Koirien heräämisestä ja nukkumapaikoista

Tänään oli varmaan yksi surkeimmista päivistä ulkoiluttaa koiraa. Päivä vaikutti sisältä katsottuna aamulla kivalta; lumihanget heijastivat kirkkaalta taivaalta paistavan auringon valoa ja jo ennen aamukymmentä oli melkeinpä yhtä valoisaa kuin kesällä. Vaan heti kun nokkansa työnsi ulos niin huomasi että pakkasta tosiaan oli parikymmentä astetta. Pakkasen vielä olisi kestänyt, mutta ulkona lisäksi tuuli (Googlen mukaan) 6-7 metriä sekunnissa. Ns. oikea lämpötila lähenteli siis pahimmillaan 32 pakkasastetta. Tähän kun yhdistää vielä sen, että pari viime päivää olen ollut vuotavan nenän ja kurkkukivun armoilla, niin tänään on ollut oikea koiranilma ulkoiluttaa koiraa.

Koirapuistossa pakkasesta piittaamatta (20.2.2010)

Pakkasesta peiton alle: olen kuullut tutuilta koiranomistajilta päivittelyä siitä, miten koirat alkavat haukkumaan, ulisemaan, inisemään tai muuten vaan raapimaan ovea viiden-kuuden aikaan aamulla kun ne haluavat ulos.
Ilmeisesti kyse on siitä mihin koiran totuttaa, sillä Samppa kömpii jostain esiin pitkään venytellen ja leveästi haukotellen vasta kymmenen-yhdentoista aikaan aamupäivästä (mikä on ihan normaalia n:n vuoden opiskelijalle). Vähän aikaa venyteltyään elukkamme alkaa antaa hienovaraisia merkkejä siitä että ulos tarvitsisi päästä. Yleensä ulos tarvitsee kuitenkin päästä juuri silloin kun minulla on aamun toinen kahvikuppi menossa ja ulkona käyminen aiheuttaisi sen että kahvi auttamatta jäähtyisi sinä aikana kuppiin.

Se mistä koira aamulla itsensä ylös vääntää, jakaa koiranomistajat kahteen kuppikuntaan: Toiset opettavat koiran olemaan poissa sängystä heti pennusta lähtien ja toisille se on se ja sama missä koira nukkuu. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
Heti alkuun keksin muitamia syitä sille miksi koiraa ei pitäisi ottaa sänkyyn: koira varistaa sänkyyn karvoja ja on epähygieninen. Lisäksi pitämällä koiran pois sängystä saa pidettyä huushollin nokkimisjärjestyksen kunnossa, tai sitten sängyssä ei yksinkertaisesti ole tilaa, johtuen sängyn pienuudesta tai koiran fyysisen (tai miksei henkisenkin) olemuksen mitoituksesta. Kaikki edellämainitut ovat varsin käyttökelpoisia ja aiheellisia perusteluita.

Omalla kohdallani edellämainitut perustelut tosin kumoutuvat; Sampalla ei ole erityisiä karvanlähtöön liittyviä ongelmia ja itse edustan sitä sukupolvea jota ei vielä nykytrendin mukaan kasvatettu pullossa - "Lapsi pysyy terveenä kun sen antaa kerran viikossa nuolla kengänpohjat." Kesäisin täytyy kuitenkin hieman varoa muun muassa punkkeja ja muita pieneliöitä joita Samppa voi turkissaan sisälle kantaa. Lisäksi Samppa ei kooltaan ole niin suuri ettei se sänkyyn mahtuisi, vaikka sen ego ei aina joka paikkaan mahdukaan. Mitä nokkimisjärjestykseen tulee, niin sen kanssa ei ole niin suuria ongelmia että nukkumapaikkapolitiikalla voisi siihen vaikuttaa.

Loppukevennyksenä hilpeähkö Youtube-video osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=3u-quGlpzGM.