Ganalim barttal

Tämän postauksen kuvat on räpsitty eilen, huhtikuisen ilta-auringon suomassa kuparinsävyisessä valossa Rauman pääkirjaston pihalla sekä niin sanotusti ganalim barttal. Kuvausvälineenä oli äidiltä lainattu Canonin 50D 55-250 mm:n putkella.
Aiemmassa postauksessa mainittu huhu siitä, että Hervannassa olisi ollut myrkytettyjä lihanpaloja koirapuiston varrella sai jatkoa kun eräs Aamulehden lukija Härmälästä lähetti Aamulehteen kuvia rotanmyrkystä, joka oli kaadettu lenkkipolun varteen. Kommenttien mukaan rotanmyrkkyä on nähty myös Pispalan ja Peltolammin alueella. Olkaahan varovaisia kun koirien kanssa liikutte - muuallakin kuin Tampereella.

Ei fokuksella ole niin väliä kunhan lennokkuutta löytyy (11.4.2010)

Tasajalkaloikkia auringonlaskuun (11.4.2010)

Matalalento (11.4.2010)

Myrkytettyjä lihanpaloja

Koirankakka puhuttaa keväisin ja pahimpana seurauksena siitä ovat ne mielenvikaiset, jotka käyvät kylvämässä maastoon myrkytettyjä lihanpaloja koirankakkaongelman ratkaisemiseksi. Asia on hyvinkin ajankohtainen Hervannassa:
Herwoodin Hauvat ry:n keskustelupalstalle on 5.4. laitettu viesti, jonka mukaan Mäkipuiston (Suolijärven) koirapolun^[maps] varrelle joku idiootti on käynyt nakkelemassa myrkytettyjä lihanpaloja, joihin ilmeisesti jo kaksi koiraa on kuollut. Vaikka ei asuisikaan Hervannassa, niin on silti hyvä olla varuillaan muillakin paikkakunnilla, sillä näitä ääliöitä löytyy kyllä joka kaupungista. Pahimmassa tapauksessa se, että joku laiska, välinpitämätön ja -kuten UR:n tekstiviestipalstalla asia ilmaistiin - hienohipiäinen koiranomistaja ei kerää koiransa jätöksiä pois aiheuttaa välillisesti sen, että jonkun tunnollisen koiranomistajan rakas lemmikki kuolee.

Polkujen ja teiden varsille kylvettyjen myrkytettyjen herkkupalojen takia koiraa on parempi lenkittää siten, että ei anna koiran jäädä haistelemaan paikkoja joka viiden metrin välein. Harmittavan usein näkee koirien ulkoiluttavan ihmisiä omaan tahtiinsa, eikä toisin päin.

Asiaan liittyen, Uudessa Raumassa käytävä koirankakkakeskustelu jaksaa viihdyttää lehdestä toiseen: Aiemmassa postauksessa mainittu, 27.3. ilmestyneestä lehdestä poimittu tekstiviesti on saanut jatkoa. Kyseessä oli viesti, jossa Rauman Sinisaaren palvelutalon asukas oli ilmaissut julkisesti huolensa siitä, että koiranulkoiluttaja oli heittänyt koiranjätöspussin palvelutalon privaattiroskikseen. Tarkkaavainen asukas sai vastauksia 31.3. ilmestyneessä lehdessä:

Koiran jätöksethän kuuluu laittaa roskikseen! Onko sinulla parempi ehdotus, mihin kakkapussin laittaisin? Haluaisitko sen kenties itsellesi? Sekin onnistuu... en vain tiedä, kenelle sen toimittaisin? Jos ystävällisesti tulet sen minulle suoraan sanomaan, kun kerran minutkin tiedät, niin voidaan sopia tarkemmin... Heh heh.
Itsensä tunnistanut vastuullinen koirantaluttaja

Voi höpölöpö, jos fiksu koiranulkoiluttaja on kerännyt koiransa kakat pois, eikö ole aivan sama kenen roskikseen pussin tipauttaa, parempi roskiksessa kuin taivasalla, älykästä.

Eikö se nyt ole pääasia, että ne koirien jätökset päätyvät ylipäätänsä johonkin eikä kaduille? Hienoa, että joku viitsii ne korjata!

Reviiristään tarkka asukas oli vahtinut pihapiiriään herkeämättä ja jatkanut kampanjaansa lauantaina 3.4. ilmestyneessä lehdessä:

Sinä tunnistettu nainen. Laitat edelleen koiranjätöksesi haisemaan Sinisaaren palvelutalon ulko-oven vieressä olevaan roskikseen. Roskis on tarkoitettu ainoastaan talon asukkaille.

Palvelutalon asukas sai aikaan oikean palaluteryöpyn lehden tekstiviestipalstalle. Keskiviikkona 7.2. ilmestyneessä lehdessä peräti 35 % viesteistä koski koirankakkaa. Seuraavat viestit liittyivät suoraan tähän tapaukseen:

Sinä tunnistettu nainen. Laita ihmeessä koirankakat siihen roskiksen vieressä olevan ulko-oven eteen. Loppuu se valittaminen

Koirani taitaa osata lukea tekstiviesti-palstaa... Fiksu koira tuumi, että "perkule, väännän tortun palvelutalon edessä ja se kun pussissa niin toisen tortun perään, että emäntä saa laittaa 2 pussia yhden sijasta kiellettyyn roskikseen" ja tekonsa tehtyään hymyilikin pikkasen... Näkikö valvova silmä? Itse mietin hetken, että jättäisinkö läjät siihen...

Sinä Sinisaaren valittaja, eikö ole parempi, että se "tunnettu nainen" heittää koiran jätökset roskikseen kuin jättäisi ne tien viereen, muovipussissa ne kai on, muovipussin suu tiukasti kiinni, tuskin se hajuhaittoja lisää. Eikö ihmisillä todellakaan ole muuta tekemistä, kuin valittaa naurettavista asioista. Vielä se "reviirin pyhyys", älä tule minun tontilleni, vaikka se ei ole edes omasi. Minulla ei ole koiraa, vaikka ne ovatkin monta kerta parempia kuin tyhjästä narisevat ihmiset. Koirat haukkuvat syystä, katkerat, häijyt ihmiset pahantahtoisuuttaan.

Tuskin maltan odottaa mitä lauantain lehdessä on kirjoitettu aiheesta. Ongelmana on tosiaan että yksityisiin roskiksiin ei saa viedä omia roskiaan (eikä siis myös koirankakkapussejakaan). Ongelmaa on ratkottu jo vuonna 2007 Oulun seudulla koiraystävällisillä roskiksilla. Ideana on, että yksityisten roskisten omistajat voivat hankkia kunnalta roskikseen liimattavia tarroja, joilla viestitetään koiranomistajille että yksityistä roskista saa käyttää koiranjätösten dumppaamiseen.

Ihmiset ovat harmittavan itsekkäitä, mutta poikkeuksiakin löytyy; Tampereen keskustassa asuva koiranomistajapariskunta kyllästyi Hämeenpuistossa olevaan koirankakan määrään. Sen sijaan että he olisivat nurisseet paikallislehden tekstiviestipalstalla, he tarttuivat lapioon ja kävivät lapioimassa koiranjätöksiä pois (Aamulehti).
Itsekin voisin mielelläni osallistua vastaavanlaisiin talkoisiin mikäli jokin koirayhdistys Tampereella tai Raumalla järjestäisi sellaisia. Tällaiset tempaukset toisivat ehkä paremmin esille vastuuntuntoisten koiranomistajien näkökannan jokakeväiseen koirankakkakeskusteluun, joka todennäköisesti jatku vielä pitkään tänäkin vuonna.

Postauksen lopuksi pari kuvaa Sampasta:

Pääsiäiskuvia

Lumipeite sulaa, koirankakkakeskustelu kiihtyy, maasta puskee ylös kaikkea vihreää ja koiraa on mahdotonta pitää ulkona puhtaana. Kesä tulee vähitellen niin kuin joka vuosi vuoden 1816 jälkeen. Kyseinen vuosi jäi historian aikakirjoihin kesättömänä vuotena, johtuen erään Indonesialaisen tulivuoren purkauksesta ja historiallisen alhaisesta auringon aktiivisuudesta, mikä aiheutti pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan kesättömän vuoden.^[wiki]
Alla olevissa kuvissa on äitini ottamia kuvia Sampasta.

Lumen alta paljastuu kaikkea jännää (3.4.2010)

Varjoisissa paikoissa on vielä lunta (3.4.2010)

Sampankorkuisessa lumessa kahlaaminen on hyvää treeniä Sampalle (3.4.2010)

Koirien jätöksistä. Taas.

Varsinaiset Samppaan liittyvät postaukset ovat harmittavan vähissä, eikä asialle juuri voi mitään. Vaihtoehdot ovat kaventuneet siihen, että joko olen postaamatta tai sitten puhun niin sanotusti paskaa. Valitsen edellisen.
Intter-atk-www:ssä tuli vastaan asiaan liittyvä, omalla tavalla hyvinkin huvittava ja idealtaan kekseliäs blogi, nimeltään Kevään merkkejä. Blogissa seurataan kevään edistymistä jämäkän visuaalisin keinoin, ilman turhaa selittelyä.

Lauantain Uudessa Raumassa oli yksi koirankakka-aiheinen kansantekstari, joka sanasta sanaan näyttää tältä:

Sinä tunnistettu koiran taluttaja. Koirasi jätöksen voisit viedä muualle, ettei Sinisaaren palvelutalon roskikseen.

Jos koiran ulkoiluttaja jättää keräämättä koiran jätökset, tulee sanomista. Jos jätökset vie väärään roskikseen, tulee sanomista. Seuraavaksi kai tulee sanomista jos jätösten keräämiseen käyttää ei-biohajoavia pusseja (joita saa yhden biohajoavan pussin hinnalla noin kolme). Yleinen mielipide koiranomistajia kohtaan tuntuu painuvan keväisin niin paljon pakkasen puolelle että Tammerkoski on kauttaaltaan jäässä vielä vappunakin ja fuksit eivät pääse teekkarikasteeseen.
Itse pyrin välttämään taloyhtiöiden ja muiden yksityisten tahojen roskiksia jotta en aiheuttaisi pahennusta kaiken maailman kerrostalokyttääjien silmissä. Silloin tällöin tosin kohdalle osuu sellainen lenkki, että matkan varrelle ei osu yhtäkään julkista roskista, jolloin jokseenkin vaivaantuneena ja häpeissäni käyn heittämässä jätöspussin lähimpään yksityiseen roskikseen joka kohdalle osuu. Toivon että saan tämän häpeällisen toimintani anteeksi, sillä olen joka tapauksessa pyrkinyt olla jättämättä koiran jätöksiä jalkakäytävän reunoille tai puiston nurmikolle. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, kannattaisin jonkinlaista järkevää koiraverotusta jos sillä saatasiin lisää roskiksia katujen varsille.

Seuraavassa hieman faktatietoa kumoamaan ainakin jokseenkin ärsyttävää ja usein koiranjätöskeskusteluissa esiintyvää väitettä koirat eivät kuulu kaupunkiin: Suomessa on noin 600 000 koiraa^[1] ja 5 350 000 asukasta^[2], eli peruslaskuopin mukaan noin joka yhdeksännellä suomalaisella on koira (maailmanlaajuisesti joka 11:llä^[3][4]). Varhaisimmat löydetyt todisteet ihmisen ja koiran yhteiselosta on ajoitettu noin 14 000 vuoden päähän ja tuoreemmatkin löydökset ovat noin 5 700 vuotta vanhoja^[5]. Teollistumisen mukanaan tuoma voimakas kaupungistuminen alkoi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa^[6], eli aika äskettäin suhteutettuna koirien kesyttämiseen. Näihin faktoihin perustuen on mielestäni turha sanoa että koirat eivät kuulu kaupunkiin sillä koirat kuuluvat sinne missä ihmisetkin ovat.

1. Koira, Kennelliitto. Viitattu 27.3.2010
2. Suomen asukasluku, Väestörekisterikeskus. Viitattu 27.3.2010
3. Maailman väestö, Wikipedia. Viitattu 27.3.2010
4. Dog, Wikipedia (englanniksi). Viitattu 27.3.2010
5. Dog history, About.com (englanniksi). Viitattu 27.3.2010
6. Nykyajan kaupungistuminen, Wikipedia. Viitattu 27.3.2010

Koiraverosta

Keskiviikon Tori-lehdessä on uutinen jalostusstrategiasta, joka hiertää koirankasvattajien ja kennelliiton välejä. Lisäksi Aamulehden Moro-liitteessä jopa koiranomistajatkin ihmettelevät hangen alta paljastuvan koirankakan määrää, ja asiaan liittyen itse Aamulehdessä on uutinen 20 000 pimeästä koirasta. Koirankakasta saa ihan tarpeekseen jo muutenkin, joten on parempi keskittyä tarkastelemaan 1800-luvulta peräisin olevaa lainsäädännöllistä reliikkiä joka tunnetaan myös nimellä koiravero. Wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa:

• 1800 ruotsin säädyt päättivät alkaa kantamaan määräaikaista koiraveroa.
• 1878 koiraverosta annettiin säädös, jonka mukaan koirista kerättiin veroa korvaukseksi vesikauhuun kuolleista kotieläimistä.
• 1882 koiravero poistettiin väliaikaisesti maaseudun koirilta.
• 1894 vero otettiin takaisin käyttöön siten, että kunta sai päättää veron suuruudesta ja verotulojen käyttökohteista.
  
• 1942 verosta vapautettiin valtion palveluksessa olevat koirat sekä opaskoirat.
• 1979 vuoden 1894 laki kumottiin ja lisää tiettyihin käyttöihin tarkoitettuja koiria vapautettiin verosta. 1991 lähtien kunnanvaltuustot ovat saaneet päättää kantaako koiraveroa vai ei.

Pikainen googlekierros kertoo että koiraveroa kannetaan nykyään enää ilmeisesti Helsingissä, Tampereella ja Järvenpäässä. Muun muassa turussa veron kerääminen on lopetettu vuonna 2009. Kerava lopetti koiraveron keräämisen tämän vuoden alussa. Google antoi sen vaikutelman, että erityisesti 2000-luvun alussa iso osa kunnista on luopunut koiraveron kantamisesta, osaksi sen takia että sen keräämisestä kertyy enemmän kuluja kuin tuottoa.
Tampereelle koiravero tosin tuottaa 150 000 euroa vuosittain, kuten edellä linkitetyssä Aamulehden uutisessa mainittiin.

Koiravero on hieman kyseenalainen, mutta ainakin osaksi sen avulla suuret kaupungit ovat pystyneet pystyttämään ja ylläpitämään koirapuistoja ja koirankakkapussitelineitä. Itse ehkä jopa olisin koiraveron kannalla - sillä edellytyksellä että siitä saatavat varat varmasti menisivät koirien kunnallisten palvelujen kehittämiseen ja että koiravero olisi tasapuolinen kaikille koiranomistajille. Tasapuolisuus on toisaalta suhteellinen käsite, sillä esimerkiksi koirapuiston vieressä asuva yhden koiran ulkoiluttaja hyötyisi koiraveroeuroistaan enemmän kuin metsän perukoilla asuva koirankasvattaja.

Samppa lähti Lauran kanssa Raumalle, ja itsellä on ollut hieman tyhjä olo noin kuuden viikon jälkeen kun ehdin jo tottua siihen miten Samppa reagoi erilaisiin asioihin mitä teen. Nyt kun Samppa ei ole paikalla niin tuntuu kuin jotain puuttuisi.

Petsie ja uutisia

Petsie on vuonna 2006 perustettu palvelu, johon lemmikinomistajat voivat laittaa omien lemmikkiensä kuvia. Löysin palvelun erään hypermedian kurssin harjoitustyön yhteydessä, ja kokeilun vuoksi lisäsin Sampan kyseiseen palveluun.
Kuvien lisäksi palveluun voi laittaa videoita sekä live-kuvaa. Palvelussa voi myös pitää blogia, keskustella foorumeilla, tarkastella kasvattajien ilmoittamia poikueita ja pentueita, ilmoittaa kadonneista ja löydetyistä lemmikeistä, käyttää osto- ja myyntipalstaa sekä tehdä ostoksia palvelun omassa lemmikkitarvikeverkkokaupassa. Jos Facebook ja Twitter eivät riitä täyttämään päivittäistä sosiaalisen median käyttökiintiötä, niin Petsie on varsin varteenotettava palvelu jolla edellä mainittua kiintiötä voi lähteä täyttämään lemmikkien avustuksella.

Sosiaalisesta mediasta perinteisempään mediaan: Aamulehti uutisoi 16. päivä kuluvaa kuuta että Tanskassa suunniteltiin staffordshirenbullterrierin kieltämistä 11 muun rodun ohella. 18. päivä asiaan tuli hieman päivitystä kun tanskan kennelliiton vastustuksen vuoksi kyseinen koirarotu pudotettiin kiellettävien koirien listalta. Oli koirarodun kohtalo mikä tahansa niin uutisen lukijakommenteilla on ainakin huikea viihdearvo:

#60:
Minun mielestä kaikki koirat pitäisi kieltää kaupunki alueilta ja esikaupunki alueilta. jos haluat koiran muuta maalle laki!

Lisää uutisia 18. päivältä: Suomenpystykorva Sussu putosi jäihin hiihtoretkellä ja löytyi elossa kaksi päivää myöhemmin. Koirat (ainakin tietyt rodut) selviävät kyllä aikansa luonnossa oman onnensa nojassa, mutta tässä oli ainakin hieman onnea matkassa kun hyinen koski ei vienyt koiraa mukanaan kokonaan.

Aamulehti kertoo myös, että laumanvartijakoiria käytetään yhä useammin petoeläinten torjunnassa suomalaisilla maatiloilla. Uutinen kiinnitti huomioni lähinnä sillä, että en ole aiemmin hoksannut termiä laumanvartijakoira, joka on siis eri asia kuin paimenkoira. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin esimerkiksi susien kaatolupia on kohtalaisen hankala hankkia, joten karjankasvattajien on ilmeisesti täytynyt turvautua luonnollisempaan tapaan suojella karjaa. Tarkempi kuvaus laumanvartijakoirista löytyy esimerkiksi Käytännön Maamiehen sivuilta. Laumakoiria^[wiki] ovat muun muassa KM:n artikkelissa mainitut estrelanvuoristokoira^[wiki] ja maremmano-abruzzese^[wiki].

Sadas postaus

3D-lasit (13.3.2010)

Samppa-blogi on nyt saavuttanut (kymmenjärjestelmää^[wiki] käytettäessä merkittävän) sadannen postauksen merkkipaalun. Tämän kunniaksi hieman statistiikkaa: Blogissa on käyty 311 päivän aikana 3310 kertaa. Käyntien aikana blogin sivuja on näytetty 6033 kertaa.
Viisi eniten käytetyintä ja blogin sivuille johtanutta hakusanaa ovat hännänheiluttajat (88 osumaa), sealyhaminterrierit (57), blogi samppa (56), samppa (56) ja maailman rumin koira (38). Blogia on luettu eniten Helsingissä (900 käyntiä), sen jälkeen Tampereella (473), Raumalla (352), Kuopiossa (189) ja Turussa (84). Ylivoimaisesti suosituin sivu on ollut etusivu, sen jälkeen tulevat Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa, Koirapuistokierros, Hännänheiluttajat ja Haaste 131: kaksoisolentoni.

Sylikoira-Samppa II (13.3.2010)

Faktoista arkipäivän ihmeellisiin elämyksiin: olimme Lauran ja Sampan kanssa menossa koirapuistoon myöhään sunnuntai-iltapäivällä. Olimme tulossa puistoon Ahvenisjärven suunnalta, eli olimme pienen mäen päällä ja saimme hyvän yleisnäkymän puistoon. Puistossa näkyi liikettä mutta koiraa ei näkynyt missään. Kun pääsimme lähemmäksi, selvisi että keskellä koirapuiston aukeaa oli yksin 8-10 -vuotias poika merkkaamassa omaa reviiriään. Huomatessaan meidät tämä sankari käpertyi maahan liikkumattomaksi ja odotti että menisimme ohi.
Emme sitten menneet häiritsemään tämän tulevan isänmaantoivon tärkeitä puuhia, ties mitä häirintäsyytteitä siitäkin olisimme lopulta saaneet. Olisi ollut kuitenkin kiinnostavaa sinällään nähdä mitä olisi tapahtunut jos olisimme menneet koirapuistoon niin kuin aikomus oli.

Koiraihmisille osoitetaan keskustelupalstoilla vaatimuksia siivota koiran jätökset kadunvarsilta ja pitää koira hihnassa ja haukkumatta. Vaatimusten lisäksi silloin tällöin näkee uhkailuja ja pahimmassa tapauksessa jotkut valopäät käyvät kylvämässä rotanmyrkyllä maustettuja lihapullia koirapolkujen varsille.
Henkilökohtainen, sellaisella varmuudella lausuttu mielipiteeni jonka vain täysi tietämättömyys voi taata on se, että lapset sen sijaan saavat kohtalaisen rajatta mellastaa ja tehdä mitä huvittaa sillä vanhempia ei juuri kiinnosta opettaa tapoja, eikä tarvitsekaan sillä se meidän Simo-Petteri on sellainen kullannuppu että ei se mitään ilkeyksiä tee.

Miten maa makaa lemmikkien ja koirien suhteen, sen kertoo viikonlopun mediakatsaus: Lauantain Uudessa Raumassa oli tällä kertaa kaksi koirankakkaviestiä 32:sta viestistä.
Tampereen suunnalla Aamulehdessä oli perjantaina julkaistu koti ja asuminen -teemapalstalla isännöintiliiton puheenjohtajan haastattelu, jonka aiheena oli kerrostaloissa haukkuvat koirat. Samalla palstalla esitellään lisäksi erilaisia lemmikkiaiheisia sisustusvinkkejä.
Toisaalla, Harjavallan maisemissa irtokoirat pelästyttivät lehdenjakajan perjantaiaamuna, kertoo Satakunnan Kansa. Siitä, että olivatko koirat lopulta villikoiria vai irti päässeitä kotikoiria, ei ole saatu varmuutta. Villikoirat ovat joka tapauksessa terrorisoineet samoja seutuja jo loppiaisen aikaan.