Kylvyn aika!

Sealyhaminterrierin perimmäinen käyttötarkoitus on edelleen hieman epäselvä minulle. Vähän lähteestä riippuen sealyhaminterrieri on todettu jalostetuksi muun muassa riistaeläimiä uhkaavien petojen hävitykseen, avuksi luolaeläinten metsästykseen, tai erityisesti saukon metsästykseen. Saukon metsästys tuo mukanaan vesielementin, josta saadaan aasinsilta tähän postaukseen.
Emme ole kokeilleet Sampan uintitaitoja, ainakaan toistaiseksi. Menneenä kesänä Samppa tosin tassutteli rantaveteen, joi vähän vettä ympäriltään ja sen jälkeen lässähti makaamaan veteen, ihan vain vilvoitellakseen ilmeisesti.
Lenkin jälkeisen pesun elukkamme kokee käyttäytymisestä päätellen jotenkin vastenmielisenä tapahtumana. Samppa kyllä menee pesuhuoneeseen kun avaan oven ja käsken mennä sinne. Lisäksi Samppa kävelee suihkun viereen käskettäessä, mutta kun pesuprosessi alkaa, niin samppa alkaa siirtymään askel kerrallaan hitaasti kohti pesuhuoneen ovea. Ei siinä muu auta kuin nostaa hurtta takaisin suihkun alle.

Samppa ja Sampan trendikäs turkoosi amme (31.10.2009)

Harvemmin käytän ammetta, joka tosin on ostettu ihan vain ja ainoastaan Samppaa varten. Amme on kätevä olla kun koira pitää saada kunnolla puhtaaksi, vaikka voidaan olla tietty montaa mieltä siitä, että onko omassa liassaan lilluminen mitenkään tehokas tapa puhdistautumiseen.
Pesussa apuna käytän tällä hetkellä KW:n terrierisampootiivistettä, jota sai ainakin kesällä Raumalta Ilonaiheesta. Sealyhaminterrierien ja varmaan muidenkin karkeakarvaisten koirien pesussa on ongelmana hyvän pesuaineen löytäminen, sillä lähes kaikki pesuaineet jota koirille myydään, ovat kuten ihmisten hiustenpesuaineetkin; lisää kiiltoa ja pehmeyttä luvataan vaikka tässä tapauksessa tarvittaisiin päinvastaista vaikutusta - karvan täytyisi pysyä karkeana.
Oma episodinsa on pesun ja kuivauksen jälkeinen ruljanssi kun Samppa yrittää saada turkkinsa kuivaksi juoksemalla villisti edestakaisin. Yleensä tämän päättömän juoksentelun saan hillittyä käärimällä Sampan kuivumaan lämpimään pakettiin, kuten kuvassa alla:

Samppa paketoituna kuivumaan (31.10.2009)

Lampaanpaimennusta

Sarjamme "en nyt asiasta paljoakaan tiedä mutta postaan kuitenkin" jatkuu taas. Internetin ihmemaassa tuli vastaan tällainen video:

Mutta miten miten tämä video Samppaan liittyy? Ei mitenkään, mutta videossa sentään oli koiria. Video vaan sai miettimään että miten paimenkoirat ylipäätään osaavat toimensa? Kuinka suuri osa paimenkoirien toiminnasta tulee geeneissä ja kuinka suuri osa niille täytyy erikseen takoa päähän? Miten kukaan edes on alunperin keksinyt alkaa käyttää koiria karjan paimennukseen? Kuinka paljon Samppaa täytyisi kouluttaa että se osaisi olla avuksi saukon^[w] metsästyksessä - ja miksi minä haluaisin saukkoja edes metsästää? Kyseessä on kuitenkin rauhoitettu laji! Kysymyksiä, kysymyksiä!

Syysiltapäivän aurinko

Sampasta ei ole vähään aikaan nyt tullut otettua hyvälaatuisia kuvia, mutta nyt osui hieman vapaata aikaa kullankeltaiseen syysiltapäivään kuvien räpsimistä varten. Kävimme Sampan toisen hovivalokuvaajan, Mikon kanssa ottamassa kourallisen kuvia Hervannan Näyttämönpuistossa. Vieressä vasemmalla ja alla Mikon kamerataituroinnin satoa.
Kuvaussession jälkeen poikkesin Sampan kanssa vielä koirapuistossa, jossa toimintaa riitti, kun paikalla oli yksi kultainennoutaja, kääpiösnautseri ja cardigan ja pari muutakin nelijalkaista. Koirat tulivat yllättävän hyvin keskenään. Vaikka kääpiösnautseri ja samppa olivat vierekkäin nähtävillä, niin silti Samppaa veikattiin snautseriksi^[w] - kuten useimmissa tapauksissa tähän mennessä kun Sampan rodusta on ollut epäselvyyttä.

Kurakelit, osa I

Ehkä ne koiran saappaat eivät ole täysin pöljä idea (28.10.2009)

Tampereella satoi tänään jotain etäisesti lunta muistuttavaa. Maa ei tullut valkoiseksi mutta Sampan tassut tulivat kyllä mustiksi.
Päästin Sampan Ahvenisjärven koirapuistoon haistelemaan paikkoja siitä huolimatta, että hakepohja oli osittain muuttunut mutaiseksi hake-kuravelliksi. Vähän ajan kuluttua puiston portista tuli sisään vähän alle vuoden ikäinen cairnterrieri, jonka kanssa Samppa innostui juoksemaan ympäri kuraista puistoa. Lopputulos on nähtävissä kuvassa ylhäällä.
Yritin hieman korjailla kuvan värejä, minkä takia tassut näyttävät aavistuksen verran tummemmilta mitä ne oikeasti olivat. Likaa irtosi kyllä pestessä uskomattoman paljon, puhumattakaan kaikista risuista ja männynkävyistä.

Sivulle!

Olin yrittänyt keksiä jotain uutta käskyä Sampalle. Aikani pähkäiltyäni hoksasin että sivulle voisi olla ihan kiinnostava ja kuitenkin suhteellisen helppo opettaa - ja siitä on loppujen lopuksi jotain hyötyäkin, kunhan sen saa iskostettua elukkamme päähän tarpeeksi syvälle.

Kyse on siis käskystä, jonka seurauksena koiran pitäisi tulla käskijänsä viereen vasemmalle puolelle, mieluiten ehkä istumaan. Joskus aikaisemmin yritin tätä parin päivän ajan opettaakin Sampalle, mutta sitten Laura vei Sampan Raumalle tai jotain muuta vastaavaa tapahtui.

Ihan aluksi taisin lähteä siitä, että käskin Samppa pysymään paikallaan ja sen jälkeen taputin vasemmalla kädellä vasenta reittäni ja sanoin sivulle. Elukkamme ei tätä tietenkään ymmärtänyt aluksi, mutta kun olin esittänyt käskyni, siirsin Sampan haluamaani asentoon vierelleni, siten että omat jalkani pysyivät kuitenkin paikoillaan. Kun Samppa oli oikeassa paikassa, esitin käskyn uudestaan ja jos Samppa sen jälkeen pysyi paikoillaan, palkitsin sen.
Tämän jälkeen siirryin itse hieman ja toistin saman proseduurin. Toistoja tarvittiin joka tapauksessa aika monta ennen kuin Samppa alkoi hoksaamaan mistä on kyse.
Kun Samppa oli jo vähän jyvällä, tein niin, että siirryin itse kauemmaksi ja toistin käskyn. Samppa tuli kyllä luokse, mutta edelleen idea oli hieman hukassa. Käänsin koiran itse jalkojeni viereen oikein päin ja sen jälkeen palkitsin.

Näin siis vähän aikaa sitten. Tänään otin käskyn uudestaan työn alle; käskin Sampan olla paikallaan, siirryin itse huoneen toiseen päähän, taputin vasenta reittäni ja käskin sivulle. Samppa tulee jo oikealle puolelle ja noin joka kolmannella kerralla jopa kierähtää oikein päin, mutta jää vielä vähän liian kauas jaloistani.

Tämä käsky toimii jotenkin sisällä kotioloissa, mutta haastetta tulee heti lisää kun lähtee ovesta ulos. Joka tapauksessa aika monta nakkipakettia täytyy vielä kuluttaa makupaloina, kunnes vastaan tulee se päivä kun ylipäätään mikään käsky toimii täydellisesti silloin kun kadulla tulee toinen koira vastaan.

Loppuun vielä loppukevennys: LIFE-lehti on kerännyt kuvakokoelman viime vuosisadan puolivälin 30 pöllöimmästä keksinnöstä. Linkin takana niistä yksi, koirantaltutin vuodelta 1940.

Odottavan aika on pitkä

Samppa on tällä hetkellä Raumalla, huhujen mukaan puutarhahommissa poimimassa porkkanoita. Laura on Lahdessa ja minä olen Oskarin chaufföörinä Seinäjoella. Oskari korjasi ainoana Sealyhamina alkukehän koko potin (VAL/ERI, VAK/1, PU/1, ROP, CACIB).

Sealyham-kehän ja ryhmäkehien välissä on muutama tunti, ja aika ehtii kyllä käymään pitkäksi. Poiskaan ei voi lähteä, sillä alkukehien tulokset mitätöidään, ellei koira osallistu mahdollisiin RYP- ja BIS-keihiin. Kyseinen sääntö tuli voimaan tämän vuoden alussa.
Bloggerissa ei ole kunnollista mobiilitukea, joten asiaankuuluvia suhruisia kännykkäkuvia en saa tähän postaukseen mukaan.

Koirien ekologisuus

Vähän yli 6 miljardia ihmistä asuttavat pinta-alaltaan 51 miljardin hehtaarin taivaankappaletta, jolla on tuottavaa pinta-alaa 11,4 miljardia hehtaaria. Jakamalla tämä pinta-ala 6 miljardin ihmisen kesken saadaan kullekin sierainparille 1,9 hehtaarin kokoinen alue, planeettamme sietokyvyn kannalta suurin "sallittu" ekologinen jalanjälki.

Tällä pohjustuksella voi syventyä Iltalehden uutiseen otsikolla Lemmikkikoira katumaasturia pahempi ympäristölle, jonka aiheena on Uusiseelantilaisen yliopiston tutkijoiden tuore, jokseenkin makaaberisti nimetty kirja, Time to Eat the Dog.
Olisi todennäköisesti aiheellista lukea kirja ennen kuin alkaa sen syvemmin arvostelemaan sen sisältöä, mutta ajan ja rahan säästämiseksi voi tavailla uutisen referaattia: Suuri osa keskikokoisen koiran 0,84 hehtaarin ekologisesta tassunjäljestä muodostuu juuri koiran ravinnon tuottamiseen kuluvista luonnonvaroista. Tämä arvo on laskettu siten, että koira syö noin 700 grammaa ruokaa päivässä. Toivottavasti tutkijat ovat ottaneet huomioon että lemmikkikoiran jalanjälki limittyy osittain omistajansa kanssa, sillä omistajalta syömättä jäänyt ruoka päätyy usein karvaturrin ruokakuppiin.
Mutta mikä hämmästyttävintä, tutkijoiden mukaan katumaasturi, jonka mittarilukema kasvaa 16 000* 10 000 kilometrillä vuodessa, muodostaa noin puolta pienemmän ekologisen jalanjäljen kokoonpano- ja valmistuskuluineen kuin keskiverto lemmikkikoira.

En ole kyllä pahemmin katsonut mistä Sampan ruoka tulee tai kuinka ekologista se on. Yritän edes jotain tehdä ympäristön eteen ja käytän biohajoavia koirankakkapusseja, mutta niistäkin saatava hyöty lienee aika pieni, sillä kaupungilla harvemmin on yleisiä biojäteastioita lenkkipolkujen varrella, harmi kyllä.

Aiheeseen liittyen päivän linkkivinkkinä olkoon Tampereen kaupungin ekotallaaja-laskuri, jolla voi laskea oman ekologisen jalanjäljen vastaamalla kysymyksiin, jotka käsittelevät itse kunkin elämäntapoja ja kulutustottumuksia. Vähävaraisena opiskelijana oma ekologinen jalanjälkeni on 4,3 hehtaaria (eli 2,4 hehtaaria yli sallitun). Laskurissa ei tosin ollut erikseen lemmikkien pitoon liittyviä kysymyksiä, mutta harrastuksista yleisellä tasolla oli pari kysymystä.

Lisäystä aikaisempaan:
Myös hilavitkutin.com löysi tämän uutisen, The Seattle Times -lehden kautta, jossa kerrottiin, että erästä toista tahoa oli myös pyydetty laskemaan lemmikkien ekologisuutta, ja tulokset olivat olleet samoja, mutta ilmeisesti huomioon ei ollut otettu koirien tai autojen päästöjä, mikä lienee kuitenkin aika merkittävä tekijä. Vielä eräs kolmas taho laski samoja asioita, ja tuli siihen tulokseen, että jotta kaksi aikaisempaa tutkimusta pitäisi paikkansa, koiran täytyisi syödä kaksi kertaa niin paljon kuin ihmisen.
Summa summarum, koirat ja muut eläimet jättävät lemmikkeinä varmasti suuremman ekologisen jalanjäljen, mutta näin suoraa vertausta katumaastureihin pitänee kuitenkin lukea hieman skeptisellä asenteella.

*Iltalehti kertoo 16 000 kilometristä, Aamulehti puolestaan Reutersin uutiseen pohjautuen kertoo 10 000 kilometristä. Veikattakoon, että 10 000 kilometriä on lähempänä totuutta.

Pieni kuvapläjäys

Tänään postauslautasella olisi tarjolla muutama kuva Sampasta. Kaksi ensimmäistä kuvaa on ottanut Kai Kanert Itävallan Tullnin näyttelystä. Ensimmäisessä kuvassa tuomari arvioi Samppaa näyttelypöydällä ja toisessa kuvassa Samppa esittelee temppujaan. Kuulemma Samppa oli innoissaan taas seurannut vähän liikaa käsienheiluttelua ja väärissä paikoissa heittäytynyt kuolleeksi. Pitänee muistaa seuraavalla kerralla antaa Sampan manuaali kasvattajille mukaan.

Samppa arvioitavana Tullnin näyttelyssä, kuvaajana Kai Kanert (3.10.2009)

Samppa temppuilee Tullnin näyttelyssä, kuvaajana Kai Kanert (3.10.2009)

Alla oleva kuva on viime viikon perjantailta, jolloin kävimme juomassa kasvattajan luona Euroopankiertue-mitalikahvit. Koirat pääsivät välillä ulos, ja Samppa ainakin nautti kun sai syksyn lehtien peittämällä nurmikolla juosta Maijan ja kuvassa näkyvän Britney-pennun kanssa. Alla oleva kuva taisi olla ainoa onnistunut kuva jonka sain hitaalla kännykkäkamerallani otettua. Muut kuvat olivat sen verran vauhdikkaita että koirat olivat vain sumeita viivoja tai sitten kuvissa ei näkynyt koiria lainkaan.

Samppa ja Britney (16.10.2009)

Alla oleva kuva on otettu hieman kännykkäkameraa järeämmällä laitteistolla (mutta silti onnistuin sähläämään tarkennuspisteet jonnekin aivan muualle kuin minne piti).

Toimisto-Samppa (18.10.2009)

Tonavan rannalla

Samppa Tonavan rannalla, Komáromissa (4.10.2009)

Jospa blogi nyt palaisi takaisin aiheeseensa kun Samppakin palasi voittoisalta Euroopan-kiertueeltaan. Laura haki Sampan kasvattajilta tiistaina illalla. Kasvattaja lähetti minulle tänään yllä olevan kuvan, johon liittyy päivän tietoisku: Unkarissa näyttelyissä ei kuulemma jaeta ruusukkeita vaan nauhoja, jotka sitten ripustetaan omistajan tai koiran kaulaan. Kuvassa Sampan kaulalla ROP-nauha.

Sampan uusi näyttelykartta

Pyöräytin viikonvaihteessa uuden näyttelykartan Sampalle. Ennestään lisäilin näyttelyitä normaalia reittiä Google Mapsin kautta^[m], mutta nyt harjoitusmielessä tein PHP-kieltä ja Google Mapsin API -käyttöliittymää käyttäen kaverini serverille sivun, joka luo kartan jota pystyn itse hallitsemaan suhteellisen helposti.
Kartta on vielä kehitysvaiheessa ja muun muassa kartan nastat vaihtuvat vielä kuvaavempiin ja infolaatikoihin tulee vanhan mallin mukaisesti myös ruusukkeiden kuvat.

Kunkin näyttelyn tiedot koordinaatteineen haetaan erillisistä tekstitiedostoista ja asetellaan kohdalleen PHP:llä. Sivu nitoo tiedot kartalle Google Mapsin API:n javascriptillä, joka lopuksi pullauttaa ulos näyttelykartan ja PHP:llä tehdyn listan. Lopuksi sivu haetaan tähän blogiin iframeen.

Näyttelykartta

Kiitokset Mikolle puhveli.net:in serveritilasta. Näyttelykartasta on lisää infoa Sampan uusi näyttelykartta -postauksessa. Kartta näkyy oikein ainakin Firefoxin, Operan ja Internet Explorerin uusimmilla versioilla.

Sähke Bratislavasta

Viimeisin tieto Bratislavan maailmanvoittajanäyttelystä kertoo, että Sampan pappa Rico sai maailmanvoittaja-veteraani-tittelin. Samppa osallistui avoimessa luokassa ja oli neljänneksi paras uros!

MV-näyttelyn Sealyhamit
	Pe	Ju	Nu	Av	Va	Ve
Urokset		3	3	8	6	1
Nartut	1	3	2	5	5	2

Minulla hallussa olevien elokuun puolivälin tilastojen mukaan Bratislavan-näyttelyyn oli ilmoittautunut 39 sealyhamia, joista uroksia oli 21 ja narttuja 18. Uroksia oli ilmoitettu avoimeen luokkaan 8, eli Samppa oli omassa luokassaan kahdeksan joukosta neljänneksi paras. (Oheista taulukkoa voi lähteä dekryptaamaan tuoreen lyhyen koiranäyttelyoppaan avulla!) Tuomarina Sealyhameille toimi Gitty Schwab.
Maija oli narttujen avoimessa luokassa myös neljäs ja Sissi oli veteraaniluokassa toinen. Onnittelut kasvattajille erityisesti Ricon tuloksesta ja todella suuret alustavat kiitokset Sampan käyttämisestä Euroopan kiertueella!

Seurue saapunee alkuperäisten suunnitelmien mukaan takaisin Suomeen ensi viikon alkupuolella.

Päivän iloinen koirauutinen

Aamulehti uutisoi: Kaasua, kuljettaja! Koiraneiti nousi yksin bussiin ja istahti takapenkille. Uutinen kertoo sekarotuisesta Taika-koirasta, joka pääsi karkuun hoitajaltaan sillävälin kun omistaja oli matkoilla. Yksin seikkaillessaan koira huomasi päätepysäkillä seisovan TKL:n bussin ja hyppäsi bussin takapenkille istumaan.
Kuljettaja houkutteli koiran ulos bussista, jonka jälkeen koira lähti kuljettajan mukaan "jolkottelemaan sen näköisenä, että se oli tutulla seudulla."
Lopulta koira päätyi itsekseen ja yhtenä kappaleena hoitajan luo. Mutta mikä meni pieleen? Kuten uutisen yksi kommentoijakin kommentoi; kuskin olisi pitänyt hoitaa koira poliisiasemalle tai löytöeläintarhaan. Oli onni, että koira pääsi ehjänä takaisin, sillä paljon huonomminkin olisi voinut käydä.
TKL:n liikennetarkastajan mukaan löytöeläimiä varten ei ole mitään ohjeita. Toisaalta kuski teki voitavansa tässä tilanteessa; koiran pannassa oli omistajan numero, mutta omistaja sattui juuri sillä hetkellä olemaan lentokoneessa. Toivottavasti TKL:n kuljettajille tulee ohjeet vastaavien tapausten varalle -vaikka tällaiset episodit aika harvinaisia ovatkin.

Koira muualla, kissat pöydillä

Sampan Euroopan-kiertue jatkuu vielä viikon ajan. Koiran ollessa poissa kissat pomppivat pöydillä (vai miten se nyt meni?) Tämänkertainen postaus liittyy kissoihin: Hilavitkutin.com on varmaan mielenkiintoisin sivusto jota seuraan, ja tällä kertaa vastaan tuli otsikko Haluaisitko kissan cappuccinosi kanssa? Kyse on kissakahviloista.
Kissakahvilan ideana on se, että ahtaasti ja asuvat ja kiireistä elämää viettävät ihmiset eivät välttämättä pysty pitämään omaa kissaa vaikka haluaisivatkin, joten osittainen ratkaisu löytyy kissakahvilasta. Kissakahvilaan voi mennä hörppäämään kupin cappucinoa ja silittämään kissaa. Muistan lukeneeni myös tutkimuksesta, jonka mukaan kissan kehräys lievittää stressiä, joten ehkä tällaisessa yrityksessä on jotain ideaa.
Blogissa esitelty hiirenpyydys-kofeiiniannostelulaitos sijaitsee Tokion Akihabarassa. Muistan kyllä lukeneeni tällaisesta kissakahvilasta aiemminkin, mutta kun itse Tokioon asti pääsin niin en sitten muistanut kyseisessä paikassa käydä. Kissoja näkyi kyllä muuten puistoissa, ja kuten kuvassa vasemmalla, myös tottuneesti matkaamassa pyörän korissa.
Terveysviranomaiset luultavasti torppaisivat tällaisen yrityksen heti alkuunsa Suomessa. Ilmeisesti Taiwanista alunperin lähtöisin oleva kahvilaidea on saanut jalansijaa kuitenkin Japanissa jo 40 kissakahvilan voimin, kertoo videossa esiintyvä stephachu blogissaan. Aiheesta on juttua myös examiner.com:issa.

Ehkä jo viikon päästä tulee taas enemmän Samppa-painotteista juttua kuvien kera.

Edit:
Jotta ei nyt aivan kissa-aiheiseksi menisi tämä koko koira-blogi, niin Japanin-kuvia selaillessani tuli vastaan kuva, jossa poseeraan Lauran kanssa Hachikō-koiran^[w] patsaan vieressä. Mitä koiran täytyy tehdä tullakseen ikuistetuksi Shibuyaan^[w], Tokion tunnetuimman risteyksen liepeille? Tarina juontaa 1900-luvn alkuun; Hachikō oli rodultaan Akita^[w], ja sen omistaja oli eräs yliopiston professori. Hachikō odotti joka päivä uskollisesti professoria Shibuyan asemalla, ja jatkoi uskollista odottamistaan vielä kymmenen vuotta sen jälkeen kun professori yllättäen sai sydänkohtauksen ja kuoli töissä. Hachikōn uskollisuus nousi lopulta kansalliseksi lojaaliuden symboliksi.

Lyhyt koiranäyttelyopas

Minun on jo pitkän aikaa pitänyt kirjoittaa postaus, jonka tarkoituksena olisi antaa koiranäyttelyihin ja niiden sanastoon perehtymättömille hieman referenssiä, syystä että tämä blogi kuitenkin sisältää kohtalaisen paljon juttua koiranäyttelyistä. Allaolevan tekstin faktat on tarkastettu ja poimittu Kennelliiton näyttelysäännöistä (pdf-dokumentti, 5.10.2009).

Koiranäyttelyiden perimmäinen tarkoitus on kasvattaa koiran arvonimilistaa ja hankkia hyviä arvosteluja koirasta. Näyttelyissä hyvin menestyvä koira on rotunsa esimerkillinen edustaja, jota käytetään rotunsa eteenpäin jalostamisessa rodunomaiseen ja terveeseen suuntaan.

Koiranäyttelyt voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan; alkukehiin, ryhmäkehiin ja BIS-kehään. Lisäksi tässä postauksessa on hieman infoa sertifikaateista

Alkukehät
Alkukehien läpikäyntiin kuluu koiranäyttelyissä eniten aikaa. Alkukehissä selvitetään kunkin rodun paras koira, joka pääsee jatkoon ryhmäkehään. Prosessi voidaan jakaa ainakin neljään eri vaiheeseen:

1. vaihe, laatuluokat ja -arvostelut
Kunkin rodun urokset ja nartut kilpailevat aluksi erillään, ja sukupuolten sisällä koirat on jaettu (korkeintaan) seitsemään eri luokkaan. Osallistuvan koiran luokka riippuu iästä sekä aiemmista suorituksista seuraavalla tavalla:

• Pentuluokka (PEK) on epävirallinen ja se järjestetään vain jos näyttelyn järjestävä näyttelytoimikunta niin toivoo. Pentuluokkaan voivat osallistuvat koirat, jotka ovat iältään vähintään seitsemän, mutta alle yhdeksän kuukautta. Tuomari voi antaa kunniapalkinnon (KP) sen arvoisiksi katsomilleen pennuille. Kunniapalkinto on lila ruusuke.
  
• Junioriluokkaan (JUN) osallistuvan koiran on oltava iältään vähintään yhdeksän kuukautta ja enintään 18 kuukautta.
• Nuorten luokkaan (NUO) osallistuvan koiran on oltava iältään vähintään 15 kuukautta ja enintään kaksi vuotta.
• Avoimeen luokkaan (AVO) voivat osallistua koirat, jotka ovat iältään vähintään 15 kuukautta. Avoimessa luokassa ei ole yläikärajaa.
• Käyttöluokka (KÄY) edellyttää 15 kuukauden ikää. Lisäksi koiran on oltava rodultaan määritelty käyttökoiraksi.
• Valioluokkaan (VAL) osallistuminen vaatii myös 15 kuukauden ikää. Lisäksi koiran on oltava jonkin FCI:n tunnustaman kenneljärjestön muotovalio tai kansainvälinen muotovalio.
• Veteraaniluokan (VET) osallistujilla on oltava ikää vähintään 8 vuotta. Yläikärajaa ei ole.

Yllämainituissa luokissa kussakin koirille suoritetaan laatuarvostelu, joka sisältää kirjallisen arvostelun ja laatua osoittavan värillisen nauhan. Näyttelyissä juuri tähän menee eniten aikaa, sillä tuomari katsoo ja arvostelee jokaisen koiran erikseen. Arvostelun tulosta osoittavat nauhat ovat väriltään ja merkityksiltään seuraavat (paremmuusjärjestyksessä ylhäältä alas):

• Vaaleanpunainen, erinomainen (ERI). Koira on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta luonnetta myöten ja on erinomaisessa kunnossa. ERI:n saaneet koirat pääsevät jatkoon. Lisäksi, vain ERI:n saaneet koirat voivat saada myöhemmin kilpailussa sertifikaatin (SERT) ja kansainvälisen sertifikaatin eli CACIB:in (jos kyseessä on kv-näyttely). Lisää sertifikaateista, BIS-kehien jälkeen.
• Punainen, erittäin hyvä (EH). Koira on rodulleen tyypillinen, tasapainoinen rakenteeltaan ja hyvässä kunnossa. Vähäiset virheet sallitaan (ei kuitenkaan rakenteelliset). Jos luokassa on vähemmän kuin 4 ERI:n saanutta koiraa, myös EH-koirat voivat kilpailla luokkasijoituksesta.
  
• Sininen, hyvä. Koira on rodulleen tyypillinen mutta siinä on selkeitä virheitä
  
• Keltainen, tyydyttävä. Koira vastaa rotuaan ilman yleisesti hyväksyttyjä rodun piirteitä tai on fyysisesti huonossa kunnossa.
  
• Harmaa, hylätty. Koira ei rakenteellisesti vastaa rotumääritelmää, tai on vihainen. Myös huomattavat väri- tai karva- tai purentavirheet tuottavat hylätyn laatuarvostelun.
  
• Ruskea, ei voida arvostella. Kirjaimellisesti, jos tuomari ei pysty arvostelmaan koiraa sen käytöksen takia. Tuomarin pitää pystyä tarkistamaan purenta, hampaat, rakenne ja häntä (sekä kivekset)
  

2. vaihe, kilpailuluokat
Kun yhdessä luokassa on laatuarvostelut saatu tehtyä, selvitetään luokan paras koira. ERI:n saaneet koirat tuodaan yhtä aikaa tuomarin eteen ja tuomari valitsee voittavan koiran. (Jos ERI-koiria on vähemmän kuin neljä, myös EH:n saaneet koirat osallistuvat.) Tässä vaiheessa neljä parasta koiraa saavat nauhat, jotka värin perusteella osoittavat koiran sijoituksen seuraavalla tavalla:

• Punainen, 1. sija
• Sininen, 2. sija
• Keltainen, 3. sija
• Vihreä, 4. sija

Sama värikoodaus pätee myös myöhemmissä vaiheissa joissa sijoitetaan neljä koiraa (PU/PN-kehä, RYP, BIS). Toimitsijat merkitsevät arvostelulomakkeisiin vastaavasti kunkin koiran tulokset, ja esimerkiksi avoimen luokan voittaja merkitään AVK/1, toiseksi tullut AVK/2, jne.

3. vaihe,paras uros (PU) ja paras narttu (PN)
Kaikki luokat käydään samalla tavalla läpi, kunnes jäljellä on kustakin luokasta neljä parasta koiraa. Jatkoon vaaditaan luokassa neljän parhaan joukkoon sijoittumisen lisäksi laatuarvostelusta ERI-merkintä. Kunkin luokan (lukuunottamatta mahdollista pentuluokkaa) parhaat koirat tuodaan yhdessä tuomarin eteen ja tämä valitsee jäljellä olevista koirista sukupuolensa parhaan rotunsa edustajan. Tämä tehdään erikseen uroksille ja nartuille, ja näin saadaan selville paras uros (PU) ja paras narttu (PN). Kuten edellä, neljä parasta sijoitetaan, mutta nyt vain voittaja pääsee jatkamaan. Paras uros merkitään papereihin PU/1, toiseksi paras PU/2, jne.

4. vaihe, ROP-kehä:
Parhaan uroksen ja nartun selvittyä laitetaan nämä vastakkain ROP-kehään. Tuomari valitsee rotunsa parhaan koiran (ROP), jolloin toiseksi tullut koira on VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras. Tämän jälkeen kyseisen rodun kehä on saatu päätökseen.
ROP- ja VSP- sijoituksista saa näyttelyistä ruusukkeet, jotka ovat väriltään seuraavat:

• ROP: Punakeltainen
• VSP: Valkovihreä

Ryhmäkehät
Kaikkien alkukehien päätyttyä alkavat ryhmäkehät. Ryhmät on jaoteltu FCI:n roturyhmien mukaan, eli maksimissaan yhdessä näyttelyssä voi olla 10 ryhmäkehää. Ryhmäkehissä kilpailevat keskenään eri rotujen ROP-koirat. Neljä parasta sijoitetaan jälleen, ja vain voittaja eli ryhmänsä paras (RYP) pääsee jatkoon. Papereihin merkitään RYP-1, RYP-2, jne.

BIS-kehä
Ryhmäkehien jälkeen on vuorossa BIS-kehä (best in show), jossa valitaan koko näyttelyn komein tai kaunein koira. BIS-kehään osallistuu kustakin ryhmäkehästä parhaaksi valittu koira, eli kilpailijoita on korkeintaan kymmenen. Lopulta neljä parasta sijoitetaan, ja voittaja on koko näyttelyn voittaja. Papereihin merkitään BIS/1, BIS/2, jne.

Sertifikaatit
Parhaalla uroksella ja nartulla on mahdollisuus saada sertifikaatti (SERT) ja kansainvälinen sertifikaatti, eli CACIB. Kansainvälisiä sertifikaatteja jaetaan vain kansainvälisisissä näyttelyissä.
Sertifikaateista saa ruusukkeita, jotka ovat suomalaisissa näyttelyissä värikoodattu seuraavasti:

• Sertifikaatti: sinivalkoinen
• Varasertifikaatti: vaaleansininen
• CACIB: valkoinen
• vara-CACIB: oranssi

Tuomari voi oman harkintansa mukaan esittää SERT:iä ja CACIB:ia PU- tai PN-koiralle. Tuomari voi lisäksi esittää vara-SERT:iä ja vara-CACIB:ia PU/2- ja PN/2-koirille, eli toiseksi parhaalle urokselle ja nartulle. Varasertifikaatit muuttuvat varsinaisiksi sertifikaateiksi lähinnä siinä tapauksessa, että alkuperäisen varsinaisen sertifikaatin saanut koira ei tarvitsekaan saatua sertifikaattia.
Sertifikaattien idea on, että kun koira saa kolmelta eri tuomarilta SERT:in, saa koira Suomen muotovalion arvon, (MVA) ja siten oikeuden osallistua seuraaviin näyttelyihin valioluokassa. Yksi SERT:eistä on saatava yli kahden vuoden ikäisenä.
Kansainvälisen muotovalion (KV MVA) arvon saa neljällä CACIB:illa, jotka on oltava kerätty vähintään kolmesta eri maasta ja vähintään kolmelta eri tuomarilta.

Ylläolevaan pätevät käyttökoirien suhteen hieman eri säännöt. Lista FCI:n määrittelemistä käyttökoirista on nähtävillä Kennelliiton näyttelysäännöissä (pdf-dokumentti 5.10.2009).

Jos joku tarkkasilmäinen huomaa jotain huomautettavaa tekstissä, niin ilomielin otan korjausehdotukset vastaan.

24.10.2009 oikaisin pari löytämääni asiavirhettä tekstissä.

Unkarin näyttely, sunnuntai

Six-Pack-seurueesta menestyi Unkarin Komáromissa sunnuntaina parhaiten Sampan isoisä Rico, joka selvitti tiensä peräti best in show -veteraanksi. Tällä kertaa Maija voitti Sampan ROP-kehässä, joten Samppa sai VSP:n

Raporttien mukaan seurue lomailee keskieurooppalaisen aurinkoisessa, vähän yli parinkymmenen asteen lempeässä syyssäässä, ja Samppakin nauttii olostaan. Seurueen näyttelyputki jatkuu ensi perjantaina Slovakian Bratislavan maisemissa maailmanvoittajanäyttelyssä.

Itävallan Tullnin näyttely

Itävallan Tullnin näyttelystä^[m] uutisia lyhyesti ja ytimekkäästi: Samppa oli paras uros ja keräsi mukaansa cacibin ja sertin. Lisäksi kyseessä oli Itävallan voittaja-näyttely, joten Samppa on nyt myös Bundessieger 2009. Mukaan tarttuivat Crufts Qualification -paperitkin, joilla saa osallistumisoikeuden arvostettuun - ja viime aikoina myös kritiikkiä^[w] herättäneeseen - Cruftsin näyttelyyn Englannissa.

Nyt tänään sunnuntaina näyttelyt jatkuvat taas Unkarin puolella Komáromissa.

Unkarin näyttely (päivitetty)

Samppa on menestynyt mitä parhaiten Unkarin Komáromissa^[m] järjestetyssä näyttelyssä. Samppa sai sinisen nauhan, joka vastaa suomalaista vaaleanpunaista, eli erinomaista. Samppa voitti PU-kehässä paikallaolijoiden ennakko-odotuksista huolimatta muutaman saksalaisen sealyhamin.
Saksalainen tuomari Walter Jungblut piti Samppaa peräti ROP:in arvoisena. Sampalla ja myös VSP:n saaneella Maijalla on nyt Unkarin-tuliaisina myös CACIB:it, mikä tarkoittaa sitä, että molemmista koirista tulee Kennelliiton hyväksynnän jälkeen kansainvälisiä muotovalioita.
KV-MVA edellyttää neljää CACIB:ia kolmesta eri maasta.

Sampan Euroopan kiertue kasvattajien matkassa lähti siis äärimmäisen hyvin käyntiin. Kasvattaja kertoi Komáromin näyttelyn olleen vieläpä erittäin mallikkaasti järjestetty. Kiertue on tähän mennessä sujunut mallikkaasti ja Samppa ja Maija ovat viihdyttäneet toisiaan matkan aikana, joten tylsyys ja ikävä ei ole ehtinyt iskemään.

Kiertueen seuraava kehä on lauantaina (jonkin maan aikaan) kello 11.30 Itävallassa.