Kotitekoinen nollatutkimus

Pirkkalassa sattui pienimuotoinen konflikti naapurustokyttääjän ja lähes kuuliaisen koiranulkoiluttajan kesken: Koiranulkoiluttaja keräsi karvaturrinsa jätökset pussiin, mutta sitten heitti pussin läheiseen pusikkoon. Läheisen talon asukas näki tämän ja otti asiakseen mennä huomauttamaan tästä epäkohdasta koiranulkoiluttajalle. Lopulta tilanne äityi sanaharkasta kakkapussin viskomiseen ja lopulta rikosilmoitukseen, kertoo Aamulehti.

En nyt ole varma mikä johtopäätös tästä pitää vetää; onko koiralla tässä tapauksessa liian laiska omistaja, vai eikö Pirkkala ole panostanut tarpeeksi julkisten roskisten sijoitteluun, vai onko mielenterveyspalveluissa säästetty liikaa, en mene asiaan mitään sanomaan.

Tämä tapaus kuitenkin muistutti minua siitä, että keräsin huvin vuoksi vuoden alussa dataa ilmaisjakelulehti Uuden Rauman Kansankanava-osastolta koirankakkakirjoituksista ja vertasin kirjoitusten määrää vallitsevaan säätilaan. Vajaan kolmen kuukauden seurantajakson ajalta saa aikaiseksi seuraavanlaisen kaavion:
Kaaviossa keltaiset pystypalkit kuvaavat koirankakkaviestien prosentuaalista osuutta kaikista lehden lukijoiden lähettämistä viesteistä, yhtenäinen punainen viiva kuvaa päivän ylintä lämpötilaa, katkonainen punainen viiva kuvaa vuorokauden keskilämpötilaa ja sininen yhtenäinen viiva kuvaa lumen syvyyttä. Vaaka-akseli kuvaa aikaa ja pystyakseli kuvaa näppärästi lämpötilaa celcius-asteina, lumen syvyyttä senttimetreinä sekä viestien prosentuaalista osuutta.
Mitä kaaviosta voi päätellä? Koirankakkaviestien määrä kasvaa rajusti lumen määrän vähentyessä, kun talven jätökset paljastuvat lumen alta. Toisaalta viestit vähenevät sitä mukaa mitä lähemmäs kesää mennään, kun jätökset häviävät tavalla tai toisella katujen varsilta. Nollatutkimuksen laitos kiittää ja kuittaa.