Helsinki Winner 2010 ja Voittaja 2010

Menneenä viikonloppuna järjestettiin Helsingin messukeskuksessa Helsinki Winner 2010 ja Voittaja 2010 -näyttelyt, joihin osallistui yhteensä lähes 14 000 koiraa.
Allekirjoittanut ei ollut tapahtumissa mukana, mutta Samppa oli paikalla Lauran kanssa. Lauantain näyttelyssä Samppa sai ROP:in ja siten myös Helsinki Winner 2010 -tittelin. Tuomarina toimi Damir Skok Kroatiasta. Sunnuntaina Samppa oli VSP, minkä ansiosta Sampan viikonlopun saldoon lisättiin myös Voittaja 2010 -titteli. Tuomarina sunnuntaina toimi Andras Korozs Unkarista.

Sunnuntaina jaettiin myös Vuolasvirta-palkintoja, joita pidetään Kennelliiton korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille koirankasvattajille. Tänä vuonna kennel Six-Pack oli yksi palkituista, joten onnittelut Caritalle ja Harrille!

Helsingistä Samppa lähti Lauran kanssa junalla suoraan Pohjanmaan lakeuksille, joten yksityiskohtaisempaa raporttia tapahtumista tuskin on luvassa.

Temppuja opeteltavaksi

Jos on sellainen fiilis, että ei enää keksi mitä uusia temppuja voisi koiralle opettaa, niin tilanteeseen löytyy helpotusta Facebookin kautta vastaan tulleesta kohtalaisen inspiroivasta videosta. Videolla Jackrussellinterrieri Jesse suorittaa yhden jos toisenkin kotitaloutta hyödyttävän tempun sälekaihdinten sulkemisesta roskienkeruuseen:



Pienet kotitalousaskareet hoituvat näppärästi, mutta onnistuisikohan noin pieneltä koiralta oluen hakemiseen jääkaapista?

Kotitekoinen nollatutkimus

Pirkkalassa sattui pienimuotoinen konflikti naapurustokyttääjän ja lähes kuuliaisen koiranulkoiluttajan kesken: Koiranulkoiluttaja keräsi karvaturrinsa jätökset pussiin, mutta sitten heitti pussin läheiseen pusikkoon. Läheisen talon asukas näki tämän ja otti asiakseen mennä huomauttamaan tästä epäkohdasta koiranulkoiluttajalle. Lopulta tilanne äityi sanaharkasta kakkapussin viskomiseen ja lopulta rikosilmoitukseen, kertoo Aamulehti.

En nyt ole varma mikä johtopäätös tästä pitää vetää; onko koiralla tässä tapauksessa liian laiska omistaja, vai eikö Pirkkala ole panostanut tarpeeksi julkisten roskisten sijoitteluun, vai onko mielenterveyspalveluissa säästetty liikaa, en mene asiaan mitään sanomaan.

Tämä tapaus kuitenkin muistutti minua siitä, että keräsin huvin vuoksi vuoden alussa dataa ilmaisjakelulehti Uuden Rauman Kansankanava-osastolta koirankakkakirjoituksista ja vertasin kirjoitusten määrää vallitsevaan säätilaan. Vajaan kolmen kuukauden seurantajakson ajalta saa aikaiseksi seuraavanlaisen kaavion:
Kaaviossa keltaiset pystypalkit kuvaavat koirankakkaviestien prosentuaalista osuutta kaikista lehden lukijoiden lähettämistä viesteistä, yhtenäinen punainen viiva kuvaa päivän ylintä lämpötilaa, katkonainen punainen viiva kuvaa vuorokauden keskilämpötilaa ja sininen yhtenäinen viiva kuvaa lumen syvyyttä. Vaaka-akseli kuvaa aikaa ja pystyakseli kuvaa näppärästi lämpötilaa celcius-asteina, lumen syvyyttä senttimetreinä sekä viestien prosentuaalista osuutta.
Mitä kaaviosta voi päätellä? Koirankakkaviestien määrä kasvaa rajusti lumen määrän vähentyessä, kun talven jätökset paljastuvat lumen alta. Toisaalta viestit vähenevät sitä mukaa mitä lähemmäs kesää mennään, kun jätökset häviävät tavalla tai toisella katujen varsilta. Nollatutkimuksen laitos kiittää ja kuittaa.

Kokkovuorella

Kiitos joukkoliikenteen aikataulujen, kampesin itseni ylös sängystä sunnuntaina noin viiden aikaan aamulla ja toimitin itseni ja Sampan Raumalle yhdeksäksi. Varsinaisesti heräsin vasta kymmenen aikaan kun join ensimmäisen kupillisen kahvia, minkä jälkeen teimme aamulenkin Sampan ja Natalian kanssa Kokkovuorelle.
Kokkovuori on mäennyppylä Rauman pohjoispuolella, Haapasaarentien varressa. Mäen päältä näkyvät etelässä Rauman korkeimmat rakennukset; vesitorni, sataman viljasiilot sekä UPM:n ja Botnian tehtaat. Vastakkaisessa suunnassa voi nähdä Olkiluodon ydinvoimalaitoksen.

Lauralla oli onneksi kamera mukana, joten saimme sentään jotain lisämateriaalia tännekin. Samppa jäi Raumalle kasvattajalle, joka vie Sampan - kuten aiemmassa postauksessa mainittu - Latviaan viikonloppuna.

Kesätauko on ohi

Julistin tämän blogin kesätauolle joskus juhannuksen aikoihin. Lehdet riipiytyvät irti puista yllättävän nopeasti ja ensilumikin* on joidenkin määritelmien mukaan jo ehtinyt kertaalleen sataa Tampereenkin seudulle, joten lienee syytä julistaa kesätauko nyt päättyneeksi.

En ole kovinkaan ahkerasti omaa kameraani kantanut mukana saati sitten käyttänyt sitä, joten Sampasta ei ole juuri uusia kuvia. Tämän postauksen kuvitukseen on käytetty Jukan Canon EOS 450D -kameralla otettuja kuvia. Kuvaajista ei niinkään ole tarkkaa muistikuvaa. Kuvat on otettu Jukan mökillä suomen suven parhaaseen mökkeilyaikaan, syyskuun alkupäivinä.




Kesän aikana, suurista suunnitelmista poiketen Samppa ei Sealyhaminterrierien erikoisnäyttelyä (24.7.2010) lukuun ottamatta osallistunut yhteenkään näyttelyyn aikataulullisista ja taloudellisista syistä. Erikoisnäyttelystä Sampalle irtosi PU-3.

Syksyn näyttelyistä Samppa ymmärtääkseni on osallistumassa Seinäjoen näyttelyyn tämän viikon lopulla. Lisäksi seuraavan viikon lopulla järjestetään Latviassa Baltian voittaja-näyttely, jonne Samppa on myös menossa kasvattajien matkassa.

* Ilmatieteen laitoksen mukaan ensilumi on sääilmiö, jonka johdosta (aamulla) maassa on vähintään 1 cm:n kerros lunta.

Kesätauko

En ole nyt ehtinyt päivittää blogia melkeen puoleentoista kuukauteen, joten lienee aiheellista julistaa blogi reilusti kesätauolle. Itse asiassa nyt on ensimmäinen kerta kun viime päivityksen jälkeen olen ehtinyt ajatella tämän blogin tilaa ja tekemään asialle jotain.
Katsellaan tilannetta uudemman kerran syksyllä, hyvää kesänjatkoa kaikille!

Rauma Show 2010 -jälkitunnelmat

Rauma Show on taas tältä vuodelta ohi ja näyttely sujui lähes täydellisesti. Sää oli lauantaina kesäisen helteinen ja sunnuntaina hyvä sää jatkui melkein koko näyttelyn ajan, lukuunottamatta aivan viimeisiä kehiä, jolloin kesäinen sadekuuro kasteli erityisesti BIS-juniorikilpailuun osallistuneet koirakot.
Koko näyttelyn voitti Norwichinterrieri Nanstop Polkagris. BIS-kehässä koirat paremmuusjärjestykseen laittoi Frank Kane Englannista.
Tuomarit olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä koiriin, mutta kritiikkiä sai kuitenkin osakseen joidenkin handlereiden tapa esittää koiria: handlerit pitivät koiran huomion itsessään antamalla koirilleen jatkuvalla syötöllä makupaloja, jolloin tuomarin on hankala arvioida koiraa. Ongelma korostuu erityisesti siinä vaiheessa kun tuomarin pitäisi katsoa koiran hampaita - toimenpide on tietenkin lähes mahdoton jos samaan aikaan handleri syöttää koiralle makupaloja. Toki koiran huomiota voi pitää makupalojen avulla kehässä yllä, mutta liika on tässäkin tapauksessa liikaa.
Tämän postauksen kuvat eivät itse näyttelyyn liity.

Ruusa seurasi Sampan touhotusta välimatkan päästä (17.5.2010)

Koulutuspanta

Laura oli viime viikolla Sampan kanssa Raumalla järjestettävässä näyttelykoulutuksessa totuttamassa elukkaamme muihin koiriin. Samppa ei täysin toivotun mukaisesti käyttäytynyt, vaan yritti vetää itseään toisten koirien luo silloin kun ei olisi pitänyt.
Koulutuksen ohjaaja ehdotti koulutuspannan käyttöä. Koulutus- eli kuristuspantoja käytetään enimmäkseen vain suurilla koirilla, joilla on vahva niska. Periaatteessa alle 10-kiloisilla koirilla ei koulutuspantaa kannata käyttää, koska seurauksena voi olla muun muassa vakavia niskanikama- tai henkitorvivammoja. Toisaalta Samppa on 13,2-kiloinen jässikkä, rotuunsa nähden suurikokoinen uros. Lisäksi sealyhaminterriereillä yleensä on paksu ja lihaksikas kaula ja niska, joten päätimme kokeilla koulutuspantaa.
Koulutuspannan tarkoituksena on totuttaa koira liikkumaan taluttajansa vierellä ilman ylimääräistä kiskomista. Eläintarvikkeita myyvissä liikkeissä on yleensä tarjolla nahasta, nailonista ja metalliketjusta tehtyjä koulutuspantoja, joiden hinnat vaihtelevat parista eurosta kolmeenkymmeneen euroon riippuen merkistä ja ostopaikasta. Valitsimme Sampalle kuvassa näkyvän ketjukaulaimen, jonka sai Vapaa Valinnasta alle neljällä eurolla.
Koulutuspantaa käytettäessä pitää muistaa pari oleellista asiaa; ensinnäkin panta pitää laittaa oikein päin suhteessa siihen kummalla puolella koiraa talutetaan. Näyttelykoiria talutetaan aina vasemmalla puolella, jolloin pannan pitää muodostaa P-kirjain koiraa edestäpäin katsottaessa (kuten kuvassa). Pannan ollessa väärin päin se vain kiristyy koiran vetäessä mutta ei löysty kun koira liikkuu sallitulla alueella.
Toiseksi, koiralle pitää antaa noin parin metrin liikkumavara hihnassa. Jos liikkumavaraa ei ole tarpeeksi, koira ei pysty hahmottamaan sille sallittua liikkumatilaa. Tämän takia koulutuspanta ei täysin sovellu kaupungin ahtaille kaduille. Vieressä kävelyä ja seuraamista kannattaakin tämän takia harjoitella koulutuspannan kanssa alueilla joilla koiralle voi antaa parin metrin liikkumavaran.

Fatboy

Tällä kertaa hieman mainokselta haiskahtavan postauksen aiheena on erilaisia säkkituolijohdannaisia valmistavan Fatboyn tuote. Fatboyn tuotteille ominaisia piirteitä ensisijassa ovat muhkea olemus ja reilu koko. Tuotevalikoimassa on myös koirille tarkoitettuja Doggielounge-koirapetejä. Pedit on tehty helppohoitoisesta ja kestävästä materiaalista ja patjoja on saatavilla kahta kokoa, 80 × 120 cm ja 60 × 80 cm. Erilaisia värivaihtoja on tarjolla tusinan verran. Tällainen makuualusta irtoaa koiralle noin 160 eurolla.
Vajaan neliömetrin kokoinen makuualusta ei kuitenkaan riitä Sampan egolle, joten Sampalla on itse asiassa käytössä 140 × 190 cm:n kokoinen nutrian värinen Fatboyn Buggle-Up -istuin (tunnettu aiemmin Outdoor-nimellä).

Kuriositeetin vuoksi mainittakoon, että Samppa ei itse aluksi edes osannut kiivetä istuimelle. Vasta kun Fatboy oli ollut Lauran olohuoneen nurkassa muutaman kuukauden, Samppa tajusi että sen päälle on mahdollista kiivetä ja että sitä pystyy jopa pöyhimään mukavemmaksi.
Sen lisäksi että Samppa mahtuu egoineen juuri ja juuri itse asiassa ulkokäyttöön tarkoitetulle likaa hylkivälle ja vähän kovempaa käyttöä kestävälle istuimelle, se toimii myös tarvittaessa jopa ihan nukkumakelpoisena varavuoteena. Tällaisen yllättävän mukavan, nuorekkaan ja monipuolisen istuimen hinnat liikkuvat 250 euron molemmin puolin. Kuvissa näkyvällä, ulkokäyttöönkin sopivalla istuimella on hintaa 300 euron paikkeilla. Raumalla Fatboyn tuotteita myyvät Ideacca ja Rauman Kalustekeskus, muut jälleenmyyjät voi tarkistaa Fatboyn jälleenmyyjälistalta

Kuvia metsästä

On melkein toukokuun puoliväli ja puissa ehkä juuri ja juuri näkyy vähän jotain vihreää. Alla olevat kuvat on otettu tänään, toukokuun kymmenentenä päivänä, mutta kuvat voisivat yhtä hyvin kuulua syksyyn lehdettömien puiden ja pensaiden sekä pilvisen taivaan takia.

Ensimmäinen blogivuosi

Samppa-blogin ensimmäinen postaus tehtiin tasan vuosi sitten wapun jälkimainingeissa. Kuluneen vuoden aikana Samppa on ehtinyt käymään noin puolessa tusinassa Euroopan maassa (useammassa kuin omistajansa) ja onnistunut valioitumaan kansainvälisesti. Itse olen oppinut lähinnä sen, että koiran omistamiseen, pitämiseen ja kouluttamiseen liittyy huikea määrä asioita, joiden kaikkien hallitseminen ei vielä vuodenkaan jälkeen itseltäni täysin onnistu. Elukkamme on päässyt ehkä vähän liian helpolla viime aikoina ja se alkaa näkyä tietynlaisena kurittomuutena. Laura esimerkiksi raportoi viikolla Raumalta että Samppa kehtasi napata leikkeleen leivän päältä pöydältä kun silmä vältti.

Sampan osalta ei juuri muuta kerrottavaa tällä hetkellä ole, paitsi että linssiluksaatiotestin tulos tuli, ja kävi ilmi että Samppa ei ole taudinkantaja, joten Samppaa voi käyttää teettämään pentuja sen osalta huoletta. Linssiluksaatio, eli silmän linssin sijoiltaanmeno, on terriereille tyypillinen sairaus, joka on koiralle kivulias ja joka johtaa pahimmillaan sokeutumiseen. Taudista voi lukea lisää esimerkiksi Malmin eläinklinikan artikkelista (pdf).
Kuinka yleinen tämä tauti sitten on? Esimerkiksi Parsonrussellinterrierit ry:n tilastoissa (4.5.2010) 81,0 % testatuista vajaasta 400 koirasta oli terveitä, 16,0 % kantoi tautia ja 2,0 % oli sairastunut itse tautiin.

Viikon päästä viikonloppuna järjestetään Rauma Show 2010. Samppa ei vielä tänäkään vuonna osallistu niin sanotusti kotikenttänäyttelyynsä, sillä olemme Lauran kanssa osana näyttelyn järjestävää tahoa.
Saa nähdä tuleeko uutta postausta ennen näyttelyä.

Tampereen koiravero

Aamulehden Moro-liitteen sivuilla on pitkä artikkeli Tampereen kaupunginvaltuutettujen mielipiteistä koiraveron suhteen. Moro haastatteli kaupunginvaltuutettuja ja 65 % on sitä mieltä että verotusta pitäisi edelleen jatkaa. Mielipiteitä on laidasta laitaan:

Koiraveroa pitäisi vähintäänkin kolminkertaistaa. Silläkään ei vielä kateta siivous- ja koirapuistojen rakentamisen kustannuksia. Jos koirien omistajat suostuisivat siivoamaan lemmikkinsä jätökset, kaksinkertaistaminen riittäisi. Koira ei ole syyllinen sotkuun, vaan sen omistaja. Esim. kymmenkertaistetulla maksulla sotkeentuneet lasten vaatteet voitaisiin pesettää koiraveron tuotolla.

Seppo Salminen (sdp)

Onkohan valtuutettu ollut ihan tosissaan tässä? Ajatelkaa lapsia -kortti^[hiki] on ainakin taidokkaasti isketty pöytään. Järjen ääntä on muun muassa seuraavissa kommenteissa:

Kannatan koiraverosta luopumista, koska sen tuotto katoaa siitä aiheutuviin byrokratiakustannuksiin. Koirankakkaongelma on keväisin ylikorostunut, koska talven aikana kertynyttä ulostetta hajottavat hyönteiset ja pieneliöt eivät ole vielä aktivoituneet kylmyydestä johtuen. Tupakantumppeja ja lasisiruja ei hajoita mitkään pieneliöt. Koiranomistajien vastuun korostaminen ja kakankeräystalkoot olisi toimivampi ratkaisu.

Heikki Luoto (ps)

[– –] Toivoisinkin, että tamperelaiset kunnioittaisivat enemmän omaa kaupunkiaan sekä toisiaan ja lopettaisivat kaikenlaisen roskaamisen. Tämä koskee niin koirien ulkoiluttajia kuin kaikkia muitakin kaupunkilaisia. Talvenjäljiltä kaupunki on paikoittain surullinen näky. Jalkakäytävät muistuttavat kaatopaikkaa.

Mikko Aaltonen (vas)

Ei ole järkevää kerätä verotuloja koiraveron kaltaisilla miniveroilla, joiden keräämis- ja valvontakustannukset nousevat kohtuuttoman korkeiksi saavutettuun hyötyyn nähden. Koiranomistajien lisäksi myös monet muut erityisryhmät vaativat kaupungilta erityiskustannuksia. Silti ne hoidetaan yleisen rahoituksen kautta. Kakkaongelmaan tartuttava mieluummin vaikka kampanjalla puhtaiden puistojen puolesta.

Anna Kontula (vas)

[– –] Koiraverosta saatavasta summasta osa hukkuu hallinnointikuluihin. Ja jos kaupunki saa hukkumaan 100 000 euroa muutamaan kymmeneen metriin aitaa, siitä ei koiranomistajia voi syyttää.

Joonas Lepistö (sdp)

Koirankakkaroskistarrat

Blogin päivittäminen on jäänyt hieman taka-alalle kiireisempien projektien ja inspiraation puutteen takia. Samppa on edelleen Raumalla Lauran kanssa, joten Sampan suhteen ei ole mitään kummempaa raportoitavaa.

Samppa koskenrannassa viime Wappuna (1.5.2009)

Yllä oleva kuva on viime Wapulta Tampereen koskenrannasta. Aurinko paistoi ja lämmintä oli parhaimmillaan yli 16 astetta. Tänä vuonna vaikuttaa harmi kyllä siltä että fuksit kastuvat jo ennen kuin pääsevät koskeen.

Tässä päivittämättömällä välillä ehkä merkittävin uusi ilmiö on koirankkaroskis-tarraliike. Idea on vanha ja kytenyt varmaan yhden jos toisenkin koiraihmisen päässä, mutta nyt idealle on löytynyt toteuttajakin. Ideana on, että ulkoroskiksen omistavat yksityishenkilöt voivat hankkia roskikseensa tarran, joka osoittaa yksityisen roskiksen olevan sellainen, että sinne saa pudottaa koirankakkapussit.
Liikkeellä on oma Facebook-sivu sekä omat sivut osoitteessa www.koirankakkaroskis.fi, jolta voi myös tilata tarroja.

Internetin kummallisuuksien uutisivirrasta silmiini osui postaus Kitty-kissasta, joka on matkannut ranskalaisen pariskunnan mukana pitkin Amerikkaa, jalkapatikassa. Tällä hetkellä ranskalaiset ja Kitty ovat postauksen mukaan Kolumbiassa suunnittelemassa seuraavaa kohdetta. Samalla sivustolla on myös kohtalaisen kiinnostava postaus Oscar-koirasta, joka on myös matkannut ympäri maailmaa.

Ganalim barttal

Tämän postauksen kuvat on räpsitty eilen, huhtikuisen ilta-auringon suomassa kuparinsävyisessä valossa Rauman pääkirjaston pihalla sekä niin sanotusti ganalim barttal. Kuvausvälineenä oli äidiltä lainattu Canonin 50D 55-250 mm:n putkella.
Aiemmassa postauksessa mainittu huhu siitä, että Hervannassa olisi ollut myrkytettyjä lihanpaloja koirapuiston varrella sai jatkoa kun eräs Aamulehden lukija Härmälästä lähetti Aamulehteen kuvia rotanmyrkystä, joka oli kaadettu lenkkipolun varteen. Kommenttien mukaan rotanmyrkkyä on nähty myös Pispalan ja Peltolammin alueella. Olkaahan varovaisia kun koirien kanssa liikutte - muuallakin kuin Tampereella.

Ei fokuksella ole niin väliä kunhan lennokkuutta löytyy (11.4.2010)

Tasajalkaloikkia auringonlaskuun (11.4.2010)

Matalalento (11.4.2010)

Myrkytettyjä lihanpaloja

Koirankakka puhuttaa keväisin ja pahimpana seurauksena siitä ovat ne mielenvikaiset, jotka käyvät kylvämässä maastoon myrkytettyjä lihanpaloja koirankakkaongelman ratkaisemiseksi. Asia on hyvinkin ajankohtainen Hervannassa:
Herwoodin Hauvat ry:n keskustelupalstalle on 5.4. laitettu viesti, jonka mukaan Mäkipuiston (Suolijärven) koirapolun^[maps] varrelle joku idiootti on käynyt nakkelemassa myrkytettyjä lihanpaloja, joihin ilmeisesti jo kaksi koiraa on kuollut. Vaikka ei asuisikaan Hervannassa, niin on silti hyvä olla varuillaan muillakin paikkakunnilla, sillä näitä ääliöitä löytyy kyllä joka kaupungista. Pahimmassa tapauksessa se, että joku laiska, välinpitämätön ja -kuten UR:n tekstiviestipalstalla asia ilmaistiin - hienohipiäinen koiranomistaja ei kerää koiransa jätöksiä pois aiheuttaa välillisesti sen, että jonkun tunnollisen koiranomistajan rakas lemmikki kuolee.

Polkujen ja teiden varsille kylvettyjen myrkytettyjen herkkupalojen takia koiraa on parempi lenkittää siten, että ei anna koiran jäädä haistelemaan paikkoja joka viiden metrin välein. Harmittavan usein näkee koirien ulkoiluttavan ihmisiä omaan tahtiinsa, eikä toisin päin.

Asiaan liittyen, Uudessa Raumassa käytävä koirankakkakeskustelu jaksaa viihdyttää lehdestä toiseen: Aiemmassa postauksessa mainittu, 27.3. ilmestyneestä lehdestä poimittu tekstiviesti on saanut jatkoa. Kyseessä oli viesti, jossa Rauman Sinisaaren palvelutalon asukas oli ilmaissut julkisesti huolensa siitä, että koiranulkoiluttaja oli heittänyt koiranjätöspussin palvelutalon privaattiroskikseen. Tarkkaavainen asukas sai vastauksia 31.3. ilmestyneessä lehdessä:

Koiran jätöksethän kuuluu laittaa roskikseen! Onko sinulla parempi ehdotus, mihin kakkapussin laittaisin? Haluaisitko sen kenties itsellesi? Sekin onnistuu... en vain tiedä, kenelle sen toimittaisin? Jos ystävällisesti tulet sen minulle suoraan sanomaan, kun kerran minutkin tiedät, niin voidaan sopia tarkemmin... Heh heh.
Itsensä tunnistanut vastuullinen koirantaluttaja

Voi höpölöpö, jos fiksu koiranulkoiluttaja on kerännyt koiransa kakat pois, eikö ole aivan sama kenen roskikseen pussin tipauttaa, parempi roskiksessa kuin taivasalla, älykästä.

Eikö se nyt ole pääasia, että ne koirien jätökset päätyvät ylipäätänsä johonkin eikä kaduille? Hienoa, että joku viitsii ne korjata!

Reviiristään tarkka asukas oli vahtinut pihapiiriään herkeämättä ja jatkanut kampanjaansa lauantaina 3.4. ilmestyneessä lehdessä:

Sinä tunnistettu nainen. Laitat edelleen koiranjätöksesi haisemaan Sinisaaren palvelutalon ulko-oven vieressä olevaan roskikseen. Roskis on tarkoitettu ainoastaan talon asukkaille.

Palvelutalon asukas sai aikaan oikean palaluteryöpyn lehden tekstiviestipalstalle. Keskiviikkona 7.2. ilmestyneessä lehdessä peräti 35 % viesteistä koski koirankakkaa. Seuraavat viestit liittyivät suoraan tähän tapaukseen:

Sinä tunnistettu nainen. Laita ihmeessä koirankakat siihen roskiksen vieressä olevan ulko-oven eteen. Loppuu se valittaminen

Koirani taitaa osata lukea tekstiviesti-palstaa... Fiksu koira tuumi, että "perkule, väännän tortun palvelutalon edessä ja se kun pussissa niin toisen tortun perään, että emäntä saa laittaa 2 pussia yhden sijasta kiellettyyn roskikseen" ja tekonsa tehtyään hymyilikin pikkasen... Näkikö valvova silmä? Itse mietin hetken, että jättäisinkö läjät siihen...

Sinä Sinisaaren valittaja, eikö ole parempi, että se "tunnettu nainen" heittää koiran jätökset roskikseen kuin jättäisi ne tien viereen, muovipussissa ne kai on, muovipussin suu tiukasti kiinni, tuskin se hajuhaittoja lisää. Eikö ihmisillä todellakaan ole muuta tekemistä, kuin valittaa naurettavista asioista. Vielä se "reviirin pyhyys", älä tule minun tontilleni, vaikka se ei ole edes omasi. Minulla ei ole koiraa, vaikka ne ovatkin monta kerta parempia kuin tyhjästä narisevat ihmiset. Koirat haukkuvat syystä, katkerat, häijyt ihmiset pahantahtoisuuttaan.

Tuskin maltan odottaa mitä lauantain lehdessä on kirjoitettu aiheesta. Ongelmana on tosiaan että yksityisiin roskiksiin ei saa viedä omia roskiaan (eikä siis myös koirankakkapussejakaan). Ongelmaa on ratkottu jo vuonna 2007 Oulun seudulla koiraystävällisillä roskiksilla. Ideana on, että yksityisten roskisten omistajat voivat hankkia kunnalta roskikseen liimattavia tarroja, joilla viestitetään koiranomistajille että yksityistä roskista saa käyttää koiranjätösten dumppaamiseen.

Ihmiset ovat harmittavan itsekkäitä, mutta poikkeuksiakin löytyy; Tampereen keskustassa asuva koiranomistajapariskunta kyllästyi Hämeenpuistossa olevaan koirankakan määrään. Sen sijaan että he olisivat nurisseet paikallislehden tekstiviestipalstalla, he tarttuivat lapioon ja kävivät lapioimassa koiranjätöksiä pois (Aamulehti).
Itsekin voisin mielelläni osallistua vastaavanlaisiin talkoisiin mikäli jokin koirayhdistys Tampereella tai Raumalla järjestäisi sellaisia. Tällaiset tempaukset toisivat ehkä paremmin esille vastuuntuntoisten koiranomistajien näkökannan jokakeväiseen koirankakkakeskusteluun, joka todennäköisesti jatku vielä pitkään tänäkin vuonna.

Postauksen lopuksi pari kuvaa Sampasta:

Pääsiäiskuvia

Lumipeite sulaa, koirankakkakeskustelu kiihtyy, maasta puskee ylös kaikkea vihreää ja koiraa on mahdotonta pitää ulkona puhtaana. Kesä tulee vähitellen niin kuin joka vuosi vuoden 1816 jälkeen. Kyseinen vuosi jäi historian aikakirjoihin kesättömänä vuotena, johtuen erään Indonesialaisen tulivuoren purkauksesta ja historiallisen alhaisesta auringon aktiivisuudesta, mikä aiheutti pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan kesättömän vuoden.^[wiki]
Alla olevissa kuvissa on äitini ottamia kuvia Sampasta.

Lumen alta paljastuu kaikkea jännää (3.4.2010)

Varjoisissa paikoissa on vielä lunta (3.4.2010)

Sampankorkuisessa lumessa kahlaaminen on hyvää treeniä Sampalle (3.4.2010)

Koirien jätöksistä. Taas.

Varsinaiset Samppaan liittyvät postaukset ovat harmittavan vähissä, eikä asialle juuri voi mitään. Vaihtoehdot ovat kaventuneet siihen, että joko olen postaamatta tai sitten puhun niin sanotusti paskaa. Valitsen edellisen.
Intter-atk-www:ssä tuli vastaan asiaan liittyvä, omalla tavalla hyvinkin huvittava ja idealtaan kekseliäs blogi, nimeltään Kevään merkkejä. Blogissa seurataan kevään edistymistä jämäkän visuaalisin keinoin, ilman turhaa selittelyä.

Lauantain Uudessa Raumassa oli yksi koirankakka-aiheinen kansantekstari, joka sanasta sanaan näyttää tältä:

Sinä tunnistettu koiran taluttaja. Koirasi jätöksen voisit viedä muualle, ettei Sinisaaren palvelutalon roskikseen.

Jos koiran ulkoiluttaja jättää keräämättä koiran jätökset, tulee sanomista. Jos jätökset vie väärään roskikseen, tulee sanomista. Seuraavaksi kai tulee sanomista jos jätösten keräämiseen käyttää ei-biohajoavia pusseja (joita saa yhden biohajoavan pussin hinnalla noin kolme). Yleinen mielipide koiranomistajia kohtaan tuntuu painuvan keväisin niin paljon pakkasen puolelle että Tammerkoski on kauttaaltaan jäässä vielä vappunakin ja fuksit eivät pääse teekkarikasteeseen.
Itse pyrin välttämään taloyhtiöiden ja muiden yksityisten tahojen roskiksia jotta en aiheuttaisi pahennusta kaiken maailman kerrostalokyttääjien silmissä. Silloin tällöin tosin kohdalle osuu sellainen lenkki, että matkan varrelle ei osu yhtäkään julkista roskista, jolloin jokseenkin vaivaantuneena ja häpeissäni käyn heittämässä jätöspussin lähimpään yksityiseen roskikseen joka kohdalle osuu. Toivon että saan tämän häpeällisen toimintani anteeksi, sillä olen joka tapauksessa pyrkinyt olla jättämättä koiran jätöksiä jalkakäytävän reunoille tai puiston nurmikolle. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, kannattaisin jonkinlaista järkevää koiraverotusta jos sillä saatasiin lisää roskiksia katujen varsille.

Seuraavassa hieman faktatietoa kumoamaan ainakin jokseenkin ärsyttävää ja usein koiranjätöskeskusteluissa esiintyvää väitettä koirat eivät kuulu kaupunkiin: Suomessa on noin 600 000 koiraa^[1] ja 5 350 000 asukasta^[2], eli peruslaskuopin mukaan noin joka yhdeksännellä suomalaisella on koira (maailmanlaajuisesti joka 11:llä^[3][4]). Varhaisimmat löydetyt todisteet ihmisen ja koiran yhteiselosta on ajoitettu noin 14 000 vuoden päähän ja tuoreemmatkin löydökset ovat noin 5 700 vuotta vanhoja^[5]. Teollistumisen mukanaan tuoma voimakas kaupungistuminen alkoi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa^[6], eli aika äskettäin suhteutettuna koirien kesyttämiseen. Näihin faktoihin perustuen on mielestäni turha sanoa että koirat eivät kuulu kaupunkiin sillä koirat kuuluvat sinne missä ihmisetkin ovat.

1. Koira, Kennelliitto. Viitattu 27.3.2010
2. Suomen asukasluku, Väestörekisterikeskus. Viitattu 27.3.2010
3. Maailman väestö, Wikipedia. Viitattu 27.3.2010
4. Dog, Wikipedia (englanniksi). Viitattu 27.3.2010
5. Dog history, About.com (englanniksi). Viitattu 27.3.2010
6. Nykyajan kaupungistuminen, Wikipedia. Viitattu 27.3.2010

Koiraverosta

Keskiviikon Tori-lehdessä on uutinen jalostusstrategiasta, joka hiertää koirankasvattajien ja kennelliiton välejä. Lisäksi Aamulehden Moro-liitteessä jopa koiranomistajatkin ihmettelevät hangen alta paljastuvan koirankakan määrää, ja asiaan liittyen itse Aamulehdessä on uutinen 20 000 pimeästä koirasta. Koirankakasta saa ihan tarpeekseen jo muutenkin, joten on parempi keskittyä tarkastelemaan 1800-luvulta peräisin olevaa lainsäädännöllistä reliikkiä joka tunnetaan myös nimellä koiravero. Wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa:

• 1800 ruotsin säädyt päättivät alkaa kantamaan määräaikaista koiraveroa.
• 1878 koiraverosta annettiin säädös, jonka mukaan koirista kerättiin veroa korvaukseksi vesikauhuun kuolleista kotieläimistä.
• 1882 koiravero poistettiin väliaikaisesti maaseudun koirilta.
• 1894 vero otettiin takaisin käyttöön siten, että kunta sai päättää veron suuruudesta ja verotulojen käyttökohteista.
  
• 1942 verosta vapautettiin valtion palveluksessa olevat koirat sekä opaskoirat.
• 1979 vuoden 1894 laki kumottiin ja lisää tiettyihin käyttöihin tarkoitettuja koiria vapautettiin verosta. 1991 lähtien kunnanvaltuustot ovat saaneet päättää kantaako koiraveroa vai ei.

Pikainen googlekierros kertoo että koiraveroa kannetaan nykyään enää ilmeisesti Helsingissä, Tampereella ja Järvenpäässä. Muun muassa turussa veron kerääminen on lopetettu vuonna 2009. Kerava lopetti koiraveron keräämisen tämän vuoden alussa. Google antoi sen vaikutelman, että erityisesti 2000-luvun alussa iso osa kunnista on luopunut koiraveron kantamisesta, osaksi sen takia että sen keräämisestä kertyy enemmän kuluja kuin tuottoa.
Tampereelle koiravero tosin tuottaa 150 000 euroa vuosittain, kuten edellä linkitetyssä Aamulehden uutisessa mainittiin.

Koiravero on hieman kyseenalainen, mutta ainakin osaksi sen avulla suuret kaupungit ovat pystyneet pystyttämään ja ylläpitämään koirapuistoja ja koirankakkapussitelineitä. Itse ehkä jopa olisin koiraveron kannalla - sillä edellytyksellä että siitä saatavat varat varmasti menisivät koirien kunnallisten palvelujen kehittämiseen ja että koiravero olisi tasapuolinen kaikille koiranomistajille. Tasapuolisuus on toisaalta suhteellinen käsite, sillä esimerkiksi koirapuiston vieressä asuva yhden koiran ulkoiluttaja hyötyisi koiraveroeuroistaan enemmän kuin metsän perukoilla asuva koirankasvattaja.

Samppa lähti Lauran kanssa Raumalle, ja itsellä on ollut hieman tyhjä olo noin kuuden viikon jälkeen kun ehdin jo tottua siihen miten Samppa reagoi erilaisiin asioihin mitä teen. Nyt kun Samppa ei ole paikalla niin tuntuu kuin jotain puuttuisi.

Petsie ja uutisia

Petsie on vuonna 2006 perustettu palvelu, johon lemmikinomistajat voivat laittaa omien lemmikkiensä kuvia. Löysin palvelun erään hypermedian kurssin harjoitustyön yhteydessä, ja kokeilun vuoksi lisäsin Sampan kyseiseen palveluun.
Kuvien lisäksi palveluun voi laittaa videoita sekä live-kuvaa. Palvelussa voi myös pitää blogia, keskustella foorumeilla, tarkastella kasvattajien ilmoittamia poikueita ja pentueita, ilmoittaa kadonneista ja löydetyistä lemmikeistä, käyttää osto- ja myyntipalstaa sekä tehdä ostoksia palvelun omassa lemmikkitarvikeverkkokaupassa. Jos Facebook ja Twitter eivät riitä täyttämään päivittäistä sosiaalisen median käyttökiintiötä, niin Petsie on varsin varteenotettava palvelu jolla edellä mainittua kiintiötä voi lähteä täyttämään lemmikkien avustuksella.

Sosiaalisesta mediasta perinteisempään mediaan: Aamulehti uutisoi 16. päivä kuluvaa kuuta että Tanskassa suunniteltiin staffordshirenbullterrierin kieltämistä 11 muun rodun ohella. 18. päivä asiaan tuli hieman päivitystä kun tanskan kennelliiton vastustuksen vuoksi kyseinen koirarotu pudotettiin kiellettävien koirien listalta. Oli koirarodun kohtalo mikä tahansa niin uutisen lukijakommenteilla on ainakin huikea viihdearvo:

#60:
Minun mielestä kaikki koirat pitäisi kieltää kaupunki alueilta ja esikaupunki alueilta. jos haluat koiran muuta maalle laki!

Lisää uutisia 18. päivältä: Suomenpystykorva Sussu putosi jäihin hiihtoretkellä ja löytyi elossa kaksi päivää myöhemmin. Koirat (ainakin tietyt rodut) selviävät kyllä aikansa luonnossa oman onnensa nojassa, mutta tässä oli ainakin hieman onnea matkassa kun hyinen koski ei vienyt koiraa mukanaan kokonaan.

Aamulehti kertoo myös, että laumanvartijakoiria käytetään yhä useammin petoeläinten torjunnassa suomalaisilla maatiloilla. Uutinen kiinnitti huomioni lähinnä sillä, että en ole aiemmin hoksannut termiä laumanvartijakoira, joka on siis eri asia kuin paimenkoira. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin esimerkiksi susien kaatolupia on kohtalaisen hankala hankkia, joten karjankasvattajien on ilmeisesti täytynyt turvautua luonnollisempaan tapaan suojella karjaa. Tarkempi kuvaus laumanvartijakoirista löytyy esimerkiksi Käytännön Maamiehen sivuilta. Laumakoiria^[wiki] ovat muun muassa KM:n artikkelissa mainitut estrelanvuoristokoira^[wiki] ja maremmano-abruzzese^[wiki].

Sadas postaus

3D-lasit (13.3.2010)

Samppa-blogi on nyt saavuttanut (kymmenjärjestelmää^[wiki] käytettäessä merkittävän) sadannen postauksen merkkipaalun. Tämän kunniaksi hieman statistiikkaa: Blogissa on käyty 311 päivän aikana 3310 kertaa. Käyntien aikana blogin sivuja on näytetty 6033 kertaa.
Viisi eniten käytetyintä ja blogin sivuille johtanutta hakusanaa ovat hännänheiluttajat (88 osumaa), sealyhaminterrierit (57), blogi samppa (56), samppa (56) ja maailman rumin koira (38). Blogia on luettu eniten Helsingissä (900 käyntiä), sen jälkeen Tampereella (473), Raumalla (352), Kuopiossa (189) ja Turussa (84). Ylivoimaisesti suosituin sivu on ollut etusivu, sen jälkeen tulevat Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa, Koirapuistokierros, Hännänheiluttajat ja Haaste 131: kaksoisolentoni.

Sylikoira-Samppa II (13.3.2010)

Faktoista arkipäivän ihmeellisiin elämyksiin: olimme Lauran ja Sampan kanssa menossa koirapuistoon myöhään sunnuntai-iltapäivällä. Olimme tulossa puistoon Ahvenisjärven suunnalta, eli olimme pienen mäen päällä ja saimme hyvän yleisnäkymän puistoon. Puistossa näkyi liikettä mutta koiraa ei näkynyt missään. Kun pääsimme lähemmäksi, selvisi että keskellä koirapuiston aukeaa oli yksin 8-10 -vuotias poika merkkaamassa omaa reviiriään. Huomatessaan meidät tämä sankari käpertyi maahan liikkumattomaksi ja odotti että menisimme ohi.
Emme sitten menneet häiritsemään tämän tulevan isänmaantoivon tärkeitä puuhia, ties mitä häirintäsyytteitä siitäkin olisimme lopulta saaneet. Olisi ollut kuitenkin kiinnostavaa sinällään nähdä mitä olisi tapahtunut jos olisimme menneet koirapuistoon niin kuin aikomus oli.

Koiraihmisille osoitetaan keskustelupalstoilla vaatimuksia siivota koiran jätökset kadunvarsilta ja pitää koira hihnassa ja haukkumatta. Vaatimusten lisäksi silloin tällöin näkee uhkailuja ja pahimmassa tapauksessa jotkut valopäät käyvät kylvämässä rotanmyrkyllä maustettuja lihapullia koirapolkujen varsille.
Henkilökohtainen, sellaisella varmuudella lausuttu mielipiteeni jonka vain täysi tietämättömyys voi taata on se, että lapset sen sijaan saavat kohtalaisen rajatta mellastaa ja tehdä mitä huvittaa sillä vanhempia ei juuri kiinnosta opettaa tapoja, eikä tarvitsekaan sillä se meidän Simo-Petteri on sellainen kullannuppu että ei se mitään ilkeyksiä tee.

Miten maa makaa lemmikkien ja koirien suhteen, sen kertoo viikonlopun mediakatsaus: Lauantain Uudessa Raumassa oli tällä kertaa kaksi koirankakkaviestiä 32:sta viestistä.
Tampereen suunnalla Aamulehdessä oli perjantaina julkaistu koti ja asuminen -teemapalstalla isännöintiliiton puheenjohtajan haastattelu, jonka aiheena oli kerrostaloissa haukkuvat koirat. Samalla palstalla esitellään lisäksi erilaisia lemmikkiaiheisia sisustusvinkkejä.
Toisaalla, Harjavallan maisemissa irtokoirat pelästyttivät lehdenjakajan perjantaiaamuna, kertoo Satakunnan Kansa. Siitä, että olivatko koirat lopulta villikoiria vai irti päässeitä kotikoiria, ei ole saatu varmuutta. Villikoirat ovat joka tapauksessa terrorisoineet samoja seutuja jo loppiaisen aikaan.

Silakkaa, pelipaita ja kevät

Silakka

Kuvassa vasemmalla on silakka eli Clupea harengus membras. Silakka on sillin alalaji ja se on saalismäärältään Suomen tärkein kala. Suurin osa pyydetyistä silakoista päätyy lohenkasvattamoihin ja turkistarhoihin. Lautaselle laitettuna silakka on edullinen ja ravinteikas^[wiki].
Koiranruokana silakka kuulemma parantaa turkin laatua - ilmeisesti samasta syystä turkistarhat ovat silakan suurkuluttajia. Samppaa varten keitetyt silakkafileet tuovat lisäksi mukavan merellisen aromin Sampan hengitykseen ja koko kämppään muutaman päivän ajaksi, unohtamatta sitä, että silakka laittaa Sampan vatsan mukavasti kuralle. Osaltaan vika voi olla siinä, että Sampalle ei ole aiemmin kalaa juuri syötetty, mutta todennäköisesti silakasta ei nyt kuitenkaan tule kiinteää osaa Sampan ravintoympyrään.

Pelipaita (12.3.2010)

Kasvattajapariskunta palasi kolmen viikon lomamatkalta pohjois-Amerikasta. Samppa sai tuliaisiksi Toronto Maple Leafsin pelipaidan joka värityksensä puolesta sopii Suomalaisin maisemiin kuin emäntä aitanpolulle. Kiitokset kasvattajille.

Lisäksi kevät on virallisesti alkanut; Sampan tassuja on täytynyt pestä kolmen perättäisen lenkkikerran jälkeen kuraisen lumisohjon takia. Nyt vain täytyy odotella sitä viimeistä varmaa kevään merkkiä, eli lehtien lukijapalstojen täyttymistä koirankakkakeskustelulla.
Kevätauringon lämpö sulattaa talviset hanget, joiden alta paljastuu lumen suojiin hautautuneita liukumiinoja, jotka saavat keskiverto-jalankulkuväylän käyttäjän näpyttelemään tekstaria täydessä raivossa paikallislehden lukijapalstalle. Paras sana kuvaamaan keväisin käytävää keskustelua lieneekin englannin sana rage (esim. road ragen^[wiki] yhteydessä).
Asian huomattavan yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi Samppa-blogi seuraa koirankakkakeskustelun (ja kevään) etenemistä: Viimeisimmässä Uudessa Raumassa tekstaripalstalla 33:sta viestistä vasta vain kaksi (eli pyöreät 6,1 %) koski koirankakkaa. Uusimmassa Tori-lehdessä sen sijaan 7:stä viestistä yksi (14,3 %) koski aihetta. Jatkoa seuraa.

Suolijärven ympäri, osa n

Edellisissä postauksissa on ollut niin paljon tekstiä, että tähän postaukseen tulee tämän tekstin lisäksi vain kuvia 6,7 kilometrin pituiselta Suolijärven lenkiltä. Pitkän ja lumisen lenkin takia Sampalla oli talvivarusteet päällä - harmi vaan että yksi Sampan talvitossuista jäi matkan varrelle jonnekin.

My recent posts have been filled with boring walls of text so this post will mostly have nice snowy pictures that I took when I was walking with Samppa around lake Suolijärvi^[maps]. In order to prevent the snow packing on Samppa's fur and paws on the 6,7 kilometres long walk he had to wore his winter clothes. Unfortunately one of the shoes fell off and got lost somewhere along the trail.