Sivulle!

Olin yrittänyt keksiä jotain uutta käskyä Sampalle. Aikani pähkäiltyäni hoksasin että sivulle voisi olla ihan kiinnostava ja kuitenkin suhteellisen helppo opettaa - ja siitä on loppujen lopuksi jotain hyötyäkin, kunhan sen saa iskostettua elukkamme päähän tarpeeksi syvälle.

Kyse on siis käskystä, jonka seurauksena koiran pitäisi tulla käskijänsä viereen vasemmalle puolelle, mieluiten ehkä istumaan. Joskus aikaisemmin yritin tätä parin päivän ajan opettaakin Sampalle, mutta sitten Laura vei Sampan Raumalle tai jotain muuta vastaavaa tapahtui.

Ihan aluksi taisin lähteä siitä, että käskin Samppa pysymään paikallaan ja sen jälkeen taputin vasemmalla kädellä vasenta reittäni ja sanoin sivulle. Elukkamme ei tätä tietenkään ymmärtänyt aluksi, mutta kun olin esittänyt käskyni, siirsin Sampan haluamaani asentoon vierelleni, siten että omat jalkani pysyivät kuitenkin paikoillaan. Kun Samppa oli oikeassa paikassa, esitin käskyn uudestaan ja jos Samppa sen jälkeen pysyi paikoillaan, palkitsin sen.
Tämän jälkeen siirryin itse hieman ja toistin saman proseduurin. Toistoja tarvittiin joka tapauksessa aika monta ennen kuin Samppa alkoi hoksaamaan mistä on kyse.
Kun Samppa oli jo vähän jyvällä, tein niin, että siirryin itse kauemmaksi ja toistin käskyn. Samppa tuli kyllä luokse, mutta edelleen idea oli hieman hukassa. Käänsin koiran itse jalkojeni viereen oikein päin ja sen jälkeen palkitsin.

Näin siis vähän aikaa sitten. Tänään otin käskyn uudestaan työn alle; käskin Sampan olla paikallaan, siirryin itse huoneen toiseen päähän, taputin vasenta reittäni ja käskin sivulle. Samppa tulee jo oikealle puolelle ja noin joka kolmannella kerralla jopa kierähtää oikein päin, mutta jää vielä vähän liian kauas jaloistani.

Tämä käsky toimii jotenkin sisällä kotioloissa, mutta haastetta tulee heti lisää kun lähtee ovesta ulos. Joka tapauksessa aika monta nakkipakettia täytyy vielä kuluttaa makupaloina, kunnes vastaan tulee se päivä kun ylipäätään mikään käsky toimii täydellisesti silloin kun kadulla tulee toinen koira vastaan.

Loppuun vielä loppukevennys: LIFE-lehti on kerännyt kuvakokoelman viime vuosisadan puolivälin 30 pöllöimmästä keksinnöstä. Linkin takana niistä yksi, koirantaltutin vuodelta 1940.

Odottavan aika on pitkä

Samppa on tällä hetkellä Raumalla, huhujen mukaan puutarhahommissa poimimassa porkkanoita. Laura on Lahdessa ja minä olen Oskarin chaufföörinä Seinäjoella. Oskari korjasi ainoana Sealyhamina alkukehän koko potin (VAL/ERI, VAK/1, PU/1, ROP, CACIB).

Sealyham-kehän ja ryhmäkehien välissä on muutama tunti, ja aika ehtii kyllä käymään pitkäksi. Poiskaan ei voi lähteä, sillä alkukehien tulokset mitätöidään, ellei koira osallistu mahdollisiin RYP- ja BIS-keihiin. Kyseinen sääntö tuli voimaan tämän vuoden alussa.
Bloggerissa ei ole kunnollista mobiilitukea, joten asiaankuuluvia suhruisia kännykkäkuvia en saa tähän postaukseen mukaan.

Koirien ekologisuus

Vähän yli 6 miljardia ihmistä asuttavat pinta-alaltaan 51 miljardin hehtaarin taivaankappaletta, jolla on tuottavaa pinta-alaa 11,4 miljardia hehtaaria. Jakamalla tämä pinta-ala 6 miljardin ihmisen kesken saadaan kullekin sierainparille 1,9 hehtaarin kokoinen alue, planeettamme sietokyvyn kannalta suurin "sallittu" ekologinen jalanjälki.

Tällä pohjustuksella voi syventyä Iltalehden uutiseen otsikolla Lemmikkikoira katumaasturia pahempi ympäristölle, jonka aiheena on Uusiseelantilaisen yliopiston tutkijoiden tuore, jokseenkin makaaberisti nimetty kirja, Time to Eat the Dog.
Olisi todennäköisesti aiheellista lukea kirja ennen kuin alkaa sen syvemmin arvostelemaan sen sisältöä, mutta ajan ja rahan säästämiseksi voi tavailla uutisen referaattia: Suuri osa keskikokoisen koiran 0,84 hehtaarin ekologisesta tassunjäljestä muodostuu juuri koiran ravinnon tuottamiseen kuluvista luonnonvaroista. Tämä arvo on laskettu siten, että koira syö noin 700 grammaa ruokaa päivässä. Toivottavasti tutkijat ovat ottaneet huomioon että lemmikkikoiran jalanjälki limittyy osittain omistajansa kanssa, sillä omistajalta syömättä jäänyt ruoka päätyy usein karvaturrin ruokakuppiin.
Mutta mikä hämmästyttävintä, tutkijoiden mukaan katumaasturi, jonka mittarilukema kasvaa 16 000* 10 000 kilometrillä vuodessa, muodostaa noin puolta pienemmän ekologisen jalanjäljen kokoonpano- ja valmistuskuluineen kuin keskiverto lemmikkikoira.

En ole kyllä pahemmin katsonut mistä Sampan ruoka tulee tai kuinka ekologista se on. Yritän edes jotain tehdä ympäristön eteen ja käytän biohajoavia koirankakkapusseja, mutta niistäkin saatava hyöty lienee aika pieni, sillä kaupungilla harvemmin on yleisiä biojäteastioita lenkkipolkujen varrella, harmi kyllä.

Aiheeseen liittyen päivän linkkivinkkinä olkoon Tampereen kaupungin ekotallaaja-laskuri, jolla voi laskea oman ekologisen jalanjäljen vastaamalla kysymyksiin, jotka käsittelevät itse kunkin elämäntapoja ja kulutustottumuksia. Vähävaraisena opiskelijana oma ekologinen jalanjälkeni on 4,3 hehtaaria (eli 2,4 hehtaaria yli sallitun). Laskurissa ei tosin ollut erikseen lemmikkien pitoon liittyviä kysymyksiä, mutta harrastuksista yleisellä tasolla oli pari kysymystä.

Lisäystä aikaisempaan:
Myös hilavitkutin.com löysi tämän uutisen, The Seattle Times -lehden kautta, jossa kerrottiin, että erästä toista tahoa oli myös pyydetty laskemaan lemmikkien ekologisuutta, ja tulokset olivat olleet samoja, mutta ilmeisesti huomioon ei ollut otettu koirien tai autojen päästöjä, mikä lienee kuitenkin aika merkittävä tekijä. Vielä eräs kolmas taho laski samoja asioita, ja tuli siihen tulokseen, että jotta kaksi aikaisempaa tutkimusta pitäisi paikkansa, koiran täytyisi syödä kaksi kertaa niin paljon kuin ihmisen.
Summa summarum, koirat ja muut eläimet jättävät lemmikkeinä varmasti suuremman ekologisen jalanjäljen, mutta näin suoraa vertausta katumaastureihin pitänee kuitenkin lukea hieman skeptisellä asenteella.

*Iltalehti kertoo 16 000 kilometristä, Aamulehti puolestaan Reutersin uutiseen pohjautuen kertoo 10 000 kilometristä. Veikattakoon, että 10 000 kilometriä on lähempänä totuutta.

Pieni kuvapläjäys

Tänään postauslautasella olisi tarjolla muutama kuva Sampasta. Kaksi ensimmäistä kuvaa on ottanut Kai Kanert Itävallan Tullnin näyttelystä. Ensimmäisessä kuvassa tuomari arvioi Samppaa näyttelypöydällä ja toisessa kuvassa Samppa esittelee temppujaan. Kuulemma Samppa oli innoissaan taas seurannut vähän liikaa käsienheiluttelua ja väärissä paikoissa heittäytynyt kuolleeksi. Pitänee muistaa seuraavalla kerralla antaa Sampan manuaali kasvattajille mukaan.

Samppa arvioitavana Tullnin näyttelyssä, kuvaajana Kai Kanert (3.10.2009)

Samppa temppuilee Tullnin näyttelyssä, kuvaajana Kai Kanert (3.10.2009)

Alla oleva kuva on viime viikon perjantailta, jolloin kävimme juomassa kasvattajan luona Euroopankiertue-mitalikahvit. Koirat pääsivät välillä ulos, ja Samppa ainakin nautti kun sai syksyn lehtien peittämällä nurmikolla juosta Maijan ja kuvassa näkyvän Britney-pennun kanssa. Alla oleva kuva taisi olla ainoa onnistunut kuva jonka sain hitaalla kännykkäkamerallani otettua. Muut kuvat olivat sen verran vauhdikkaita että koirat olivat vain sumeita viivoja tai sitten kuvissa ei näkynyt koiria lainkaan.

Samppa ja Britney (16.10.2009)

Alla oleva kuva on otettu hieman kännykkäkameraa järeämmällä laitteistolla (mutta silti onnistuin sähläämään tarkennuspisteet jonnekin aivan muualle kuin minne piti).

Toimisto-Samppa (18.10.2009)

Tonavan rannalla

Samppa Tonavan rannalla, Komáromissa (4.10.2009)

Jospa blogi nyt palaisi takaisin aiheeseensa kun Samppakin palasi voittoisalta Euroopan-kiertueeltaan. Laura haki Sampan kasvattajilta tiistaina illalla. Kasvattaja lähetti minulle tänään yllä olevan kuvan, johon liittyy päivän tietoisku: Unkarissa näyttelyissä ei kuulemma jaeta ruusukkeita vaan nauhoja, jotka sitten ripustetaan omistajan tai koiran kaulaan. Kuvassa Sampan kaulalla ROP-nauha.

Sampan uusi näyttelykartta

Pyöräytin viikonvaihteessa uuden näyttelykartan Sampalle. Ennestään lisäilin näyttelyitä normaalia reittiä Google Mapsin kautta^[m], mutta nyt harjoitusmielessä tein PHP-kieltä ja Google Mapsin API -käyttöliittymää käyttäen kaverini serverille sivun, joka luo kartan jota pystyn itse hallitsemaan suhteellisen helposti.
Kartta on vielä kehitysvaiheessa ja muun muassa kartan nastat vaihtuvat vielä kuvaavempiin ja infolaatikoihin tulee vanhan mallin mukaisesti myös ruusukkeiden kuvat.

Kunkin näyttelyn tiedot koordinaatteineen haetaan erillisistä tekstitiedostoista ja asetellaan kohdalleen PHP:llä. Sivu nitoo tiedot kartalle Google Mapsin API:n javascriptillä, joka lopuksi pullauttaa ulos näyttelykartan ja PHP:llä tehdyn listan. Lopuksi sivu haetaan tähän blogiin iframeen.

Näyttelykartta

Kiitokset Mikolle puhveli.net:in serveritilasta. Näyttelykartasta on lisää infoa Sampan uusi näyttelykartta -postauksessa. Kartta näkyy oikein ainakin Firefoxin, Operan ja Internet Explorerin uusimmilla versioilla.