Koirien pukemisesta

Pienen painostuksen jälkeen ajattelin myös lisätä artikkelin, mutta toisekseen siksi, että Sampalla on isännän lisäksi myös emäntä. Minä.

Koirien pukeminen kiehtoo monia ihmisiä. En oikein edes itse tiedä omaa suhtautumistani siihen. Suosin kultaista keskitietä. Liika on aina liikaa, enkä ostaisi siis koiralleni aurinkolaseja saatika milloinkaan ikinä värjäisi sen turkkia. Jos olisin edes pikkusormellani kiinni vallan kahvassa, kieltäisin sen.
Mutta kuitenkin täytyy tunnustaa, että kokeilin Sampalle kenkiä kun Tuomas oli Tampereella eikä voinut kieltää sitä sillä syyllä, että se pilaa koiramme miehekkyyden. Kokeilin kenkiä kuitenkin käytännön syyt mielessä. Samppa on näyttelykoira ja näyttelyissä sen turkki on puhtaan valkoinen. Kenkien kanssa sen tassut pysyisivät puhtaina ja ulkona käynti olisi helpompaa.
Näyttelypäivien ulkopuolella en todennäköisesti pitäisi niitä sillä, ovathan koiran omat tassut luotu kulkemaan. Jäätävinä talvipäivinä saattaisin taas tehdä poikkeuksen. Oman huomannut, että koiran tassut palelevat kaikkein helpoiten.

Koirien paidat ja muut suhteellisen vaarattomat kilkkeet ovat mielestäni jokaisen päätettävissä niissä rajoissa, ettei se rajoita koiran liikkumista tai mukavuutta. Koirien paidat voi kastella, jolloin ne viilentävät mukavasti karvakorvaa kesällä. Joillekin roduille taas ne ovat melkeinpä välttämättömät, esimerkiksi kiinanharjakoira vaatii lisävaatetta kun ilmat kylmenevät.

Paidoista puheenollen Sampalla oli muotinäytöksessä ihana ohut violettipaita. Ihastuin siihen. Taidankin mennä kyräilemään sitä heti...

Rauma Show 2009 jälkitunnelmat

Rauma Show 2009 -koiranäyttely sujui pääpiirteittäin todella hyvin. Kuten jo parissa postauksessa aiemmin on mainittu, Samppa ei osallistunut tähän kansalliseen näyttelyyn, sillä tuomareiden toiminta ei todennäköisesti olisi ollut täysin puolueetonta kun kerran minä osaltani toimin kuljettajana tuomareille ja Laura oli tuomarisihteerinä - eli hoidimme muun muassa kaikenlaisia juoksevia asioita näyttelyiden aikana ja juttelimme tuomareiden kanssa.

Rauma Show 2009 (24.5.2009)

Omaan näyttelyviikonloppuuni sisältyi kaikkiaan kaksi edestakaista ajoa Helsinkiin, yksi kerta Turkuun ja kerta melkein Mynämäelle. Lisäksi ajoin edestakaisin Raumalla kuljettamassa milloin tuomareita ja milloin kolmea ostoskärryllistä kahvilatuotteita puolen litran jaffapulloista hylamaitotölkkeihin.
Näyttelyn aikana molempina päivinä järjestettiin myös Ilonaihe-lemmikkieläinliikken ja Cameo-vaateliikkeen yhteinen muotinäytös, joka esitteli viimeisimpiä pukeutumisen trendejä talutushinan molempiin päihin. Lauantain näytös oli vaarassa peruuntua ilmassa leijuvan sateen uhan takia, mutta ilmat kääntyivät iltapäivää kohden kuitenkin suopeiksi muotinäytöstä ajatellen. Sunnuntaina oli Harley-Davidson-rotsiin ja lippalakkiin puetun Kessu-bullterrierin ulkoiluttaja-malli kadoksissa, joten minulle heitettiin sininen ruutukauluspaita päälle ja koiran hihna käteen. Juuri kun olin varmistunut että napit olivat edes oikeissa rei'issään niin minut laitettiin ensimmäisenä menemään muotinäytöskehään. Muotinäytös onnistui tästä pikaisesta mallinvaihdosta huolimatta lähes täydellisesti. Samppa oli myös osallisena muotinäytöksessä ja taluttajana Sampalla oli Lauran sisko.
Henkilökohtaisesti en itse oikein ole koirien pukemisen kannalla ja perustelen mielipiteeni sillä että se ei ole jotenkaan luonnollista ja pidän sitä jotenkin vähän hassuna. Samoilla linjoilla olivat myös tuomarit, jotka sunnuntai-iltapäivällä vein takaisin Helsinkiin. Tulimme siihen lopputulokseen, että koirien pukeminen voidaan nähdä eräänlaisena harrastuksena ja jos joku siihen lähtee mukaan niin ymmärrettäköön se harrastuksena, vaikkakin se vähän huvittavaa tietty onkin.
Omasta mielestäni koirien pukeminen ja lisätilpehöörin hankkiminen koiralle on kääntäen verrannollinen koiran kokoon; mitä pienempi koira sitä enemmän lisävarusteita. Itse en kyllä Sampalle hankkisi kuin korkeintaan erilaisia kaulapantoja ja hihnoja - Laura taas yrittää koko ajan etsiä Sampalle sopivia paitoja. Pelkään sitä päivää kun Laura kantaa kotiin jonkun kääpiökoiran, joille on jo olemassa huikea määrä erilaista rompetta.
On myös selvitetty, että pienten koirien omistajat todella käyttävät lemmikkiinsä enemmän rahaa kuin ne, joilla on suurempia koiria. Brittiläinen Daily Mail oli nuuskimassa asiaa, ja selvisi että Chihuahuan pitoon uppoaa lähes 100 000 euroa!

Hirveästi minulla ei ole enempää näyttelyistä sanottavaa. Oli mukava olla järjestävän tahon mukana tekemässä koiranäyttelyitä. Koko kokemus oli todella antoisa ja todella erilainen tapa viettää viikonloppu. Olisin ottanut näyttelyiden aikana enemmänkin kuvia, mutta kiirettä piti sen verran että kameraa ei juuri ehtinyt käyttää. Alla on kuitenkin kaksi kuvaa lauantailta näyttelypäivän jälkeen:

Ganalim barttal (23.5.2009)

Citykoira (23.5.2009)

Minulta on itseltäni mennyt jotenkin täysin ohi se tieto, että Samppa on osallistumassa elokuun lopulla järjestettävään Baltic Winner 2009 -näyttelyyn Tallinnassa. Lisäsin tämän kohteen Sampan virallistakin virallisemmalle näyttelykartalle.

Rauma Show 2009

Tähän blogiin ei ole minun mitta-asteikolla pitkään aikaan tullut nyt mitään uutta ja syy on muun muassa Lauran muutossa (kuva vasemmalla) ja Rauma Show 2009 -koiranäyttelyssä. Samppa ei osallistu Rauman koiranäyttelyyn, vaan Sealyhameja on edustamassa Oskari ja - mikäli oikein muistan - Kleo.

Koska minun jaarituksiani kukaan tuskin jaksaa lukea, niin alla on kuluneelta viikolta Sampan intoa pursuavalle fanikunnalle(?) hieman fanserviceä. Raportti Rauma Show 2009:stä seuraa myöhemmin perässä.

Otsatukat kohtaavat (21.5.2009)

Kissa jäi Sampalta huomaamatta (20.5.2009)

Samppa ja hevoset (20.5.2009)

Nysse meni jo

Samppa Tampereen keskustorilla (16.5.2009)

Tarkoituksenani oli ehtiä bussiin, joka lähti Tampereelta 9.40. Kaupunkiliikenteen bussien aikataulu tosin oli jälleen kerran sellainen, että myöhästyin Sampan kanssa mainitusta bussista.. Meillä oli vajaa tunti aika oleilla Tampereen keskustassa ennen kuin 10.40 bussi lähti, joten ajankulukseni napsin Sampasta kuvia urbaanissa ympäristössä. Yllä yksi kuvista.

Haaste 132: Ennen - Nyt

Ennen - Nyt (16.5.2009) kuvaa on muokattu*

Ennen luettiin sanomalehtiä, mutta nyt uutiset voi lukea internetistä ennen kuin koira ehtii edes lehteä kantaa luokse. Lisää ennen ja nyt -kuvia on lisää Valokuvatorstain listassa.

* Kuvaa on rajattu ja siihen on lisätty jälkeenpäin tummemmat reunat, valoisuutta on käsitelty ja kuvassa on myös käytetty syvyyden tuntua luovaa efektiä.

Koiran jätöksistä

Koiraa käytetään ulkona monestakin syystä; suurin osa koirista tarvitsee liikuntaa ja ulkoilua pysyäkseen terveinä, puhumattakaan siitä että niiden tarvitsee tehdä tarpeensa jonnekin. Lisäksi raitis ulkoilma tekee hyvää myös hihnan toisessa päässä.
Suurta yleisöä varsinkin keväisin tuntuu eniten kiinnostavan se mitä koirat jättävät jälkeensä jalkakäytävien varsille. Suoraan sanottuna en itse ymmärrä niitä koiranomistajia jotka eivät siivoa koiriensa jälkiä jalkakäytäviltä ja niiden varsilta.
Perusteluina tähän kuppikuntaan kuuluvat käyttävät huonoa selkää, jätösten maatumista, ja ties mitä muuta veruketta. On kyllä totta että jätökset maatuvat vähitellen, mutta ennen sitä ne kököttävät tien varressa vaikka kuinka kauan. Osa päätyy ennen maatumista kengänpohjiin ja leviää ympäriinsä ja aiheuttaa sätkyjä pöpökammoisille. Eivätkä ne maatuvat pökäleet edes kovin nättejä ole siinä rotvallin reunalla.
Ennen kuitenkaan kun kukaan osoittaa syyttävää sormea koiran jätöksiin, pitäisi itse kunkin tarkistaa että ei ole vastuussa katujen ja niiden varsilta löytyviin maatumattomiin jätteisiin; rikkonaisia lasipulloja, tyhjiä tupakka-askeja ja tumppeja, perunalastupussien raatoja, kebab-eläinten kuoria ja vaikka ja mitä on katujen varsilla vaikka kuinka. Petrattavaa on ihan kaikilla tasapuolisesti.
Minulle on jo pienenä opetettu että omat jäljet siivotaan ja roskaa ei noin vain jätetä luontoon. Kiltisti olen siitä lähtien aina kiikuttanut roskat ulkona roskikseen ja nyt koiran hankkimisen myötä olen kerännyt ihmisten ilmoilta* Sampan jätökset.

Vessapaperiteline koirankakkapussitelineenä ulko-oven vieressä (13.5.2009)

Toinen asia on koirien innokkaasti harrastama paikkojen merkkaaminen. Varsinkin uroskoirien omistajien tulisi katsoa missä se rakas ruffe konttiansa nostaa. Itse pyrin järjestelmällisesti estämään Samppaa merkkailemasta rakennusten perustuksia ja seiniä, aitoja, valo- ja muita pylväitä ja ylipäätään mitään mikä on rakennettu tai pystytetty. Juuri nyt ei ole mitään lähdettä tarjolla, mutta jossain muistan lukeneeni miten koirien merkkailun takia jollain kaupungilla upposi satoja tuhansia euroja vuodessa ruostuvien valopylväiden uusimiseen. Jo senkin takia olisi jokaisen koiranomistajan syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja katsoa minne koira merkkejänsä ruikkii.

* Oma politiikkani on haja-asutusalueelle yleisen tien pientareelle heinikkoon ei-kenenkään maalle jättää koiran jätökset maatumaan. Tätä politiikkaa saa kommentoida ja sitä vastaan saa esitää myös fiksuja argumentteja.

Näyttämönpuiston koirapuisto

Kävimme Sampan kanssa katsomassa millainen paikka on Hervannan toinen koirapuisto Näyttämönpuiston alueella. Puisto on Hermian Nokian konttoreiden ja Näyttelijänkadun ympärillä olevan pientaloalueen välissä.

Noin 270 asteen panorama Näyttelijänpuiston koirapuistosta (13.5.2009)

Aitauksen sisällä on kolme roskista, penkki ja yksi lyhtypylväs sekä kaksi kolmen puisen pylvään ryhmää - siinä kaikki. Alue on katettu hakkeella. Ahvenisjärven koirapuisto on paljon keskeisemmällä paikalla ja lisäksi paljon hienompi kallioineen ja puineen.

Lopuksi vielä, viitaten tähän postaukseen, Samppa on jo kolmena aamuna peräkkäin osannut kantaa aamulla lehden alakerran postilaatikoilta ylös aina työpöytäni luokse - mutta ilmeisesti sillä on mielessä vain se, että toimittamalla lehden sinne mistä ennenkin sai nakkia, saa sitä edelleen. Kanna-käskyä ei vielä oikein pysty käyttämään minkä tahansa esineen kanssa, puhumattakaan siitä että Samppa kantaisi edes lehteä niin kauan kunnes se otetaan siltä pois.