Sampan Euroopan-kiertue jatkuu vielä viikon ajan. Koiran ollessa poissa kissat pomppivat pöydillä (vai miten se nyt meni?) Tämänkertainen postaus liittyy kissoihin: Hilavitkutin.com on varmaan mielenkiintoisin sivusto jota seuraan, ja tällä kertaa vastaan tuli otsikko Haluaisitko kissan cappuccinosi kanssa? Kyse on kissakahviloista.
Kissakahvilan ideana on se, että ahtaasti ja asuvat ja kiireistä elämää viettävät ihmiset eivät välttämättä pysty pitämään omaa kissaa vaikka haluaisivatkin, joten osittainen ratkaisu löytyy kissakahvilasta. Kissakahvilaan voi mennä hörppäämään kupin cappucinoa ja silittämään kissaa. Muistan lukeneeni myös tutkimuksesta, jonka mukaan kissan kehräys lievittää stressiä, joten ehkä tällaisessa yrityksessä on jotain ideaa.
Blogissa esitelty hiirenpyydys-kofeiiniannostelulaitos sijaitsee Tokion Akihabarassa. Muistan kyllä lukeneeni tällaisesta kissakahvilasta aiemminkin, mutta kun itse Tokioon asti pääsin niin en sitten muistanut kyseisessä paikassa käydä. Kissoja näkyi kyllä muuten puistoissa, ja kuten kuvassa vasemmalla, myös tottuneesti matkaamassa pyörän korissa.
Terveysviranomaiset luultavasti torppaisivat tällaisen yrityksen heti alkuunsa Suomessa. Ilmeisesti Taiwanista alunperin lähtöisin oleva kahvilaidea on saanut jalansijaa kuitenkin Japanissa jo 40 kissakahvilan voimin, kertoo videossa esiintyvä stephachu blogissaan. Aiheesta on juttua myös examiner.com:issa.
Ehkä jo viikon päästä tulee taas enemmän Samppa-painotteista juttua kuvien kera.
Edit:
Jotta ei nyt aivan kissa-aiheiseksi menisi tämä koko koira-blogi, niin Japanin-kuvia selaillessani tuli vastaan kuva, jossa poseeraan Lauran kanssa Hachikō-koiran[w] patsaan vieressä. Mitä koiran täytyy tehdä tullakseen ikuistetuksi Shibuyaan[w], Tokion tunnetuimman risteyksen liepeille? Tarina juontaa 1900-luvn alkuun; Hachikō oli rodultaan Akita[w], ja sen omistaja oli eräs yliopiston professori. Hachikō odotti joka päivä uskollisesti professoria Shibuyan asemalla, ja jatkoi uskollista odottamistaan vielä kymmenen vuotta sen jälkeen kun professori yllättäen sai sydänkohtauksen ja kuoli töissä. Hachikōn uskollisuus nousi lopulta kansalliseksi lojaaliuden symboliksi.
Kissakahvilan ideana on se, että ahtaasti ja asuvat ja kiireistä elämää viettävät ihmiset eivät välttämättä pysty pitämään omaa kissaa vaikka haluaisivatkin, joten osittainen ratkaisu löytyy kissakahvilasta. Kissakahvilaan voi mennä hörppäämään kupin cappucinoa ja silittämään kissaa. Muistan lukeneeni myös tutkimuksesta, jonka mukaan kissan kehräys lievittää stressiä, joten ehkä tällaisessa yrityksessä on jotain ideaa.
Blogissa esitelty hiirenpyydys-kofeiiniannostelulaitos sijaitsee Tokion Akihabarassa. Muistan kyllä lukeneeni tällaisesta kissakahvilasta aiemminkin, mutta kun itse Tokioon asti pääsin niin en sitten muistanut kyseisessä paikassa käydä. Kissoja näkyi kyllä muuten puistoissa, ja kuten kuvassa vasemmalla, myös tottuneesti matkaamassa pyörän korissa.Terveysviranomaiset luultavasti torppaisivat tällaisen yrityksen heti alkuunsa Suomessa. Ilmeisesti Taiwanista alunperin lähtöisin oleva kahvilaidea on saanut jalansijaa kuitenkin Japanissa jo 40 kissakahvilan voimin, kertoo videossa esiintyvä stephachu blogissaan. Aiheesta on juttua myös examiner.com:issa.
Ehkä jo viikon päästä tulee taas enemmän Samppa-painotteista juttua kuvien kera.
Edit:
Jotta ei nyt aivan kissa-aiheiseksi menisi tämä koko koira-blogi, niin Japanin-kuvia selaillessani tuli vastaan kuva, jossa poseeraan Lauran kanssa Hachikō-koiran[w] patsaan vieressä. Mitä koiran täytyy tehdä tullakseen ikuistetuksi Shibuyaan[w], Tokion tunnetuimman risteyksen liepeille? Tarina juontaa 1900-luvn alkuun; Hachikō oli rodultaan Akita[w], ja sen omistaja oli eräs yliopiston professori. Hachikō odotti joka päivä uskollisesti professoria Shibuyan asemalla, ja jatkoi uskollista odottamistaan vielä kymmenen vuotta sen jälkeen kun professori yllättäen sai sydänkohtauksen ja kuoli töissä. Hachikōn uskollisuus nousi lopulta kansalliseksi lojaaliuden symboliksi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti