Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa

Tämän postauksen otsikon alkuosa on jokseenkin absoluuttisen oloinen, sillä kauneus (ja rumuus) on katsojan silmässä. Yleensä koiranäyttelyissä pyritään valitsemaan se kaikkein kaunein ja komein koira, mutta Sonoma-Marin-messuilla Kaliforniassa valitaan vuosittain maailman rumin koira.

Tänä vuonna 26.6. 21:n kerran järjestetyssä kilpailussa rumimman koiran tittelin sai sekarotuinen Pabst-bokseri. Voittoon siivitti korostunut alapurenta ja kultainen luonne. (Kuva: Scott Heiss)

Otsikon jälkimmäiseen osaan liittyen, YleX:n popjuorujen kautta korviini kantautui huhu: Amy emännöi tee-se-itse kenneliä. Mielestäni monessakin mielessä hieman kyseenalainen poplaulaja Amy Winehouse on huhujen mukaan Karibian-lomallaan keräillyt hotellihuoneeseensa kirppuisia kulkukoiria. YleX:ssä juontajat vitsailivat että koirien taitaa olla parempi sivukujalla roskiksen takana kärsiä kirpuistaan kuin olla Winehousen hoidossa.

Huh hellettä!

Ahvenisjärven rannalla (29.6.2009)

Viikonloppu kului pääasiassa muuttopuuhissa kun vaihdoin asuntoa Hervannan sisällä. Lähdin turhan tilavasta kaksiosta vaihtoon lähtevän kaverini yksiöön. Olen nyt Sampan kanssa puolitoista viikkoa Tampereella, jonka jälkeen Samppa jää taas Lauralle kun minä menen todennäköisesti kolmeksi viikoksi töihin Lappeenrantaan.
Eilen tulin todenneeksi, että koiran ulkoiluttaminen lähes 30 asteen helteessä vähän keskipäivän jälkeen ei ole se kaikkein paras idea. Tällaisilla helteillä ulkoiluttaminen on parasta hoitaaa aamulla ja illalla jolloin ilma ei ole niin kuuma.
Aamulehti vieläpä povasi maanantaiaamun painoksessaan joka päivälle viikon ajaksi lähes 30 asteen lämpölukemia. Aurinko ja helle hellivät nyt lomalaisia, mutta koirille riittäisivät vähemmätkin lämpöasteet, tämän huomasin kun olin Sampan kanssa sunnuntaina tulossa Raumalta Tampereelle tummanharmaalla Saabillani, jonka ilmastointi sanoi itsensä irti noin 14 vuotta sitten.

Olin hädin tuskin ehtinyt vajaan 20 kilometrin päähän Lappiin kun Samppa läähätti kieli pitkällä. Otin muuttotavaroiden joukosta likapyykkiin menossa olevan t-paidan, jonka kastelin kylmällä vedellä kaverini luona. Kylmällä vedellä kasteltu t-paita viilensi hot dogin ainakin ensi hätään. Pysähdyin matkan aikana vielä Eurassa ja Nokialla ja tarjoilin Sampalle vettä ja kastelin t-paitaa uudestaan, omaa hydraatiota unohtamatta.
Viilennykseen käy melkein paremmin myös kasteltu pyyhe, tai jos oikein haluaa varustautua, niin eläintarvikeliikkeistä löytyy juuri koiran viilennykseen tarkoitettuja, kosteutta imeviä, sienimäisiä pyyhkeitä. Alla olevassa kuvassa Sampalla on juuri tällainen pyyhe päällään Mäntän näyttelyissä:
Odottelua Mäntän koiranäyttelyssä (31.5.2009)

Viime viikolla Laura osti Rauman koiranäyttelyn muotinäytöksessäkin Sampan päällä nähdyn paidan, joka kasteltuna viilentää koiraa helteisellä ilmalla myös yllättävän hyvin. Minä(kin) aluksi leimasin koirien vaatetuksen jokseenkin turhaksi toiminnaksi, mutta nähtävästi siinäkin omat hyötynsä on.

Rauman koiranäyttelyn muotinäytöksessä (23.5.2009)

Kasvattaja tarjoili eilen sähköpostin kautta Pirkka-niksin koiran viilennykseen: Jos koira on autossa mukana mökkimatkalla, niin pakastimesta voi ottaa pakastevihannekset koiran alle matkan ajaksi. Koira pysyy näin viileänä ja mökille saavuttaessa vihannekset ovat sulaneet valmiiksi käyttöä varten.

Ja koiraa ei sitten jätetä auringossa seisovaan kuumaan autoon yksin. Ikkunoiden raottaminen auttaa hieman, mutta 30 asteen helle on jo liikaa vaikka ikkunat olisivatkin raollaan.

Koirapuistokierros II

Jos eilen oli hyvä päivä pyöräillä niin tänään oli vielä parempi. Lämpöasteita oli riittävästi ja pieni tuulenvire piti pahimman helteen pois. Lähdin seikkailemaan Tampereen länsireunalle, Lielahden, Ikurin ja Raholan maisemiin. Pyörän hypoteettiseen matkamittariin tuli noin 42 kilometriä lisää.

Ensimmäisenä matkan varrelle osui Santalahden koirapuisto ja koiranuittopaikka. Aitaus oli kohtalaisen iso, ja kuvaushetkellä siellä oli tunnistamattomia lentäviä esineitä ja puolikkaita haamukoiria. Aitauksesta avautuu upeat maisemat Näsijärvelle.

Santalahden koirapuisto (26.6.2009)

Aitaus on valaistu ja alueella on pari puuta siellä täällä. Alueella on sekä nurmikkoa että hiekkapohjaisia polkuja. Myös penkkejä ja roskiksia sekä koirankakkapussitelineitä on aitauksen sisällä.
Alueeseen kuuluva koiranuittopaikka oli aika koruton, ja ainoa asia mikä kielii siitä että paikka olisi koirien uittamiseen tarkoitettu, on aitauksen takaportilta johtava polku alas rantaan. Kuvaushetkellä paikalla oli parikin koiraa uitettavana:

Santalahden koiranuittopaikka (26.6.2009)

Matkaan tuli heti yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen ongelmia, sillä kameran akkuparistoista loppui virta. Lisää fyysisiä mutkia matkaan tuli heti Santalahden venesataman jälkeen kun olin väärällä puolella Paasikiventietä ja jouduin taluttamaan pyörää pienen kinttupolun läpi keskellä pöpelikköä. Selvisin kuitenkin Lielahteen asti ja pysähdyin yhdellä huoltoasemalla ostamassa paristoja. Muutaman minuutin jälkeen olin saapunut Ryydynpohjan Viirapuiston koirapuistoon. Aitauksessa oli sinne saapuessani pariskunta kahden Shar Pein kanssa, ja siitä taisi aitauksen oveen jäädä kyltti joka kielsi päästämästä koiria vapaaksi aitaukseen ennen kuin omistajat saivat omansa kytkettyä. Aitaus näyttää tältä:

Viirapuiston koirapuisto (26.6.2009)

Aitaus on valaistu ja alueella on suureksi osaksi hiekkapohja sekä puistikkoa, pöpelikköä ja villiintynyttä ruohikkoa. Kaikki koirapuiston perustarpeet penkeistä koirankakkapussitelineisiin kuuluvat myös tämän aitauksen varustukseen.
Jatkoin matkaani läheistä Myllypuronkatua pitkin Ikurin läpi Tesoman Leimapuiston koirapuistoon, joka löytyi yllättävän helposti Kylväjänkadun ja Tesomankadun risteyksestä.

Leimapuiston koirapuisto (26.6.2009)

Aitaukseen on yksi portti, jonka välittömässä läheisyydessä on aitauksen sisälle rakennetun pienemmän aitauksen ovi. Aivan portin vieressä on myös koirapuiston käyttäjille tarkoitettu parkkipaikka. Alueen valaistus on hoidettu ainakin yhdellä valopylväällä. Alue on suureksi osaksi metsää hake- ja luonnollisella metsäpohjalla.
Jatkoin matkaani Tesomankatua itään ja saavuin pienen polkemisen jälkeen Raholaan, VT12:n ja Pyhäjärven väliselle suhteellisen kapealle rantakaistalle, jonne oli kuitenkin saatu mahtumaan ihan hyvän kokoinen Villilänpuiston koirapuisto:

Villilänpuiston koirapuisto (26.6.2009)

Alue vaikutti erittäin reilun kokoiselta ja se sisältää sekä hiekka- hake- että metsäpohjaa pöpelikköineen. Alueelle pääsee kahdesta portista ja varustukseen kuuluu kaikki penkeistä roskiksiin ja koirankakkapussitelineisiin. Alueella on myös ainakin yksi valopylväs.
Seuraava etappini oli Ratinassa, jonne pääsi hienosti menemään Pyhäjärven rantaa seuraillen Pispalan ja Pyynikinharjun kautta. Ratinanniemen koirapuisto on Ratinan stadionin takana puiden suojassa:

Ratinanniemen koirapuisto (26.6.2009)

Aitaus on valaistu ja sen alueella on puistikkoa hiekka- ja nurmipohjalla. Puiston varustus on myös edellisten puistojen kaltainen.

Näin ohimennen mainittakoon että vaihdan asuntoa lauantain aikana ja yritän napata Sampan itselleni nyt viikoksi välillä, jos sitten tulisi Samppa-aiheisiakin postauksia välillä.

Koirapuistokierros

Tänään ihan ohimennen pyöräilin pyörällä mallia mummu 37 kilometriä ympäri Tamperetta, tarkoituksena katsastaa koirapuistoja läpi. Ensimmäisenä kohteena oli Isolammenpuiston koirapuisto Kaukajärvellä. Paikka näytti tältä:

Isonlammenpuiston koirapuisto (25.6.2006)

Kesähelteisellä säällä tietty kaikki näyttää paremmalta kuin joulukuisessa räntäsateessa, mutta muutenkin tämä koirapuisto vaikutti kohtalaisen hienolta. Aitaus on hieman syrjässä ja voisin veikata että iltahämärällä hennoimmat naisihmiset tänne tuskin uskaltautuvat, varsinkaan jos koira on laukkuun mahtuvaa kokoa. Puistossa on koirille tilaa juoksennella sekä hakkeen päällä että pusikossa.

Seuraava kohde oli Kaukajärven ja Jyväskylään menevän rautatien pohjoispuolella, Leinolassa. Puiston koko yllätti minut, sillä aitaus jatkui pitkälle metsään eikä vastapäistä reunaa edes näkynyt. Kaukajärventien ja Vestonkadun risteykseen oli laitettu jopa paikalle opastava kylttikin, kuten vasemmalla näkyy. Aitaus on Isonlammenpuiston tapaan hyvin tiheän sekametsän reunalla ja aitauksen sisällä on kallioita, pöpelikköä ja hiekkaa. Isompikin koira saa energiaa reippasti kulutettua tämän aitauksen sisällä törmäilemättä itse aitaukseen. Alhaalla on panoraamakuva aitauksen sisältä:

Vestonpuiston koirapuisto (25.6.2006)

Seuraava kohde oli Sammon valtakadun toisessa päässä, Hakametsän jäähallin nurkalla, Kissanmaalla. Hakametsän koirapuisto on kohtalaisen suuri, mutta se on jaettu kahteen osaan pienille ja isoille koirille. Verrattuna kahteen edelliseen aitaukseen, tämä ei ole yhtä paljon metsikön piilossa, mutta toisaalta aitaus on vilkkaasti liikennöidyn risteyksen lähellä. Alla on pari kuvaa paikalta:

Hakametsän koirapuisto (25.6.2009)

Hakametsän koirapuiston portit (25.6.2009)

Hakametsästä polkaisin Hämeenkankaan yli ja seurailin Pyhäjärven rantaa Hatanpään puiston eteläpuolelle, jossa on Härmälään laskettavan Rantaperkiön koirapuisto. Aitaus on rakennettu metsikköiseen mäkeen, jossa on paljon myös muuta kasvillisuutta. Aitaus ei vaikuttanut yhtä isolta kuin edelliset, mutta aitauksen sisällä oli näppärä katos, jonka alle voi mennä pitelemään koiranilmaa. Aitauksen ulkopuolella on runsaasti hiekkapohjaisia kävelyteitä, joita on kiva kävellä aurinkoisena päivänä lehtipuiden varjojen alla. Alla on kuva alueen katoksesta:

Rantaperkiön koirapuisto (25.6.2009)

Viimeiseksi polkaisin vielä Härmälän länsilaidalle, jossa on Vähäjärvenpuiston koirapuisto. Tämä puisto lyö kookkaudessaan kaikki muut koirapuistot jotka tähän mennessä olen nähnyt. Alueella on penkkejä tarpeeksi ja koirat voivat juoksennella hiekalla, nurmikolla tai pöpelikössä. Lisäksi alue on valaistu. Aitaus sijaitsee Pirkkahallin Alla vielä panoraamakuva aitauksen sisältä.

Vähäjärvenpuiston koirapuisto (25.6.2009)

Laitoin tuohon oikeaan sivupalkkiin suoran linkin koirapuistokarttaan, mutta laitetaan nyt muistin virkistykseksi tekemäni koirapuistokartta vielä tähän:

Juhannus, porkkanoita ja käytöskoulua

Suojan satamassa (28.5.2009)

Saapuessani Raumalle viime viikon torstaina en ollut nähnyt Samppaa tai Lauraa kolmeen viikkoon. Ainoa asia joka herätti huomioni oli Sampan turkki, joka on kasvanut aikamoiseen kesäpituuteen. Seuraava trimmikerta on vasta heinäkuun lopulla, seuraava näyttely kun on elokuun alussa, Porissa.
Samppa, Laura ja minä vietimme ilmojen puolesta kosteaa juhannusviikonloppua sekä Rauman Lapissa kavereiden kanssa grillaillen ja saunoen että Raumalla keskustassa löhöten. Ruokaa tuli ostettua perjantaina enemmän kuin tarpeeksi ja loppuillasta alkoi olla jo hieman paha olo kun grillimättöä oli ahdettu nassuihin kuin viimeistä päivää kun viimeiset pari-kolme viikkoa olivat kuluneet opiskelijabudjetin rajoissa hyvin vähällä ruoalla.
Päätimme jättää Sampan vielä viikoksi Raumalle Lauran kanssa, joten minun puolestani ei Samppamatskua ole vieläkään hirveästi tänne blogiin tulossa lähiaikoina.

Toisin kuin minä, joka syötän Sampalle porkkanoita suurin piirtein kerran päivässä, Laura ei ollut tätä pupunruokaa Sampalle antanut, mikä aiheutti oman käsitykseni mukaan sen, että Sampan henki oli alkanut haisemaan. Vinkkinä annettakoon, että jos koiran henki haisee, niin porkkanoista saattaa löytyä ratkaisu tähän ongelmaan, tai niin ainakin omakohtaiset kokemukseni ovat osoittaneet. Porkkanat - kuten siinä laulussakin todetaan - vahvistavat lisäksi purukalustoa. Liiallinen porkkanoiden syöttö tosin saattaa aiheuttaa ainankin valkoisen turkin kellastumista ja koirankakkapussien sisällön muuttumista kovin oranssiseksi, sillä koiran elimistö ei pysty kunnolla käsittelemään raakoja juureksia.

Suojan satamassa (28.5.2009)

Suojan satamassa (28.5.2009)

Lauantaina löhöilyn lomassa seurasimme telkkarista Liv-kanavalla esitettävää Isännän ja koiran käytöskoulua, joka omasta mielestäni tarjoilee enemmän ja parempia vinkkejä koiran pitoon kuin Hännänheiluttajat, josta aiemmin kirjoitin. Ohjelmaa pystyy ainakin vielä toistaiseksi katsomaan myös Nelosen netti-tv:stä.
Isännän ja koiran käytöskoulu (It's me or the dog) toimii samalla formaatilla kuin Hännänheiluttajat; koiran tai koirien kanssa on ongelmia ja paikalle kutsutaan asiantuntija laittamaan asiat järjestykseen. Tämän ohjelman asiantuntijana on brittiläinen Victoria Stilwell, joka on toiminut myös tuomarina Amerikan huippuhurtta -ohjelmassa (Greatest American Dog). Sunnuntaina esitettiin jakso, jossa vanhaenglanninlammaskoirapari oli tuhoamassa omistajiensa seuraelämää. Sen tarkemmin ohjelman koko sisältöön perhetymättä mainittakoon hyödyllisinä nikseinä ja esimerkkeinä ohjelman tarjonnasta seuraavat:
Jos koira leikkiessään raapii ja puree, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että sille ei ole ylläpidetty käsitystä siitä missä on liian rajun leikin raja. Pentulaatikossa pennut oppivat että leikki menee liian rajuksi kun toinen vinkaisee. Jos uudessa perheessä koiralle ei opeteta, että pureminen ja raapiminen sattuu, ei koira sitä itse tajua. Eli huonoa käytöstä lähdetään kitkemään niin, että leikitään koiran kanssa ja aina kun se puree tai raapaisee, niin itse kiljaistaan ja käännetään selkä koiralle ja lopetetaan leikki ja odotetaan että koira rauhoittuu ja taas aloitetaan leikkiminen uudestaan. Tätä jatketaan niin kauan että koira lopulta leikkii purematta ja raapimatta.
Toinen ongelma koirien kanssa oli se, että kukaan ei voinut tulla kyläilemään, koska koirat haukkuivat ja hyppivät vieraiden ja toistensa päälle. Tätä ongelmaa lähdettiin selvittämään siten, että koirat kytkettiin olohuoneeseen vastakkaisiin seiniin kiinni siten, että ne eivät päässeet toistensa päälle. Omistajat ja vieraat tulivat sitten olohuoneeseen jolloin koirat aloittivat haukkumisen, jolloin ihmiset lähtivät huoneesta pois ja tulivat takaisin vasta kun koirat olivat hiljentyneet. Tätä sykliä jatkettiin niin kauan että koirat lopulta olivat hiljaa ja kiltisti paikoillaan kun huoneessa oli vieraita.
Ohjelmassa annetaan ymmärtää että kaikki tällaiset koulutustoimenpiteet tapahtuvat käden käänteessä, mikä tietysti on hieman harhaanjohtavaa. Jotkut koirat tajuavat asioita nopeammin kuin toiset, mutta silti koiria kouluttaessa tarvitaan aina kärsivällisyyttä.

Tällaista tällä kertaa.

Kissat vastaan koirat, osa I

Aamulehti revittelee otsikolla: Uskomus romukoppaan: koira pesee kissan älykkyydessä. Pientä puolueellisuutta on havaittavissa heti alkuun jutun kirjoittajalla, sillä jutun aiheena olevan tutkimuksen tekijä toteaa lopulta kissojen ja koirien vain olevan erilaisia.
Uutisen kommentit ovat (jälleen kerran) viihdyttävää luettavaa kun kissa- ja koiraihmiset säntäävät paikalle kaivamaan poteroja asemasotaansa varten.
Itse tutkimus perustui läpinäkyvän seinän taakse narun päähän sidottuihin herkkuihin. Karvapallojen tehtävänä oli kiskoa herkkupalat narun kanssa omalle puolelleen.

Sen nyt omienkin kokemusten perusteella pystyy toteamaan että kyseessä on (yllätys, yllätys) kaksi erilaista eläinkunnan edustajaa. Makupaloihin perustuvat kissa-koira-vertailutestit ovat omasta mielestäni vähän arveluttavia, sillä ne kissat jotka minä olen nähnyt, eivät juuri hirveän innoissaan ole esimerkiksi lattialle tippuneista ruoantähteistä, kun taas koirat ovat heti paikalla putsaamassa lattiaa. Toisin sanoen, makupalatesteissä nähdäkseni koirilla on joka tapauksessa suurempi motivaatio tehdä jotain, siinä missä kissat tuskin vaivautuvat.

Alkuperäinen Cats outsmarted in psychologist's test löytyy the Guardianin sivulla, jossa on lopussa hauskasti leikitelty sanan "string" kanssa, viitaten siihen miten kissat eivät ymmärtäneet narujen vetämisen syy-seuraussuhdetta: "There is just one consolation. Humans don't understand string theory either."

Uusi koirapuisto Tampereelle

Aamulehti uutisoi tänään, että Tampereelle on suunnitteilla uusi virkistysalue, Viialaan, Messukylän ja Hankkion välimaastoon. Alueelle on myös suunnitteilla koirapuisto. Aiheesta lisää enemmän Aamulehdestä ja Tampereen kaupungin sivuilta.
Samppa on edelleen Raumalla Lauran kanssa, joten uutta kerrottavaa oman elukkamme suhteen ei minulla ole.

Koirien hajuaistista

Omalta osaltani nämä postaukset eivät juuri Samppaan liity koska rakas elukkamme on Lauran kanssa 140 kilometrin päässä Raumalla, mutta internetin ihmemaasta Digitodayn sivulta tuli eteen tällainen uutinen: Piraattikoira löysi 35 000 laitonta DVD:tä Malesiassa (alkuperäinen uutinen / AFP)
Olen kyllä huumekoirista kuullut ja niin edelleen, ja jotain hämäriä huhuja on korviini kantautunut tällaisistakin koirista, mutta nyt näköjään todistetusti koiran hajuaisti taipuu tällaiseenkin palvelukseen. Uutisessa kerrotaan että koira(t) on opetettu tunnistamaan kemikaaleja, joita CD- ja DVD-levyt sisältävät - eli koirat eivät kuitenkaan hajuaistinsa perusteella pysty sentään erottamaan laitonta ja laillista levyä.

Ei ole pitkäkään aika siitä kun mietimme miten Samppa pärjäisi jäljestyksessä. Rahkeita pitäisi ainakin vähän olla, sillä kasvattaja kertoi Mäntän näyttelymatkalla miten eräs hänen kasvateistaan oli jopa peitonnut metsästyskoirat kun metsästä haettiin jotain ammuttua rusakkoa.

Veturipuistikon koirapuisto

Olin tänään kuvaamassa muutamia julkisia rakennuksia Tampereen keskustassa pieniä harrastusprojektejani varten. Samalla tuli vastaan Veturipuistikon koirapuisto, jonka olen myös Tampereen koirapuistot -karttaan merkinnyt. Tavoitteenani on tätä blogia varten käydä kaikki Tampereen julkiset koirapuistot läpi ja jonkinlaista kuvallista materiaalia myös toimittaa niistä.
Ahvenisjärven koirapuistossa kuulin kerran ohimennen todettavan että tämä keskustan koirapuisto olisi noin postimerkin kokoinen pieni palsta - ja niin se onkin:
Veturipuistikon koirapuisto 1088:n hytistä nähtynä (6.6.2009)

Alueella on, kuten kuvasta näkyy, yksi loppuun kaluttu kanto, yksi penkki, kakkapussiteline ja -roskis. Alue on aidattu ja laidalla on pusikkoa ja puita. Toisaalta paljon tuon suurempaa puistoa tuskin pystyy vaatimaan näinkin keskelle kaupunkia. Paikka on Tampereen rautatieaseman takana, heti aseman tunnelista tultaessa vasemmalla puolella mäen päällä, veturin takana.

Viimeinen Lokomon valmistama Tr1 1088 (6.6.2009)

Kuvan veturia ei ilmeisesti kauan voi enää maamerkkinä käyttää, sillä paikalla kuulin asiaan perehtyneeltä harrastajalta, että veturi oltaisiin siirtämässä pois, ilmeisesti johonkin rautatiemuseoon, koska nykyisellä paikallaan se saa osakseen jatkuvaa ilkivaltaa.

Hännänheiluttajat

Minulla ei ole täällä Mansesterissa telkkaria, joten yritin katsoa jos Top Gearin jaksoja olisi ollut vielä internetin kautta nähtävillä MTV3:n Katsomossa. Top Gearia ei enää löytynyt mutta sattumalta osui silmiini tämä toinen ohjelma:
Hännänheiluttajat on tosi-tv-lifestyle-asiaohjelma, jossa kanadalainen ihmissuhdekonsultti ja koirakouluttaja Brad Pattison laittaa koirahuushollit järjestykseen. Formaatti on periaatteessa sama kuin Pikku julmurit- ja Lapsityrannit-ohjelmissa mutta tässä vain kodin rauhaa ja järjestystä sotkevat kakaroiden sijasta koirat.

Ensimmäisessä jaksossa Brad menee selvittämään asioita kuntoon perheeseen, joka on hajoamassa käsiin. Perheen isä tekee 14-tuntista työpäivää jotta ei joutuisi olemaan koirien kanssa kotona, minkä takia tyttäret tuntevat että perhe on hajoamispisteessä sillä välin kun äiti lellii ja lässyttää koirat pilalle ilman mitään kontrollia.
Jakso noudattaa formaatille tuttua kaavaa; spesialisti tulee paikalle ja toteaa tilanteen olevan täysin mahdoton ja ihmettelee miten tähän on tultu. Autettaville annetaan ohjeet miten toimia ja tilanteen edistyminen tarkistetaan muutaman päivän kuluttua. Tilanne ei ole edelleenkään hanskassa, mutta lopulta asiantuntija selvittää ongelmat vääntämällä asiat rautalangasta.

Näin kun jälkeenpäin ajattelee, niin varsinaisia hyödyllisiä vinkkejä siihen, miten omaa koiraa pitäisi pitää, ei juuri tullut. Toisaalta ei myöskään hirveästi tullut ohjeistusta siihen miten itse pitäisi käyttäytyä. Tämän jakson pointtina tuntui olevan pitkäjänteisyys, jota koirien kanssa kyllä tarvitaan. Perheen äidillä ei juuri hirveästi pinnaa näyttänyt olevan, ja siitä melkein kaikki ongelmat vaikuttivat alun perin johtuvan.
Ohjelma pyrkii toteamaan että yleensä vika on koiran omistajassa eikä koirassa itsessään. Eli voikin miettiä ohjelman englanninkielistä nimeä (vapaasti suomennettuna) minun hihnani päässä, ja sitä, että kumman pään kannalta ohjelmalle on nimi annettu.

Loppujen lopuksi Hännänheiluttajat on kuitenkin enemmän viihde- kuin asiamielessä tehty, mutta ohjelmasta on silti mahdollista laittaa joitain satunnaisia vinkkejä takataskuun.

Haaste 134: Määrämuoto

Alkuun on pakko todeta, että kauan kummastelin ja mietin tuota sanaa. Määrämuoto, mitä se sitten tarkoittaakaan.. Tällaisen kuvan - jokseenkin löyhästi mutta kuitenkin - sain mielessäni relaatioitumaan haastesanaan:

(11.3.2009)

Samppa kuivattelee pehmustetulla joukkoistuimella viltin alla odottaen, että turkki kuivuu määrämuotoonsa. Lisää määrämuodon kuvallisia konkretisoitumia voi kummastella Valokuvatorstain sivulla.

Mänttä 2009

Viime viikonloppuna oli Mäntän koiranäyttelyt sekä veljeni lakkiaiset, joista jälkimmäiseen viereinen kuva löyhästi liittyy. Meidän osaltamme näyttelypäivä ei täysin suunnitelmien mukaisesti mennyt, sillä minä ja Laura nukuimme pommiin, minkä takia Samppa jäi aamulla Raumalta lähdettäessä pesemättä. Aamukahdeksalta kiskoimme kiireesti vaatteet päälle ja hyppäsimme kasvattajan kyytiin. Lopulta olimme kuitenkin perillä Mäntässä jo hyvissä ajoin ennen kehän alkua. Laura ehti näyttelyalueen jäähallin pukuhuoneessa pesemään ja kuivaamaan Sampan sillä välin kun minä ja kasvattaja kokosimme näyttelyteltan.
Päivä oli todella lämmin, lämpötila lähenteli varjossakin varmaan 30 astetta. Osa näyttelykehistä oli sisällä jäähallissa ja osa ulkona. Osa ulkona olevista kehistä oli polttavan kuumalla asfalttipohjalla, mikä luultavasti vauhditti muun muassa meidänkin kehän tuomarointia. Laura totesi, että ei ole vielä koskaan ollut niin nopeassa kehässä. Alkukehästä Sampalle irtosi ROP.

Muutaman hyvin lämpimän tunnin odottelun jälkeen alkoivat sisällä edes hieman ulkoilmaa viileämmässä jäähallissa ryhmäkehät. Ryhmäkehässä Samppa pääsi jatkoon ja oli seitsemän parhaan joukossa, mutta ei sijoittunut neljän parhaan joukkoon. Tulos oli hyvä joka tapauksessa.

Mäntästä lähdimme heti kun Laura oli palannut veteraanikehästä Sissin kanssa. Kasvattaja oli jo ennalta arvioinut että Sissi ei näyttelyiden veteraanikehässä pääse jatkoon, joten kehän hyöty oli lähinnä siinä, että Laura oli hakemassa kokemusta isommasta kehästä.

Minä itse jäin Tampereelle aloittamaan TTY:n kesäkurssien suorittamisen ja Laura sekä Samppa menivät takaisin Raumalle, joten pientä hyytymistä blogikirjoittamiseen on luvassa ainakin minun osaltani. Alla on vielä näyttelykartta, johon on nyt päivitetty myös Mäntän näyttelyn tiedot.