Temppuja opeteltavaksi

Jos on sellainen fiilis, että ei enää keksi mitä uusia temppuja voisi koiralle opettaa, niin tilanteeseen löytyy helpotusta Facebookin kautta vastaan tulleesta kohtalaisen inspiroivasta videosta. Videolla Jackrussellinterrieri Jesse suorittaa yhden jos toisenkin kotitaloutta hyödyttävän tempun sälekaihdinten sulkemisesta roskienkeruuseen:



Pienet kotitalousaskareet hoituvat näppärästi, mutta onnistuisikohan noin pieneltä koiralta oluen hakemiseen jääkaapista?

Kotitekoinen nollatutkimus

Pirkkalassa sattui pienimuotoinen konflikti naapurustokyttääjän ja lähes kuuliaisen koiranulkoiluttajan kesken: Koiranulkoiluttaja keräsi karvaturrinsa jätökset pussiin, mutta sitten heitti pussin läheiseen pusikkoon. Läheisen talon asukas näki tämän ja otti asiakseen mennä huomauttamaan tästä epäkohdasta koiranulkoiluttajalle. Lopulta tilanne äityi sanaharkasta kakkapussin viskomiseen ja lopulta rikosilmoitukseen, kertoo Aamulehti.

En nyt ole varma mikä johtopäätös tästä pitää vetää; onko koiralla tässä tapauksessa liian laiska omistaja, vai eikö Pirkkala ole panostanut tarpeeksi julkisten roskisten sijoitteluun, vai onko mielenterveyspalveluissa säästetty liikaa, en mene asiaan mitään sanomaan.

Tämä tapaus kuitenkin muistutti minua siitä, että keräsin huvin vuoksi vuoden alussa dataa ilmaisjakelulehti Uuden Rauman Kansankanava-osastolta koirankakkakirjoituksista ja vertasin kirjoitusten määrää vallitsevaan säätilaan. Vajaan kolmen kuukauden seurantajakson ajalta saa aikaiseksi seuraavanlaisen kaavion:
Kaaviossa keltaiset pystypalkit kuvaavat koirankakkaviestien prosentuaalista osuutta kaikista lehden lukijoiden lähettämistä viesteistä, yhtenäinen punainen viiva kuvaa päivän ylintä lämpötilaa, katkonainen punainen viiva kuvaa vuorokauden keskilämpötilaa ja sininen yhtenäinen viiva kuvaa lumen syvyyttä. Vaaka-akseli kuvaa aikaa ja pystyakseli kuvaa näppärästi lämpötilaa celcius-asteina, lumen syvyyttä senttimetreinä sekä viestien prosentuaalista osuutta.
Mitä kaaviosta voi päätellä? Koirankakkaviestien määrä kasvaa rajusti lumen määrän vähentyessä, kun talven jätökset paljastuvat lumen alta. Toisaalta viestit vähenevät sitä mukaa mitä lähemmäs kesää mennään, kun jätökset häviävät tavalla tai toisella katujen varsilta. Nollatutkimuksen laitos kiittää ja kuittaa.

Kokkovuorella

Kiitos joukkoliikenteen aikataulujen, kampesin itseni ylös sängystä sunnuntaina noin viiden aikaan aamulla ja toimitin itseni ja Sampan Raumalle yhdeksäksi. Varsinaisesti heräsin vasta kymmenen aikaan kun join ensimmäisen kupillisen kahvia, minkä jälkeen teimme aamulenkin Sampan ja Natalian kanssa Kokkovuorelle.
Kokkovuori on mäennyppylä Rauman pohjoispuolella, Haapasaarentien varressa. Mäen päältä näkyvät etelässä Rauman korkeimmat rakennukset; vesitorni, sataman viljasiilot sekä UPM:n ja Botnian tehtaat. Vastakkaisessa suunnassa voi nähdä Olkiluodon ydinvoimalaitoksen.

Lauralla oli onneksi kamera mukana, joten saimme sentään jotain lisämateriaalia tännekin. Samppa jäi Raumalle kasvattajalle, joka vie Sampan - kuten aiemmassa postauksessa mainittu - Latviaan viikonloppuna.

Kesätauko on ohi

Julistin tämän blogin kesätauolle joskus juhannuksen aikoihin. Lehdet riipiytyvät irti puista yllättävän nopeasti ja ensilumikin* on joidenkin määritelmien mukaan jo ehtinyt kertaalleen sataa Tampereenkin seudulle, joten lienee syytä julistaa kesätauko nyt päättyneeksi.

En ole kovinkaan ahkerasti omaa kameraani kantanut mukana saati sitten käyttänyt sitä, joten Sampasta ei ole juuri uusia kuvia. Tämän postauksen kuvitukseen on käytetty Jukan Canon EOS 450D -kameralla otettuja kuvia. Kuvaajista ei niinkään ole tarkkaa muistikuvaa. Kuvat on otettu Jukan mökillä suomen suven parhaaseen mökkeilyaikaan, syyskuun alkupäivinä.




Kesän aikana, suurista suunnitelmista poiketen Samppa ei Sealyhaminterrierien erikoisnäyttelyä (24.7.2010) lukuun ottamatta osallistunut yhteenkään näyttelyyn aikataulullisista ja taloudellisista syistä. Erikoisnäyttelystä Sampalle irtosi PU-3.

Syksyn näyttelyistä Samppa ymmärtääkseni on osallistumassa Seinäjoen näyttelyyn tämän viikon lopulla. Lisäksi seuraavan viikon lopulla järjestetään Latviassa Baltian voittaja-näyttely, jonne Samppa on myös menossa kasvattajien matkassa.

* Ilmatieteen laitoksen mukaan ensilumi on sääilmiö, jonka johdosta (aamulla) maassa on vähintään 1 cm:n kerros lunta.

Kesätauko

En ole nyt ehtinyt päivittää blogia melkeen puoleentoista kuukauteen, joten lienee aiheellista julistaa blogi reilusti kesätauolle. Itse asiassa nyt on ensimmäinen kerta kun viime päivityksen jälkeen olen ehtinyt ajatella tämän blogin tilaa ja tekemään asialle jotain.
Katsellaan tilannetta uudemman kerran syksyllä, hyvää kesänjatkoa kaikille!

Rauma Show 2010 -jälkitunnelmat

Rauma Show on taas tältä vuodelta ohi ja näyttely sujui lähes täydellisesti. Sää oli lauantaina kesäisen helteinen ja sunnuntaina hyvä sää jatkui melkein koko näyttelyn ajan, lukuunottamatta aivan viimeisiä kehiä, jolloin kesäinen sadekuuro kasteli erityisesti BIS-juniorikilpailuun osallistuneet koirakot.
Koko näyttelyn voitti Norwichinterrieri Nanstop Polkagris. BIS-kehässä koirat paremmuusjärjestykseen laittoi Frank Kane Englannista.
Tuomarit olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä koiriin, mutta kritiikkiä sai kuitenkin osakseen joidenkin handlereiden tapa esittää koiria: handlerit pitivät koiran huomion itsessään antamalla koirilleen jatkuvalla syötöllä makupaloja, jolloin tuomarin on hankala arvioida koiraa. Ongelma korostuu erityisesti siinä vaiheessa kun tuomarin pitäisi katsoa koiran hampaita - toimenpide on tietenkin lähes mahdoton jos samaan aikaan handleri syöttää koiralle makupaloja. Toki koiran huomiota voi pitää makupalojen avulla kehässä yllä, mutta liika on tässäkin tapauksessa liikaa.
Tämän postauksen kuvat eivät itse näyttelyyn liity.

Ruusa seurasi Sampan touhotusta välimatkan päästä (17.5.2010)

Koulutuspanta

Laura oli viime viikolla Sampan kanssa Raumalla järjestettävässä näyttelykoulutuksessa totuttamassa elukkaamme muihin koiriin. Samppa ei täysin toivotun mukaisesti käyttäytynyt, vaan yritti vetää itseään toisten koirien luo silloin kun ei olisi pitänyt.
Koulutuksen ohjaaja ehdotti koulutuspannan käyttöä. Koulutus- eli kuristuspantoja käytetään enimmäkseen vain suurilla koirilla, joilla on vahva niska. Periaatteessa alle 10-kiloisilla koirilla ei koulutuspantaa kannata käyttää, koska seurauksena voi olla muun muassa vakavia niskanikama- tai henkitorvivammoja. Toisaalta Samppa on 13,2-kiloinen jässikkä, rotuunsa nähden suurikokoinen uros. Lisäksi sealyhaminterriereillä yleensä on paksu ja lihaksikas kaula ja niska, joten päätimme kokeilla koulutuspantaa.
Koulutuspannan tarkoituksena on totuttaa koira liikkumaan taluttajansa vierellä ilman ylimääräistä kiskomista. Eläintarvikkeita myyvissä liikkeissä on yleensä tarjolla nahasta, nailonista ja metalliketjusta tehtyjä koulutuspantoja, joiden hinnat vaihtelevat parista eurosta kolmeenkymmeneen euroon riippuen merkistä ja ostopaikasta. Valitsimme Sampalle kuvassa näkyvän ketjukaulaimen, jonka sai Vapaa Valinnasta alle neljällä eurolla.
Koulutuspantaa käytettäessä pitää muistaa pari oleellista asiaa; ensinnäkin panta pitää laittaa oikein päin suhteessa siihen kummalla puolella koiraa talutetaan. Näyttelykoiria talutetaan aina vasemmalla puolella, jolloin pannan pitää muodostaa P-kirjain koiraa edestäpäin katsottaessa (kuten kuvassa). Pannan ollessa väärin päin se vain kiristyy koiran vetäessä mutta ei löysty kun koira liikkuu sallitulla alueella.
Toiseksi, koiralle pitää antaa noin parin metrin liikkumavara hihnassa. Jos liikkumavaraa ei ole tarpeeksi, koira ei pysty hahmottamaan sille sallittua liikkumatilaa. Tämän takia koulutuspanta ei täysin sovellu kaupungin ahtaille kaduille. Vieressä kävelyä ja seuraamista kannattaakin tämän takia harjoitella koulutuspannan kanssa alueilla joilla koiralle voi antaa parin metrin liikkumavaran.