Kissat vastaan koirat, osa I

Aamulehti revittelee otsikolla: Uskomus romukoppaan: koira pesee kissan älykkyydessä. Pientä puolueellisuutta on havaittavissa heti alkuun jutun kirjoittajalla, sillä jutun aiheena olevan tutkimuksen tekijä toteaa lopulta kissojen ja koirien vain olevan erilaisia.
Uutisen kommentit ovat (jälleen kerran) viihdyttävää luettavaa kun kissa- ja koiraihmiset säntäävät paikalle kaivamaan poteroja asemasotaansa varten.
Itse tutkimus perustui läpinäkyvän seinän taakse narun päähän sidottuihin herkkuihin. Karvapallojen tehtävänä oli kiskoa herkkupalat narun kanssa omalle puolelleen.

Sen nyt omienkin kokemusten perusteella pystyy toteamaan että kyseessä on (yllätys, yllätys) kaksi erilaista eläinkunnan edustajaa. Makupaloihin perustuvat kissa-koira-vertailutestit ovat omasta mielestäni vähän arveluttavia, sillä ne kissat jotka minä olen nähnyt, eivät juuri hirveän innoissaan ole esimerkiksi lattialle tippuneista ruoantähteistä, kun taas koirat ovat heti paikalla putsaamassa lattiaa. Toisin sanoen, makupalatesteissä nähdäkseni koirilla on joka tapauksessa suurempi motivaatio tehdä jotain, siinä missä kissat tuskin vaivautuvat.

Alkuperäinen Cats outsmarted in psychologist's test löytyy the Guardianin sivulla, jossa on lopussa hauskasti leikitelty sanan "string" kanssa, viitaten siihen miten kissat eivät ymmärtäneet narujen vetämisen syy-seuraussuhdetta: "There is just one consolation. Humans don't understand string theory either."

Uusi koirapuisto Tampereelle

Aamulehti uutisoi tänään, että Tampereelle on suunnitteilla uusi virkistysalue, Viialaan, Messukylän ja Hankkion välimaastoon. Alueelle on myös suunnitteilla koirapuisto. Aiheesta lisää enemmän Aamulehdestä ja Tampereen kaupungin sivuilta.
Samppa on edelleen Raumalla Lauran kanssa, joten uutta kerrottavaa oman elukkamme suhteen ei minulla ole.

Koirien hajuaistista

Omalta osaltani nämä postaukset eivät juuri Samppaan liity koska rakas elukkamme on Lauran kanssa 140 kilometrin päässä Raumalla, mutta internetin ihmemaasta Digitodayn sivulta tuli eteen tällainen uutinen: Piraattikoira löysi 35 000 laitonta DVD:tä Malesiassa (alkuperäinen uutinen / AFP)
Olen kyllä huumekoirista kuullut ja niin edelleen, ja jotain hämäriä huhuja on korviini kantautunut tällaisistakin koirista, mutta nyt näköjään todistetusti koiran hajuaisti taipuu tällaiseenkin palvelukseen. Uutisessa kerrotaan että koira(t) on opetettu tunnistamaan kemikaaleja, joita CD- ja DVD-levyt sisältävät - eli koirat eivät kuitenkaan hajuaistinsa perusteella pysty sentään erottamaan laitonta ja laillista levyä.

Ei ole pitkäkään aika siitä kun mietimme miten Samppa pärjäisi jäljestyksessä. Rahkeita pitäisi ainakin vähän olla, sillä kasvattaja kertoi Mäntän näyttelymatkalla miten eräs hänen kasvateistaan oli jopa peitonnut metsästyskoirat kun metsästä haettiin jotain ammuttua rusakkoa.

Veturipuistikon koirapuisto

Olin tänään kuvaamassa muutamia julkisia rakennuksia Tampereen keskustassa pieniä harrastusprojektejani varten. Samalla tuli vastaan Veturipuistikon koirapuisto, jonka olen myös Tampereen koirapuistot -karttaan merkinnyt. Tavoitteenani on tätä blogia varten käydä kaikki Tampereen julkiset koirapuistot läpi ja jonkinlaista kuvallista materiaalia myös toimittaa niistä.
Ahvenisjärven koirapuistossa kuulin kerran ohimennen todettavan että tämä keskustan koirapuisto olisi noin postimerkin kokoinen pieni palsta - ja niin se onkin:
Veturipuistikon koirapuisto 1088:n hytistä nähtynä (6.6.2009)

Alueella on, kuten kuvasta näkyy, yksi loppuun kaluttu kanto, yksi penkki, kakkapussiteline ja -roskis. Alue on aidattu ja laidalla on pusikkoa ja puita. Toisaalta paljon tuon suurempaa puistoa tuskin pystyy vaatimaan näinkin keskelle kaupunkia. Paikka on Tampereen rautatieaseman takana, heti aseman tunnelista tultaessa vasemmalla puolella mäen päällä, veturin takana.

Viimeinen Lokomon valmistama Tr1 1088 (6.6.2009)

Kuvan veturia ei ilmeisesti kauan voi enää maamerkkinä käyttää, sillä paikalla kuulin asiaan perehtyneeltä harrastajalta, että veturi oltaisiin siirtämässä pois, ilmeisesti johonkin rautatiemuseoon, koska nykyisellä paikallaan se saa osakseen jatkuvaa ilkivaltaa.

Hännänheiluttajat

Minulla ei ole täällä Mansesterissa telkkaria, joten yritin katsoa jos Top Gearin jaksoja olisi ollut vielä internetin kautta nähtävillä MTV3:n Katsomossa. Top Gearia ei enää löytynyt mutta sattumalta osui silmiini tämä toinen ohjelma:
Hännänheiluttajat on tosi-tv-lifestyle-asiaohjelma, jossa kanadalainen ihmissuhdekonsultti ja koirakouluttaja Brad Pattison laittaa koirahuushollit järjestykseen. Formaatti on periaatteessa sama kuin Pikku julmurit- ja Lapsityrannit-ohjelmissa mutta tässä vain kodin rauhaa ja järjestystä sotkevat kakaroiden sijasta koirat.

Ensimmäisessä jaksossa Brad menee selvittämään asioita kuntoon perheeseen, joka on hajoamassa käsiin. Perheen isä tekee 14-tuntista työpäivää jotta ei joutuisi olemaan koirien kanssa kotona, minkä takia tyttäret tuntevat että perhe on hajoamispisteessä sillä välin kun äiti lellii ja lässyttää koirat pilalle ilman mitään kontrollia.
Jakso noudattaa formaatille tuttua kaavaa; spesialisti tulee paikalle ja toteaa tilanteen olevan täysin mahdoton ja ihmettelee miten tähän on tultu. Autettaville annetaan ohjeet miten toimia ja tilanteen edistyminen tarkistetaan muutaman päivän kuluttua. Tilanne ei ole edelleenkään hanskassa, mutta lopulta asiantuntija selvittää ongelmat vääntämällä asiat rautalangasta.

Näin kun jälkeenpäin ajattelee, niin varsinaisia hyödyllisiä vinkkejä siihen, miten omaa koiraa pitäisi pitää, ei juuri tullut. Toisaalta ei myöskään hirveästi tullut ohjeistusta siihen miten itse pitäisi käyttäytyä. Tämän jakson pointtina tuntui olevan pitkäjänteisyys, jota koirien kanssa kyllä tarvitaan. Perheen äidillä ei juuri hirveästi pinnaa näyttänyt olevan, ja siitä melkein kaikki ongelmat vaikuttivat alun perin johtuvan.
Ohjelma pyrkii toteamaan että yleensä vika on koiran omistajassa eikä koirassa itsessään. Eli voikin miettiä ohjelman englanninkielistä nimeä (vapaasti suomennettuna) minun hihnani päässä, ja sitä, että kumman pään kannalta ohjelmalle on nimi annettu.

Loppujen lopuksi Hännänheiluttajat on kuitenkin enemmän viihde- kuin asiamielessä tehty, mutta ohjelmasta on silti mahdollista laittaa joitain satunnaisia vinkkejä takataskuun.

Haaste 134: Määrämuoto

Alkuun on pakko todeta, että kauan kummastelin ja mietin tuota sanaa. Määrämuoto, mitä se sitten tarkoittaakaan.. Tällaisen kuvan - jokseenkin löyhästi mutta kuitenkin - sain mielessäni relaatioitumaan haastesanaan:

(11.3.2009)

Samppa kuivattelee pehmustetulla joukkoistuimella viltin alla odottaen, että turkki kuivuu määrämuotoonsa. Lisää määrämuodon kuvallisia konkretisoitumia voi kummastella Valokuvatorstain sivulla.

Mänttä 2009

Viime viikonloppuna oli Mäntän koiranäyttelyt sekä veljeni lakkiaiset, joista jälkimmäiseen viereinen kuva löyhästi liittyy. Meidän osaltamme näyttelypäivä ei täysin suunnitelmien mukaisesti mennyt, sillä minä ja Laura nukuimme pommiin, minkä takia Samppa jäi aamulla Raumalta lähdettäessä pesemättä. Aamukahdeksalta kiskoimme kiireesti vaatteet päälle ja hyppäsimme kasvattajan kyytiin. Lopulta olimme kuitenkin perillä Mäntässä jo hyvissä ajoin ennen kehän alkua. Laura ehti näyttelyalueen jäähallin pukuhuoneessa pesemään ja kuivaamaan Sampan sillä välin kun minä ja kasvattaja kokosimme näyttelyteltan.
Päivä oli todella lämmin, lämpötila lähenteli varjossakin varmaan 30 astetta. Osa näyttelykehistä oli sisällä jäähallissa ja osa ulkona. Osa ulkona olevista kehistä oli polttavan kuumalla asfalttipohjalla, mikä luultavasti vauhditti muun muassa meidänkin kehän tuomarointia. Laura totesi, että ei ole vielä koskaan ollut niin nopeassa kehässä. Alkukehästä Sampalle irtosi ROP.

Muutaman hyvin lämpimän tunnin odottelun jälkeen alkoivat sisällä edes hieman ulkoilmaa viileämmässä jäähallissa ryhmäkehät. Ryhmäkehässä Samppa pääsi jatkoon ja oli seitsemän parhaan joukossa, mutta ei sijoittunut neljän parhaan joukkoon. Tulos oli hyvä joka tapauksessa.

Mäntästä lähdimme heti kun Laura oli palannut veteraanikehästä Sissin kanssa. Kasvattaja oli jo ennalta arvioinut että Sissi ei näyttelyiden veteraanikehässä pääse jatkoon, joten kehän hyöty oli lähinnä siinä, että Laura oli hakemassa kokemusta isommasta kehästä.

Minä itse jäin Tampereelle aloittamaan TTY:n kesäkurssien suorittamisen ja Laura sekä Samppa menivät takaisin Raumalle, joten pientä hyytymistä blogikirjoittamiseen on luvassa ainakin minun osaltani. Alla on vielä näyttelykartta, johon on nyt päivitetty myös Mäntän näyttelyn tiedot.