Eläinasiavaltuutettu

Aamulehden uutisoi, että eläinten oikeuksista huolehtimaan saatetaan perustaa eläinasiavaltuutetun virka siinä missä lapsilla ja vähemmistöillä on jo omat valtuutettunsa. Uutisen lukijakommenteissa tosin virka lytätään turhana hyvä veli -suojatyöpaikkana ja samalla perätään valtuutettua muun muassa koululaisille, vanhuksille sekä kuuliaisille veronmaksajille.
Lapsiasiavaltuutetun^[wiki] virka tuli suomeen vuonna 2005 ja ensimmäinen vähemmistövaltuutettu^[wiki] astui virkaan 2008. Pikainen tutustuminen mainittuihin virkoihin antoi sen käsityksen, että molemmissa viroissa tehtävänä on lähinnä kailottaa kovaan ääneen jos ja kun epäkohtia edustetun ryhmän kohtelussa ilmenee. Kailotus tosin vaimenee byrokratian rattaisiin ennen kuin se ehtii muuttumaan kovinkaan konkreettisiksi toimiksi.
Tällä hetkellä epäkohtia eläinten kohtelusta nostavat esille esimerkiksi Oikeutta Eläimille^[wiki] -järjestö ja vähän hillitympää linjaa edustava Suomen Eläinsuojelyhdistysten liitto^[wiki]. Nähtäväksi jää mikä eläinasiavaltuutetun kokonaisvaikutus tulee olemaan eläinsuojelurintamalla, sillä sanojen lisäksi tarvitaan myös tekoja.

Asiasta toiseen: Samppa täytti viime viikon perjantaina kolme vuotta. Vietimme Sampan merkkipäivää Raumalla kasvattajan luona viiden muun sealyhamin seurassa. Laura on kasvattajien luona kotitonttuna vahtimassa koiria sillä välin kun kasvattajat itse ovat kiertämässä pohjoista Amerikkaa. Samppa ei tosin toisten koirien kanssa päässyt temmeltämään, sillä kasvattajan koirista kahdella oli juoksuaika meneillään ja lisäksi Sampan isoisä Rico ei ole kovinkaan mielissään toisista uroksista.
Sampan kunniaksi ei kakkua leivottu, mutta herkullisia muffinsseja merkkipäivän kunniaksi sentään saimme kohtalaisen lyhyellä varoitusajalla. Muffinssit eivät kuitenkaan Sampan kitaan asti päätyneet - olisi voinut vaikka slaagin saada raukka niistä - joten Sampan oli tyytyminen uuteen puruluuhun.

Tähänkään postaukseen en saanut yhtään riittävän hyvää kuvaa otettua, osittain johtuen mahdottomasta yhtälöstä oman perfektionismini ja kamerani suorituskyvyn välillä. Parempaa kameraa saan tuskin pitkään aikaan hankittua, varsinkaan jos erään työryhmän ehdottama tuhannen euron korkeakoulujen lukukausimaksu astuu voimaan lähivuosina. Vaikka asia ei nyt suoraan koiriin liitykään niin on se sen verran käsittämätön asia että siitä nyt tässä mainitsin. Aiheesta kannattaa lukea esimerkiksi Jyrki Kasvin kirjoitus.