Rottweilereista, dobermanneista, saksanpaimenkoirista ja muista suojelu-, taistelu- tai palvelustaustaisten koirien edesottamuksista saa valitettavan usein lukea lehdistä. Viimeisin silmään osunut oli Aamulehdessä ollut "Rottweiler raateli postia hakeneen naisen", joka on puolessa päivässä kerännyt huikean määrän kommentteja mielipiteitä vellovan yleisömeren joukosta. Samaan tarinaan littyy tuoreempi sähke: "Poliisi: Naista purreen koiran kohtalo selviää lähipäivinä", joka sekin kerää kommentteja hyvää tahtia.
MINÄ olen sitä mieltä, että vika on omistajassa. (Laura on minulle jo pariin otteeseen siteerannut: "asia on lausuttu sellaisella varmuudella, jonka vain täysi tietämättömyys voi taata.") Luulen joka tapauksessa, että vaikka omistaja kertoo oman koiransa olevan oikea löllykkä, niin se ei vielä riitä yleistämään että kaikki voivat suhtautua tähän löllykkään löllykkänä, mikä konkretisoitui ikävällä tavalla pahaa-aavistamattomalle postinhakijalle.
Uutisten rottweiler on siinä mielessä oikein kasvatettu, että se on perheen - laumansa - hierarkiassa pohjalla, mikä juuri ilmenee löllykkä-ilmiönä perheen parissa. Pielessä on tämän löllykän suhtautuminen perheen ulkopuolisiin ihmisiin, mikä on todella vakava ongelma, ellei asu vähintään muutaman kilometrin päässä ihmisten ilmoilta. Luultavasti tässä on käynyt niin, että rottweiler oli innostuksissaan päässyt vapaaksi ja livahtanut ulos ja samalla siunaaman hetkellä huomannut tunkeilijan laumansa reviirillä ja päättänyt lähteä hoitamaan asian omin kirsuinensa, mistä päädytäänkin jo lööppeihin. Löllykästä tulikin raatelija, huh.
Päivän polttava kysymys kuuluukin Aamulehden sivuilla: Pitäisikö rottweilerin hankkiminen luvanvaraistaa? Provosointi oikein paistaa läpi tässä, ja jos joku tästä hyötyy niin Aamulehti, mutta kysymys sinällään ei ole täysin tuulesta temmattu.
Jos lupalinjalle lähdetään, niin omasta puolestani ihan koiran hankkiminen voitaisiin laittaa luvanvaraiseksi, samaan tyyliin kuin autolla ajokin. Itse olisin voinut ennen Sampan hankkimista käydä jonkun koiranhoidon ja -koulutuksen peruskurssin ja lisäksi kannattaisin koiran tyypistä riippuen myös jonkinlaisten käytöskatsastusten käyttöönottoa. Katsastuksissa katsottaisiin että koira pysyy omistajan hallinnassa tietyissä tilanteissa.
Vaarana on tietysti se, että koirakatsastajilta lähtee mopo käsistä kuin autokoulussa konsanaan. Siis hintojen kohdalla. Voisin veikata että koirien määrä vähenisi radikaalisti, sillä koiran omistaminen on jo muutenkin ihan tarpeeksi kallista lystiä, nimimerkillä: "taas meni eläinlääkäriin 50 euroa Sampan rokotusten takia."
PS. Missä ovat Drive-In eläinlääkärit? Viiden minuutin rokotusoperaatiossa hintavin yksittäinen tekijä oli se, että koira tassutteli eläinlääkärin ovesta sisään.
MINÄ olen sitä mieltä, että vika on omistajassa. (Laura on minulle jo pariin otteeseen siteerannut: "asia on lausuttu sellaisella varmuudella, jonka vain täysi tietämättömyys voi taata.") Luulen joka tapauksessa, että vaikka omistaja kertoo oman koiransa olevan oikea löllykkä, niin se ei vielä riitä yleistämään että kaikki voivat suhtautua tähän löllykkään löllykkänä, mikä konkretisoitui ikävällä tavalla pahaa-aavistamattomalle postinhakijalle.
Uutisten rottweiler on siinä mielessä oikein kasvatettu, että se on perheen - laumansa - hierarkiassa pohjalla, mikä juuri ilmenee löllykkä-ilmiönä perheen parissa. Pielessä on tämän löllykän suhtautuminen perheen ulkopuolisiin ihmisiin, mikä on todella vakava ongelma, ellei asu vähintään muutaman kilometrin päässä ihmisten ilmoilta. Luultavasti tässä on käynyt niin, että rottweiler oli innostuksissaan päässyt vapaaksi ja livahtanut ulos ja samalla siunaaman hetkellä huomannut tunkeilijan laumansa reviirillä ja päättänyt lähteä hoitamaan asian omin kirsuinensa, mistä päädytäänkin jo lööppeihin. Löllykästä tulikin raatelija, huh.
Päivän polttava kysymys kuuluukin Aamulehden sivuilla: Pitäisikö rottweilerin hankkiminen luvanvaraistaa? Provosointi oikein paistaa läpi tässä, ja jos joku tästä hyötyy niin Aamulehti, mutta kysymys sinällään ei ole täysin tuulesta temmattu.
Jos lupalinjalle lähdetään, niin omasta puolestani ihan koiran hankkiminen voitaisiin laittaa luvanvaraiseksi, samaan tyyliin kuin autolla ajokin. Itse olisin voinut ennen Sampan hankkimista käydä jonkun koiranhoidon ja -koulutuksen peruskurssin ja lisäksi kannattaisin koiran tyypistä riippuen myös jonkinlaisten käytöskatsastusten käyttöönottoa. Katsastuksissa katsottaisiin että koira pysyy omistajan hallinnassa tietyissä tilanteissa.
Vaarana on tietysti se, että koirakatsastajilta lähtee mopo käsistä kuin autokoulussa konsanaan. Siis hintojen kohdalla. Voisin veikata että koirien määrä vähenisi radikaalisti, sillä koiran omistaminen on jo muutenkin ihan tarpeeksi kallista lystiä, nimimerkillä: "taas meni eläinlääkäriin 50 euroa Sampan rokotusten takia."
PS. Missä ovat Drive-In eläinlääkärit? Viiden minuutin rokotusoperaatiossa hintavin yksittäinen tekijä oli se, että koira tassutteli eläinlääkärin ovesta sisään.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti