmettelevät hangen alta paljastuvan koirankakan määrää, ja asiaan liittyen itse Aamulehdessä on uutinen 20 000 pimeästä koirasta. Koirankakasta saa ihan tarpeekseen jo muutenkin, joten on parempi keskittyä tarkastelemaan 1800-luvulta peräisin olevaa lainsäädännöllistä reliikkiä joka tunnetaan myös nimellä koiravero. Wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa:

• 1800 ruotsin säädyt päättivät alkaa kantamaan määräaikaista koiraveroa.
• 1878 koiraverosta annettiin säädös, jonka mukaan koirista kerättiin veroa korvaukseksi vesikauhuun kuolleista kotieläimistä.
• 1882 koiravero poistettiin väliaikaisesti maaseudun koirilta.
• 1894 vero otettiin takaisin käyttöön siten, että kunta sai päättää veron suuruudesta ja verotulojen käyttökohteista.
  
• 1942 verosta vapautettiin valtion palveluksessa olevat koirat sekä opaskoirat.
• 1979 vuoden 1894 laki kumottiin ja lisää tiettyihin käyttöihin tarkoitettuja koiria vapautettiin verosta. 1991 lähtien kunnanvaltuustot ovat saaneet päättää kantaako koiraveroa vai ei.

Pikainen googlekierros kertoo että koiraveroa kannetaan nykyään enää ilmeisesti Helsingissä, Tampereella ja Järvenpäässä. Muun muassa turussa veron kerääminen on lopetettu vuonna 2009. Kerava lopetti koiraveron keräämisen tämän vuoden alussa. Google antoi sen vaikutelman, että erityisesti 2000-luvun alussa iso osa kunnista on luopunut koiraveron kantamisesta, osaksi sen takia että sen keräämisestä kertyy enemmän kuluja kuin tuottoa.
Tampereelle koiravero tosin tuottaa 150 000 euroa vuosittain, kuten edellä linkitetyssä Aamulehden uutisessa mainittiin.

Koiravero on hieman kyseenalainen, mutta ainakin osaksi sen avulla suuret kaupungit ovat pystyneet pystyttämään ja ylläpitämään koirapuistoja ja koirankakkapussitelineitä. Itse ehkä jopa olisin koiraveron kannalla - sillä edellytyksellä että siitä saatavat varat varmasti menisivät koirien kunnallisten palvelujen kehittämiseen ja että koiravero olisi tasapuolinen kaikille koiranomistajille. Tasapuolisuus on toisaalta suhteellinen käsite, sillä esimerkiksi koirapuiston vieressä asuva yhden koiran ulkoiluttaja hyötyisi koiraveroeuroistaan enemmän kuin metsän perukoilla asuva koirankasvattaja.

Samppa lähti Lauran kanssa Raumalle, ja itsellä on ollut hieman tyhjä olo noin kuuden viikon jälkeen kun ehdin jo tottua siihen miten Samppa reagoi erilaisiin asioihin mitä teen. Nyt kun Samppa ei ole paikalla niin tuntuu kuin jotain puuttuisi.

Petsie ja uutisia

Petsie on vuonna 2006 perustettu palvelu, johon lemmikinomistajat voivat laittaa omien lemmikkiensä kuvia. Löysin palvelun erään hypermedian kurssin harjoitustyön yhteydessä, ja kokeilun vuoksi lisäsin Sampan kyseiseen palveluun.
Kuvien lisäksi palveluun voi laittaa videoita sekä live-kuvaa. Palvelussa voi myös pitää blogia, keskustella foorumeilla, tarkastella kasvattajien ilmoittamia poikueita ja pentueita, ilmoittaa kadonneista ja löydetyistä lemmikeistä, käyttää osto- ja myyntipalstaa sekä tehdä ostoksia palvelun omassa lemmikkitarvikeverkkokaupassa. Jos Facebook ja Twitter eivät riitä täyttämään päivittäistä sosiaalisen median käyttökiintiötä, niin Petsie on varsin varteenotettava palvelu jolla edellä mainittua kiintiötä voi lähteä täyttämään lemmikkien avustuksella.

Sosiaalisesta mediasta perinteisempään mediaan: Aamulehti uutisoi 16. päivä kuluvaa kuuta että Tanskassa suunniteltiin staffordshirenbullterrierin kieltämistä 11 muun rodun ohella. 18. päivä asiaan tuli hieman päivitystä kun tanskan kennelliiton vastustuksen vuoksi kyseinen koirarotu pudotettiin kiellettävien koirien listalta. Oli koirarodun kohtalo mikä tahansa niin uutisen lukijakommenteilla on ainakin huikea viihdearvo:

#60:
Minun mielestä kaikki koirat pitäisi kieltää kaupunki alueilta ja esikaupunki alueilta. jos haluat koiran muuta maalle laki!

Lisää uutisia 18. päivältä: Suomenpystykorva Sussu putosi jäihin hiihtoretkellä ja löytyi elossa kaksi päivää myöhemmin. Koirat (ainakin tietyt rodut) selviävät kyllä aikansa luonnossa oman onnensa nojassa, mutta tässä oli ainakin hieman onnea matkassa kun hyinen koski ei vienyt koiraa mukanaan kokonaan.

Aamulehti kertoo myös, että laumanvartijakoiria käytetään yhä useammin petoeläinten torjunnassa suomalaisilla maatiloilla. Uutinen kiinnitti huomioni lähinnä sillä, että en ole aiemmin hoksannut termiä laumanvartijakoira, joka on siis eri asia kuin paimenkoira. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin esimerkiksi susien kaatolupia on kohtalaisen hankala hankkia, joten karjankasvattajien on ilmeisesti täytynyt turvautua luonnollisempaan tapaan suojella karjaa. Tarkempi kuvaus laumanvartijakoirista löytyy esimerkiksi Käytännön Maamiehen sivuilta. Laumakoiria^[wiki] ovat muun muassa KM:n artikkelissa mainitut estrelanvuoristokoira^[wiki] ja maremmano-abruzzese^[wiki].

Sadas postaus

3D-lasit (13.3.2010)

Samppa-blogi on nyt saavuttanut (kymmenjärjestelmää^[wiki] käytettäessä merkittävän) sadannen postauksen merkkipaalun. Tämän kunniaksi hieman statistiikkaa: Blogissa on käyty 311 päivän aikana 3310 kertaa. Käyntien aikana blogin sivuja on näytetty 6033 kertaa.
Viisi eniten käytetyintä ja blogin sivuille johtanutta hakusanaa ovat hännänheiluttajat (88 osumaa), sealyhaminterrierit (57), blogi samppa (56), samppa (56) ja maailman rumin koira (38). Blogia on luettu eniten Helsingissä (900 käyntiä), sen jälkeen Tampereella (473), Raumalla (352), Kuopiossa (189) ja Turussa (84). Ylivoimaisesti suosituin sivu on ollut etusivu, sen jälkeen tulevat Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa, Koirapuistokierros, Hännänheiluttajat ja Haaste 131: kaksoisolentoni.

Sylikoira-Samppa II (13.3.2010)

Faktoista arkipäivän ihmeellisiin elämyksiin: olimme Lauran ja Sampan kanssa menossa koirapuistoon myöhään sunnuntai-iltapäivällä. Olimme tulossa puistoon Ahvenisjärven suunnalta, eli olimme pienen mäen päällä ja saimme hyvän yleisnäkymän puistoon. Puistossa näkyi liikettä mutta koiraa ei näkynyt missään. Kun pääsimme lähemmäksi, selvisi että keskellä koirapuiston aukeaa oli yksin 8-10 -vuotias poika merkkaamassa omaa reviiriään. Huomatessaan meidät tämä sankari käpertyi maahan liikkumattomaksi ja odotti että menisimme ohi.
Emme sitten menneet häiritsemään tämän tulevan isänmaantoivon tärkeitä puuhia, ties mitä häirintäsyytteitä siitäkin olisimme lopulta saaneet. Olisi ollut kuitenkin kiinnostavaa sinällään nähdä mitä olisi tapahtunut jos olisimme menneet koirapuistoon niin kuin aikomus oli.

Koiraihmisille osoitetaan keskustelupalstoilla vaatimuksia siivota koiran jätökset kadunvarsilta ja pitää koira hihnassa ja haukkumatta. Vaatimusten lisäksi silloin tällöin näkee uhkailuja ja pahimmassa tapauksessa jotkut valopäät käyvät kylvämässä rotanmyrkyllä maustettuja lihapullia koirapolkujen varsille.
Henkilökohtainen, sellaisella varmuudella lausuttu mielipiteeni jonka vain täysi tietämättömyys voi taata on se, että lapset sen sijaan saavat kohtalaisen rajatta mellastaa ja tehdä mitä huvittaa sillä vanhempia ei juuri kiinnosta opettaa tapoja, eikä tarvitsekaan sillä se meidän Simo-Petteri on sellainen kullannuppu että ei se mitään ilkeyksiä tee.

Miten maa makaa lemmikkien ja koirien suhteen, sen kertoo viikonlopun mediakatsaus: Lauantain Uudessa Raumassa oli tällä kertaa kaksi koirankakkaviestiä 32:sta viestistä.
Tampereen suunnalla Aamulehdessä oli perjantaina julkaistu koti ja asuminen -teemapalstalla isännöintiliiton puheenjohtajan haastattelu, jonka aiheena oli kerrostaloissa haukkuvat koirat. Samalla palstalla esitellään lisäksi erilaisia lemmikkiaiheisia sisustusvinkkejä.
Toisaalla, Harjavallan maisemissa irtokoirat pelästyttivät lehdenjakajan perjantaiaamuna, kertoo Satakunnan Kansa. Siitä, että olivatko koirat lopulta villikoiria vai irti päässeitä kotikoiria, ei ole saatu varmuutta. Villikoirat ovat joka tapauksessa terrorisoineet samoja seutuja jo loppiaisen aikaan.

Silakkaa, pelipaita ja kevät

Silakka

Kuvassa vasemmalla on silakka eli Clupea harengus membras. Silakka on sillin alalaji ja se on saalismäärältään Suomen tärkein kala. Suurin osa pyydetyistä silakoista päätyy lohenkasvattamoihin ja turkistarhoihin. Lautaselle laitettuna silakka on edullinen ja ravinteikas^[wiki].
Koiranruokana silakka kuulemma parantaa turkin laatua - ilmeisesti samasta syystä turkistarhat ovat silakan suurkuluttajia. Samppaa varten keitetyt silakkafileet tuovat lisäksi mukavan merellisen aromin Sampan hengitykseen ja koko kämppään muutaman päivän ajaksi, unohtamatta sitä, että silakka laittaa Sampan vatsan mukavasti kuralle. Osaltaan vika voi olla siinä, että Sampalle ei ole aiemmin kalaa juuri syötetty, mutta todennäköisesti silakasta ei nyt kuitenkaan tule kiinteää osaa Sampan ravintoympyrään.

Pelipaita (12.3.2010)

Kasvattajapariskunta palasi kolmen viikon lomamatkalta pohjois-Amerikasta. Samppa sai tuliaisiksi Toronto Maple Leafsin pelipaidan joka värityksensä puolesta sopii Suomalaisin maisemiin kuin emäntä aitanpolulle. Kiitokset kasvattajille.

Lisäksi kevät on virallisesti alkanut; Sampan tassuja on täytynyt pestä kolmen perättäisen lenkkikerran jälkeen kuraisen lumisohjon takia. Nyt vain täytyy odotella sitä viimeistä varmaa kevään merkkiä, eli lehtien lukijapalstojen täyttymistä koirankakkakeskustelulla.
Kevätauringon lämpö sulattaa talviset hanget, joiden alta paljastuu lumen suojiin hautautuneita liukumiinoja, jotka saavat keskiverto-jalankulkuväylän käyttäjän näpyttelemään tekstaria täydessä raivossa paikallislehden lukijapalstalle. Paras sana kuvaamaan keväisin käytävää keskustelua lieneekin englannin sana rage (esim. road ragen^[wiki] yhteydessä).
Asian huomattavan yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi Samppa-blogi seuraa koirankakkakeskustelun (ja kevään) etenemistä: Viimeisimmässä Uudessa Raumassa tekstaripalstalla 33:sta viestistä vasta vain kaksi (eli pyöreät 6,1 %) koski koirankakkaa. Uusimmassa Tori-lehdessä sen sijaan 7:stä viestistä yksi (14,3 %) koski aihetta. Jatkoa seuraa.

Suolijärven ympäri, osa n

Edellisissä postauksissa on ollut niin paljon tekstiä, että tähän postaukseen tulee tämän tekstin lisäksi vain kuvia 6,7 kilometrin pituiselta Suolijärven lenkiltä. Pitkän ja lumisen lenkin takia Sampalla oli talvivarusteet päällä - harmi vaan että yksi Sampan talvitossuista jäi matkan varrelle jonnekin.

My recent posts have been filled with boring walls of text so this post will mostly have nice snowy pictures that I took when I was walking with Samppa around lake Suolijärvi^[maps]. In order to prevent the snow packing on Samppa's fur and paws on the 6,7 kilometres long walk he had to wore his winter clothes. Unfortunately one of the shoes fell off and got lost somewhere along the trail.

Eläinasiavaltuutettu

Aamulehden uutisoi, että eläinten oikeuksista huolehtimaan saatetaan perustaa eläinasiavaltuutetun virka siinä missä lapsilla ja vähemmistöillä on jo omat valtuutettunsa. Uutisen lukijakommenteissa tosin virka lytätään turhana hyvä veli -suojatyöpaikkana ja samalla perätään valtuutettua muun muassa koululaisille, vanhuksille sekä kuuliaisille veronmaksajille.
Lapsiasiavaltuutetun^[wiki] virka tuli suomeen vuonna 2005 ja ensimmäinen vähemmistövaltuutettu^[wiki] astui virkaan 2008. Pikainen tutustuminen mainittuihin virkoihin antoi sen käsityksen, että molemmissa viroissa tehtävänä on lähinnä kailottaa kovaan ääneen jos ja kun epäkohtia edustetun ryhmän kohtelussa ilmenee. Kailotus tosin vaimenee byrokratian rattaisiin ennen kuin se ehtii muuttumaan kovinkaan konkreettisiksi toimiksi.
Tällä hetkellä epäkohtia eläinten kohtelusta nostavat esille esimerkiksi Oikeutta Eläimille^[wiki] -järjestö ja vähän hillitympää linjaa edustava Suomen Eläinsuojelyhdistysten liitto^[wiki]. Nähtäväksi jää mikä eläinasiavaltuutetun kokonaisvaikutus tulee olemaan eläinsuojelurintamalla, sillä sanojen lisäksi tarvitaan myös tekoja.

Asiasta toiseen: Samppa täytti viime viikon perjantaina kolme vuotta. Vietimme Sampan merkkipäivää Raumalla kasvattajan luona viiden muun sealyhamin seurassa. Laura on kasvattajien luona kotitonttuna vahtimassa koiria sillä välin kun kasvattajat itse ovat kiertämässä pohjoista Amerikkaa. Samppa ei tosin toisten koirien kanssa päässyt temmeltämään, sillä kasvattajan koirista kahdella oli juoksuaika meneillään ja lisäksi Sampan isoisä Rico ei ole kovinkaan mielissään toisista uroksista.
Sampan kunniaksi ei kakkua leivottu, mutta herkullisia muffinsseja merkkipäivän kunniaksi sentään saimme kohtalaisen lyhyellä varoitusajalla. Muffinssit eivät kuitenkaan Sampan kitaan asti päätyneet - olisi voinut vaikka slaagin saada raukka niistä - joten Sampan oli tyytyminen uuteen puruluuhun.

Tähänkään postaukseen en saanut yhtään riittävän hyvää kuvaa otettua, osittain johtuen mahdottomasta yhtälöstä oman perfektionismini ja kamerani suorituskyvyn välillä. Parempaa kameraa saan tuskin pitkään aikaan hankittua, varsinkaan jos erään työryhmän ehdottama tuhannen euron korkeakoulujen lukukausimaksu astuu voimaan lähivuosina. Vaikka asia ei nyt suoraan koiriin liitykään niin on se sen verran käsittämätön asia että siitä nyt tässä mainitsin. Aiheesta kannattaa lukea esimerkiksi Jyrki Kasvin kirjoitus.