Googlen sielunelämä

Koirista Googleen? Postauskynnys on tässä blogissa tällä hetkellä aika alhaalla, joten revitään asiaa sieltä mistä sitä irti saa.

Kyseenalaisia kuvahaun tuloksia (28.9.2009)

Kun Googlella hakee sivuja hakusanoilla maailman rumin koira, näyttää Google muutaman esimerkkikuvan myös kuvahakunsa kautta. Neljäntenä kuvana komeilee hieman yllättäen Sampan kuva (28.9.2009).

Mutta miksi Google leimaa Sampan maailman rumimmaksi koiraksi? Sen takia että kyseessä on kone, joka toimii juuri kuten pitääkin, eli tarkoin varjeltujen algoritmien avulla järjestää hakutulokset käyttäjälle todennäköisesti mieluisampaan järjestykseen keräämiensä tietojen perusteella.

Virhe on enimmäkseen inhimillinen, sillä itse menin laittamaan yhden postauksen otsikoksi Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa. Blogger tekee niin, että postauksen otsikko lisätään sivun lähdekoodiin otsikkotageihin blogin nimen seuraksi. Google toimii niin, että se arvostaa erityisesti juuri lähdekoodin otsikkotagien sisältöä etsiessään osuvia tuloksia.

Itselleni on pieni mysteeri se, että miten Google valitsee osuvat kuvat. Apuna kuvien valinnassa Google käyttää kuitenkin edellämainittuja otsikkotageja ja muuta sivun sisältöä. Lisäksi sivun sijoittuminen hakutuloksissa määräytyy sen mukaan, että kuinka moni linkki halutulle sivulle johtaa ja kuinka monta kertaa sivulla on aiemmin käyty.
Seurauksena tästä kaikesta on kuitenkin se, että Sampan kuva päätyy maailman rumimpien koirien kuvien listaukseen, koska Google olettaa, että sivun kuvat littyvät otsikon sisältöön, joka tässä tapauksessa vastaa lähes täydellisesti hakusanoja.

Huvittavinta asiassa on se, että mainittu Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa on koko blogin toiseksi suosituin sivu (11,90 % käynneistä) etusivun (43,20 %) jälkeen, yhden kuukauden seurantajakson ajalta. Kiinnostavampaa on kuitenkin se, että hieman yli 70 % juuri tälle Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa -sivulle tulleista jää sivulle eikä poistu heti. Kyseinen arvo on huomattavasti alempi kuin tässä blogissa keskimäärin.

Tämä kertoo todennäköisesti vain siitä että en ole ainoa joka ihmettelee mitä Sampan kuva tekee maailman rumimpien koirien joukossa.

Yritin vielä selvittää kuinka paljon yleensä Googlella haetaan hakusanoilla maailman rumin koira, mutta tulokset jäivät laihaksi, sillä ilmeisesti Google Trends^[w] on vielä sen verran vaiheessa lokalisoinnin kannalta että esimerkiksi edellämainitut hakusanat eivät juuri järkevää tulosta näytä. Esimerkkinä Google Trends -työkalun toiminnasta näytettäköön vaikka sealyhaminterrierien ja norwichinterrierien hakuvertailu.

Tällaista tänään.

Koiran mieli ja Euroopan-kiertue

Time-lehden nettijulkaisussa on luettavissa kiinnostava artikkeli koirien ajatusmaailmasta ja mielestä otsikolla "The Secrets Inside Your Dog's Mind".
Jutussa esitellään Duken yliopiston^[w] tutkijoiden työtä, jonka tarkoituksena on selvittää muun muassa sitä, kuinka hyvin koirat ymmärtävät elekieltä. Käy ilmi, että koko eläinkunnasta todennäköisesti vain ihmiset ja koirat tajuavat esimerkiksi sormella osoituksen merkityksen.

Mitä Samppaan tulee, en ole ollut täysin perillä aikatauluista. Samppa lähtee viikon 40 alussa kasvattajien matkassa kahden viikon Euroopan-kiertueelle - viikkoa aikaisemmin kuin olin itse luullut. Joka tapauksessa maailmanvoittajanäyttelyn (8.-11.10) lisäksi Samppa osallistuu Unkarissa (2-4.10) ja Itävallassa (3.-4.10) järjestettäviin näyttelyihin.
Samppa on nyt ollut pari viikkoa Lauran kanssa Raumalla, joten paljon muuta en voi tehdä Tampereelta käsin kuin toivottaa Sampalle ja kasvattajille omine koirineen paljon onnea matkaan!

Suomen Sealyhaminterrierit ry.

Suomen Sealyhaminterrierit ry perustettiin vuonna 2006. Yhdistyksellä on jäseniä ympäri maailman noin 30 (2009). Yhdistys edistää puhdasrotuisten sealyhaminterrierien jalostusta, kasvatusta ja tunnettavuutta. Yhdistys järjestää erikoisnäyttelyitä, sealyhamaiheisia tapahtumia ja tarvittaessa auttaa koiran pitoon liittyvissä kysymyksissä.

Näin todetaan Suomen Sealyhaminterrierit ry:n etusivulla. Kirjoitan tästä nyt lähinnä siksi, että minun huolekseni laskettiin vähän aikaa sitten yhdistyksen sivujen suunnittelu ja ylläpito. En nyt ala omia töitäni tässä kehumaan, joten jätettäköön ruusujen ja risujen jakelu käyttäjien tehtäväksi. Palautetta sivuista saa antaa myös tätä kautta.

Samppa-rintamalta ei ole mitään uutta. Samppa on edelleen Lauran luona Raumalla henkisesti valmistautumassa Euroopan-kiertueeseen.

Valokuvatorstai 139: Rajattu

Valokuvatorstain tämän viikon haastesana on rajattu. Muutamat muut ovat myös vastanneet haasteeseen rajoittavalla kyltillä, joten oma mielikuvitukseni on viikon haasteen suhteen rajattu. Täytyy myöntää, että kuvaa on myös rajattu sen verran, että näyttää että kyltti olisi keskellä metsää, joka on rajattu koirien ulkoiluttamiselta.

Kyseessä on Hervannan koirapolku, joka on merkitty kuvassa näkyvin kyltein, tosin ilman punaista rastia. Jäinkin miettimään kyltin tarkoitusta; ilmoittaako se koirapolun päättymisestä vai kieltääkö se koirien ulkoiluttamisen kyltistä eteenpäin?
Katsoin varmimmaksi kiertää puistikon Sampan kanssa.

Koirathan on lain mukaan pidettävä taajama-alueella kytkettynä - oli kyseessä koirapolku tai ei - niin kauan kun liikutaan alueella joka ei ole rajattu koirien vapaanapitoa varten.

Lisää uutisia irrallisista koirista

Näille uutisille ei näköjään tule mitään loppua. MTV3 uutisoi tapauksesta, jossa tanskandogit tappoivat terrierin. Kemissä taas Poliisi etsii koiranomistajaa, jonka hännänheiluttaja puri marjastajaa kasvoihin. Aiemmin uutisissa ollut postinhakijaa löylyttänyt Rottweiler on puolestaan lopetettu, linkin tuohon tilannepäivityksen tosin hukkasin.

Mutta mitä ihmettä, kaksi tanskandoggia tappoi terrierin? Tanskandoggi on keskivertoterrieriä 6-7 kertaa painavampi ja säkäkorkeudella mitattuna 2-3 kertaa suurempi. Wikipedia kertoo tanskandogin olevan luonteeltaan rauhallinen kuin viilipytty, joka saattaa kyllä roiskua yli jos tarpeeksi ravistaa.
Siinä on joko tanskandoggien omistaja todella sössinyt koiriensa koulutuksen ja kasvatuksen tai sitten terrierin ego ei mahtunut samaan metsään muiden kanssa. On kieltämättä ikävää että tällaisia tapauksia käy, mutta sitä vaan ihmettelen että miksi ihmiset edelleen pitävät isoja koiria irrallaan vaikka isojen koirien ikävistä julkisuustempauksista uutisoidaankin herkästi.
Se kuva mikä minulla on tanskandogeista, niin en usko että ne kovinkaan herkästi lähtisivät räyhäämään vaikka kiukkuinen terrieri vieressä räksyttäisikin. Ehkä terrieri on käynyt nilkkoihin kiinni tai muulla tavoin provosoiden riehunut, sitä ei uutinen kerro - eikä myöskään sitä että oliko terrieri kiinni. Vika voi näiden tietojen perusteella olla terrierin omistajassakin.
Jännää on se, että aiempien lööppien rottweiler lopetettiin parin päivän kuluttua siitä kun se oli käynyt postinhakijan kimppuun, kun taas tässä tapauksessa säälimättömällä ylivoimalla kaksi tanskandogia retuuttaa terrieristä ilmat pois ja tikkaavat vielä kaupan päälle terrierin omistajan käteen parit hampaanjäljet, jäivät koirat kuitenkin omistajalleen - toistaiseksi. Alkuperäinen uutinen oli vartti.fi:ssä.

Mutta sitten onnettomaan marjastajaan, jota pikkukoira puri kasvoihin. Tätäkin hyvin paljon ihmettelen. Kuinka pieni on pieni koira? Marjoja poimitaan kyyryssä, joten uskon että siitä voi koira napata tuulenhalkojaan kiinni, mutta jos kuulo pelaa ja korvissa ei pauhaa musiikki täysillä niin yleensä metsässä kyllä kuulee jos joku lähestyy ja siinä ehtii reagoida edes sen verran että ylös nostaa itsensä mättäiden välistä, ellei kyseessä nyt ole seniorikansalainen.
Tässä tapauksessa koiran ulkoiluttaja oli pitänyt kahta pientä koiraa irti ja kolmatta isompaa koiraa valjaissa. Tässä pitää taas peräänkuuluttaa omistajien vastuuta. Ei niitä koiria kannata pitää irrallaan ellei ole täysin varma että kaikissa tilanteissa saa koiran tulemaan luokse, pysähtymään tai edes lopettamaan toimintaansa käskystä.

Tällainen uutispläjäys-pohdinta tällä kertaa. Täytyy kai alkaa kantamaan kameraa useammin mukana että saa jotain muutakin materiaalia tänne kuin pitkiä tekstinpätkiä. Taidan kuitenkin nyt mennä kiertämään Suolijärven, vastuuntuntoisesti pitäen Sampan hihnassa.

Uutisia 09.09.09

Vuoden muistettavin päivä lienee tänään, syyskuun yhdeksäntenä, mutta minähän en siitä stressiä ota. Sen sijaan jatkan juttua Rottweilerista, joka on nyt jo kolmatta päivää otsikoissa. Pääasiallinen uutislähteeni, Aamulehti, uutisoi: "Miten käy Rottweilerin? Koiran kohtalo voi mennä jopa käräjille". Heti perään on laitettu toinen aiheeseen liittyvä otsikko: "Näin Sveitsissä: Koiran voi hankkia jos sitä varten käy kurssin". Lisäksi paperisessa versiossa oli pari muutakin aiheeseen liittyvää artikkelia, muun muassa kertausta siitä millainen koira sopii mihinkin tarkoitukseen ja millaiselle omistajalle.

Rottweilerin tapaus on toistaiseksi poliisin silmissä eläimen vartioimatta jättäminen ja vamman tuottaminen.

Tässä tapauksessa taas nähdään, että koiran omistukseen ei pidä suhtautua liian kepeästi. Väärillä valinnoilla ja asioiden laiminlyönneillä voi olla - kuten tässä on nähty - rikosoikeudellisiakin seuraamuksia. Jo siitä lähtien kun aletaan miettiä koiran hankkimista pitäisi olla järki ja ajatus mukana; ei hankita liikuntaa ja tilaa vaativaa isoa koiraa pieneen kerrostaloyksiöön, jääräpäisyyteen taipuvaa räykyttäjää lyhytpinnaiselle omistajalle, tai kaikkein hankalimmin koulutettavaa elukkaa ensimmäiseksi koiraksi.

Aamulehden mukaan kymmenisen vuotta sitten Kennelliiton taholla mietittiin koiran ajokorttia, joka käsittäisi viikonlopun kurssin ja rasti ruutuun -tyyppisen loppukokeen. Tällainen pikakurssi tuskaan tekee kenestäkään täydellistä koira-asiantuntijaa ja kouluttajaa, mutta ainakin saisi ihmiset käsittämään mihin ovat ryhtymässä, jos eivät ole vielä koiraa hankkineet.

Edellisessä postauksessa jo asiaa kannatin, ja olen edelleen sitä mieltä, että jonkinlainen koiranpitokurssi tai koira-ajokorttikurssi olisi hyvä olla pakollinen ainakin ensimmäistä koiraa hankkiville ihmisille. Kurssin olisi oltava pakollinen, sillä muuten siinä kävisi niin, että juuri ne ajattelemattomat tulevat koiranomistajat joita varten kurssi olisi erityisesti tarkoitettu, eivät siellä kävisi.
Tuli vaan mieleen kun kerran kuulin tai luin jostain jonkun hankkineen jonkun en-nyt-muista-minkä koiran, ja perusteluina oli se, että se muistuttaa vähän kissaa. Jos haluaa kissaa muistuttavan eläimen, niin hankkii sitten kissan.

Mutta ennen kuin Suomeen saadaan koira-ajokorttia, niin tyytyminen on esimerkiksi Ilta-Sanomien hauvakoneeseen, joka kertoo mikä on sopvia koira itse kullekin. Itselläni westi sai korkeimmat pisteet, ja sealyhaminterrieri oli vielä kymmenen kärjessä. Kone kertoo myös mikä FCI-ryhmä sopii parhaiten, ja itselläni oli terrierierit kirkkaasti kärjessä.
En ole asiaan tarkemmin perehtynyt, mutta kennelliitto voisi toteuttaa oman koiranvalintakoneensa, koira-ajokorttia odotellessa - ja ajokortin luoman aasinsillan kautta pääsee mukavasti pelkääjänpaikalle loppukevennyskuvaan.

Oskari ja Samppa (1.9.2009)

Isot koirat taas otsikoissa

Rottweilereista, dobermanneista, saksanpaimenkoirista ja muista suojelu-, taistelu- tai palvelustaustaisten koirien edesottamuksista saa valitettavan usein lukea lehdistä. Viimeisin silmään osunut oli Aamulehdessä ollut "Rottweiler raateli postia hakeneen naisen", joka on puolessa päivässä kerännyt huikean määrän kommentteja mielipiteitä vellovan yleisömeren joukosta. Samaan tarinaan littyy tuoreempi sähke: "Poliisi: Naista purreen koiran kohtalo selviää lähipäivinä", joka sekin kerää kommentteja hyvää tahtia.

MINÄ olen sitä mieltä, että vika on omistajassa. (Laura on minulle jo pariin otteeseen siteerannut: "asia on lausuttu sellaisella varmuudella, jonka vain täysi tietämättömyys voi taata.") Luulen joka tapauksessa, että vaikka omistaja kertoo oman koiransa olevan oikea löllykkä, niin se ei vielä riitä yleistämään että kaikki voivat suhtautua tähän löllykkään löllykkänä, mikä konkretisoitui ikävällä tavalla pahaa-aavistamattomalle postinhakijalle.
Uutisten rottweiler on siinä mielessä oikein kasvatettu, että se on perheen - laumansa - hierarkiassa pohjalla, mikä juuri ilmenee löllykkä-ilmiönä perheen parissa. Pielessä on tämän löllykän suhtautuminen perheen ulkopuolisiin ihmisiin, mikä on todella vakava ongelma, ellei asu vähintään muutaman kilometrin päässä ihmisten ilmoilta. Luultavasti tässä on käynyt niin, että rottweiler oli innostuksissaan päässyt vapaaksi ja livahtanut ulos ja samalla siunaaman hetkellä huomannut tunkeilijan laumansa reviirillä ja päättänyt lähteä hoitamaan asian omin kirsuinensa, mistä päädytäänkin jo lööppeihin. Löllykästä tulikin raatelija, huh.

Päivän polttava kysymys kuuluukin Aamulehden sivuilla: Pitäisikö rottweilerin hankkiminen luvanvaraistaa? Provosointi oikein paistaa läpi tässä, ja jos joku tästä hyötyy niin Aamulehti, mutta kysymys sinällään ei ole täysin tuulesta temmattu.
Jos lupalinjalle lähdetään, niin omasta puolestani ihan koiran hankkiminen voitaisiin laittaa luvanvaraiseksi, samaan tyyliin kuin autolla ajokin. Itse olisin voinut ennen Sampan hankkimista käydä jonkun koiranhoidon ja -koulutuksen peruskurssin ja lisäksi kannattaisin koiran tyypistä riippuen myös jonkinlaisten käytöskatsastusten käyttöönottoa. Katsastuksissa katsottaisiin että koira pysyy omistajan hallinnassa tietyissä tilanteissa.

Vaarana on tietysti se, että koirakatsastajilta lähtee mopo käsistä kuin autokoulussa konsanaan. Siis hintojen kohdalla. Voisin veikata että koirien määrä vähenisi radikaalisti, sillä koiran omistaminen on jo muutenkin ihan tarpeeksi kallista lystiä, nimimerkillä: "taas meni eläinlääkäriin 50 euroa Sampan rokotusten takia."

PS. Missä ovat Drive-In eläinlääkärit? Viiden minuutin rokotusoperaatiossa hintavin yksittäinen tekijä oli se, että koira tassutteli eläinlääkärin ovesta sisään.

Makupalojen inflaatio

Ennen pureutumista otsikossa sanailtuun aiheeseen välitän näin blogin kautta onnittelut Kleolle ja omistajille menestyksestä viikonlopun koiranäyttelyssä. Kleosta tuli järjestyksessään 23. Six-Pack-kennelin suomen muotovalion arvon saavuttanut sealyhaminterrieri.

Makupaloista on tullut pieni ongelma Sampan kanssa parin viime kuukauden aikana. Ennen Sampan huomion sai ihan tavallisella koiran kuivamuonalla - niillä ruskeilla papanoilla. Ennen pitkää Samppa hoksasi että niitä samoja nappuloita saa kyllästymiseen asti ruoka-aikoina, joten uutta motivaatiota täytyi lähteä etsimään muualta kuin koiranruokasäkistä.
Väliaikainen vastaus löytyi porkkanapussista; jonkin aikaa Sampalle sai opetettua asioita porkkanapalojen kanssa, mutta muutamassa viikossa Samppa kyllästyi jäniksenruokaankin. Seuraavaksi täytyi siirtyä vihannestiskiltä eineshyllyjen väliin, josta Samppaa liikuttavaksi voimaksi löytyivät halvimman luokan nakit.

Nakit ovat nyt kelvanneet jo vähän aikaa, mutta nekään eivät tunnu enää vetävän vertoja kaikille muille virikkeille ja hajuille mitä lenkkipolkujemme varrella tulee vastaan. Alan itse olemaan kohtalaisen neuvoton, sillä en tiedä millä saisin Sampan kuonon pois kaiken maailman hajujen perästä. Samppa kulkee kohtalaisen hyvin samaa tahtia minun ja Lauran kanssa, mutta kuono on koko ajan maassa kiinni, mikä ei ole hyvä asia näyttelyiden kannalta. Sampan pitäisi kantaa päätään ryhdikkäästi ja valppaana sen sijaan että sulkee korvansa ja silmänsä ulkomaailmalta ja keskittyy kaikkin hajuihin jalkojensa juuressa.

Sealyhaminterriereitä kuvaillaan jääräpäisiksi, kuten terriereitä yleensäkin, mikä nyt osaltaan varmaan jotain selittää. Samppa on nyt "kerrotaan seitsemällä" -kaavan mukaan jotain 17-18 vuoden ikäinen. Tämä vanhan kansan menetelmä ei tosin ole täysin vedenpitävä, sillä koiran suhteellinen ikä riippuu monen muun tekijän ohella koiran koosta. Kuten arvata saattaa, wikipediasta löytyy koirien ikäkysymykseen(kin) vastaus kaavion muodossa. Kaavion mukaan Samppa olisi ihmisten mittakaavassa 25-vuotias, joten en tiedä voiko Sampan erityisen jääräpäistä käyttäytymistä uhma- tai teini-iän piikkiinkään enää laittaa.

Toivon mukaan kyseessä on nyt vain se vaihe, jossa koira kokeilee että kuka huushollia oikeasti pyörittää, ja sen takia on kuin ei mitään kuulisi vaikka millä yrittää houkutella.

Samppa kyllä tottelee yleensä kun tarvitsee, mutta kaiken uuden opettaminen on hirveän hankalaa, mikä on hieman huono asia, varsinkin kun nyt viikonloppuna tuli mieleen että Sampan voisi opettaa tuomaan hihnansa aina kun se haluaa ulos. Mahdollisesta edistymisestä raportoin myöhemmin.

Uutta blogipostausta odotellessa kannattaa kahvinystävien kokeilla miltä kahvi maistuu jos suodatinpussiin heittää kahvijauheen seuraksi pari ripausta chiliä ja aavistus kanelia - Samppa-blogin toimituksen puolikas suosittelee!

Kollan lenkiltä

Kollan lenkki on reilun viiden kilometrin retti läpi entisen Rauman maalaiskunnan maalaismaiseman. Matkan varrelle mahtuu aikoja sitten lakkautettu Kollan kioski ja autio Nihattulan kyläkoulu, jossa itse kävin silloisen ala-asteen. Eloa maalaismaisemaan tuo sentään Kourulantien varressa oleva lypsylehmätila, jonka laitumella lehmät silloin tällöin märehtivät.
Alla oleva kuvamateriaali on Tarvolan kylätien varrelta.

Tarvolan kylätiellä (03.09.2009)

Kuvia Terri-Eristä

Tämä viikko lähti hieman ontuen käyntiin, sillä sunnuntaina vasta tajusin että olin katsonut kalenteria väärin ja luennot koululla alkavatkin vasta ensi viikolla, joten tiistaina saavuin taas Raumalle. Lauran koulu täällä alkoi jo, joten on nyt ainakin Sampalle seuraa, jos ei muuta.

Mukana Terri-Erissä meillä oli Lauran ystävä kameroineen. Tähän postaukseen on nyt koottu muutama otos näyttelypäivältä - kiitos Sinille kuvista. Seuraavat näyttelykuvat tulevat vasta Sampan Euroopan-kiertueelta lokakuussa, jos joku kaiken muun tohinan ohella kuviakin muistaa ottaa siellä.

Samppa arvioitavana Terri-Erin alkukehässä (29.8.2009)

Samppa, Penni ja Helmi (29.8.2009)

Sylissäkin viihtyvä Kleo (29.8.2009)

Alueen yli kulki useampikin etelään suuntautuva lintuaura (29.8.2009)

Sissi seuraa yläilmojen tapahtumia (29.8.2009)

Samppa ja Rico paras uros -kehässä (29.8.2009)

Sampan näyttelypönötys (29.8.2009)

Jussi pääsi 3. sijalle uroksissa epävirallisessa erikoisnäyttelyssä (29.8.2009)

Sealyhamien epävirallisen erikoisnäyttelyn veteraanivoittajat Rico ja Sissi (29.8.2009)