Paluu lähes normaaliin päiväjärjestykseen

"Picture not related" (31.7.2009)

Omalta osaltani kolmen viikon palkallinen aktiiviloma Saimaan rannalla on ohi ja opiskelu jatkuu Tampereella maanantaina. Sitä ennen on kuitenkin Porissa huomenna lauantaina (1.8.) koiranäyttely, johon Sampan ilmoitin alkukesästä. Sääennuste Poriin näytti jokseenkin sateiselta vielä pari päivää sitten, mutta nyt uusimpien ennusteiden mukaan luvassa olisi sateeton päivä. Tuloksia ja kuulumisia Sampan osalta koiranäyttelystä tulee lauantai-illan aikana tai viimeistään sunnuntaina. Jos oikein hyvin käy, niin kerrottavaa tulee myös sunnuntailta, jolloin Porin näyttelyssä on finaalikehät.

Lopuksi muutama uutinen koiramaailmasta:

AL: Koirankin on seurattava muotia - katso hassut kuvat!
- Omasta mielestäni aika naurettavaa touhua Thaimaassa
Reuters: Microchipped dog finds way home -- after nine years
- Kadonnut koira oli eksynyt kotipihaltaan 2000 kilometrin päähän yhdeksän vuoden aikana. Mikrosirun ansiosta koira päätyi takaisin kotiinsa.
Reuters: Dogs sniff out human illness (video)
- Tutkijat tutkivat mahdollisuutta käyttää koiria aistimaan syöpäsoluja ihmisestä.

Kolikon kääntöpuoli

Iltalehti otsikoi: Koiranomistajat eri mieltä: Kumpi hyökkäsi? Asioilla yleensä tuppaa olemaan kaksi puolta, ja niin myös edelliseen blogipostaukseen liittyneessä uutisessa. Dobermanni leimattiin taustansa takia heti syylliseksi ja dobermannin omistaja on tullut myös esille ja kertonut oman näkökantansa viranomaisille.

Ei tästä nyt enempää. Minun osaltani Samppa-postauksia ei todennäköisesti tule seuraavaan kahteen ja puoleen viikkoon, sillä lähdin kolmen viikon aktiivikesälomalle työmaalle Lappeenrantaan.

Uutisia ja odotettu trimmauspäivä

Silloin tällöin voi uutisista lukea että koira on herättänyt ihmisiä tulipalon takia. Aamulehti uutisoi heinäkuun 10. päivä: Mio-koira herätti asukkaat ennen kuin tuli ehti levitä luhtitalossa Lempäälässä. Uutisen mukaan palovaroitin ei ollut vielä pihahtanutkaan vaikka tuli oli levinnyt jo naapuriasuntoon. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta osa rakennuksesta ehti palaa. Palovaroittimethan ovat pakollisia asuintiloissa, mutta mikäli uutiseen on uskomista, niin koira on hyvä, mutta ylläpitokustannuksiltaan kallis lisä palovaroittimen tarjoamaan henkivakuutukseen

Iltalehti sen sijaan uutisoi kissan kokoisen koiran kokoisin kirjaimin: Dobermanni riepotteli Jeri-koiraa - omistaja ei estänyt koiransa hyökkäystä. Tabloidien yksipuolisiin ns. uutisiin sopii tietysti suhtautua varauksella - varsinkin kun Iltalehti leimaa dobermannin taistelukoiraksi, jota se ei suinkaan ole. Mainittakoon kuitenkin, että uutisen mukaan kyseistä dobermannia ulkoilutetaan pyörällä pitkän hihnan kanssa.
Dobermannit ovat suojelu- ja vahtikoiria, jotka painavat 30-40 kiloa. Tällaisen koiran ulkoiluttaminen pyörän selästä on vähän arveluttavaa, varsinkin jos koira ei ole täysin omistajansa hallussa. Koira saattaa yhtäkkiä vetäistä pyörän omistajineen katuun huomatessaan jotain kiinnostavaa tai uhkaavaa. Siinä voi omistajalle käydä huonosti, puhumattakaan siitä miten toisille ihmisille tai heidän lemmikeilleen voi käydä. On tärkeää että ihmisten ilmoilla erityisesti taistelu- suojelu- ja vahtikoirilla on asiantuntevat ja auktoritääriset omistajat, jotka oikeasti hallitsevat koiransa joka tilanteessa.
Tässä dobermannin omistaja ei ehtinyt, osannut tai järkytykseltään pystynyt estämään koiraansa, joka puri shetlanninlammaskoiran kaulaan kaksi parisenttistä vuotavaa haavaa ja aiheutti näin 200 euron eläinlääkärilaskun. Voi olla, että uutisessa uhriksi joutunut shetlanninlammaskoira omistajineen oli tavalla tai toisella provosoinut hyökkäävää osapuolta, mutta tällaisessa tilanteessa erityisesti dobermannin omistajalla pitäisi olla täysi kontrolli omaan koiraansa.
Uutisen mukaan dobermannin omistaja sanoi "anteeksi" ja poistui paikalta. Tapahtuman jälkeen molemmat osapuolet olivat varmasti järkyttyneitä ja poissa tolaltaan, joten oikeita toimenpiteitä ei varmaan kumpikaan osapuoli osaa todennäköisesti heti tehdä, vaikka olisivatkin järkeviä molemmat. Toivottavasti tämä asia selviää fiksusti ja dobermannin omistaja ottaa yhteyttä toiseen osapuoleen.

Samppa trimmattuna (11.7.2009)

Samppa oli tänään trimmissä kasvattajan luona. Seuraavat näyttelyt ovat vasta elokuun alussa, mutta nyt tehtiin tällainen välitrimmi, ensinnäkin jotta Sampalla olisi helpompi olla ja jotta kolmen viikon päästä ennen näyttelyitä trimmaus olisi helpompaa. Parin tunnin session aikana Sampasta irtosi karvaa sen verran että ainakin yhden tyynyn olisi sillä määrällä pystynyt täyttämään. Trimmauksen yhteydessä löytyi yksi lihava punkkikin ylähuulesta, ikävä kyllä. Sampan turkki oli päässyt kasvamaan niin pitkäksi, että minun ja Lauran on ollut vaikea huomata mitään ylimääräisiä patteja Sampan iholla.
Punkkeja pystyy tosin estämään kohtalaisen helposti melko halvalla yrtti-punkkipannalla, mutta emme sellaista olleet hankkineet koska elimme siinä luulossa että ei sitä kaupunkialueella niinkään tarvita. Vahvasti yrtintuoksuinen punkkipanta karkoittaa punkkien ohella muita ötököitä, kuten hyttysiä ja mäkäräisiä jotka pitkinä kesäiltoina myös koirien kiusana pyörivät.

Koirat hautausmaalla

Aamulehti uutisoi: Koirien tuominen hautausmaalle kuumentaa tunteita. Kyseessä on sisäministeriön linjaus, joka poisti Helsingin hautausmaiden porteilta koirien tuomisen alueelle kieltävät kyltit, toisin kuin kirkkohallitus oli toivonut. Linjauksen mukaan hautausmaat rinnastetaan julkisiksi paikoiksi, joilla järjestyssäännön mukaan koiraa voi kuljettaa kytkettynä.

Erityisesti Hietaniemen hautausmaan alueella liikkuvat koirakot ovat herättäneet muissa närää, sillä hautausmaan läpi oikaistaan läheiseen koirapuistoon, uutinen kertoo. Toisaalta hautausmaan läpi oikaistaan tosin surutta myös pyörillä.

Itselleni ei ainakaan toistaiseksi ole tullut tarvetta viedä koiraa hautausmaalle tai sen läpi. Hautausmaat ovat hiljaisuutensa ja seesteisyytensä takia mielestäni hienoja paikkoja kävellä jos haluaa hieman rauhoittua ympäröivästä maailmasta, mutta jotenkin idea hautausmaan käytöstä vain koiran ulkoilutukseen vaikuttaa jotenkin epäsopivalta (ja uutisen mukaan se on periaatteessa järjestyslain vastaistakin).

Uutisen kommenteissa ihmetellään koiran jätöksiä (taas), että mikä niissä on niin erityisen huomionarvoista, varsinkin jos omistaja korjaa ja jätökset pois, kun hautausmaalla saattaa olla jätöksiä jotka ovat lähtöisin ties mistä metsäneläimestä rusakosta hirveen. Asia erikseen on jos koira nostaa jalkaansa hautakiven juureen - se olisi lievästi sanottuna epäkohteliasta.

Uutisessa huomautetaan, että hautausmaalle vietävä koira on saattanut olla hyvinkin rakas vainajalle, ja tämän tunnepuolen asiasta hyvin ymmärtääkin. Yhtä hyvin koirakin voi surra kuollutta omistajaansa. Omakohtaisia kokemuksiakin asiasta on; kerran jätimme jostain syystä Sampan Lauran vanhempien luokse kun itse menimme jonnekin muutamaksi päiväksi. Sampalta meni ruokahalu ja se juuri ja juuri suostui syömään paistettua jauhelihaa ja se ei tehnyt muuta kun vartioi Lauran huonetta ja sänkyä koko päivän.

Maailmalla on muutamia kuuluisia tapauksia, jossa koira on jäänyt kaipaamaan kuollutta isäntäänsä, esimerkiksi Tokion Hachikō tai enemmän hautausmaa-aiheeseen liittyvä Greyfriars Bobby. Lista uskollisista koirista jatkuu wikipedian puolella. Pointtina tässä nyt oli, että koira ei (välttämättä) tajua hautakiven ideaa, mutta koirat kuitenkin jäävät kaipaamaan omistajaansa, ja ymmärrän hyvin jos se jotain lohtua tuo niille, jotka vainajan haudalla käyvät tämän koiran kanssa.

Harmaanruskea Sealyham

Neljä naurulokkia (30.6.2009)

Tämä postaus tulee hieman jäljessä ajastaan, sillä en ole vielä hankkinut nettiä uuteen asuntooni, eikä kännykän liittymän kautta viitsi liikaa dataa siirrellä.

Ahvenispuistossa (30.6.2009)

Yllä olevan kuvan valkotasapainoa tai värilämpöä ei ole säädetty vaan normaalisti puhtaanvalkoinen Samppa on hankkinut itselleen kauniin harmaan-ruskeankirjavan värityksen koirapuistossa, joka oli muuttunut kovin pöllyäväksi parin sadettoman ja kesäisen viikon aikana. Lika ja pöly sentään lähti pesussa pois.

Alla kuvassa Sampan turkki on vähän puhtaampi, sillä kaivuutyömaan työnjohtajan hommissa ei niin hirveästi itseään likasta:

Kaivuutyömaa Ahvenisjärven koirapuistossa (30.6.2009)

Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa

Tämän postauksen otsikon alkuosa on jokseenkin absoluuttisen oloinen, sillä kauneus (ja rumuus) on katsojan silmässä. Yleensä koiranäyttelyissä pyritään valitsemaan se kaikkein kaunein ja komein koira, mutta Sonoma-Marin-messuilla Kaliforniassa valitaan vuosittain maailman rumin koira.

Tänä vuonna 26.6. 21:n kerran järjestetyssä kilpailussa rumimman koiran tittelin sai sekarotuinen Pabst-bokseri. Voittoon siivitti korostunut alapurenta ja kultainen luonne. (Kuva: Scott Heiss)

Otsikon jälkimmäiseen osaan liittyen, YleX:n popjuorujen kautta korviini kantautui huhu: Amy emännöi tee-se-itse kenneliä. Mielestäni monessakin mielessä hieman kyseenalainen poplaulaja Amy Winehouse on huhujen mukaan Karibian-lomallaan keräillyt hotellihuoneeseensa kirppuisia kulkukoiria. YleX:ssä juontajat vitsailivat että koirien taitaa olla parempi sivukujalla roskiksen takana kärsiä kirpuistaan kuin olla Winehousen hoidossa.

Huh hellettä!

Ahvenisjärven rannalla (29.6.2009)

Viikonloppu kului pääasiassa muuttopuuhissa kun vaihdoin asuntoa Hervannan sisällä. Lähdin turhan tilavasta kaksiosta vaihtoon lähtevän kaverini yksiöön. Olen nyt Sampan kanssa puolitoista viikkoa Tampereella, jonka jälkeen Samppa jää taas Lauralle kun minä menen todennäköisesti kolmeksi viikoksi töihin Lappeenrantaan.
Eilen tulin todenneeksi, että koiran ulkoiluttaminen lähes 30 asteen helteessä vähän keskipäivän jälkeen ei ole se kaikkein paras idea. Tällaisilla helteillä ulkoiluttaminen on parasta hoitaaa aamulla ja illalla jolloin ilma ei ole niin kuuma.
Aamulehti vieläpä povasi maanantaiaamun painoksessaan joka päivälle viikon ajaksi lähes 30 asteen lämpölukemia. Aurinko ja helle hellivät nyt lomalaisia, mutta koirille riittäisivät vähemmätkin lämpöasteet, tämän huomasin kun olin Sampan kanssa sunnuntaina tulossa Raumalta Tampereelle tummanharmaalla Saabillani, jonka ilmastointi sanoi itsensä irti noin 14 vuotta sitten.

Olin hädin tuskin ehtinyt vajaan 20 kilometrin päähän Lappiin kun Samppa läähätti kieli pitkällä. Otin muuttotavaroiden joukosta likapyykkiin menossa olevan t-paidan, jonka kastelin kylmällä vedellä kaverini luona. Kylmällä vedellä kasteltu t-paita viilensi hot dogin ainakin ensi hätään. Pysähdyin matkan aikana vielä Eurassa ja Nokialla ja tarjoilin Sampalle vettä ja kastelin t-paitaa uudestaan, omaa hydraatiota unohtamatta.
Viilennykseen käy melkein paremmin myös kasteltu pyyhe, tai jos oikein haluaa varustautua, niin eläintarvikeliikkeistä löytyy juuri koiran viilennykseen tarkoitettuja, kosteutta imeviä, sienimäisiä pyyhkeitä. Alla olevassa kuvassa Sampalla on juuri tällainen pyyhe päällään Mäntän näyttelyissä:
Odottelua Mäntän koiranäyttelyssä (31.5.2009)

Viime viikolla Laura osti Rauman koiranäyttelyn muotinäytöksessäkin Sampan päällä nähdyn paidan, joka kasteltuna viilentää koiraa helteisellä ilmalla myös yllättävän hyvin. Minä(kin) aluksi leimasin koirien vaatetuksen jokseenkin turhaksi toiminnaksi, mutta nähtävästi siinäkin omat hyötynsä on.

Rauman koiranäyttelyn muotinäytöksessä (23.5.2009)

Kasvattaja tarjoili eilen sähköpostin kautta Pirkka-niksin koiran viilennykseen: Jos koira on autossa mukana mökkimatkalla, niin pakastimesta voi ottaa pakastevihannekset koiran alle matkan ajaksi. Koira pysyy näin viileänä ja mökille saavuttaessa vihannekset ovat sulaneet valmiiksi käyttöä varten.

Ja koiraa ei sitten jätetä auringossa seisovaan kuumaan autoon yksin. Ikkunoiden raottaminen auttaa hieman, mutta 30 asteen helle on jo liikaa vaikka ikkunat olisivatkin raollaan.