tiistai 7. heinäkuuta 2009

Koirat hautausmaalla

Aamulehti uutisoi: Koirien tuominen hautausmaalle kuumentaa tunteita. Kyseessä on sisäministeriön linjaus, joka poisti Helsingin hautausmaiden porteilta koirien tuomisen alueelle kieltävät kyltit, toisin kuin kirkkohallitus oli toivonut. Linjauksen mukaan hautausmaat rinnastetaan julkisiksi paikoiksi, joilla järjestyssäännön mukaan koiraa voi kuljettaa kytkettynä.

Erityisesti Hietaniemen hautausmaan alueella liikkuvat koirakot ovat herättäneet muissa närää, sillä hautausmaan läpi oikaistaan läheiseen koirapuistoon, uutinen kertoo. Toisaalta hautausmaan läpi oikaistaan tosin surutta myös pyörillä.

Itselleni ei ainakaan toistaiseksi ole tullut tarvetta viedä koiraa hautausmaalle tai sen läpi. Hautausmaat ovat hiljaisuutensa ja seesteisyytensä takia mielestäni hienoja paikkoja kävellä jos haluaa hieman rauhoittua ympäröivästä maailmasta, mutta jotenkin idea hautausmaan käytöstä vain koiran ulkoilutukseen vaikuttaa jotenkin epäsopivalta (ja uutisen mukaan se on periaatteessa järjestyslain vastaistakin).

Uutisen kommenteissa ihmetellään koiran jätöksiä (taas), että mikä niissä on niin erityisen huomionarvoista, varsinkin jos omistaja korjaa ja jätökset pois, kun hautausmaalla saattaa olla jätöksiä jotka ovat lähtöisin ties mistä metsäneläimestä rusakosta hirveen. Asia erikseen on jos koira nostaa jalkaansa hautakiven juureen - se olisi lievästi sanottuna epäkohteliasta.

Uutisessa huomautetaan, että hautausmaalle vietävä koira on saattanut olla hyvinkin rakas vainajalle, ja tämän tunnepuolen asiasta hyvin ymmärtääkin. Yhtä hyvin koirakin voi surra kuollutta omistajaansa. Omakohtaisia kokemuksiakin asiasta on; kerran jätimme jostain syystä Sampan Lauran vanhempien luokse kun itse menimme jonnekin muutamaksi päiväksi. Sampalta meni ruokahalu ja se juuri ja juuri suostui syömään paistettua jauhelihaa ja se ei tehnyt muuta kun vartioi Lauran huonetta ja sänkyä koko päivän.

Maailmalla on muutamia kuuluisia tapauksia, jossa koira on jäänyt kaipaamaan kuollutta isäntäänsä, esimerkiksi Tokion Hachikō tai enemmän hautausmaa-aiheeseen liittyvä Greyfriars Bobby. Lista uskollisista koirista jatkuu wikipedian puolella. Pointtina tässä nyt oli, että koira ei (välttämättä) tajua hautakiven ideaa, mutta koirat kuitenkin jäävät kaipaamaan omistajaansa, ja ymmärrän hyvin jos se jotain lohtua tuo niille, jotka vainajan haudalla käyvät tämän koiran kanssa.

0 kommenttia: