Ennen pureutumista otsikossa sanailtuun aiheeseen välitän näin blogin kautta onnittelut Kleolle ja omistajille menestyksestä viikonlopun koiranäyttelyssä. Kleosta tuli järjestyksessään 23. Six-Pack-kennelin suomen muotovalion arvon saavuttanut sealyhaminterrieri.
Makupaloista on tullut pieni ongelma Sampan kanssa parin viime kuukauden aikana. Ennen Sampan huomion sai ihan tavallisella koiran kuivamuonalla - niillä ruskeilla papanoilla. Ennen pitkää Samppa hoksasi että niitä samoja nappuloita saa kyllästymiseen asti ruoka-aikoina, joten uutta motivaatiota täytyi lähteä etsimään muualta kuin koiranruokasäkistä.
Väliaikainen vastaus löytyi porkkanapussista; jonkin aikaa Sampalle sai opetettua asioita porkkanapalojen kanssa, mutta muutamassa viikossa Samppa kyllästyi jäniksenruokaankin. Seuraavaksi täytyi siirtyä vihannestiskiltä eineshyllyjen väliin, josta Samppaa liikuttavaksi voimaksi löytyivät halvimman luokan nakit.
Nakit ovat nyt kelvanneet jo vähän aikaa, mutta nekään eivät tunnu enää vetävän vertoja kaikille muille virikkeille ja hajuille mitä lenkkipolkujemme varrella tulee vastaan. Alan itse olemaan kohtalaisen neuvoton, sillä en tiedä millä saisin Sampan kuonon pois kaiken maailman hajujen perästä. Samppa kulkee kohtalaisen hyvin samaa tahtia minun ja Lauran kanssa, mutta kuono on koko ajan maassa kiinni, mikä ei ole hyvä asia näyttelyiden kannalta. Sampan pitäisi kantaa päätään ryhdikkäästi ja valppaana sen sijaan että sulkee korvansa ja silmänsä ulkomaailmalta ja keskittyy kaikkin hajuihin jalkojensa juuressa.
Sealyhaminterriereitä kuvaillaan jääräpäisiksi, kuten terriereitä yleensäkin, mikä nyt osaltaan varmaan jotain selittää. Samppa on nyt "kerrotaan seitsemällä" -kaavan mukaan jotain 17-18 vuoden ikäinen. Tämä vanhan kansan menetelmä ei tosin ole täysin vedenpitävä, sillä koiran suhteellinen ikä riippuu monen muun tekijän ohella koiran koosta. Kuten arvata saattaa, wikipediasta löytyy koirien ikäkysymykseen(kin) vastaus kaavion muodossa. Kaavion mukaan Samppa olisi ihmisten mittakaavassa 25-vuotias, joten en tiedä voiko Sampan erityisen jääräpäistä käyttäytymistä uhma- tai teini-iän piikkiinkään enää laittaa.
Toivon mukaan kyseessä on nyt vain se vaihe, jossa koira kokeilee että kuka huushollia oikeasti pyörittää, ja sen takia on kuin ei mitään kuulisi vaikka millä yrittää houkutella.
Samppa kyllä tottelee yleensä kun tarvitsee, mutta kaiken uuden opettaminen on hirveän hankalaa, mikä on hieman huono asia, varsinkin kun nyt viikonloppuna tuli mieleen että Sampan voisi opettaa tuomaan hihnansa aina kun se haluaa ulos. Mahdollisesta edistymisestä raportoin myöhemmin.
Uutta blogipostausta odotellessa kannattaa kahvinystävien kokeilla miltä kahvi maistuu jos suodatinpussiin heittää kahvijauheen seuraksi pari ripausta chiliä ja aavistus kanelia - Samppa-blogin toimituksen puolikas suosittelee!
Makupaloista on tullut pieni ongelma Sampan kanssa parin viime kuukauden aikana. Ennen Sampan huomion sai ihan tavallisella koiran kuivamuonalla - niillä ruskeilla papanoilla. Ennen pitkää Samppa hoksasi että niitä samoja nappuloita saa kyllästymiseen asti ruoka-aikoina, joten uutta motivaatiota täytyi lähteä etsimään muualta kuin koiranruokasäkistä.
Väliaikainen vastaus löytyi porkkanapussista; jonkin aikaa Sampalle sai opetettua asioita porkkanapalojen kanssa, mutta muutamassa viikossa Samppa kyllästyi jäniksenruokaankin. Seuraavaksi täytyi siirtyä vihannestiskiltä eineshyllyjen väliin, josta Samppaa liikuttavaksi voimaksi löytyivät halvimman luokan nakit.
Nakit ovat nyt kelvanneet jo vähän aikaa, mutta nekään eivät tunnu enää vetävän vertoja kaikille muille virikkeille ja hajuille mitä lenkkipolkujemme varrella tulee vastaan. Alan itse olemaan kohtalaisen neuvoton, sillä en tiedä millä saisin Sampan kuonon pois kaiken maailman hajujen perästä. Samppa kulkee kohtalaisen hyvin samaa tahtia minun ja Lauran kanssa, mutta kuono on koko ajan maassa kiinni, mikä ei ole hyvä asia näyttelyiden kannalta. Sampan pitäisi kantaa päätään ryhdikkäästi ja valppaana sen sijaan että sulkee korvansa ja silmänsä ulkomaailmalta ja keskittyy kaikkin hajuihin jalkojensa juuressa.
Sealyhaminterriereitä kuvaillaan jääräpäisiksi, kuten terriereitä yleensäkin, mikä nyt osaltaan varmaan jotain selittää. Samppa on nyt "kerrotaan seitsemällä" -kaavan mukaan jotain 17-18 vuoden ikäinen. Tämä vanhan kansan menetelmä ei tosin ole täysin vedenpitävä, sillä koiran suhteellinen ikä riippuu monen muun tekijän ohella koiran koosta. Kuten arvata saattaa, wikipediasta löytyy koirien ikäkysymykseen(kin) vastaus kaavion muodossa. Kaavion mukaan Samppa olisi ihmisten mittakaavassa 25-vuotias, joten en tiedä voiko Sampan erityisen jääräpäistä käyttäytymistä uhma- tai teini-iän piikkiinkään enää laittaa.
Toivon mukaan kyseessä on nyt vain se vaihe, jossa koira kokeilee että kuka huushollia oikeasti pyörittää, ja sen takia on kuin ei mitään kuulisi vaikka millä yrittää houkutella.
Samppa kyllä tottelee yleensä kun tarvitsee, mutta kaiken uuden opettaminen on hirveän hankalaa, mikä on hieman huono asia, varsinkin kun nyt viikonloppuna tuli mieleen että Sampan voisi opettaa tuomaan hihnansa aina kun se haluaa ulos. Mahdollisesta edistymisestä raportoin myöhemmin.
Uutta blogipostausta odotellessa kannattaa kahvinystävien kokeilla miltä kahvi maistuu jos suodatinpussiin heittää kahvijauheen seuraksi pari ripausta chiliä ja aavistus kanelia - Samppa-blogin toimituksen puolikas suosittelee!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti