Terri-Eri 2009

Lauantaina 29.8 järjestettiin Helsingin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa Terrierien erikoisnäyttely. Samalla Suomen Sealyhaminterrierit ry järjesti oman epävirallisen sealyham-näyttelyn ja lisäksi samana päivänä selvitettiin voitokkaimmista terriereistä se kaikkein voitokkain Top Terrier -kisassa. Samppa osallistui kaikkiin kolmeen näyttelyyn, ja iltaa kohti mentäessä todella pitkä näyttelypäivä näkyi talutushihnan molemmissa päissä.

Kuvia näyttelystä tulee myöhemmin, kunhan toinen hovivalokuvaajamme saa kuvat toimitettua minulle.

Näyttelypäivä pyörähti käyntiin kahvin avulla viiden aikaan aamulla Hervannassa. Sampan lisäksi sain potkia ylös myös Lauran ja kaksi muuta kauniimman sukupuolen edustajaa jotka olivat edellisenä iltana saapuneet Tampereelle Raumalta käyttäen noin 1400 kilometrin pituista maisemareittiä Vaasan, Kauhavan, Kuopion, Kajaanin, Juankosken ja Jyväskylän kautta. En raaskinut kertoa heille että valtatie 12 kulkee suoraan Raumalta Tampereelle reilussa puolessatoista tunnissa. Matka on määränpäätä tärkeämpi, vai miten se nyt meni...

Meille ei ollut ennen tätä näyttelypäivää käynyt niin, että Sealyham-kehä olisi ollut heti ensimmäisenä, joten meidän täytyi olla paikalla melkein heti näyttelyalueen avaamisen jälkeen. Lisäksi Samppa meni vielä ensimmäisenä kehään. Tuomarina kehässä oli Juha Palosaari, joka loppujen lopuksi piti ROP-kehässä Sissistä enemmän ja Sampalle irtosi taas VSP.

Sealyhamien selvittyä Terri-Erin alkukehistä aloitettiin Suomen Sealyhaminterrierit ry:n järjestämä epävirallinen Sealyhamien erikoisnäyttely, jossa tuomarina oli Maija Mäkinen. Näyttelyyn saapui paikalle yhdestätoista ilmoittautuneesta Sealyhamista yhdeksän. Paikalla olivat Sampan sisaruksista Jussi ja Penni sekä näiden emä, Marion, Sampan isovanhemmat Rico ja Sissi. Mukana olivat myös serkut Maija, Helmi ja Kleo.
Samppa oli toiseksi paras uros, häviten Ricolle. Samppa sai tosin erikoispalkinnon parhaasta päästä. Toinen sija tuli ymmärtäkseni ryhdittömän kävelyn takia, joka on ollut ongelmana oikeastaan jo vähän aikaa. Hajut maassa kiinnostavat Samppaa enemmän kuin ylpeänä kuono pystyssä kävely. Hyviä neuvoja tilanteen korjaamiseksi otetaan innolla vastaan.

Puolenpäivän aikaan alkaneen sealyhamien epävirallisen erikoisnäyttelyn jälkeen alkoi lähestulkoon nälkävuoden pituinen odottelu. Sissi meni ryhmäkehään vasta viiden aikaan ja Top Terrier -kutsukehä alkoi joskus kuuden maissa.
Top Terrierierissä valittiin vuoden voitokkaimpien terrierien joukosta kaikkein paras terrieri ja veteraaniterrieri. Mukana kisaamassa olivat narttujen puolella Sissi, urosten puolella Samppa ja veteraaneissa Rico. Turnaustyyliin kehässä oli kerrallaan kaksi terrieriä, joista toinen putosi ja toinen pääsi jatkoon. Tähän tyyliin jatkettiin kunnes kehään jäi enää yksi, kaikkein voitokkain terrieri. Ikävä kyllä kaikki Sealyhamit putosivat jo ensimmäisellä kierroksella.

Pakkasimme tavarat ja paluumatkalla poikkesimme hakemaan Sampalle näyttelyranskalaiset kuten tapana on ollut. Lopulta olin takaisin Tampereella yhdeksän aikaan illalla, ja Samppa jatkoi Lauran kanssa takaisin Raumalle.

Alla vielä päivän ruusukesaalis vasemmalta lukien: vastakkaisen sukupuolen paras Terri-Eristä, Top Terrier -osallistuja, 2. paras uros Sealyhamien epävirallisessa erikoisnäyttelyssä, kunniapalkinto Sealyhamien epävirallisesta erikoisnäyttelystä ja erinomainen Terri-Eristä.

BALTV-09, EE MVA

Näyttelyviikonloppu Tallinnassa meni että sujahti. Sampan lisänimet ovat nykyään V-08, FI MVA, BALTV-09, EE MVA. Reissu oli kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut, kaikki mitä oltiin hakemassa, saatiin.

Samppa (edessä) ja Sissi kehässä (23.8.09), Teemu P. kuvasi

Lähteminen matkaan olisi voinut ehkä olla helpompaakin, sillä jouduimme könyämään ylös lämpimästä sängystä elokuisen viileään aamuun Hervannassa kahtakymmentä yli kolmen yöllä, jotta ehdimme 3.55 lähteneellä TKL:n bussilla Tampereen rautatieasemalta 4.40 Helsingin suuntaan lähteneeseen yöjunaan, joka oli perillä Helsingissä kuutta vaille seitsemän. YTV:n busseja rautatieaseman kupeesta Länsisatamaan sentään kulki jo seitsemän aikaan aamulla kymmenen minuutin välein. Ehdimme jopa hankkia paikallisesta elintarvikeliikkeestä pullat ja rautatieasemalta kahvit ja nautimme pikaisen aamiaisen taiteiden yöstä roskiin hautautuneessa Helsingin keskustassa. Kahdeksan aikaan olimme jo hyvää vauhtia kävelemässä Länsisataman terminaalin kävelysillalla 8.30 lähteneeseen Tallinnan-laivaan.
Valitsimme päivän ensimmäisen lautan käyttääksemme lauantaipäivän tutustuen Tallinnaan. Kiertelimme vanhan kaupungin katuja ja kävimme myös tutustumassa Tallinna n uudistuneeseen keskustaan. Sushi on ilmeisesti lyönyt itsensä Tallinnassa läpi, sillä Sushi-ravintoloita tuli useampikin vastaan. Poikkesimme Sushicafe-nimisessä sushikahvilassa josta sai jopa yllättävän hyvää sushia hyvinkin edullisesti. Illan päätteeksi seikkailimme paikallisten avustuksella 20A-bussilla majataloomme, Hotelli Tähetorniin, joka on noin 10 kilometrin päässä keskustasta. Bussi maksoi 13 kruunua, eli ei juuri mitään euroissa. Taksi olisi maksanut pyöreät 10 euroa, mutta bussilla tuli matkaan hieman seikkailun makua.
Hotelli Tähetorni on suhteellisen kaukana keskustasta yhdellä Tallinnan rauhallisimmista naapurustoista. Hotellilla on myös aidattu ja valvottu parkkipaikka ja mikä tärkeintä näyttelyvieraiden kannalta, hotelliin otetaan myös lemmikkejä.
Baltian voittaja -näyttely 2009 (23.8.09)

Uutta ja vanhaa vierekkäin, kuten Tallinnassa joka puolella (23.8.09)

Samppa oli matkassa siskonsa Pennin (Six-Pack Spending Around) ja isovanhempiensa Ricon (Abricot Moonraker) ja Sissin (Six-Pack Sailing Around) kanssa. Koiralauma saapui kasvattajien ja Pennin omistajien kanssa yhteen autoon ahdettuna hieman meidän jälkeemme hotellille. Iloisesti ja hyvän ruoan parissa vietetyn illan jälkeisenä aamuna lähdimme näyttelypaikalle, Kalevi Keskstaadionille, joka betonisuudellaan huokui Neuvostoarkkitehturin henkeä. Kasvattajat menivät omalla autollaan koirien kanssa ja me muut menimme taksilla, joka veti maisemareittiä. Näyttelypaikalle saavuttaessa taksamittariin oli kertynyt summa, joka oli verrattavissa 11 euroon.

Suursnautserin haalarit (23.8.09)

Kärryt täynnä sealyhameja (23.8.09)

Samppa ja Sissi valmiina kehään (23.8.09)

Rutiininomaisesti pystytimme näyttelytelttamme ja aloimme odottaa sealyham-kehiä. Päivä sujui verkkaisesti mutta lopulta tuli meidänkin vuoromme. Rico ja Sissi kisasivat veteraaniluokassa, Samppa valioluokassa ja Penni avoimessa luokassa. Penni sai toivotun ERI:n. Sissi pesi veteraaniluokassa Ricon ja lopuksi myös Sampan ROP-kehässä. Kaikki saivat Baltian voittaja 09 -tittelin. Veteraanit saivat molemmat EE VET MVA -merkinnät ja Samppa otsikossakin mainitun EE MVA -merkinnän. Oheisessa kuvassa Penni jakaa hellyydenosoituksia tuomarille(kin).

Samppa kehän laidalla, vuoroa odottamassa (23.8.09), Teemu P. kuvasi

Samppa kehässä (23.8.09), Teemu P. kuvasi

Samppa oli kovin innoissaan siskostaan ja muutenkin täynnä energiaa, mikä yhdistettynä nurmikenttään on lievästi sanottuna ongelmallista. Sampan ylitsepursuava energisyys ja kiinnostus lähes kaikkeen ympärillä olevaan lopulta johti siihen että tyynen rauhallisesti ja rautaisella ammattitaidolla esiintynyt Sissi vei Sampalta ROP:in, jolloin tyytyminen oli VSP:hen, joka ei sekään tietty huono suoritus ole. Kehän jälkeen lohduttauduimme muun muassa sillä, että VSP:n valko-vihreä ruusuke tuo hieman vaihtelua Sampan muuten niin kelta-punaiseen ruusukekokelmaan. Lopulta ryhmäkehässä Sissi karsiutui ensimmäisellä kierroksella pois, joten tuskin Samppakaan paremmin olisi menestynyt.
Sampalle on tiedossa ennen ensi viikonlopun Terri-Eriä silmällä pitäen koulutusta nurmikentällä esiintymistä varten.

Mutta kuten jo mainittu, kaikki saivat sitä mitä tulivat Tallinnasta hakemaankin. Lähetettäköön Pennille vielä lisäonnittelut vaaleanpunaisesta nauhasta.

Samppa ja Penni Sissi pakattuina ja valmiina lähtemään Tallinnasta (23.8.09)

Paluumatka ei sujunut minun ja Sampan osalta aivan suunnitellusti, sillä oletin että Helsingistä olisi mennyt vielä keskiyön paikkeilla junia Tampereelle. Kaikkien yllätykseksi viimeinen juna Helsingistä lähti kuitenkin 23.30, johon ei millään olisi ehtinyt Länsisatamasta, jonne lautta saapui 23.00. Yksi bussi olisi lähtenyt 23.45, ja siihen olisi ollut pienet mahdollisuudet ehtiä. Yhden aikaan lähtevään bussiin olisi ehtinyt vielä paremmin, mutta melkein tunnin odotus Helsingin keskustassa keskellä yötä koiran kanssa ei kuulostanut houkuttelevalta idealta.
Ystävät osoittautuivat taas kultaakin kalliimmiksi, kun hoksasimme majoittua Tikkurilaan yhden kaverin luo yöksi. Ennille suurkiitokset vielä kerran. Pennin seurueen kotimatka kulki lisäksi melkein Tikkurilan ohi, joten lopulta kaikki palaset loksahtivat paikoilleen.

Kohtalaisen hyvin, sohvalla vietetyn yön jälkeen lähdimme Sampan kanssa Tikkurilan asemalta kohti Tamperetta, vaikka missasimmekin yhden junan ja myöhästyimme 20 minuuttia varatusta eläinlääkäriajasta Hervannassa. Aiemmin jo tässä blogissa kehutulla Hervannan eläinlääkäriasemalla kuitenkin saimme leptospiroosirokotuksen myöhästymisestämme huolimatta. Hinnaksi tälle operaatiolle kuluineen tuli yhteensä 52 euroa, näin ohimennen mainittakoon.

Ensi viikonloppuna on Terri-Eri-näyttely Helsingin tuomarinkartanolla ja samalla järjestetään myös Sealyhamien erikoisnäyttely, joten kaikkea jännää on luvassa.

Hervannan eläinlääkäreistä

Sampalla oli aika Hervannan eläinlääkäreille tosiaan juuri ennen sulkemista, mutta saimme silti leppoisaa ja hyvää palvelua. Eläinlääkäri oli asiansatunteva ja tosi mukava. Olimme yllättyneitä, että koiran madotuksessa pääsimme alle 20 eurolla palvelun laadusta tinkimättä. Jussi Laitinen oli muistaakseni eläinlääkäri. Hirveä hermoilemiseni koiran rokotuksista ulkomaille sai lopulta rauhan kun eläinlääkäri tarkisti kaiken passia ja Samppaa myöten ja merkitsi edellisiltä lääkäreiltä unohtuneet merkinnät. Hervanta loistaa taas!

Ja Tuomaksen debyytti avustajasta esittäjäksi oli vallan mainio. Pienet takaiskut kuuluvat asiaan, mutta toisaalta ROPpi tuli silti. Ensimmäinen kerta on aina se vaikein, sitten ei tarvitse enää hermoilla. Toisella kerralla mennään jo kolme kertaa paremmin :)

Tallinnan näyttelyä odotellessa

Tänä viikonloppuna on Baltic Winner 2009 -näyttely Suomenlahden toisella puolella Tallinnassa, järjestäjänä on Eesti Kenneliit. Samalla Samppa tulee tekemään debyyttinsä ulkomaisissa näyttelyissä.
Tämän vuoden ulkomaisia näyttelyitä varten piti laittaa Sampan paperit kuntoon, mikä onnistui ilahduttavan halvalla ja helposti ystävällisen palvelun kera Hervannan Eläinlääkäreillä. Sampan passiin laitettiin pari puuttuvaa merkintää ja samalla annettiin matokuuri. Eläinlääkärin aika matopillereiden kera oli arvoltaan alle 20 euroa. Hintahaitari on suuri eri eläinlääkäreillä, toisaalla hinta voi olla lähes kolminkertainen.
Perjantaisen eläinlääkärikäynnin jälkeen lähdimme suoraa päätä Lahden suuntaan, jossa vietimme mökkiviikonloppua Koreassa tavatun suomalais-ruotsalaisen kaveriporukan kanssa. Samppa oli myös mukana ja käyttäytyi asianmukaisella tavalla. Samppa on kohtalaisen tottunut matkustamiseen ja vaikuttaa siltä, että elukallamme on kaikki ihan hyvin kunhan ruokaa aina jostain tippuu, oltiin sitten missä tahansa.

Järvimaisemissa (15.8.2009)

Lopuksi vielä linkki toisaalle: Hey Buddy! on lemmikkitarvikeautomaattibisnestä pyörittävä yritys. Automaateista saa kaikkea hihnoista ja makupaloista vinkuleluihin ja liitokiekkoihin. Yllättäen nämä automaatit eivät ole kuitenkaan kotoisin Japanista, automaattien luvatusta maasta, vaan Yhdysvalloista. Lisää jänniä ja omituisia automaatteja tällä sivulla.

Suolijärven kierros

Vauhdin hurmaa Suolijärvellä (12.8.2009)

Suolijärvi on Hervannan länsipuolella oleva keskimääräistä suurempi lätäkkö (mutta pienempi kuin kohtalaisen normaalikokoinen järvi). Järven rannalla on yleinen, melko suosittu uimaranta. Järven ympäri kiertää melko tiukasti rantaviivaa seuraava polku ja vähän etäämmällä järveä kiertää valaistu ja leveä kuntopolku.

Tiistaina ja keskiviikkona kiersin Sampan kanssa tuon sisemmän lenkin, jolloin matkaa kotoa tulee noin viisi ja puoli kilometriä, josta vähän yli puolet tulee järveä kiertävältä metsäpolulta.



Googlen kartoissa on Tampereen alueella nykyään näkyvissä talvinen sateliittikuva, joka kaikeksi onnettomuudeksi on ohuen pilviverhon peitossa. Kartasta pystyy kuitenkin erottamaan järven ympärillä ohuena nauhana kulkevan kuntopolun.

Keskiviikkona ilmassa oli pientä sadetta ilmassa ja maa oli märkä. Lisäksi annoin Sampan kulkea vapaana osan matkasta, joten saman päivän ilta kului nyppiessä Sampan turksita risuja ja männynkäpyjä, puhumattakaan siitä miten kauan turkin peseminen kuranruskeasta takaisin valkoiseksi kesti.

Kuralätäkön veden laadun testaus (12.8.2009)

Samppa jaksoi kulkea iloisesti ja reipasta vauhtia koko lenkin läpi. Vapaana juostessaan Samppa totteli jopa yllättävän hyvin kun sitä käski takaisin luokse. Tekee todennäköisesti ihan hyvää koirallekin liikkua luonnossa silloin tällöin, ettei koko ajan tarvitse asfaltilla tallustaa.

Edit: Löytyihän internetistä vähän tarkempaa tietoa tästä järveä kiertävästä polusta; kyseessä on Suolijärven luontopolku (pdf). Polun varrella tosiaan on pylväitä, joissa on numeroita, jotka osoittavat luontopolun kohteita. Osa pylväistä on nykyään pitkospuiden poikkipuina ja osa on kaatunut tai kaadettu maahan. En tiedä kuinka hyvin reittiä pidetään kunnossa tosin.

Honkajoen ryhmänäyttely 2009

Samppa arvosteltavana (9.8.2009)

Honkajoen metsästysyhdistyksen järjestämään vuoden 2009 ryhmänäyttelyyn osallistuivat vain FCI-ryhmät 3 ja 9, eli terrierit ja seurakoirat ja kääpiökoirat. Terrierien päivä oli sunnuntaina ja Samppa oli näyttelyssä mukana ainoana sealyhaminterrierinä. Samppa sai ROP:in hyvällä arvostelulla mutta ei päässyt ryhmäkehässä jatkoon.

Tuomarina Lesley Chalmers Uudesta-Seelannista (9.8.2009)

Olimme tälläkin kertaa Lauran ja Sampan kanssa kolmistaan näyttelyssä. Kasvattajat olivat tosin samassa näyttelyssä mutta myös tällä kertaa töissä. Periaatteessa kuitenkin jouduimme omillamme pärjäämään.
Heti paikalle pääsy meinasi tuottaa ongelmia kun turhan itsevarmasti oletin että Honkajoki olisi jokin Kankaanpään kylä. Toisin kuitenkin kävi, sillä Honkajoki todellakin on ihan kokonainen kunta Kankaanpään vieressä. Ongelmia tuotti se, että sekä Kankaanpäässä että Honkajoella on Siikaistentie, noin 10 kilometrin päässä toisistaan. Laitoin aamulla navigaattorin menemään näyttelyn osoitteeseen Kankaanpäähän. Vahinko ei onneksi ollut kovinkaan suuri, ja olimme puolessa tunnissa oikeassa paikassa. Näyttelymatkoihin kannattaa tosiaan aina varata tarpeeksi aikaa.
Laura vei Sampan sekä alku- että ryhmäkehään, ja verrattuna Porin tämänvuotiseen näyttelyyn Samppa kulki kuin unelma. Suurin vaikuttava tekijä oli luultavasti se, että tällä kertaa kehät olivat hiekan päällä. Nurmikenttään tarttuvat kaikki kiinnostavat hajut, toisin kuin hiekkakenttään. Kuten mainittu, Porin näyttelyissä Samppa kynti kuonollaan kehän nurmipohjaa koko ajan ja Sampan päätä ei mitenkään saanut käveltäessä pysymään ylhäällä.

Nyt on kahden viikon tauko näyttelyistä ja seuraava näyttely, johon Samppa osallistuu, on Suomenlahden toisella puolella, jolloin Samppa tekee debyyttinsä Virossa (ja ulkomailla yleensä) Baltic Winner -näyttelyssä.

Pori KV 2009 ja Saaristokierros

Toisin kuten lupasin, juttua viikonlopun Porin näyttelystä tuleekin vasta nyt tiistaina. Samppa oli näyttelyn ainoa Sealyham, joten ROP tuli melkein kuin itsestään. Tiedetään kyllä tapauksia, joissa kehään on mennyt vain yksi rotunsa edustaja, ja silti ei ole tuota ykkössijoitusta ansainnut.
Merkittävää tässä näyttelyssä oli lähinnä se, että tällä kertaa minä vein Sampan kehään ja toisekseen olimme Lauran ja Sampan kanssa keskenämme ilman kasvattajien rautaista kokemusta näyttelyssä. Kasvattajat olivat tosin paikalla, mutta töissä, joten apua heiltä ei saanut.
Periaatteessa koko proseduuri näyttelykehässä on harvinaisen yksinkertainen, varsinkin kun kehässä on vain yksi koira; koira talutetaan trimmipöydälle ja nostetaan siihen ja annetaan tuomarin tutkia koira. Lasketaan koira maahan ja odotetaan lisäohjeita tuomarilta. Tällä kertaa kehätuomari halusi nähdä kolmion (eli kävellään näyttelykehää vastapäivään kaksi laitaa ja sitten poikittain kehän läpi takaisin lähtöpisteeseen) ja vielä lisäksi yhden edestakaisin-kävelyn (kehän yksi laita kävellään edestakaisin). Tämän jälkeen vastaanotetaan nauhat ja mahdolliset ruusukkeet ja kävellään pois.
Tästä minun debyyttikierroksestani haastavan teki se, että kehässä oli jotain todella kiinnostavaa Sampan mielestä, sillä Sampan kuonoa ei saanut mitenkään nostettua maasta ylös. Todennäköisesti kehässä oli kulkenut kiimainen narttu (vaikka sellaisia ei saisi näyttelyihin edes tuoda), sen verran innokkaasti Samppa maata kuonollaan kynti. Sampan odottamaton käyttätyminen sai minut hieman hermostuneeksi, joten kaikki pienet nyanssit mitä kehässä voi hyväkseen käyttää, jäivät pois mielestä.
Koiran arvostelu oli kuitenkin hyvä ja sijoitus oli paras mahdollinen, joten mitään valittamista niiden asioiden suhteen jotka lopulta merkitsevät, ei nyt pitäisi olla.
Laura vei Sampan ryhmäkehään kasvattajan kehotuksesta, sillä tuomari kuulemma on kohtalaisen tarkka koiran esittämisestä, joten minun oli parempi jäädä kehän laidalle seuraamaan kuin mennä hutiloimaan kehään. Kaikesta huolimatta Samppa karsiutui ryhmäkehässä ensimmäisessä erässä. Porin näyttelystä ei ole nyt kuvia, sillä en muistanut tyhjentää kameran muistikorttia lähdettäessä.

Näyttelyn jälkeen sunnuntaina lähdimme ex tempore -retkelle Kustaviin ja Saariston rengastielle. Lähdimme kiertämään rengastietä vastapäivään, mutta Iniön jälkeinen lautta Houtskäriin ehti lähteä kun jouduime tekemään ylimääräisen lenkin Iniön kirkolle, jonne hovivalokuvaajamme unohti lompakkonsa. Alla kuvia saaristokierrokseltamme, kuvaajana Jukka Varjo.