Vähän yli 6 miljardia ihmistä asuttavat pinta-alaltaan 51 miljardin hehtaarin taivaankappaletta, jolla on tuottavaa pinta-alaa 11,4 miljardia hehtaaria. Jakamalla tämä pinta-ala 6 miljardin ihmisen kesken saadaan kullekin sierainparille 1,9 hehtaarin kokoinen alue, planeettamme sietokyvyn kannalta suurin "sallittu" ekologinen jalanjälki.
Tällä pohjustuksella voi syventyä Iltalehden uutiseen otsikolla Lemmikkikoira katumaasturia pahempi ympäristölle, jonka aiheena on Uusiseelantilaisen yliopiston tutkijoiden tuore, jokseenkin makaaberisti nimetty kirja, Time to Eat the Dog.
Olisi todennäköisesti aiheellista lukea kirja ennen kuin alkaa sen syvemmin arvostelemaan sen sisältöä, mutta ajan ja rahan säästämiseksi voi tavailla uutisen referaattia: Suuri osa keskikokoisen koiran 0,84 hehtaarin ekologisesta tassunjäljestä muodostuu juuri koiran ravinnon tuottamiseen kuluvista luonnonvaroista. Tämä arvo on laskettu siten, että koira syö noin 700 grammaa ruokaa päivässä. Toivottavasti tutkijat ovat ottaneet huomioon että lemmikkikoiran jalanjälki limittyy osittain omistajansa kanssa, sillä omistajalta syömättä jäänyt ruoka päätyy usein karvaturrin ruokakuppiin.
Mutta mikä hämmästyttävintä, tutkijoiden mukaan katumaasturi, jonka mittarilukema kasvaa 16 000* 10 000 kilometrillä vuodessa, muodostaa noin puolta pienemmän ekologisen jalanjäljen kokoonpano- ja valmistuskuluineen kuin keskiverto lemmikkikoira.
En ole kyllä pahemmin katsonut mistä Sampan ruoka tulee tai kuinka ekologista se on. Yritän edes jotain tehdä ympäristön eteen ja käytän biohajoavia koirankakkapusseja, mutta niistäkin saatava hyöty lienee aika pieni, sillä kaupungilla harvemmin on yleisiä biojäteastioita lenkkipolkujen varrella, harmi kyllä.
Aiheeseen liittyen päivän linkkivinkkinä olkoon Tampereen kaupungin ekotallaaja-laskuri, jolla voi laskea oman ekologisen jalanjäljen vastaamalla kysymyksiin, jotka käsittelevät itse kunkin elämäntapoja ja kulutustottumuksia. Vähävaraisena opiskelijana oma ekologinen jalanjälkeni on 4,3 hehtaaria (eli 2,4 hehtaaria yli sallitun). Laskurissa ei tosin ollut erikseen lemmikkien pitoon liittyviä kysymyksiä, mutta harrastuksista yleisellä tasolla oli pari kysymystä.
Lisäystä aikaisempaan:
Myös hilavitkutin.com löysi tämän uutisen, The Seattle Times -lehden kautta, jossa kerrottiin, että erästä toista tahoa oli myös pyydetty laskemaan lemmikkien ekologisuutta, ja tulokset olivat olleet samoja, mutta ilmeisesti huomioon ei ollut otettu koirien tai autojen päästöjä, mikä lienee kuitenkin aika merkittävä tekijä. Vielä eräs kolmas taho laski samoja asioita, ja tuli siihen tulokseen, että jotta kaksi aikaisempaa tutkimusta pitäisi paikkansa, koiran täytyisi syödä kaksi kertaa niin paljon kuin ihmisen.
Summa summarum, koirat ja muut eläimet jättävät lemmikkeinä varmasti suuremman ekologisen jalanjäljen, mutta näin suoraa vertausta katumaastureihin pitänee kuitenkin lukea hieman skeptisellä asenteella.
*Iltalehti kertoo 16 000 kilometristä, Aamulehti puolestaan Reutersin uutiseen pohjautuen kertoo 10 000 kilometristä. Veikattakoon, että 10 000 kilometriä on lähempänä totuutta.
Tällä pohjustuksella voi syventyä Iltalehden uutiseen otsikolla Lemmikkikoira katumaasturia pahempi ympäristölle, jonka aiheena on Uusiseelantilaisen yliopiston tutkijoiden tuore, jokseenkin makaaberisti nimetty kirja, Time to Eat the Dog.
Olisi todennäköisesti aiheellista lukea kirja ennen kuin alkaa sen syvemmin arvostelemaan sen sisältöä, mutta ajan ja rahan säästämiseksi voi tavailla uutisen referaattia: Suuri osa keskikokoisen koiran 0,84 hehtaarin ekologisesta tassunjäljestä muodostuu juuri koiran ravinnon tuottamiseen kuluvista luonnonvaroista. Tämä arvo on laskettu siten, että koira syö noin 700 grammaa ruokaa päivässä. Toivottavasti tutkijat ovat ottaneet huomioon että lemmikkikoiran jalanjälki limittyy osittain omistajansa kanssa, sillä omistajalta syömättä jäänyt ruoka päätyy usein karvaturrin ruokakuppiin.
Mutta mikä hämmästyttävintä, tutkijoiden mukaan katumaasturi, jonka mittarilukema kasvaa 16 000* 10 000 kilometrillä vuodessa, muodostaa noin puolta pienemmän ekologisen jalanjäljen kokoonpano- ja valmistuskuluineen kuin keskiverto lemmikkikoira.
En ole kyllä pahemmin katsonut mistä Sampan ruoka tulee tai kuinka ekologista se on. Yritän edes jotain tehdä ympäristön eteen ja käytän biohajoavia koirankakkapusseja, mutta niistäkin saatava hyöty lienee aika pieni, sillä kaupungilla harvemmin on yleisiä biojäteastioita lenkkipolkujen varrella, harmi kyllä.
Aiheeseen liittyen päivän linkkivinkkinä olkoon Tampereen kaupungin ekotallaaja-laskuri, jolla voi laskea oman ekologisen jalanjäljen vastaamalla kysymyksiin, jotka käsittelevät itse kunkin elämäntapoja ja kulutustottumuksia. Vähävaraisena opiskelijana oma ekologinen jalanjälkeni on 4,3 hehtaaria (eli 2,4 hehtaaria yli sallitun). Laskurissa ei tosin ollut erikseen lemmikkien pitoon liittyviä kysymyksiä, mutta harrastuksista yleisellä tasolla oli pari kysymystä.
Lisäystä aikaisempaan:
Myös hilavitkutin.com löysi tämän uutisen, The Seattle Times -lehden kautta, jossa kerrottiin, että erästä toista tahoa oli myös pyydetty laskemaan lemmikkien ekologisuutta, ja tulokset olivat olleet samoja, mutta ilmeisesti huomioon ei ollut otettu koirien tai autojen päästöjä, mikä lienee kuitenkin aika merkittävä tekijä. Vielä eräs kolmas taho laski samoja asioita, ja tuli siihen tulokseen, että jotta kaksi aikaisempaa tutkimusta pitäisi paikkansa, koiran täytyisi syödä kaksi kertaa niin paljon kuin ihmisen.
Summa summarum, koirat ja muut eläimet jättävät lemmikkeinä varmasti suuremman ekologisen jalanjäljen, mutta näin suoraa vertausta katumaastureihin pitänee kuitenkin lukea hieman skeptisellä asenteella.
*Iltalehti kertoo 16 000 kilometristä, Aamulehti puolestaan Reutersin uutiseen pohjautuen kertoo 10 000 kilometristä. Veikattakoon, että 10 000 kilometriä on lähempänä totuutta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti