Kylvyn aika!

Sealyhaminterrierin perimmäinen käyttötarkoitus on edelleen hieman epäselvä minulle. Vähän lähteestä riippuen sealyhaminterrieri on todettu jalostetuksi muun muassa riistaeläimiä uhkaavien petojen hävitykseen, avuksi luolaeläinten metsästykseen, tai erityisesti saukon metsästykseen. Saukon metsästys tuo mukanaan vesielementin, josta saadaan aasinsilta tähän postaukseen.
Emme ole kokeilleet Sampan uintitaitoja, ainakaan toistaiseksi. Menneenä kesänä Samppa tosin tassutteli rantaveteen, joi vähän vettä ympäriltään ja sen jälkeen lässähti makaamaan veteen, ihan vain vilvoitellakseen ilmeisesti.
Lenkin jälkeisen pesun elukkamme kokee käyttäytymisestä päätellen jotenkin vastenmielisenä tapahtumana. Samppa kyllä menee pesuhuoneeseen kun avaan oven ja käsken mennä sinne. Lisäksi Samppa kävelee suihkun viereen käskettäessä, mutta kun pesuprosessi alkaa, niin samppa alkaa siirtymään askel kerrallaan hitaasti kohti pesuhuoneen ovea. Ei siinä muu auta kuin nostaa hurtta takaisin suihkun alle.

Samppa ja Sampan trendikäs turkoosi amme (31.10.2009)

Harvemmin käytän ammetta, joka tosin on ostettu ihan vain ja ainoastaan Samppaa varten. Amme on kätevä olla kun koira pitää saada kunnolla puhtaaksi, vaikka voidaan olla tietty montaa mieltä siitä, että onko omassa liassaan lilluminen mitenkään tehokas tapa puhdistautumiseen.
Pesussa apuna käytän tällä hetkellä KW:n terrierisampootiivistettä, jota sai ainakin kesällä Raumalta Ilonaiheesta. Sealyhaminterrierien ja varmaan muidenkin karkeakarvaisten koirien pesussa on ongelmana hyvän pesuaineen löytäminen, sillä lähes kaikki pesuaineet jota koirille myydään, ovat kuten ihmisten hiustenpesuaineetkin; lisää kiiltoa ja pehmeyttä luvataan vaikka tässä tapauksessa tarvittaisiin päinvastaista vaikutusta - karvan täytyisi pysyä karkeana.
Oma episodinsa on pesun ja kuivauksen jälkeinen ruljanssi kun Samppa yrittää saada turkkinsa kuivaksi juoksemalla villisti edestakaisin. Yleensä tämän päättömän juoksentelun saan hillittyä käärimällä Sampan kuivumaan lämpimään pakettiin, kuten kuvassa alla:

Samppa paketoituna kuivumaan (31.10.2009)

Lampaanpaimennusta

Sarjamme "en nyt asiasta paljoakaan tiedä mutta postaan kuitenkin" jatkuu taas. Internetin ihmemaassa tuli vastaan tällainen video:

Mutta miten miten tämä video Samppaan liittyy? Ei mitenkään, mutta videossa sentään oli koiria. Video vaan sai miettimään että miten paimenkoirat ylipäätään osaavat toimensa? Kuinka suuri osa paimenkoirien toiminnasta tulee geeneissä ja kuinka suuri osa niille täytyy erikseen takoa päähän? Miten kukaan edes on alunperin keksinyt alkaa käyttää koiria karjan paimennukseen? Kuinka paljon Samppaa täytyisi kouluttaa että se osaisi olla avuksi saukon^[w] metsästyksessä - ja miksi minä haluaisin saukkoja edes metsästää? Kyseessä on kuitenkin rauhoitettu laji! Kysymyksiä, kysymyksiä!

Syysiltapäivän aurinko

Sampasta ei ole vähään aikaan nyt tullut otettua hyvälaatuisia kuvia, mutta nyt osui hieman vapaata aikaa kullankeltaiseen syysiltapäivään kuvien räpsimistä varten. Kävimme Sampan toisen hovivalokuvaajan, Mikon kanssa ottamassa kourallisen kuvia Hervannan Näyttämönpuistossa. Vieressä vasemmalla ja alla Mikon kamerataituroinnin satoa.
Kuvaussession jälkeen poikkesin Sampan kanssa vielä koirapuistossa, jossa toimintaa riitti, kun paikalla oli yksi kultainennoutaja, kääpiösnautseri ja cardigan ja pari muutakin nelijalkaista. Koirat tulivat yllättävän hyvin keskenään. Vaikka kääpiösnautseri ja samppa olivat vierekkäin nähtävillä, niin silti Samppaa veikattiin snautseriksi^[w] - kuten useimmissa tapauksissa tähän mennessä kun Sampan rodusta on ollut epäselvyyttä.

Kurakelit, osa I

Ehkä ne koiran saappaat eivät ole täysin pöljä idea (28.10.2009)

Tampereella satoi tänään jotain etäisesti lunta muistuttavaa. Maa ei tullut valkoiseksi mutta Sampan tassut tulivat kyllä mustiksi.
Päästin Sampan Ahvenisjärven koirapuistoon haistelemaan paikkoja siitä huolimatta, että hakepohja oli osittain muuttunut mutaiseksi hake-kuravelliksi. Vähän ajan kuluttua puiston portista tuli sisään vähän alle vuoden ikäinen cairnterrieri, jonka kanssa Samppa innostui juoksemaan ympäri kuraista puistoa. Lopputulos on nähtävissä kuvassa ylhäällä.
Yritin hieman korjailla kuvan värejä, minkä takia tassut näyttävät aavistuksen verran tummemmilta mitä ne oikeasti olivat. Likaa irtosi kyllä pestessä uskomattoman paljon, puhumattakaan kaikista risuista ja männynkävyistä.

Sivulle!

Olin yrittänyt keksiä jotain uutta käskyä Sampalle. Aikani pähkäiltyäni hoksasin että sivulle voisi olla ihan kiinnostava ja kuitenkin suhteellisen helppo opettaa - ja siitä on loppujen lopuksi jotain hyötyäkin, kunhan sen saa iskostettua elukkamme päähän tarpeeksi syvälle.

Kyse on siis käskystä, jonka seurauksena koiran pitäisi tulla käskijänsä viereen vasemmalle puolelle, mieluiten ehkä istumaan. Joskus aikaisemmin yritin tätä parin päivän ajan opettaakin Sampalle, mutta sitten Laura vei Sampan Raumalle tai jotain muuta vastaavaa tapahtui.

Ihan aluksi taisin lähteä siitä, että käskin Samppa pysymään paikallaan ja sen jälkeen taputin vasemmalla kädellä vasenta reittäni ja sanoin sivulle. Elukkamme ei tätä tietenkään ymmärtänyt aluksi, mutta kun olin esittänyt käskyni, siirsin Sampan haluamaani asentoon vierelleni, siten että omat jalkani pysyivät kuitenkin paikoillaan. Kun Samppa oli oikeassa paikassa, esitin käskyn uudestaan ja jos Samppa sen jälkeen pysyi paikoillaan, palkitsin sen.
Tämän jälkeen siirryin itse hieman ja toistin saman proseduurin. Toistoja tarvittiin joka tapauksessa aika monta ennen kuin Samppa alkoi hoksaamaan mistä on kyse.
Kun Samppa oli jo vähän jyvällä, tein niin, että siirryin itse kauemmaksi ja toistin käskyn. Samppa tuli kyllä luokse, mutta edelleen idea oli hieman hukassa. Käänsin koiran itse jalkojeni viereen oikein päin ja sen jälkeen palkitsin.

Näin siis vähän aikaa sitten. Tänään otin käskyn uudestaan työn alle; käskin Sampan olla paikallaan, siirryin itse huoneen toiseen päähän, taputin vasenta reittäni ja käskin sivulle. Samppa tulee jo oikealle puolelle ja noin joka kolmannella kerralla jopa kierähtää oikein päin, mutta jää vielä vähän liian kauas jaloistani.

Tämä käsky toimii jotenkin sisällä kotioloissa, mutta haastetta tulee heti lisää kun lähtee ovesta ulos. Joka tapauksessa aika monta nakkipakettia täytyy vielä kuluttaa makupaloina, kunnes vastaan tulee se päivä kun ylipäätään mikään käsky toimii täydellisesti silloin kun kadulla tulee toinen koira vastaan.

Loppuun vielä loppukevennys: LIFE-lehti on kerännyt kuvakokoelman viime vuosisadan puolivälin 30 pöllöimmästä keksinnöstä. Linkin takana niistä yksi, koirantaltutin vuodelta 1940.

Odottavan aika on pitkä

Samppa on tällä hetkellä Raumalla, huhujen mukaan puutarhahommissa poimimassa porkkanoita. Laura on Lahdessa ja minä olen Oskarin chaufföörinä Seinäjoella. Oskari korjasi ainoana Sealyhamina alkukehän koko potin (VAL/ERI, VAK/1, PU/1, ROP, CACIB).

Sealyham-kehän ja ryhmäkehien välissä on muutama tunti, ja aika ehtii kyllä käymään pitkäksi. Poiskaan ei voi lähteä, sillä alkukehien tulokset mitätöidään, ellei koira osallistu mahdollisiin RYP- ja BIS-keihiin. Kyseinen sääntö tuli voimaan tämän vuoden alussa.
Bloggerissa ei ole kunnollista mobiilitukea, joten asiaankuuluvia suhruisia kännykkäkuvia en saa tähän postaukseen mukaan.

Koirien ekologisuus

Vähän yli 6 miljardia ihmistä asuttavat pinta-alaltaan 51 miljardin hehtaarin taivaankappaletta, jolla on tuottavaa pinta-alaa 11,4 miljardia hehtaaria. Jakamalla tämä pinta-ala 6 miljardin ihmisen kesken saadaan kullekin sierainparille 1,9 hehtaarin kokoinen alue, planeettamme sietokyvyn kannalta suurin "sallittu" ekologinen jalanjälki.

Tällä pohjustuksella voi syventyä Iltalehden uutiseen otsikolla Lemmikkikoira katumaasturia pahempi ympäristölle, jonka aiheena on Uusiseelantilaisen yliopiston tutkijoiden tuore, jokseenkin makaaberisti nimetty kirja, Time to Eat the Dog.
Olisi todennäköisesti aiheellista lukea kirja ennen kuin alkaa sen syvemmin arvostelemaan sen sisältöä, mutta ajan ja rahan säästämiseksi voi tavailla uutisen referaattia: Suuri osa keskikokoisen koiran 0,84 hehtaarin ekologisesta tassunjäljestä muodostuu juuri koiran ravinnon tuottamiseen kuluvista luonnonvaroista. Tämä arvo on laskettu siten, että koira syö noin 700 grammaa ruokaa päivässä. Toivottavasti tutkijat ovat ottaneet huomioon että lemmikkikoiran jalanjälki limittyy osittain omistajansa kanssa, sillä omistajalta syömättä jäänyt ruoka päätyy usein karvaturrin ruokakuppiin.
Mutta mikä hämmästyttävintä, tutkijoiden mukaan katumaasturi, jonka mittarilukema kasvaa 16 000* 10 000 kilometrillä vuodessa, muodostaa noin puolta pienemmän ekologisen jalanjäljen kokoonpano- ja valmistuskuluineen kuin keskiverto lemmikkikoira.

En ole kyllä pahemmin katsonut mistä Sampan ruoka tulee tai kuinka ekologista se on. Yritän edes jotain tehdä ympäristön eteen ja käytän biohajoavia koirankakkapusseja, mutta niistäkin saatava hyöty lienee aika pieni, sillä kaupungilla harvemmin on yleisiä biojäteastioita lenkkipolkujen varrella, harmi kyllä.

Aiheeseen liittyen päivän linkkivinkkinä olkoon Tampereen kaupungin ekotallaaja-laskuri, jolla voi laskea oman ekologisen jalanjäljen vastaamalla kysymyksiin, jotka käsittelevät itse kunkin elämäntapoja ja kulutustottumuksia. Vähävaraisena opiskelijana oma ekologinen jalanjälkeni on 4,3 hehtaaria (eli 2,4 hehtaaria yli sallitun). Laskurissa ei tosin ollut erikseen lemmikkien pitoon liittyviä kysymyksiä, mutta harrastuksista yleisellä tasolla oli pari kysymystä.

Lisäystä aikaisempaan:
Myös hilavitkutin.com löysi tämän uutisen, The Seattle Times -lehden kautta, jossa kerrottiin, että erästä toista tahoa oli myös pyydetty laskemaan lemmikkien ekologisuutta, ja tulokset olivat olleet samoja, mutta ilmeisesti huomioon ei ollut otettu koirien tai autojen päästöjä, mikä lienee kuitenkin aika merkittävä tekijä. Vielä eräs kolmas taho laski samoja asioita, ja tuli siihen tulokseen, että jotta kaksi aikaisempaa tutkimusta pitäisi paikkansa, koiran täytyisi syödä kaksi kertaa niin paljon kuin ihmisen.
Summa summarum, koirat ja muut eläimet jättävät lemmikkeinä varmasti suuremman ekologisen jalanjäljen, mutta näin suoraa vertausta katumaastureihin pitänee kuitenkin lukea hieman skeptisellä asenteella.

*Iltalehti kertoo 16 000 kilometristä, Aamulehti puolestaan Reutersin uutiseen pohjautuen kertoo 10 000 kilometristä. Veikattakoon, että 10 000 kilometriä on lähempänä totuutta.