Synkeää syksyä

Henkilökohtaisesti en usko ilmastonmuutokseen siinä mielessä että ihmiset sille mitään voisivat juuri mitään tehdä. Jossain artikkeleissa esitelty hiilidioksidin varastoiminen meren alle muun muassa ehtyneisiin öljykenttiin ilmastonmuutoksen ehkäisemeksi on luultavasti hölmöintä mihin verovaroja tullaan ehkä tulevaisuudessa käyttämään.
Talvet olivat ehkä ennen kylmempiä ja runsaslumisempia, mutta se selittyy ainakin osittain normaalilla maapallon lämpötilan vaihtelulla. Ilmastonmuutoksen sanotaan nostavan maapallon lämpötilaa, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä että tulevaisuudessa aurinkolomalle päästäkseen tarvitsisi mennä vain lähimmälle rannalle. Lämpötilan nousu nykyisestä tarkoittaa Suomen leveysasteilla sitä, että ilmaston kannalta kuumat ja kylmät ääripäät tasoittuvat, eli kesäisin lämpötila ei nouse yhtä korkealle ja talvisin ei tule yhtä kovia pakkasia. Seurauksena on lähinnä se, että sateista syksyä ja kuraista kevättä kestää entistä kauemmin.

Ilmastonmuutoksesta päästään siihen, että valkoisen koiran pitäminen ei ainakaan helpotu kelien suhteen. Marraskuun alussa Tampereelle satoi muutaman sentin lumikerros, minkä takia suurin osa teistä luonnollisesti hiekoitettiin. Lumi pysyi maassa vajaan viikon ja sen jälkeen taivas on ollut synkeänharmaa ja maa on ollut kurainen ja vetinen. Tästä on seurannut se, että Samppaa ei voi viedä ulos ilman että sen alapuoli olisi aivan läpimärkä ja hiekoitushiekassa.

Samppa lenkin jälkeen (30.11.2009)

Masentava syksy ja huonot kelit vaikuttavat Samppaankin, joka ei juuri muuta tee kuin on perunana sohvalla. Lenkilläkään Samppa ei kauaa viihdy, raukka kun kastuu läpimäräksi samalla kun hiekoitussora pistelee tassunpohjiin.
Tilanne tuskin helpottaa ennen tammikuuta, jolloin saattaa tulla pari pakkaspäivää, joiden jälkeen alkaa todennäköisesti yhtä kurainen kevät. Loppukevennyksenä on tällä kertaa Tekniikka & Talouden artikkeli Samsungin uutuusluurista joka toimii auringonvalolla.

Valokuvatorstai 150: Jotta en unohtaisi

Laura ja Samppa Suojan satamassa (28.5.2009)

Jotta en unohtaisi, että kun on päässyt ohi syyskuun, läpi repalaisen lokakuun ja vielä yli aivan liian sateisensynkeän marraskuunkin, lopulta koittaa syksyn ja talven jälkeen valoisammat ajat, jolloin vielä kymmenen jälkeen illalla on yhtä valoisaa ja kaunista kuin oheisessa kuvassa. Lisää aiheesta jotta en unohtaisi on Valokuvatorstain sivulla.

Ihmisten julmuus

Tämä postaus tai sen linkit eivät välttämättä sovellu kaikkein herkimmille eläinten ystäville. Luvasssa on kaksi erillistä uutisotsikkoa, jotka aiheeltaan ovat julmia, mutta sisältävät ainakin pääosin onnelliset loput.

Ensimmäinen otsikko Aamulehdestä: Kidutti koiraa videolla - suuttunut nettikansa jäljitti roiston. Uutisen alkuperäinen versio on Daily Mailissa. Liettualainen Svajunas Beniukas oli oman kertomuksensa mukaan vetänyt herneen nenäänsä kun koira oli tappanut hänen äitinsä kanoja, ja kostoksi tästä säälimättömästi tiputti koiran korkealta sillalta samalla kuin hänen kaverinsa kuvasi kännykkäkameralla koko tapahtuman. Tapaus olisi todennäköisesti jäänyt mysteeriksi ellei Beniukas olisi laittanut videota nettiin. Nyt oli internetin eläinten ystävien vuoro vetää herne nenään, eikä mennyt kauaakaan ennen kuin internet oli yhteistyössä poliisin kanssa selvittänyt tämän eläinrääkkääjän henkilöllisyyden. Koira loukkaantui vakavasti, mutta se todennäköisesti selviää saamansa hoidon ansiosta. Beniukasia odottaa todennäköisesti vuosi linnassa eläinrääkkäyksestä.

Eksyäkseni aiheesta jatkan toteamalla että internetiin postatut eläinrääkkäysvideot eivät juurikaan arvostusta kerää: Keväällä nulikka nimeltä Kenny Glenn laittoi nettiin videon jossa pahoinpiteli Dusty-kissaa. Jos internetin alakulttuureiden syövereissä on jotain mikä on pyhää, niin sitten kissat. Tästä on todisteena se, että kun video eksyi muun muassa 4chan-sivustolle - jonka yhteisö loi Caturdayn eli ns. Lolcatit, raidasi Habbo-hotellin ja taisteli Anonymous-ryhmänä Skientologiaa vastaan - alkoi internet-ajojahti tämän aluksi tuntemattoman eläinrääkkääjän nimen selvittämiseen. Nimi ja taustat selvisivät pelottavan nopeasti, ja paikallinen eläinlääkäri kävi hakemassa Dustyn turvaan. Ilmeisesti oikeuslaitos ei ole kyllä voinut tehdä tapaukselle mitään. Tapahtumien kulku on arkistoitu osoitteeseen http://www.kenny-glenn.net/.

Toinen uutinen on myös Aamulehdestä, johon Punkalaidun oli päässyt otsikolla Jätöksiinsä sotkeutuneet koirat oli kytketty naruilla kylmään varastoon. Kaiken maailman viiripäitä ei tarvitse Yhdysvalloista tai Liettuasta asti lähteä hakemaan: Kymmeniä eläimiä - koiria, kissoja, kaneja ja lintuja - piti ottaa huostaan naiselta, jolla jo ennestään oli täydellinen eläintenpitokielto. Nainen oli haalinut eläimiä lehti-ilmoituksilla, jotka oli suunnattu erityisesti lemmikkien omistajille, joille oli ilmaantunut vaikeuksia pitää lemmikkiään. Todennäköisesti nainen oli käyttänyt eläimiä teettääkseen myytäviä pentuja ja poikasia.
Juuri tästä syystä esimerkiksi koiraa hankkiessa pentu pitää hankkia papereineen päivineen ja mieluummin niin että käy siellä mistä tuleva lemmikki on kotoisin. Jos taas joutuu antamaan lemmikkinsä jollekin pois, niin pitää tarkkaan katsoa mihin lemmikkinsä antaa, jos siitä yhtään välittää.
Kumma juttu että ei näinkään selvässä tapauksessa julkaista asianosaisen kuvaa, vältyttäisiin lisäharmeilta kun kerran kiellot eivät mitään auta. Lisäksi tähän naiseen kohdistuvista jatkotoimenpiteistä ei kerrottu mitään. Suomen oikeuslaitos on tunnetusti hidas mutta byrokraattinen, ja tällä hetkellä poliisi vasta selvittääkin mistä eläimet ovat kotoisin. Huostaanotetuille eläimille on etsitty sijoituspaikat eläinsuojeluyhdistys Eskon kautta.

On meitä moneen junaan, ja ne toiset junat voisivat viedä matkustajansa mielellään suoraan telkien taakse.

Rottweilerlööpeistä

Ehtihän tässä jo ainakin viikko kulua ennen kuin silmiini osui taas uutinen ärhäkästä rottweilerista. Sääliksi oikein käy vastuuntuntoisia rottweilereiden omistajia kun näyttää siltä että esimerkiksi Iltalehdellä on noin 83-prosenttisesti vain pahaa sanottavaa rottweilereista - vai miltä kuulostaa uutinen otsikolla Rottweiler hyökkäsi koiran ja ulkoiluttajan kimppuun, unohtamatta samaan uutiseen linkitettyjä uutisia tältä vuodelta otsikoilla Rottweiler raateli 11-vuotiasta, Lehti: Rottweiler tappoi koiran, Rottweiler Eetu pelasti pikkukoirat, Rottweiler tappoi rakkaan lemmikin ja Rottweiler hyökkäsi taas. Väliin oli varmaan vahingossa toimitukselta päässyt yksi positiivinen rottweiler-uutinenkin.

Mutta jokin koira on kuitenkin haudattuna tuossa ensimmäisessä otsikossa. Lukutaitoa hyväksi käyttäen voi todeta, että mainittu rottweiler oli jo aikaisemmin hyökännyt saman koiran kimppuun. Rottweiler voi olla tässä tapauksessa ollut oman itsensä isäntä ja tehdä mitä lystää, mutta luulisi että pienemmän koiran omistaja olisi tämän rottweilerin nähdessään vaihtanut kadun puolta ja välttänyt kohtaamista, jos kyseinen manooveri edes oli mahdollinen - Iltalehti kun tarjoaa vain lööpin ilman sen tarkempia taustoja. Otsikko olisi voinut yhtä hyvin olla vaikka Toistamiseen isompaansa provosoinut koira otti köniinsä jälleen.

Mainittakoon että minulla ei ole mitään rottweilereita, saksanpaimenkoiria tai muita tällä hetkellä epämediaseksikkäitä isompia koiria vastaan niin kauan kuin niiden omistajat ovat vastuuntuntoisia ja pitävät kuria ja järjestystä koiralleen, kuten vastuullisen koiranomistajan tapaan kuuluu. Minulla on kyllä jotain hampaankolossa IL:n puppulööppigeneraattorin takia. Vaikka keltaiselta lehdistöltä sitä voi tuskin odottaa, niin toivoisin silti vähän harkitumpaa otsikointia ja enemmän taustoihin pureutumista.

Sanaleikeistä Samppaan. Elukkamme on ollut tämän viikon Raumalla Lauran seurana. Samppa on kuuleman mukaan kanniskellut yhtä sun toista, ja muun muassa tuonut Lauralle ensin yhden sukan ja sen jälkeen vieläpä sukalle oikean parin. Ehkä pienellä jatkokoulutuksella Samppa voisi oppia täysiveriseksi sukkakoiraksi, joka toisi kaikille niille parittomille sukille parit sieltä jostain missä ikinä ne lienevätkin.

Lopuksi koiriin liittymätön päivän sivistyssana: Speksi^[w]. Speksi on interaktiivista, musiikkia ja tanssia sisältävää opiskelijateatteria. Nääspeksi on erityisesti TTY:n opiskelijoiden speksi ja tänään oli Pimeän ritarin, eli vuoden 2009 Nääspeksin ensi-ilta, jota olin todistamassa yhtenä yleisön edustajana lähes täydellä Tullikamarin Pakkahuoneella. Tarjolla oli ja on varmasti ensi vuonnakin mahan täytettä niille, joilla on hieman erilaisen kulttuurin nälkä. Kannattaa kuitenkin rohkeasti kokeilla.

Vielä eko-tassunjäljestä

Viitaten aiempaan postaukseeni Koirien ekologisuus, internetissä tuli vastaan vielä yksi sivusto, New Scientist, joka kertoo vielä vähän tarkemmin koirien ja yleensä lemmikkien ekologisesta jalanjäljestä: How green is your pet? Asian kertaukseen käy hyvin New Scientistin kaavio ekojalanjälkien suhteesta. Kyseessä on Uusi-Seelantilaisen tutkijaryhmän väitös, että katumaasturi kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin lemmikkikoira.
New Scientistin artikkeli paljastaa vielä vähän lisää tästä tutkimuksesta; sen lisäksi että koirien omistajat pitäisi laittaa jalkapuuhun torille maapallon tuhoamisesta, niin myös kissaihmiset joutuvat syytöksen kohteeksi ylläpitämällä taktista ekologista täsmäasetta, kissaa. Kissat tuhoavat ekosysteemiä tappamalla lintuja, levittämällä tauteja ja saastuttamalla luontoa. Pahimmassa tapauksessa vapaana liikkuvat kissat tappavat virtsaamalla maahan saukkoja ja vaikuttavat toiminnallaan jopa delfiinien ja valaiden elämään.

Hetkinen, mitä?

Kuulin vähän juttua, että St. Louisin tuhonneen hurrikaanin aiheutti etelä-Hervannassa siipiään lehauttanut nokkosperhonen.
Lemmikeillä varmasti on oma vaikutuksensa ekosysteemiin, mutta ihminen itsessään vaikuttaa siihen huikean paljon enemmän. Lisäksi uskon, että koirien ekologinen tassunjälki ei ole noin suuri mitä tutkimus antaa ymmärtää, sillä käsittääkseni ainakin osa koiranruoasta syntyy sivutuotteena ihmisten ruokaa tehtäessä. New Scientistin artikkelin lopussa todetaankin, että koiran ekologista tassunjälkeä voi pienentää syöttämällä sille samoja ruokia kuin mitä itse syö.

Päivän (negatiivinen) koirauutinen löytyy Aamulehdestä: Talutushihnassa olleet koirat hyökkäsivät naisen kimppuun. Omistaja ei ollut hallinnut kahta hihnassa ollutta isoa koiraa jotka syystä tai toisesta kävivät kadulla kulkeneen naisen kimppuun. Parhaiten voisin ehkä yhtyä uutisen kommentoijaan numero 6, joka arvelee, että nämä koirat tuskin ovat hallinnassa kotonakaan, ja että nämä isot koirat puolustavat viettiensä perusteella laumaansa, koska kokevat että lauman muut jäsenet (ihmiset) eivät ole kykeneväisiä itseään puolustamaan. Taustoista sen enempää tietämättä, leimattakoon koirien ulkoiluttaja syylliseksi väärät koirat väärällä ihmisellä -perusteella.

Samppa-rintamalta ei ole mitään uutta kerrottavaa. Uusia kuviakaan ei ole, sillä ulkona kuvien ottaminen on hankalaa, koska Samppa menettää heti mielenkiinnon kuunnella yhtään mitään jos alkaa kameran kanssa näpertämään. Kuvien ottamiseen Sampasta nyt ainakin toistaiseksi tarvitaan kaksi ihmistä, kun ei kerran mitään poseeraa-ja-pysykin-paikalla -käskyä ei ole tuolle elukalle opetettu. Kaikkeen ei vain riitä aikaa.

Sivulle! - Osa II

Pari päivää yritettyäni saada Samppaa kääntämään rintamasuuntansa minun kanssa samaan suuntaan ja tulemaan lähes kiinni jalkojeni vasemmalle puolelle, turhauduin ja keksin vaihtoehtoisen tavan päästä haluttuun lopputulokseen.
Kesken uuden käskyn opetuksen ei pitäisi vaihtaa sitä, mitä käskyllä halutaan tehdä, mutta toivoakseni poikkeus vahvistaa tässä säännön: Yritän nyt opettaa Sampalle sivulle tulemista siten, että Samppa kiertää takakautta vasemmalle puolelleni. Takaa kiertämällä Samppa tulee automaattisesti lähelle jalkoja ja vielä pysähtyy siten, että katse on minun kanssani samaan suuntaan. Tässä tekniikassa on vain huono puoli se, että jos Samppa on hihnassa, niin hihna kiertyy samalla jalkojen ympäri.
Alkuperäistä tekniikkaa olisi voinut muuttaa siten, että tullessaan minun vierelleni Samppa olisi kääntynyt vastapäivään, jolloin kääntyvä liike olisi tavallaan tuonut Sampan lähelle jalkoja. Kuvat näistä tapahtumaketjuista olisivat varmasti monta kertaa selkeämmät kuin päättömät selitykseni, mutta koska en voi olla monessa paikkaa yhtä aikaa kuten Samppa alla olevassa kuvassa, niin kuvia ei varsinaisesta harjoittelutapahtumasta ole.

Samppa siellä ja täällä (7.11.2009)

Toinen temppu, jota olen Sampalle yrittänyt opettaa, on hihnan tuominen. Aina kun olemme lähdössä ulos, heitän Sampan hihnan huoneen toiselle puolelle ja pyydän tuomaan hihnan. Yleensä Samppa jopa tuo näissä tilanteissa hihnansa minulle, mutta päätavoitteena olisi se, että Samppa toisi hihnansa minulle kun haluaa ulos. Selventäisi kommunikaatiota minun ja Sampan välillä kivasti se.

Kuten virallisissakin uutisissa, pääotsikoiden jälkeen on vuorossa sää: Eilen Hervanta peittyi hienoon lumipeitteeseen, ja sen illan ajan oli kivan talvinen tunnelma ulkona. Tänään oli vuorossa perussuomalainen loskakeli. Puiden oksat riippuvat märkinä ja tummina ja märkä loska tirskuu kengistä sisään ja Samppakin on lenkin jälkeen kuin uitettu koira - tosin ei yhtä uitettu kuten kanaliin vahingossa pudonnut ja sieltä pelastettu cockerspanieli Raumalla.

Ensilumi

Syksy on vaihtumassa talveen jopa hämmästyttävän ajoissa tänä vuonna. Tampereelle viikon puolivälissä satanut ohut lumikerros ei ole vieläkään sulanut pois, ja yllättäen lunta tulee tälläkin hetkellä lisää reipasta tahtia. Jos tuo lumikerros päättää säilyä, niin yllättävän helposti pääsi tästä syksystä yli Sampan kuraisten tassujen pesemisen kannalta. Lumentulon kunniaksi tämän talven ensimmäiset lumikuvat aamuiselta Suolijärven lenkiltä:

Raatelun ja puremisen ero

Minulla ei ole suomen kielen sanakirjaa käsieni ulottuvilla, mutta voisin väittää että muutamat median tahot käyttävät raatelu-sanaa vähän turhan herkästi. Esimerkkinä seuraava tapahtuma:
Vantaalla "isokokoinen saksanpaimenkoiran näköinen koira" puri ohi pyöräillyttä 80-vuotiasta naista jalkaan. Koiraa taluttanut henkilö ei ollut koiran omistaja, mutta koira oli naisen mukaan "asiallisesti kytkettynä". Taluttaja ja nainen vaihtoivat yhteystietoja ja myöhemmin koiran omistaja pahoitteli tapahtumaa naiselle. Nainen siirtyi tapahtumapaikalta taksikyydillä sairaalaan tikattavaksi.
Valitettava tapahtuma, mutta onneksi vammat jäivät mummon osalta pieniksi. Sen tarkemmin spekuloimatta sitä, että kannattaako omistajan antaa koira jonkun toisen talutettavaksi - ja kuinka hyvin koira täytyy olla koulutettu ennen kuin toiset voivat koiraa taluttaa - suodatetaan tapahtuma pidemmittä puheitta lööppigeneraattorin läpi: Iltalehteen lätkäistään otsikko "Koira raateli iäkkään naisen sairaalaan" ja Vartti.fi:lle hieman lievempi "Hihnassa ollut koira raateli iäkästä naista". Mikäs siinä jos lööppi myy, ei sillä väliä vaikka todellisuutta vähän dramatisoidaan, vai kuinka?

On ikävää jos koira varoittamatta puree ohikulkijaa jalkaan, mutta jokin roti uutisoinnissakin pitäisi olla. Varmasti saksanpaimenkoiran kokoisen koiran purema pohkeeseen sattuu, ja pisteet menevätkin tässä teräsmummolle, joka jäi selvittämään yhteystiedot ja jäi odottamaan taksia vertavuotavan jalan kanssa.
Mutta tämän postauksen pointtiin: itse ymmärrän raatelun tapahtumana, jossa kynsin ja hampain jokin eläin puree ja riepottelee raivon vallassa uhriansa niin, siinä ei enää taksikyytiä harkita jos kyseessä on ihminen. Englannin kielen sanat maul ja mutilate lienevätkin osuvimmat käännökset tälle sanalle. Yllä olevasta Iltalehden otsikosta saa juuri sen mielikuvan, että nainen toimitettiin Medi-Helillä suoraan teho-osastolle.

Samppaa koskettavat lähinnä ne realiteetit, että koiranruoka ja kakkapussit ovat loppu ja Samppaa ei ole nyt viikkoon kammattu ja harjattu, sillä kaikki Sampan kammat ovat Raumalla. Taidan käydä eläinkauppakäynnin ohella myös kirjastossa katsomassa mitä mieltä sanakirjat ovat raatelusta. Saanhan tähän kauniiseen marraskuiseen päivään vielä vähän lisää mielihyvää kun päihittää median pilkunviilauksessa.

Risut ja männynkävyt

Kävimme Sampan kanssa sunnuntain kunniaksi kiertämässä Suolijärven jälleen kerran. Ilma oli marraskuisen pilvinen ja maa oli varjoisten paikkojen osalta osittain jäässä ja siellä täällä oli ohuen, sulaneen lumikerrosen jälkeensä jättämiä märkiä alueita.
Annoin Sampan kulkea suurimman osan matkasta vapaana ilman hihnaa. Samppa kulki kohtalaisen lähellä edessäni tai takanani, ja muutamat innostuneet sprinttiosuudet päättyivät siihen kun käskin odottaa.

Päivän saalis (1.11.2009)

Koska maa ei vielä ollut täysin jäässä niin Sampan tassut ja mahanalus likaantuivat hyvin tehokkaasti. Lisäksi Suolijärven ympäristön irtoroskaa takertui Sampan turkkiin kiitettävä määrä. Yllä olevaan kuvaan on kerätty suurimmat roskat Sampan turkista - männynkäpyjä ei turkista tällä kertaa löytynyt. Risuja sai erotella turkista kyllä niiden käpyjenkin edestä, puhumattakaan hiekasta ja muusta pienpartikkeliliasta.

Hyvin suoritetulla lenkillä Samppa ansaitsi ruhtinaallisen kipollisen makaroni-nakinpalasekoitusta iltapalaksi.