Koirien pukemisesta

Pienen painostuksen jälkeen ajattelin myös lisätä artikkelin, mutta toisekseen siksi, että Sampalla on isännän lisäksi myös emäntä. Minä.

Koirien pukeminen kiehtoo monia ihmisiä. En oikein edes itse tiedä omaa suhtautumistani siihen. Suosin kultaista keskitietä. Liika on aina liikaa, enkä ostaisi siis koiralleni aurinkolaseja saatika milloinkaan ikinä värjäisi sen turkkia. Jos olisin edes pikkusormellani kiinni vallan kahvassa, kieltäisin sen.
Mutta kuitenkin täytyy tunnustaa, että kokeilin Sampalle kenkiä kun Tuomas oli Tampereella eikä voinut kieltää sitä sillä syyllä, että se pilaa koiramme miehekkyyden. Kokeilin kenkiä kuitenkin käytännön syyt mielessä. Samppa on näyttelykoira ja näyttelyissä sen turkki on puhtaan valkoinen. Kenkien kanssa sen tassut pysyisivät puhtaina ja ulkona käynti olisi helpompaa.
Näyttelypäivien ulkopuolella en todennäköisesti pitäisi niitä sillä, ovathan koiran omat tassut luotu kulkemaan. Jäätävinä talvipäivinä saattaisin taas tehdä poikkeuksen. Oman huomannut, että koiran tassut palelevat kaikkein helpoiten.

Koirien paidat ja muut suhteellisen vaarattomat kilkkeet ovat mielestäni jokaisen päätettävissä niissä rajoissa, ettei se rajoita koiran liikkumista tai mukavuutta. Koirien paidat voi kastella, jolloin ne viilentävät mukavasti karvakorvaa kesällä. Joillekin roduille taas ne ovat melkeinpä välttämättömät, esimerkiksi kiinanharjakoira vaatii lisävaatetta kun ilmat kylmenevät.

Paidoista puheenollen Sampalla oli muotinäytöksessä ihana ohut violettipaita. Ihastuin siihen. Taidankin mennä kyräilemään sitä heti...

Rauma Show 2009 jälkitunnelmat

Rauma Show 2009 -koiranäyttely sujui pääpiirteittäin todella hyvin. Kuten jo parissa postauksessa aiemmin on mainittu, Samppa ei osallistunut tähän kansalliseen näyttelyyn, sillä tuomareiden toiminta ei todennäköisesti olisi ollut täysin puolueetonta kun kerran minä osaltani toimin kuljettajana tuomareille ja Laura oli tuomarisihteerinä - eli hoidimme muun muassa kaikenlaisia juoksevia asioita näyttelyiden aikana ja juttelimme tuomareiden kanssa.

Rauma Show 2009 (24.5.2009)

Omaan näyttelyviikonloppuuni sisältyi kaikkiaan kaksi edestakaista ajoa Helsinkiin, yksi kerta Turkuun ja kerta melkein Mynämäelle. Lisäksi ajoin edestakaisin Raumalla kuljettamassa milloin tuomareita ja milloin kolmea ostoskärryllistä kahvilatuotteita puolen litran jaffapulloista hylamaitotölkkeihin.
Näyttelyn aikana molempina päivinä järjestettiin myös Ilonaihe-lemmikkieläinliikken ja Cameo-vaateliikkeen yhteinen muotinäytös, joka esitteli viimeisimpiä pukeutumisen trendejä talutushinan molempiin päihin. Lauantain näytös oli vaarassa peruuntua ilmassa leijuvan sateen uhan takia, mutta ilmat kääntyivät iltapäivää kohden kuitenkin suopeiksi muotinäytöstä ajatellen. Sunnuntaina oli Harley-Davidson-rotsiin ja lippalakkiin puetun Kessu-bullterrierin ulkoiluttaja-malli kadoksissa, joten minulle heitettiin sininen ruutukauluspaita päälle ja koiran hihna käteen. Juuri kun olin varmistunut että napit olivat edes oikeissa rei'issään niin minut laitettiin ensimmäisenä menemään muotinäytöskehään. Muotinäytös onnistui tästä pikaisesta mallinvaihdosta huolimatta lähes täydellisesti. Samppa oli myös osallisena muotinäytöksessä ja taluttajana Sampalla oli Lauran sisko.
Henkilökohtaisesti en itse oikein ole koirien pukemisen kannalla ja perustelen mielipiteeni sillä että se ei ole jotenkaan luonnollista ja pidän sitä jotenkin vähän hassuna. Samoilla linjoilla olivat myös tuomarit, jotka sunnuntai-iltapäivällä vein takaisin Helsinkiin. Tulimme siihen lopputulokseen, että koirien pukeminen voidaan nähdä eräänlaisena harrastuksena ja jos joku siihen lähtee mukaan niin ymmärrettäköön se harrastuksena, vaikkakin se vähän huvittavaa tietty onkin.
Omasta mielestäni koirien pukeminen ja lisätilpehöörin hankkiminen koiralle on kääntäen verrannollinen koiran kokoon; mitä pienempi koira sitä enemmän lisävarusteita. Itse en kyllä Sampalle hankkisi kuin korkeintaan erilaisia kaulapantoja ja hihnoja - Laura taas yrittää koko ajan etsiä Sampalle sopivia paitoja. Pelkään sitä päivää kun Laura kantaa kotiin jonkun kääpiökoiran, joille on jo olemassa huikea määrä erilaista rompetta.
On myös selvitetty, että pienten koirien omistajat todella käyttävät lemmikkiinsä enemmän rahaa kuin ne, joilla on suurempia koiria. Brittiläinen Daily Mail oli nuuskimassa asiaa, ja selvisi että Chihuahuan pitoon uppoaa lähes 100 000 euroa!

Hirveästi minulla ei ole enempää näyttelyistä sanottavaa. Oli mukava olla järjestävän tahon mukana tekemässä koiranäyttelyitä. Koko kokemus oli todella antoisa ja todella erilainen tapa viettää viikonloppu. Olisin ottanut näyttelyiden aikana enemmänkin kuvia, mutta kiirettä piti sen verran että kameraa ei juuri ehtinyt käyttää. Alla on kuitenkin kaksi kuvaa lauantailta näyttelypäivän jälkeen:

Ganalim barttal (23.5.2009)

Citykoira (23.5.2009)

Minulta on itseltäni mennyt jotenkin täysin ohi se tieto, että Samppa on osallistumassa elokuun lopulla järjestettävään Baltic Winner 2009 -näyttelyyn Tallinnassa. Lisäsin tämän kohteen Sampan virallistakin virallisemmalle näyttelykartalle.

Rauma Show 2009

Tähän blogiin ei ole minun mitta-asteikolla pitkään aikaan tullut nyt mitään uutta ja syy on muun muassa Lauran muutossa (kuva vasemmalla) ja Rauma Show 2009 -koiranäyttelyssä. Samppa ei osallistu Rauman koiranäyttelyyn, vaan Sealyhameja on edustamassa Oskari ja - mikäli oikein muistan - Kleo.

Koska minun jaarituksiani kukaan tuskin jaksaa lukea, niin alla on kuluneelta viikolta Sampan intoa pursuavalle fanikunnalle(?) hieman fanserviceä. Raportti Rauma Show 2009:stä seuraa myöhemmin perässä.

Otsatukat kohtaavat (21.5.2009)

Kissa jäi Sampalta huomaamatta (20.5.2009)

Samppa ja hevoset (20.5.2009)

Nysse meni jo

Samppa Tampereen keskustorilla (16.5.2009)

Tarkoituksenani oli ehtiä bussiin, joka lähti Tampereelta 9.40. Kaupunkiliikenteen bussien aikataulu tosin oli jälleen kerran sellainen, että myöhästyin Sampan kanssa mainitusta bussista.. Meillä oli vajaa tunti aika oleilla Tampereen keskustassa ennen kuin 10.40 bussi lähti, joten ajankulukseni napsin Sampasta kuvia urbaanissa ympäristössä. Yllä yksi kuvista.

Haaste 132: Ennen - Nyt

Ennen - Nyt (16.5.2009) kuvaa on muokattu*

Ennen luettiin sanomalehtiä, mutta nyt uutiset voi lukea internetistä ennen kuin koira ehtii edes lehteä kantaa luokse. Lisää ennen ja nyt -kuvia on lisää Valokuvatorstain listassa.

* Kuvaa on rajattu ja siihen on lisätty jälkeenpäin tummemmat reunat, valoisuutta on käsitelty ja kuvassa on myös käytetty syvyyden tuntua luovaa efektiä.

Koiran jätöksistä

Koiraa käytetään ulkona monestakin syystä; suurin osa koirista tarvitsee liikuntaa ja ulkoilua pysyäkseen terveinä, puhumattakaan siitä että niiden tarvitsee tehdä tarpeensa jonnekin. Lisäksi raitis ulkoilma tekee hyvää myös hihnan toisessa päässä.
Suurta yleisöä varsinkin keväisin tuntuu eniten kiinnostavan se mitä koirat jättävät jälkeensä jalkakäytävien varsille. Suoraan sanottuna en itse ymmärrä niitä koiranomistajia jotka eivät siivoa koiriensa jälkiä jalkakäytäviltä ja niiden varsilta.
Perusteluina tähän kuppikuntaan kuuluvat käyttävät huonoa selkää, jätösten maatumista, ja ties mitä muuta veruketta. On kyllä totta että jätökset maatuvat vähitellen, mutta ennen sitä ne kököttävät tien varressa vaikka kuinka kauan. Osa päätyy ennen maatumista kengänpohjiin ja leviää ympäriinsä ja aiheuttaa sätkyjä pöpökammoisille. Eivätkä ne maatuvat pökäleet edes kovin nättejä ole siinä rotvallin reunalla.
Ennen kuitenkaan kun kukaan osoittaa syyttävää sormea koiran jätöksiin, pitäisi itse kunkin tarkistaa että ei ole vastuussa katujen ja niiden varsilta löytyviin maatumattomiin jätteisiin; rikkonaisia lasipulloja, tyhjiä tupakka-askeja ja tumppeja, perunalastupussien raatoja, kebab-eläinten kuoria ja vaikka ja mitä on katujen varsilla vaikka kuinka. Petrattavaa on ihan kaikilla tasapuolisesti.
Minulle on jo pienenä opetettu että omat jäljet siivotaan ja roskaa ei noin vain jätetä luontoon. Kiltisti olen siitä lähtien aina kiikuttanut roskat ulkona roskikseen ja nyt koiran hankkimisen myötä olen kerännyt ihmisten ilmoilta* Sampan jätökset.

Vessapaperiteline koirankakkapussitelineenä ulko-oven vieressä (13.5.2009)

Toinen asia on koirien innokkaasti harrastama paikkojen merkkaaminen. Varsinkin uroskoirien omistajien tulisi katsoa missä se rakas ruffe konttiansa nostaa. Itse pyrin järjestelmällisesti estämään Samppaa merkkailemasta rakennusten perustuksia ja seiniä, aitoja, valo- ja muita pylväitä ja ylipäätään mitään mikä on rakennettu tai pystytetty. Juuri nyt ei ole mitään lähdettä tarjolla, mutta jossain muistan lukeneeni miten koirien merkkailun takia jollain kaupungilla upposi satoja tuhansia euroja vuodessa ruostuvien valopylväiden uusimiseen. Jo senkin takia olisi jokaisen koiranomistajan syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja katsoa minne koira merkkejänsä ruikkii.

* Oma politiikkani on haja-asutusalueelle yleisen tien pientareelle heinikkoon ei-kenenkään maalle jättää koiran jätökset maatumaan. Tätä politiikkaa saa kommentoida ja sitä vastaan saa esitää myös fiksuja argumentteja.

Näyttämönpuiston koirapuisto

Kävimme Sampan kanssa katsomassa millainen paikka on Hervannan toinen koirapuisto Näyttämönpuiston alueella. Puisto on Hermian Nokian konttoreiden ja Näyttelijänkadun ympärillä olevan pientaloalueen välissä.

Noin 270 asteen panorama Näyttelijänpuiston koirapuistosta (13.5.2009)

Aitauksen sisällä on kolme roskista, penkki ja yksi lyhtypylväs sekä kaksi kolmen puisen pylvään ryhmää - siinä kaikki. Alue on katettu hakkeella. Ahvenisjärven koirapuisto on paljon keskeisemmällä paikalla ja lisäksi paljon hienompi kallioineen ja puineen.

Lopuksi vielä, viitaten tähän postaukseen, Samppa on jo kolmena aamuna peräkkäin osannut kantaa aamulla lehden alakerran postilaatikoilta ylös aina työpöytäni luokse - mutta ilmeisesti sillä on mielessä vain se, että toimittamalla lehden sinne mistä ennenkin sai nakkia, saa sitä edelleen. Kanna-käskyä ei vielä oikein pysty käyttämään minkä tahansa esineen kanssa, puhumattakaan siitä että Samppa kantaisi edes lehteä niin kauan kunnes se otetaan siltä pois.

Ahvenisjärven koirapuisto

Samppa koirapuistossa (12.5.2009)

Taas tänään, kuten monina aikaisempinakin päivinä, vein Sampan Ahvenisjärven koirapuistoon, joka on suhteellisen iso aidattu alue jossa koirat voivat temmeltää vapaana. Iltapäivisin on yleensä paras aika käydä puistossa jos haluaa toisia koiria edes tavata. Tänään aitauksessa oli muun muassa yksi kultainennoutaja, johon Samppa kovin ihastui. Sampan suureksi harmiksi tämä narttu oli enemmän kiinnostunut paikalla myös olleesta dalmatialaisnartusta.

Panoramakuva ahvenisjärven koirapuistosta (12.5.2009)

Ne ihmiset ja koirat joita olen koirapuistossa tavannut, ovat yleensä käyttäytyneet fiksusti ja asiallisesti. Vain kerran näytti uhkaavalta jotain pari kuukautta sitten kun kaksi lasta ilman mitään kontrollia saksanpaimenkoiraansa päästivät koiran irti aitaukseen sen kummepia kyselemättä. Samppaa yli kaksi kertaa suurempi saksanpaimenkoira säntäsi suoraan Sampan päälle ja tilanne näytti jokseenkin uhkaavalta. Nuori koira otti asian varmaan leikin kannalta mutta Samppa ei niinkään asiaan suhtautunut takaapäin yllätettynä.
Sen verran peräänkuuluttaisin vanhempia että katsovat millaisen koiran kanssa päästävät lapsensa keskenään ulos, kaupunkialueella varsinkin. Jos koiraan ei ole kontrollia niin ainakin koiran ja sen taluttajan voimasuhteet pitäisi olla selvästi taluttajan puolella, jotta hätätilanteessa koiran saa kiskottua luoksensa.
Toki jokainen pitää koiraansa omalla vastuullaan puistossa, mutta kaikilla on kivempaa kun jokainen on myös vastuussa oman koiransa tekemisistä.

Lopuksi vielä olen merkinnyt alla olevaan karttaan koirapuistot Tampereen alueella, Tampereen kaupungin viheryksikön tietojen ja karttojen pohjalta. Isompi kartta täällä.

Sampan taustat

Viisipäiväinen Samppa (3.3.2007) © Six-Pack Stella Artois

Pentue, johon Samppa kuuluu, putkahti maailmaan 26.2.2007. Oscar-gaala järjestettiin tuona vuonna 25. päivä, joten pennut saivat nimiä Hollywood-maailmasta; Samppa on alkujaan nimetty Samuel L. Jacksonin mukaan.

6-viikkoinen Samppa (15.4.2007) © Six-Pack Sealyhams

Alun perin minun ja Lauran ei pitänyt hankkia koiraa - ei ainakaan ennen kun olisimme tulleet takaisin Koreasta. Olimme pari kertaa käyneet muuten vain ihastelemassa näitä pentuja ennen kuin niitä alettiin luovuttaa. Sampan kanssa kävi niin, että sille löydettiin koti, josta se jouduttiin kuitenkin vuoden kuluttua hakemaan pois.
Kasvattajat lähtivät kesällä viikoksi Walesiin ja he uskoivat Sampan meille hoidettavaksi siksi aikaa. Kiinnyimme Samppaan niin paljon, että hankimme Sampan lopulta itsellemme. Samppa kiersi kasvattajien ja meidän kanssa näyttelyissä tiuhaan tahtiin. Lähdimme syksyllä vaihtoon ja Samppa jäi Lauran vanhempien huostaan kolmen muun koiran kanssa.

Oskari, Samppa ja yhteistyöllä kellistetty Natalia (10.8.2008)

Suurelta osin kasvattajan ansiosta reilussa puolessa vuodessa hoitamattomasta takkukasasta kehkeytyi näyttelykelpoinen Sealyham, joka ansaitsi Voittaja 2008-tittelin vuoden lopulla. Kolme kuukautta tämän jälkeen Sampasta tuli Suomen Muotovalio Tampereen näyttelyissä.
Alla on vielä lopuksi Sampan sukutaulu, jossa on näkyvillä neljänteen sukupolveen asti esivanhempia. Tarkempi sukutaulu on kennelliiton sivuilla, KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä.

Haaste 131: Kaksoisolentoni

"Valokuvatorstain tarkoitus on haastaa viikoittain kaikentasoiset valokuvaajat ottamaan kuvia, ja sitä kautta inspiroitumaan ympäröivästä maailmasta."
Näin kerrotaan Valokuvatorstain sivulla, jossa tämän viikon haasteena on kaksoisolentoni. Koska tämä blogi on ollut pystyssä vasta kolme päivää, en ole aikaisempiin haasteisiin ehtinyt osallistua. Blogaavakin monitoimiäitini on sen verran innoissaan ollut aina valokuvatorstaista ja muista kuvahaasteista joita eri tahoilla järjestetään, että minäkin nyt selvitän mikä tässä niin hienoa on.
Koska kaikentasoiset valokuvaajat lasketaan mukaan, niin minäkin pienellä Canonillani läden mukaan. Kunnolliseen valokuvaharrastukseen lähdettässä siihen uppoavat suuret rahasummat vain vähän pelottavat. Mutta takaisin aiheeseen:
Koska tämän blogin aiheena on Samppa-koiramme, niin lienee soveliasta etsiä Sampalle kaksoisolentoa, joka löytyy samasta pentueesta. Kuvassa (24.8.2008) kovin toistensa näköiset* Samppa ja Oskari ovat lähdössä Souliin, vaikka minä sinne loppujen lopuksi sitten päädyin - ja se on ihan oma tarinansa. Lisää kaksoisolentoja Valokuvatorstaissa.

* Oikeasti nämä kaksi koiraa ovat kuin yö ja päivä. Siinä missä Oskari tykkää ottaa lepiä päivät pitkät niin Samppa jaksaa mennä ja touhottaa. Ulkona koirat on vapaina ollessaan helppo erottaa; Samppa juoksee toisten perässä minkä jaksaa ja Oskari katsoo vierellä laiskasti perään. Se, mistä nämä kaksi koiraa sisätiloissa yleensä erottaa, on Sampan pään toisella puolella oleva ruskeankirjava laikku.

Kanna! Kanna! Kanna!

Kun jotain sanaa toistaa tarpeeksi monta kertaa niin sanasta katoaa yhteys asiaan johon sana viittaa. Minulle kävi näin sanan "kanna" kanssa kun aamulla yritin opettaa Samppaa kantamaan lehteä.
Aamulehti ei kestänyt harjoittelua (8.5.2009)
Pitää muistaa, että koira ei opi uutta taitoa kunnolla päivässä eikä edes kahdessa. Harjoittelua ja toistoa tarvitaan paljon, varsinkin jos kyseessä on temppu, joka muodostuu useammasta osasta.
Tullessani Sampan kanssa aamulla ulkoa sisälle nappasin lehden alakerran postilaatikosta ja annoin lehden sampalle kuten kepin. Suureksi ilokseni Samppa piti lehteä suussaan hissimatkan ylös ja meinasi lopulta viedä lehden parvekkeelle, joka on monen kepin viimeinen paikka keppinä ollut.

Sampan hakeverstas (8.5.2009)
Tietenkin tätä hienoa kantosuoritusta kehuin paljon. Kun Samppa kantoi lehteä, hoin sille sanaa kanna, jotta se alkaisi vähitellen sisäistämään kantamiseen liittyvän käskyn.
Taidon opettamiseksi tarvitsee ensin itselle kuitenkin sisäistää mistä osista taito oikeastaan koostuu. Tässä taidossa on oman näkemykseni mukaan neljä osaa:

• Koira ottaa lehden suuhun
• Koira pitää lehteä suussa
• Koira kävelee lehti suussa
• Koira antaa lehden takaisin riipimättä sitä

Tässäkin tapauksessa alku on kaikkein hankalin, ja alkuun vielä tämän aamun jälkeen jäimmekin, vaikka edistystä kyllä tapahtui. Hankalaa on saada koira käsittämään, että sen halutaan ottavan lehti suuhun. Itse edistyin Sampan kanssa lähinnä niin, että yritin antaa lehteä Sampalle kuten keppiä; heilutin lehteä sampan kuonon edessä, hoin sanaa kanna ja toivoin että se jossain vaiheessa nappaisi lehdestä kiinni. Heti kun Samppa iski hampaansa lehteen kiinni, kehuin ja annoin nakinpalan.
Tätä toistetaan, toistetaan ja toistetaan siten, että kun koira nappaa lehdestä, yritetään pidentää aikaa ennen kuin kehutaan ja annetaan nakkia. Aamun session jälkeen Samppa osasi napata lehdestä kiinni kun sitä sille tarjotaan, mutta vielä lehti tippuu aika pian maahan.
Seuraava vaihe on nähdäkseni se, että koiralle tarjotaan lehteä ja kun se ottaa siitä kiinni, lähdetään kävelemään pitäen lehdestä kiinni. Jos koira vielä kävellessä pitää itse lehdestä, siitä voi itse irrottaa, ja jos vielä tässä vaiheessa koira kantaa lehteä, sitä voi kehua ja palkita vuolaasti.
Lopuksi tulee vielä vaihe, jossa koiran pitää irroittaa lehdestä käskettäessä. Tämä on helppoa jos koira tietää jo ennestään mitä "irti" tarkoittaa - ja se pitäisi jokaiselle koiralle opettaa siltä varalta että koira käy hampaillaan kiinni johonkin mihin sen ei todellakaan pitäisi käydä kiinni.

Lehden, keppien ja muiden esineiden kantaminen vahvistaa koiran niskalihaksia, joten tämän taidon oppimisesta on ilon lisäksi myös hyötyä koiran terveydelle.

Metodeitani ja ajatuksiani saa toki vapaasti kommentoida ja ehdottaa myös parempia metodeita jos niitä tiedossa on.

Wappu

Joulu on joka vuosi, mutta wappu vain kerran vuodessa. Siis teekkariwappu ainakin. Samppa oli mukanamme piknikillä koskenrannassa seuraamassa fuksikastetta ja nauttimassa uskomattoman hienosta kevätpäivästä.

Sorin aukion laidalla (1.5.2009) © Jukka Varjo

Kuulemani mukaan osa sealyhameista osaa istua luonnostaan kuten Samppa alla olevassa kuvassa istuu. Sampalle tällainen täytyi opettaa erikseen, mutta yllättävän nopeasti elukkamme sisäisti jutun juonen. Olen iloisesti yllättynyt siitä, kuinka nopeasti Samppa keksii mitä sen halutaan tekevän kun sille lähtee jotain uutta temppua opettamaan - johtuen todennäköisesti loputtomasta ahneudesta ruokaan.

Piknikillä koskenrannassa (1.5.2009) © Jukka Varjo

Ongelmana mielestäni tällä hetkellä temppujen opettamisessa on se, että Samppa ei helposti yhdistä komentoa siihen mitä pitäisi tehdä. Eleillä ja liikkeillä asiat sujuvat huomattavasti paremmin, vaikka usein tapahtuu sitä, että ahneuksissaan Samppa esittää koko repertuaarinsa makupalan toivossa, mikä ei nyt se pointti kuitenkaan ole.
Kohtalaisen tuoreena koiranomistajana olen todennut sen, että koira oppii sisäistämään käskyt syvemmin todella hitaasti. Sain kuulla, että vasta noin 2000 toiston jälkeen komennot alkavat toimia niinsanotusti selkäytimestä. Näidenkin toistojen täytyy tapahtua eri ympäristöissä ja eri tilanteissa. Harjoittelun alla on nyt käskyjen vastaanottaminen kauempaa, sekä jotain niinkin yksinkertaista kuin maahan. Muodikkaan klisesesti ilmaistuna temppujen ja käskyjen oppimiseen liittyy kolme asiaa: kertaus, kertaus ja kertaus.

Olipa kerran...

...vuonna 2008 kaksi noin parikymppistä opiskelijaa, jotka tuona kesänä asuivat Raumalla. Samaan aikaan toisaalla vuoden vanha sealyhaminterrieri, Samppa, tarvitsi viikon ajaksi ruokkivaa kättä. Kävi sitten niin, että tämä muumia muistuttava karvaturri majoitettiin pieneen kerrostaloyksiöön edellämainittuja opiskelijoita pompottamaan.
Pentu pyöritti vararuokkijoita viikon, jonka aikana kissoista enemmän pitävä opiskelija viimein tottui ideaan omasta koirasta ja toinen ikänsä koirien kanssa elänyt opiskelija ei enää halunnut eroon tästä koirasta. Kävi niin, että Samppa sitten jäi tämän pariskunnan huostaan.

Kanttarellimetsällä (22.8.2008)

Tarinassa tapahtui käänne, kun opiskelijat lähtivät vaihtoon Etelä-Koreaan viideksi kuukaudeksi. Pieni terrieri oli ollut tämän pariskunnan huomion keskipisteenä vaihdon alkaessa vasta pari kuukautta. Samppa sijoitettiin vaihdon ajaksi toisen opiskelijan vanhempien luokse, jossa jo ennestään oli samasta pentueesta toinen koira, kahden muun koiran lisäksi.
Opiskelijat palasivat onnellisesti toiselta puolen palloa, ja Samppakin ilostui paluusta, vaikka aluksi hieman murisikin näille kahdelle.

No, se siitä tarinasta. Ennen kuin harhaudun kirjoittamaan pitkiä pätkiä täysin irrelevanttia tekstiä, lyön olennaisimmat faktat pöytään: Samppa on Sealyhaminterrieri, Six-Packin kennelistä, 26.2.2007 syntyneestä pentueesta. Samppa on minulle ja kihlatulleni sekä lemmikki että harrastus.

Suuresta kysynnästä johtuen laitoin tämän blogin pystyyn (terveiset anoppikandidaatille). Taustalla vaikuttaa myös se, että rehdisti myönnän olevani ylpeä koirastani. Kirjoittaisin kirjankin siitä, kuten mukuloistakin on tapana nykyään tehdä, ihan alivaltiosihteeritasoa myöten. Ongelmana on vain, että kirjan kustannus ja kirjoittaminen on saamani kuvan mukaan työläämpää ja kalliimpaa kuin pelkän blogin pitäminen, joten tyytyminen on minun - tai siis meidän - tähän.

Samppa seuraa kevätjäiden sulamista (13.4.2009)

Tule(mme) todennäköisesti postaamaan tänne näyttelytuloksia ja kuvakulmia (sekä sanallisia että kirjaimellisia) koiran pitämisestä. Lähdin koiranomistajaksi kissaihmisenä, kun taas toinen kirjoittajista on syönyt samasta kupista koirien kanssa, joten mielipiteitä löytynee laidasta laitaan.

Olimme tosiaan vaihdossa viiden kuukauden ajan Etelä-Koreassa. Vaihdon ajan pidin blogia siinä toivossa että joku toinen Etelä-Koreaan (vaihtoon) lähtevä saisi jotain iloa siitä että minä jo siellä olen käynyt. Siitä blogin kirjoittamisesta jäi pieni halu jatkaa blogin pitoa, mutta aihetta ei vain ollut. Saa nähdä kuinka pitkälle koirablogin pitäminen jaksaa kantaa. Pitkälle toivottavasti.

Lopuksi Sampan näyttelytulokset, jotka ovat näppärästi listattu alla olevaan karttaan (isompi kartta tästä). Kartan nastoja näpäyttämällä saa esiin näyttelyn tulokset arvosteluineen. Vihreät nastat ovat käytyjä näyttelyitä, keltaiset ovat (mahdollisia) tulevia näyttelyitä ja punaiset nastat kertovat Sampan osalta peruuntuneista näyttelyistä.