Loppu- ja alkuvuoden juhlapyhät alkavat olla jo takana päin ja arki levittäytyy eteen loppumattomana rämeenä. Vuosi 2009 jää mieleen vuotena, jolloin Lauran kanssa muutimme asuinpaikkaa viisi kertaa; ensin kotiuduimme Koreasta Raumalle, josta muutaman viikon jälkeen muutimme asumaan muutamaksi kuukaudeksi Tampereelle. Sitten Laura muutti Tampereelta Raumalle opiskelujen perässä ja vähän sen jälkeen minä muutin vaihtoon lähtevän kaverini asuntoon. Lopuksi vielä ennen joulua muutin legendaarisen Mikontalon soluasuntoon kun kaveri palasi vaihdosta.
Lopputuloksena tästä muuttorikkaasta vuodesta on se, että Samppa on enimmäkseen Lauralla, sillä TOAS on kieltänyt lemmikkieläinten pidon soluasunnoissa, ihan ymmärrettävistä syistä.
Rento olotila, kuvaajana Mikko (30.12.2009)
Otimme uuden vuoden vastaan Hervannassa kaverini asunnolla ja Samppa oli meillä luonnollisesti mukana. Yleensä uudenvuoden ilotulitteista nostetaan hirveä hössötys koiraihmisten keskuudessa, mutta meillä ei ainakaan ole mitään ongelmaa ollut.
Koira alkaa pelkäämään kovia paukahduksia, jos uutenavuotena aletaan aina hirveästi hössöttämään ja suojelemaan koiraa ilotulitteiden ääniltä.
Jos koira pennusta lähtien oppii siihen, että värit ja pauke taivaalla tekevät omistajan hermostuneeksi, niin koira kyllä aistii sen ja alkaa pelätä ilotulitteita. Parasta on vain jättää hössöttäminen ja olla koiran kanssa normaalisti vuodenvaihteesta huolimatta.
Punainen ponnari (3.1.2010)
Lähipäivien koira-aiheisista uutisista nostettakoon esille Satakunnan Kansan Kullaan villikoiralauma-uutinen:
Kullaalla, eli parikymmentä kilometriä porista länsi-kaakkoon liikkuu villikoiralauma, joka on todennäköisesti lähtenyt liikkeelle yksityiskodista, jossa on joidenkin lähteiden mukaan ollut useita kymmeniä koiria. Ihmetystä aiheuttaa se, että miten joku on pystynyt talossaan pitämään niin monta koiraa ja varsinkin, että mitä ihmettä sen ihmisen päässä on liikkunut. Viranomaiset ovat antaneet luvan lauman hävittämiseen, mikä tällaisessa tilanteessa on ainoa vaihtoehto. Huvittavinta jutussa oli lukea kommenteista miten joku ehdotti, että nämä sekarotuiset ja villiintyneet koirat pitäisi ottaa jollain muulla tavalla kiinni ja ottaa takaisin lemmikeiksi.
Aamulehti raportoi saksassa kettujahtiin osallistuneesta mäyräkoirasta, joka kadotti ketun hajujäljen ja eksyi. Koira kuitenkin tassutteli kaupunkiin ja kävi makaamaan virastotalon lattialle - sattumalta tai ei - löytötavaratoimiston eteen. Toimistossa oli vieläpä samaan aikaan eräs metsästäjä joka tunsi koiran, joten Druse vom Hoellengrund pääsi nopeasti takaisin omistajansa huomaan.
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti