Samppa

Talvi kangisti kirjoittajan

2011-01-22T16:57:00.002+02:00

Eipä ole paljon uutta auringon alla, puhumattakaan siitä että aurinkoa edes näkyisi taivaalla. Hieman tekohengitystä tälle blogille voisi antaa muutaman uutislinkityksen muodossa.

Ensimmäisenä listalla on pohjanmaalta kantautunut uutinen, jonka mukaan irrallaan jolkotellut koira antoi aihetta kunnon pohjalaistyyliseen tappeluun, jota voisi näin ulkopuolisena kuvailla vähintäänkin huvittavaksi. Itse koiralla ei tapahtumiin tosin ollut juuri osaa tai arpaa. Ilkka uutisoi asiasta otsikolla Karannut koira aiheutti öisen tappelun.

Ikävämpiä uutisia kantautuu lounais-Suomen suunnalta; 62-vuotiaalle kaula- ja selkärankavaivoista kärsivälle miehelle tuomittiin sakkoja 12 500 euroa eläinsuojelurikkomuksesta, syystä että hän oli huitaissut kepillä housunpunttiin käynyttä koiraa. Koira sai silmäänsä sen verran vakavan vamman, että se jouduttiin myöhemmin lopettamaan. Lopulta Turun hovioikeus määräsi sakon vain 800 euroon menetetystä koirasta. Turun Sanomissa aiheesta on otsikolla Housunpuntista näykkäisy koitui koiran kohtaloksi. Uutinen ei tarkemmin kerro millainen tilanne oli kyseessä, että oliko koira esimerkiksi ollenkaan hihnassa. Tekstistä välittyy sellainen kuva että koira olisi ollut irrallaan, sillä kyllä muuten "pienen sekarotuisen koiran" olisi pystynyt hihnasta kiskomaan pois toisten ihmisten housunpunteista roikkumasta. Myös Aamulehti uutisoi samasta asiasta hieman provosoivampaan sävyyn, mikä näkyy varsinkin uutisen kommenttien rikkaudessa.

Helsinki Winner 2010 ja Voittaja 2010

2010-12-13T09:56:00.003+02:00

Menneenä viikonloppuna järjestettiin Helsingin messukeskuksessa Helsinki Winner 2010 ja Voittaja 2010 -näyttelyt, joihin osallistui yhteensä lähes 14 000 koiraa.
Allekirjoittanut ei ollut tapahtumissa mukana, mutta Samppa oli paikalla Lauran kanssa. Lauantain näyttelyssä Samppa sai ROP:in ja siten myös Helsinki Winner 2010 -tittelin. Tuomarina toimi Damir Skok Kroatiasta. Sunnuntaina Samppa oli VSP, minkä ansiosta Sampan viikonlopun saldoon lisättiin myös Voittaja 2010 -titteli. Tuomarina sunnuntaina toimi Andras Korozs Unkarista.

Sunnuntaina jaettiin myös Vuolasvirta-palkintoja, joita pidetään Kennelliiton korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille koirankasvattajille. Tänä vuonna kennel Six-Pack oli yksi palkituista, joten onnittelut Caritalle ja Harrille!

Helsingistä Samppa lähti Lauran kanssa junalla suoraan Pohjanmaan lakeuksille, joten yksityiskohtaisempaa raporttia tapahtumista tuskin on luvassa.

Temppuja opeteltavaksi

2010-11-14T22:05:00.004+02:00

Jos on sellainen fiilis, että ei enää keksi mitä uusia temppuja voisi koiralle opettaa, niin tilanteeseen löytyy helpotusta Facebookin kautta vastaan tulleesta kohtalaisen inspiroivasta videosta. Videolla Jackrussellinterrieri Jesse suorittaa yhden jos toisenkin kotitaloutta hyödyttävän tempun sälekaihdinten sulkemisesta roskienkeruuseen:

Pienet kotitalousaskareet hoituvat näppärästi, mutta onnistuisikohan noin pieneltä koiralta oluen hakemiseen jääkaapista?

Kotitekoinen nollatutkimus

2010-11-11T10:29:00.004+02:00

Pirkkalassa sattui pienimuotoinen konflikti naapurustokyttääjän ja lähes kuuliaisen koiranulkoiluttajan kesken: Koiranulkoiluttaja keräsi karvaturrinsa jätökset pussiin, mutta sitten heitti pussin läheiseen pusikkoon. Läheisen talon asukas näki tämän ja otti asiakseen mennä huomauttamaan tästä epäkohdasta koiranulkoiluttajalle. Lopulta tilanne äityi sanaharkasta kakkapussin viskomiseen ja lopulta rikosilmoitukseen, kertoo Aamulehti.

En nyt ole varma mikä johtopäätös tästä pitää vetää; onko koiralla tässä tapauksessa liian laiska omistaja, vai eikö Pirkkala ole panostanut tarpeeksi julkisten roskisten sijoitteluun, vai onko mielenterveyspalveluissa säästetty liikaa, en mene asiaan mitään sanomaan.

Tämä tapaus kuitenkin muistutti minua siitä, että keräsin huvin vuoksi vuoden alussa dataa ilmaisjakelulehti Uuden Rauman Kansankanava-osastolta koirankakkakirjoituksista ja vertasin kirjoitusten määrää vallitsevaan säätilaan. Vajaan kolmen kuukauden seurantajakson ajalta saa aikaiseksi seuraavanlaisen kaavion:
Kaaviossa keltaiset pystypalkit kuvaavat koirankakkaviestien prosentuaalista osuutta kaikista lehden lukijoiden lähettämistä viesteistä, yhtenäinen punainen viiva kuvaa päivän ylintä lämpötilaa, katkonainen punainen viiva kuvaa vuorokauden keskilämpötilaa ja sininen yhtenäinen viiva kuvaa lumen syvyyttä. Vaaka-akseli kuvaa aikaa ja pystyakseli kuvaa näppärästi lämpötilaa celcius-asteina, lumen syvyyttä senttimetreinä sekä viestien prosentuaalista osuutta.
Mitä kaaviosta voi päätellä? Koirankakkaviestien määrä kasvaa rajusti lumen määrän vähentyessä, kun talven jätökset paljastuvat lumen alta. Toisaalta viestit vähenevät sitä mukaa mitä lähemmäs kesää mennään, kun jätökset häviävät tavalla tai toisella katujen varsilta. Nollatutkimuksen laitos kiittää ja kuittaa.

Kokkovuorella

2010-10-26T09:50:00.004+03:00

Kiitos joukkoliikenteen aikataulujen, kampesin itseni ylös sängystä sunnuntaina noin viiden aikaan aamulla ja toimitin itseni ja Sampan Raumalle yhdeksäksi. Varsinaisesti heräsin vasta kymmenen aikaan kun join ensimmäisen kupillisen kahvia, minkä jälkeen teimme aamulenkin Sampan ja Natalian kanssa Kokkovuorelle.
Kokkovuori on mäennyppylä Rauman pohjoispuolella, Haapasaarentien varressa. Mäen päältä näkyvät etelässä Rauman korkeimmat rakennukset; vesitorni, sataman viljasiilot sekä UPM:n ja Botnian tehtaat. Vastakkaisessa suunnassa voi nähdä Olkiluodon ydinvoimalaitoksen.

Lauralla oli onneksi kamera mukana, joten saimme sentään jotain lisämateriaalia tännekin. Samppa jäi Raumalle kasvattajalle, joka vie Sampan - kuten aiemmassa postauksessa mainittu - Latviaan viikonloppuna.

Kesätauko on ohi

2010-10-19T17:58:00.012+03:00

Julistin tämän blogin kesätauolle joskus juhannuksen aikoihin. Lehdet riipiytyvät irti puista yllättävän nopeasti ja ensilumikin* on joidenkin määritelmien mukaan jo ehtinyt kertaalleen sataa Tampereenkin seudulle, joten lienee syytä julistaa kesätauko nyt päättyneeksi.

En ole kovinkaan ahkerasti omaa kameraani kantanut mukana saati sitten käyttänyt sitä, joten Sampasta ei ole juuri uusia kuvia. Tämän postauksen kuvitukseen on käytetty Jukan Canon EOS 450D -kameralla otettuja kuvia. Kuvaajista ei niinkään ole tarkkaa muistikuvaa. Kuvat on otettu Jukan mökillä suomen suven parhaaseen mökkeilyaikaan, syyskuun alkupäivinä.

Kesän aikana, suurista suunnitelmista poiketen Samppa ei Sealyhaminterrierien erikoisnäyttelyä (24.7.2010) lukuun ottamatta osallistunut yhteenkään näyttelyyn aikataulullisista ja taloudellisista syistä. Erikoisnäyttelystä Sampalle irtosi PU-3.

Syksyn näyttelyistä Samppa ymmärtääkseni on osallistumassa Seinäjoen näyttelyyn tämän viikon lopulla. Lisäksi seuraavan viikon lopulla järjestetään Latviassa Baltian voittaja-näyttely, jonne Samppa on myös menossa kasvattajien matkassa.

* Ilmatieteen laitoksen mukaan ensilumi on sääilmiö, jonka johdosta (aamulla) maassa on vähintään 1 cm:n kerros lunta.

Kesätauko

2010-06-23T20:26:00.002+03:00

En ole nyt ehtinyt päivittää blogia melkeen puoleentoista kuukauteen, joten lienee aiheellista julistaa blogi reilusti kesätauolle. Itse asiassa nyt on ensimmäinen kerta kun viime päivityksen jälkeen olen ehtinyt ajatella tämän blogin tilaa ja tekemään asialle jotain.
Katsellaan tilannetta uudemman kerran syksyllä, hyvää kesänjatkoa kaikille!

Rauma Show 2010 -jälkitunnelmat

2010-05-17T12:19:00.005+03:00

Rauma Show on taas tältä vuodelta ohi ja näyttely sujui lähes täydellisesti. Sää oli lauantaina kesäisen helteinen ja sunnuntaina hyvä sää jatkui melkein koko näyttelyn ajan, lukuunottamatta aivan viimeisiä kehiä, jolloin kesäinen sadekuuro kasteli erityisesti BIS-juniorikilpailuun osallistuneet koirakot.
Koko näyttelyn voitti Norwichinterrieri Nanstop Polkagris. BIS-kehässä koirat paremmuusjärjestykseen laittoi Frank Kane Englannista.
Tuomarit olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä koiriin, mutta kritiikkiä sai kuitenkin osakseen joidenkin handlereiden tapa esittää koiria: handlerit pitivät koiran huomion itsessään antamalla koirilleen jatkuvalla syötöllä makupaloja, jolloin tuomarin on hankala arvioida koiraa. Ongelma korostuu erityisesti siinä vaiheessa kun tuomarin pitäisi katsoa koiran hampaita - toimenpide on tietenkin lähes mahdoton jos samaan aikaan handleri syöttää koiralle makupaloja. Toki koiran huomiota voi pitää makupalojen avulla kehässä yllä, mutta liika on tässäkin tapauksessa liikaa.
Tämän postauksen kuvat eivät itse näyttelyyn liity.

Ruusa seurasi Sampan touhotusta välimatkan päästä (17.5.2010)

Koulutuspanta

2010-05-12T00:10:00.000+03:00

Laura oli viime viikolla Sampan kanssa Raumalla järjestettävässä näyttelykoulutuksessa totuttamassa elukkaamme muihin koiriin. Samppa ei täysin toivotun mukaisesti käyttäytynyt, vaan yritti vetää itseään toisten koirien luo silloin kun ei olisi pitänyt.
Koulutuksen ohjaaja ehdotti koulutuspannan käyttöä. Koulutus- eli kuristuspantoja käytetään enimmäkseen vain suurilla koirilla, joilla on vahva niska. Periaatteessa alle 10-kiloisilla koirilla ei koulutuspantaa kannata käyttää, koska seurauksena voi olla muun muassa vakavia niskanikama- tai henkitorvivammoja. Toisaalta Samppa on 13,2-kiloinen jässikkä, rotuunsa nähden suurikokoinen uros. Lisäksi sealyhaminterriereillä yleensä on paksu ja lihaksikas kaula ja niska, joten päätimme kokeilla koulutuspantaa.
Koulutuspannan tarkoituksena on totuttaa koira liikkumaan taluttajansa vierellä ilman ylimääräistä kiskomista. Eläintarvikkeita myyvissä liikkeissä on yleensä tarjolla nahasta, nailonista ja metalliketjusta tehtyjä koulutuspantoja, joiden hinnat vaihtelevat parista eurosta kolmeenkymmeneen euroon riippuen merkistä ja ostopaikasta. Valitsimme Sampalle kuvassa näkyvän ketjukaulaimen, jonka sai Vapaa Valinnasta alle neljällä eurolla.
Koulutuspantaa käytettäessä pitää muistaa pari oleellista asiaa; ensinnäkin panta pitää laittaa oikein päin suhteessa siihen kummalla puolella koiraa talutetaan. Näyttelykoiria talutetaan aina vasemmalla puolella, jolloin pannan pitää muodostaa P-kirjain koiraa edestäpäin katsottaessa (kuten kuvassa). Pannan ollessa väärin päin se vain kiristyy koiran vetäessä mutta ei löysty kun koira liikkuu sallitulla alueella.
Toiseksi, koiralle pitää antaa noin parin metrin liikkumavara hihnassa. Jos liikkumavaraa ei ole tarpeeksi, koira ei pysty hahmottamaan sille sallittua liikkumatilaa. Tämän takia koulutuspanta ei täysin sovellu kaupungin ahtaille kaduille. Vieressä kävelyä ja seuraamista kannattaakin tämän takia harjoitella koulutuspannan kanssa alueilla joilla koiralle voi antaa parin metrin liikkumavaran.

Fatboy

2010-05-10T22:58:00.007+03:00

Tällä kertaa hieman mainokselta haiskahtavan postauksen aiheena on erilaisia säkkituolijohdannaisia valmistavan Fatboyn tuote. Fatboyn tuotteille ominaisia piirteitä ensisijassa ovat muhkea olemus ja reilu koko. Tuotevalikoimassa on myös koirille tarkoitettuja Doggielounge-koirapetejä. Pedit on tehty helppohoitoisesta ja kestävästä materiaalista ja patjoja on saatavilla kahta kokoa, 80 × 120 cm ja 60 × 80 cm. Erilaisia värivaihtoja on tarjolla tusinan verran. Tällainen makuualusta irtoaa koiralle noin 160 eurolla.
Vajaan neliömetrin kokoinen makuualusta ei kuitenkaan riitä Sampan egolle, joten Sampalla on itse asiassa käytössä 140 × 190 cm:n kokoinen nutrian värinen Fatboyn Buggle-Up -istuin (tunnettu aiemmin Outdoor-nimellä).

Kuriositeetin vuoksi mainittakoon, että Samppa ei itse aluksi edes osannut kiivetä istuimelle. Vasta kun Fatboy oli ollut Lauran olohuoneen nurkassa muutaman kuukauden, Samppa tajusi että sen päälle on mahdollista kiivetä ja että sitä pystyy jopa pöyhimään mukavemmaksi.
Sen lisäksi että Samppa mahtuu egoineen juuri ja juuri itse asiassa ulkokäyttöön tarkoitetulle likaa hylkivälle ja vähän kovempaa käyttöä kestävälle istuimelle, se toimii myös tarvittaessa jopa ihan nukkumakelpoisena varavuoteena. Tällaisen yllättävän mukavan, nuorekkaan ja monipuolisen istuimen hinnat liikkuvat 250 euron molemmin puolin. Kuvissa näkyvällä, ulkokäyttöönkin sopivalla istuimella on hintaa 300 euron paikkeilla. Raumalla Fatboyn tuotteita myyvät Ideacca ja Rauman Kalustekeskus, muut jälleenmyyjät voi tarkistaa Fatboyn jälleenmyyjälistalta

Kuvia metsästä

2010-05-10T15:19:00.005+03:00

On melkein toukokuun puoliväli ja puissa ehkä juuri ja juuri näkyy vähän jotain vihreää. Alla olevat kuvat on otettu tänään, toukokuun kymmenentenä päivänä, mutta kuvat voisivat yhtä hyvin kuulua syksyyn lehdettömien puiden ja pensaiden sekä pilvisen taivaan takia.

Ensimmäinen blogivuosi

2010-05-06T21:34:00.007+03:00

Samppa-blogin ensimmäinen postaus tehtiin tasan vuosi sitten wapun jälkimainingeissa. Kuluneen vuoden aikana Samppa on ehtinyt käymään noin puolessa tusinassa Euroopan maassa (useammassa kuin omistajansa) ja onnistunut valioitumaan kansainvälisesti. Itse olen oppinut lähinnä sen, että koiran omistamiseen, pitämiseen ja kouluttamiseen liittyy huikea määrä asioita, joiden kaikkien hallitseminen ei vielä vuodenkaan jälkeen itseltäni täysin onnistu. Elukkamme on päässyt ehkä vähän liian helpolla viime aikoina ja se alkaa näkyä tietynlaisena kurittomuutena. Laura esimerkiksi raportoi viikolla Raumalta että Samppa kehtasi napata leikkeleen leivän päältä pöydältä kun silmä vältti.

Sampan osalta ei juuri muuta kerrottavaa tällä hetkellä ole, paitsi että linssiluksaatiotestin tulos tuli, ja kävi ilmi että Samppa ei ole taudinkantaja, joten Samppaa voi käyttää teettämään pentuja sen osalta huoletta. Linssiluksaatio, eli silmän linssin sijoiltaanmeno, on terriereille tyypillinen sairaus, joka on koiralle kivulias ja joka johtaa pahimmillaan sokeutumiseen. Taudista voi lukea lisää esimerkiksi Malmin eläinklinikan artikkelista (pdf).
Kuinka yleinen tämä tauti sitten on? Esimerkiksi Parsonrussellinterrierit ry:n tilastoissa (4.5.2010) 81,0 % testatuista vajaasta 400 koirasta oli terveitä, 16,0 % kantoi tautia ja 2,0 % oli sairastunut itse tautiin.

Viikon päästä viikonloppuna järjestetään Rauma Show 2010. Samppa ei vielä tänäkään vuonna osallistu niin sanotusti kotikenttänäyttelyynsä, sillä olemme Lauran kanssa osana näyttelyn järjestävää tahoa.
Saa nähdä tuleeko uutta postausta ennen näyttelyä.

Tampereen koiravero

2010-04-27T15:57:00.003+03:00

Aamulehden Moro-liitteen sivuilla on pitkä artikkeli Tampereen kaupunginvaltuutettujen mielipiteistä koiraveron suhteen. Moro haastatteli kaupunginvaltuutettuja ja 65 % on sitä mieltä että verotusta pitäisi edelleen jatkaa. Mielipiteitä on laidasta laitaan:

Koiraveroa pitäisi vähintäänkin kolminkertaistaa. Silläkään ei vielä kateta siivous- ja koirapuistojen rakentamisen kustannuksia. Jos koirien omistajat suostuisivat siivoamaan lemmikkinsä jätökset, kaksinkertaistaminen riittäisi. Koira ei ole syyllinen sotkuun, vaan sen omistaja. Esim. kymmenkertaistetulla maksulla sotkeentuneet lasten vaatteet voitaisiin pesettää koiraveron tuotolla.

Seppo Salminen (sdp)

Onkohan valtuutettu ollut ihan tosissaan tässä? Ajatelkaa lapsia -kortti^[hiki] on ainakin taidokkaasti isketty pöytään. Järjen ääntä on muun muassa seuraavissa kommenteissa:

Kannatan koiraverosta luopumista, koska sen tuotto katoaa siitä aiheutuviin byrokratiakustannuksiin. Koirankakkaongelma on keväisin ylikorostunut, koska talven aikana kertynyttä ulostetta hajottavat hyönteiset ja pieneliöt eivät ole vielä aktivoituneet kylmyydestä johtuen. Tupakantumppeja ja lasisiruja ei hajoita mitkään pieneliöt. Koiranomistajien vastuun korostaminen ja kakankeräystalkoot olisi toimivampi ratkaisu.
Heikki Luoto (ps)
[– –] Toivoisinkin, että tamperelaiset kunnioittaisivat enemmän omaa kaupunkiaan sekä toisiaan ja lopettaisivat kaikenlaisen roskaamisen. Tämä koskee niin koirien ulkoiluttajia kuin kaikkia muitakin kaupunkilaisia. Talvenjäljiltä kaupunki on paikoittain surullinen näky. Jalkakäytävät muistuttavat kaatopaikkaa.
Mikko Aaltonen (vas)
Ei ole järkevää kerätä verotuloja koiraveron kaltaisilla miniveroilla, joiden keräämis- ja valvontakustannukset nousevat kohtuuttoman korkeiksi saavutettuun hyötyyn nähden. Koiranomistajien lisäksi myös monet muut erityisryhmät vaativat kaupungilta erityiskustannuksia. Silti ne hoidetaan yleisen rahoituksen kautta. Kakkaongelmaan tartuttava mieluummin vaikka kampanjalla puhtaiden puistojen puolesta.
Anna Kontula (vas)
[– –] Koiraverosta saatavasta summasta osa hukkuu hallinnointikuluihin. Ja jos kaupunki saa hukkumaan 100 000 euroa muutamaan kymmeneen metriin aitaa, siitä ei koiranomistajia voi syyttää.
Joonas Lepistö (sdp)

Koirankakkaroskistarrat

2010-04-26T15:46:00.010+03:00

Blogin päivittäminen on jäänyt hieman taka-alalle kiireisempien projektien ja inspiraation puutteen takia. Samppa on edelleen Raumalla Lauran kanssa, joten Sampan suhteen ei ole mitään kummempaa raportoitavaa.

Samppa koskenrannassa viime Wappuna (1.5.2009)

Yllä oleva kuva on viime Wapulta Tampereen koskenrannasta. Aurinko paistoi ja lämmintä oli parhaimmillaan yli 16 astetta. Tänä vuonna vaikuttaa harmi kyllä siltä että fuksit kastuvat jo ennen kuin pääsevät koskeen.

Tässä päivittämättömällä välillä ehkä merkittävin uusi ilmiö on koirankkaroskis-tarraliike. Idea on vanha ja kytenyt varmaan yhden jos toisenkin koiraihmisen päässä, mutta nyt idealle on löytynyt toteuttajakin. Ideana on, että ulkoroskiksen omistavat yksityishenkilöt voivat hankkia roskikseensa tarran, joka osoittaa yksityisen roskiksen olevan sellainen, että sinne saa pudottaa koirankakkapussit.
Liikkeellä on oma Facebook-sivu sekä omat sivut osoitteessa www.koirankakkaroskis.fi, jolta voi myös tilata tarroja.

Internetin kummallisuuksien uutisivirrasta silmiini osui postaus Kitty-kissasta, joka on matkannut ranskalaisen pariskunnan mukana pitkin Amerikkaa, jalkapatikassa. Tällä hetkellä ranskalaiset ja Kitty ovat postauksen mukaan Kolumbiassa suunnittelemassa seuraavaa kohdetta. Samalla sivustolla on myös kohtalaisen kiinnostava postaus Oscar-koirasta, joka on myös matkannut ympäri maailmaa.

Ganalim barttal

2010-04-12T16:56:00.010+03:00

Tämän postauksen kuvat on räpsitty eilen, huhtikuisen ilta-auringon suomassa kuparinsävyisessä valossa Rauman pääkirjaston pihalla sekä niin sanotusti ganalim barttal. Kuvausvälineenä oli äidiltä lainattu Canonin 50D 55-250 mm:n putkella.
Aiemmassa postauksessa mainittu huhu siitä, että Hervannassa olisi ollut myrkytettyjä lihanpaloja koirapuiston varrella sai jatkoa kun eräs Aamulehden lukija Härmälästä lähetti Aamulehteen kuvia rotanmyrkystä, joka oli kaadettu lenkkipolun varteen. Kommenttien mukaan rotanmyrkkyä on nähty myös Pispalan ja Peltolammin alueella. Olkaahan varovaisia kun koirien kanssa liikutte - muuallakin kuin Tampereella.

Ei fokuksella ole niin väliä kunhan lennokkuutta löytyy (11.4.2010)

Tasajalkaloikkia auringonlaskuun (11.4.2010)

Matalalento (11.4.2010)

Myrkytettyjä lihanpaloja

2010-04-08T09:29:00.007+03:00

Koirankakka puhuttaa keväisin ja pahimpana seurauksena siitä ovat ne mielenvikaiset, jotka käyvät kylvämässä maastoon myrkytettyjä lihanpaloja koirankakkaongelman ratkaisemiseksi. Asia on hyvinkin ajankohtainen Hervannassa:
Herwoodin Hauvat ry:n keskustelupalstalle on 5.4. laitettu viesti, jonka mukaan Mäkipuiston (Suolijärven) koirapolun^[maps] varrelle joku idiootti on käynyt nakkelemassa myrkytettyjä lihanpaloja, joihin ilmeisesti jo kaksi koiraa on kuollut. Vaikka ei asuisikaan Hervannassa, niin on silti hyvä olla varuillaan muillakin paikkakunnilla, sillä näitä ääliöitä löytyy kyllä joka kaupungista. Pahimmassa tapauksessa se, että joku laiska, välinpitämätön ja -kuten UR:n tekstiviestipalstalla asia ilmaistiin - hienohipiäinen koiranomistaja ei kerää koiransa jätöksiä pois aiheuttaa välillisesti sen, että jonkun tunnollisen koiranomistajan rakas lemmikki kuolee.

Polkujen ja teiden varsille kylvettyjen myrkytettyjen herkkupalojen takia koiraa on parempi lenkittää siten, että ei anna koiran jäädä haistelemaan paikkoja joka viiden metrin välein. Harmittavan usein näkee koirien ulkoiluttavan ihmisiä omaan tahtiinsa, eikä toisin päin.

Asiaan liittyen, Uudessa Raumassa käytävä koirankakkakeskustelu jaksaa viihdyttää lehdestä toiseen: Aiemmassa postauksessa mainittu, 27.3. ilmestyneestä lehdestä poimittu tekstiviesti on saanut jatkoa. Kyseessä oli viesti, jossa Rauman Sinisaaren palvelutalon asukas oli ilmaissut julkisesti huolensa siitä, että koiranulkoiluttaja oli heittänyt koiranjätöspussin palvelutalon privaattiroskikseen. Tarkkaavainen asukas sai vastauksia 31.3. ilmestyneessä lehdessä:

Koiran jätöksethän kuuluu laittaa roskikseen! Onko sinulla parempi ehdotus, mihin kakkapussin laittaisin? Haluaisitko sen kenties itsellesi? Sekin onnistuu... en vain tiedä, kenelle sen toimittaisin? Jos ystävällisesti tulet sen minulle suoraan sanomaan, kun kerran minutkin tiedät, niin voidaan sopia tarkemmin... Heh heh.
Itsensä tunnistanut vastuullinen koirantaluttaja

Voi höpölöpö, jos fiksu koiranulkoiluttaja on kerännyt koiransa kakat pois, eikö ole aivan sama kenen roskikseen pussin tipauttaa, parempi roskiksessa kuin taivasalla, älykästä.

Eikö se nyt ole pääasia, että ne koirien jätökset päätyvät ylipäätänsä johonkin eikä kaduille? Hienoa, että joku viitsii ne korjata!

Reviiristään tarkka asukas oli vahtinut pihapiiriään herkeämättä ja jatkanut kampanjaansa lauantaina 3.4. ilmestyneessä lehdessä:

Sinä tunnistettu nainen. Laitat edelleen koiranjätöksesi haisemaan Sinisaaren palvelutalon ulko-oven vieressä olevaan roskikseen. Roskis on tarkoitettu ainoastaan talon asukkaille.

Palvelutalon asukas sai aikaan oikean palaluteryöpyn lehden tekstiviestipalstalle. Keskiviikkona 7.2. ilmestyneessä lehdessä peräti 35 % viesteistä koski koirankakkaa. Seuraavat viestit liittyivät suoraan tähän tapaukseen:

Sinä tunnistettu nainen. Laita ihmeessä koirankakat siihen roskiksen vieressä olevan ulko-oven eteen. Loppuu se valittaminen

Koirani taitaa osata lukea tekstiviesti-palstaa... Fiksu koira tuumi, että "perkule, väännän tortun palvelutalon edessä ja se kun pussissa niin toisen tortun perään, että emäntä saa laittaa 2 pussia yhden sijasta kiellettyyn roskikseen" ja tekonsa tehtyään hymyilikin pikkasen... Näkikö valvova silmä? Itse mietin hetken, että jättäisinkö läjät siihen...

Sinä Sinisaaren valittaja, eikö ole parempi, että se "tunnettu nainen" heittää koiran jätökset roskikseen kuin jättäisi ne tien viereen, muovipussissa ne kai on, muovipussin suu tiukasti kiinni, tuskin se hajuhaittoja lisää. Eikö ihmisillä todellakaan ole muuta tekemistä, kuin valittaa naurettavista asioista. Vielä se "reviirin pyhyys", älä tule minun tontilleni, vaikka se ei ole edes omasi. Minulla ei ole koiraa, vaikka ne ovatkin monta kerta parempia kuin tyhjästä narisevat ihmiset. Koirat haukkuvat syystä, katkerat, häijyt ihmiset pahantahtoisuuttaan.

Tuskin maltan odottaa mitä lauantain lehdessä on kirjoitettu aiheesta. Ongelmana on tosiaan että yksityisiin roskiksiin ei saa viedä omia roskiaan (eikä siis myös koirankakkapussejakaan). Ongelmaa on ratkottu jo vuonna 2007 Oulun seudulla koiraystävällisillä roskiksilla. Ideana on, että yksityisten roskisten omistajat voivat hankkia kunnalta roskikseen liimattavia tarroja, joilla viestitetään koiranomistajille että yksityistä roskista saa käyttää koiranjätösten dumppaamiseen.

Ihmiset ovat harmittavan itsekkäitä, mutta poikkeuksiakin löytyy; Tampereen keskustassa asuva koiranomistajapariskunta kyllästyi Hämeenpuistossa olevaan koirankakan määrään. Sen sijaan että he olisivat nurisseet paikallislehden tekstiviestipalstalla, he tarttuivat lapioon ja kävivät lapioimassa koiranjätöksiä pois (Aamulehti).
Itsekin voisin mielelläni osallistua vastaavanlaisiin talkoisiin mikäli jokin koirayhdistys Tampereella tai Raumalla järjestäisi sellaisia. Tällaiset tempaukset toisivat ehkä paremmin esille vastuuntuntoisten koiranomistajien näkökannan jokakeväiseen koirankakkakeskusteluun, joka todennäköisesti jatku vielä pitkään tänäkin vuonna.

Postauksen lopuksi pari kuvaa Sampasta:

Pääsiäiskuvia

2010-04-04T09:26:00.009+03:00

Lumipeite sulaa, koirankakkakeskustelu kiihtyy, maasta puskee ylös kaikkea vihreää ja koiraa on mahdotonta pitää ulkona puhtaana. Kesä tulee vähitellen niin kuin joka vuosi vuoden 1816 jälkeen. Kyseinen vuosi jäi historian aikakirjoihin kesättömänä vuotena, johtuen erään Indonesialaisen tulivuoren purkauksesta ja historiallisen alhaisesta auringon aktiivisuudesta, mikä aiheutti pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan kesättömän vuoden.^[wiki]
Alla olevissa kuvissa on äitini ottamia kuvia Sampasta.

Lumen alta paljastuu kaikkea jännää (3.4.2010)

Varjoisissa paikoissa on vielä lunta (3.4.2010)

Sampankorkuisessa lumessa kahlaaminen on hyvää treeniä Sampalle (3.4.2010)

Koirien jätöksistä. Taas.

2010-03-27T00:48:00.007+02:00

Varsinaiset Samppaan liittyvät postaukset ovat harmittavan vähissä, eikä asialle juuri voi mitään. Vaihtoehdot ovat kaventuneet siihen, että joko olen postaamatta tai sitten puhun niin sanotusti paskaa. Valitsen edellisen.
Intter-atk-www:ssä tuli vastaan asiaan liittyvä, omalla tavalla hyvinkin huvittava ja idealtaan kekseliäs blogi, nimeltään Kevään merkkejä. Blogissa seurataan kevään edistymistä jämäkän visuaalisin keinoin, ilman turhaa selittelyä.

Lauantain Uudessa Raumassa oli yksi koirankakka-aiheinen kansantekstari, joka sanasta sanaan näyttää tältä:

Sinä tunnistettu koiran taluttaja. Koirasi jätöksen voisit viedä muualle, ettei Sinisaaren palvelutalon roskikseen.

Jos koiran ulkoiluttaja jättää keräämättä koiran jätökset, tulee sanomista. Jos jätökset vie väärään roskikseen, tulee sanomista. Seuraavaksi kai tulee sanomista jos jätösten keräämiseen käyttää ei-biohajoavia pusseja (joita saa yhden biohajoavan pussin hinnalla noin kolme). Yleinen mielipide koiranomistajia kohtaan tuntuu painuvan keväisin niin paljon pakkasen puolelle että Tammerkoski on kauttaaltaan jäässä vielä vappunakin ja fuksit eivät pääse teekkarikasteeseen.
Itse pyrin välttämään taloyhtiöiden ja muiden yksityisten tahojen roskiksia jotta en aiheuttaisi pahennusta kaiken maailman kerrostalokyttääjien silmissä. Silloin tällöin tosin kohdalle osuu sellainen lenkki, että matkan varrelle ei osu yhtäkään julkista roskista, jolloin jokseenkin vaivaantuneena ja häpeissäni käyn heittämässä jätöspussin lähimpään yksityiseen roskikseen joka kohdalle osuu. Toivon että saan tämän häpeällisen toimintani anteeksi, sillä olen joka tapauksessa pyrkinyt olla jättämättä koiran jätöksiä jalkakäytävän reunoille tai puiston nurmikolle. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, kannattaisin jonkinlaista järkevää koiraverotusta jos sillä saatasiin lisää roskiksia katujen varsille.

Seuraavassa hieman faktatietoa kumoamaan ainakin jokseenkin ärsyttävää ja usein koiranjätöskeskusteluissa esiintyvää väitettä koirat eivät kuulu kaupunkiin: Suomessa on noin 600 000 koiraa^[1] ja 5 350 000 asukasta^[2], eli peruslaskuopin mukaan noin joka yhdeksännellä suomalaisella on koira (maailmanlaajuisesti joka 11:llä^[3][4]). Varhaisimmat löydetyt todisteet ihmisen ja koiran yhteiselosta on ajoitettu noin 14 000 vuoden päähän ja tuoreemmatkin löydökset ovat noin 5 700 vuotta vanhoja^[5]. Teollistumisen mukanaan tuoma voimakas kaupungistuminen alkoi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa^[6], eli aika äskettäin suhteutettuna koirien kesyttämiseen. Näihin faktoihin perustuen on mielestäni turha sanoa että koirat eivät kuulu kaupunkiin sillä koirat kuuluvat sinne missä ihmisetkin ovat.

1. Koira, Kennelliitto. Viitattu 27.3.2010
2. Suomen asukasluku, Väestörekisterikeskus. Viitattu 27.3.2010
3. Maailman väestö, Wikipedia. Viitattu 27.3.2010
4. Dog, Wikipedia (englanniksi). Viitattu 27.3.2010
5. Dog history, About.com (englanniksi). Viitattu 27.3.2010
6. Nykyajan kaupungistuminen, Wikipedia. Viitattu 27.3.2010

Koiraverosta

2010-03-25T18:18:00.010+02:00

Keskiviikon Tori-lehdessä on uutinen jalostusstrategiasta, joka hiertää koirankasvattajien ja kennelliiton välejä. Lisäksi Aamulehden Moro-liitteessä jopa koiranomistajatkin ihmettelevät hangen alta paljastuvan koirankakan määrää, ja asiaan liittyen itse Aamulehdessä on uutinen 20 000 pimeästä koirasta. Koirankakasta saa ihan tarpeekseen jo muutenkin, joten on parempi keskittyä tarkastelemaan 1800-luvulta peräisin olevaa lainsäädännöllistä reliikkiä joka tunnetaan myös nimellä koiravero. Wikipedia kertoo aiheesta seuraavaa:

1800 ruotsin säädyt päättivät alkaa kantamaan määräaikaista koiraveroa.
1878 koiraverosta annettiin säädös, jonka mukaan koirista kerättiin veroa korvaukseksi vesikauhuun kuolleista kotieläimistä.
1882 koiravero poistettiin väliaikaisesti maaseudun koirilta.
1894 vero otettiin takaisin käyttöön siten, että kunta sai päättää veron suuruudesta ja verotulojen käyttökohteista.
1942 verosta vapautettiin valtion palveluksessa olevat koirat sekä opaskoirat.
1979 vuoden 1894 laki kumottiin ja lisää tiettyihin käyttöihin tarkoitettuja koiria vapautettiin verosta. 1991 lähtien kunnanvaltuustot ovat saaneet päättää kantaako koiraveroa vai ei.

Pikainen googlekierros kertoo että koiraveroa kannetaan nykyään enää ilmeisesti Helsingissä, Tampereella ja Järvenpäässä. Muun muassa turussa veron kerääminen on lopetettu vuonna 2009. Kerava lopetti koiraveron keräämisen tämän vuoden alussa. Google antoi sen vaikutelman, että erityisesti 2000-luvun alussa iso osa kunnista on luopunut koiraveron kantamisesta, osaksi sen takia että sen keräämisestä kertyy enemmän kuluja kuin tuottoa.
Tampereelle koiravero tosin tuottaa 150 000 euroa vuosittain, kuten edellä linkitetyssä Aamulehden uutisessa mainittiin.

Koiravero on hieman kyseenalainen, mutta ainakin osaksi sen avulla suuret kaupungit ovat pystyneet pystyttämään ja ylläpitämään koirapuistoja ja koirankakkapussitelineitä. Itse ehkä jopa olisin koiraveron kannalla - sillä edellytyksellä että siitä saatavat varat varmasti menisivät koirien kunnallisten palvelujen kehittämiseen ja että koiravero olisi tasapuolinen kaikille koiranomistajille. Tasapuolisuus on toisaalta suhteellinen käsite, sillä esimerkiksi koirapuiston vieressä asuva yhden koiran ulkoiluttaja hyötyisi koiraveroeuroistaan enemmän kuin metsän perukoilla asuva koirankasvattaja.

Samppa lähti Lauran kanssa Raumalle, ja itsellä on ollut hieman tyhjä olo noin kuuden viikon jälkeen kun ehdin jo tottua siihen miten Samppa reagoi erilaisiin asioihin mitä teen. Nyt kun Samppa ei ole paikalla niin tuntuu kuin jotain puuttuisi.

Petsie ja uutisia

2010-03-15T20:20:00.008+02:00

Petsie on vuonna 2006 perustettu palvelu, johon lemmikinomistajat voivat laittaa omien lemmikkiensä kuvia. Löysin palvelun erään hypermedian kurssin harjoitustyön yhteydessä, ja kokeilun vuoksi lisäsin Sampan kyseiseen palveluun.
Kuvien lisäksi palveluun voi laittaa videoita sekä live-kuvaa. Palvelussa voi myös pitää blogia, keskustella foorumeilla, tarkastella kasvattajien ilmoittamia poikueita ja pentueita, ilmoittaa kadonneista ja löydetyistä lemmikeistä, käyttää osto- ja myyntipalstaa sekä tehdä ostoksia palvelun omassa lemmikkitarvikeverkkokaupassa. Jos Facebook ja Twitter eivät riitä täyttämään päivittäistä sosiaalisen median käyttökiintiötä, niin Petsie on varsin varteenotettava palvelu jolla edellä mainittua kiintiötä voi lähteä täyttämään lemmikkien avustuksella.

Sosiaalisesta mediasta perinteisempään mediaan: Aamulehti uutisoi 16. päivä kuluvaa kuuta että Tanskassa suunniteltiin staffordshirenbullterrierin kieltämistä 11 muun rodun ohella. 18. päivä asiaan tuli hieman päivitystä kun tanskan kennelliiton vastustuksen vuoksi kyseinen koirarotu pudotettiin kiellettävien koirien listalta. Oli koirarodun kohtalo mikä tahansa niin uutisen lukijakommenteilla on ainakin huikea viihdearvo:

#60:
Minun mielestä kaikki koirat pitäisi kieltää kaupunki alueilta ja esikaupunki alueilta. jos haluat koiran muuta maalle laki!

Lisää uutisia 18. päivältä: Suomenpystykorva Sussu putosi jäihin hiihtoretkellä ja löytyi elossa kaksi päivää myöhemmin. Koirat (ainakin tietyt rodut) selviävät kyllä aikansa luonnossa oman onnensa nojassa, mutta tässä oli ainakin hieman onnea matkassa kun hyinen koski ei vienyt koiraa mukanaan kokonaan.

Aamulehti kertoo myös, että laumanvartijakoiria käytetään yhä useammin petoeläinten torjunnassa suomalaisilla maatiloilla. Uutinen kiinnitti huomioni lähinnä sillä, että en ole aiemmin hoksannut termiä laumanvartijakoira, joka on siis eri asia kuin paimenkoira. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin esimerkiksi susien kaatolupia on kohtalaisen hankala hankkia, joten karjankasvattajien on ilmeisesti täytynyt turvautua luonnollisempaan tapaan suojella karjaa. Tarkempi kuvaus laumanvartijakoirista löytyy esimerkiksi Käytännön Maamiehen sivuilta. Laumakoiria^[wiki] ovat muun muassa KM:n artikkelissa mainitut estrelanvuoristokoira^[wiki] ja maremmano-abruzzese^[wiki].

Sadas postaus

2010-03-13T11:48:00.010+02:00

3D-lasit (13.3.2010)

Samppa-blogi on nyt saavuttanut (kymmenjärjestelmää^[wiki] käytettäessä merkittävän) sadannen postauksen merkkipaalun. Tämän kunniaksi hieman statistiikkaa: Blogissa on käyty 311 päivän aikana 3310 kertaa. Käyntien aikana blogin sivuja on näytetty 6033 kertaa.
Viisi eniten käytetyintä ja blogin sivuille johtanutta hakusanaa ovat hännänheiluttajat (88 osumaa), sealyhaminterrierit (57), blogi samppa (56), samppa (56) ja maailman rumin koira (38). Blogia on luettu eniten Helsingissä (900 käyntiä), sen jälkeen Tampereella (473), Raumalla (352), Kuopiossa (189) ja Turussa (84). Ylivoimaisesti suosituin sivu on ollut etusivu, sen jälkeen tulevat Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa, Koirapuistokierros, Hännänheiluttajat ja Haaste 131: kaksoisolentoni.

Sylikoira-Samppa II (13.3.2010)

Faktoista arkipäivän ihmeellisiin elämyksiin: olimme Lauran ja Sampan kanssa menossa koirapuistoon myöhään sunnuntai-iltapäivällä. Olimme tulossa puistoon Ahvenisjärven suunnalta, eli olimme pienen mäen päällä ja saimme hyvän yleisnäkymän puistoon. Puistossa näkyi liikettä mutta koiraa ei näkynyt missään. Kun pääsimme lähemmäksi, selvisi että keskellä koirapuiston aukeaa oli yksin 8-10 -vuotias poika merkkaamassa omaa reviiriään. Huomatessaan meidät tämä sankari käpertyi maahan liikkumattomaksi ja odotti että menisimme ohi.
Emme sitten menneet häiritsemään tämän tulevan isänmaantoivon tärkeitä puuhia, ties mitä häirintäsyytteitä siitäkin olisimme lopulta saaneet. Olisi ollut kuitenkin kiinnostavaa sinällään nähdä mitä olisi tapahtunut jos olisimme menneet koirapuistoon niin kuin aikomus oli.

Koiraihmisille osoitetaan keskustelupalstoilla vaatimuksia siivota koiran jätökset kadunvarsilta ja pitää koira hihnassa ja haukkumatta. Vaatimusten lisäksi silloin tällöin näkee uhkailuja ja pahimmassa tapauksessa jotkut valopäät käyvät kylvämässä rotanmyrkyllä maustettuja lihapullia koirapolkujen varsille.
Henkilökohtainen, sellaisella varmuudella lausuttu mielipiteeni jonka vain täysi tietämättömyys voi taata on se, että lapset sen sijaan saavat kohtalaisen rajatta mellastaa ja tehdä mitä huvittaa sillä vanhempia ei juuri kiinnosta opettaa tapoja, eikä tarvitsekaan sillä se meidän Simo-Petteri on sellainen kullannuppu että ei se mitään ilkeyksiä tee.

Miten maa makaa lemmikkien ja koirien suhteen, sen kertoo viikonlopun mediakatsaus: Lauantain Uudessa Raumassa oli tällä kertaa kaksi koirankakkaviestiä 32:sta viestistä.
Tampereen suunnalla Aamulehdessä oli perjantaina julkaistu koti ja asuminen -teemapalstalla isännöintiliiton puheenjohtajan haastattelu, jonka aiheena oli kerrostaloissa haukkuvat koirat. Samalla palstalla esitellään lisäksi erilaisia lemmikkiaiheisia sisustusvinkkejä.
Toisaalla, Harjavallan maisemissa irtokoirat pelästyttivät lehdenjakajan perjantaiaamuna, kertoo Satakunnan Kansa. Siitä, että olivatko koirat lopulta villikoiria vai irti päässeitä kotikoiria, ei ole saatu varmuutta. Villikoirat ovat joka tapauksessa terrorisoineet samoja seutuja jo loppiaisen aikaan.

Silakkaa, pelipaita ja kevät

2010-03-12T08:44:00.016+02:00

Silakka

Kuvassa vasemmalla on silakka eli Clupea harengus membras. Silakka on sillin alalaji ja se on saalismäärältään Suomen tärkein kala. Suurin osa pyydetyistä silakoista päätyy lohenkasvattamoihin ja turkistarhoihin. Lautaselle laitettuna silakka on edullinen ja ravinteikas^[wiki].
Koiranruokana silakka kuulemma parantaa turkin laatua - ilmeisesti samasta syystä turkistarhat ovat silakan suurkuluttajia. Samppaa varten keitetyt silakkafileet tuovat lisäksi mukavan merellisen aromin Sampan hengitykseen ja koko kämppään muutaman päivän ajaksi, unohtamatta sitä, että silakka laittaa Sampan vatsan mukavasti kuralle. Osaltaan vika voi olla siinä, että Sampalle ei ole aiemmin kalaa juuri syötetty, mutta todennäköisesti silakasta ei nyt kuitenkaan tule kiinteää osaa Sampan ravintoympyrään.

Pelipaita (12.3.2010)

Kasvattajapariskunta palasi kolmen viikon lomamatkalta pohjois-Amerikasta. Samppa sai tuliaisiksi Toronto Maple Leafsin pelipaidan joka värityksensä puolesta sopii Suomalaisin maisemiin kuin emäntä aitanpolulle. Kiitokset kasvattajille.

Lisäksi kevät on virallisesti alkanut; Sampan tassuja on täytynyt pestä kolmen perättäisen lenkkikerran jälkeen kuraisen lumisohjon takia. Nyt vain täytyy odotella sitä viimeistä varmaa kevään merkkiä, eli lehtien lukijapalstojen täyttymistä koirankakkakeskustelulla.
Kevätauringon lämpö sulattaa talviset hanget, joiden alta paljastuu lumen suojiin hautautuneita liukumiinoja, jotka saavat keskiverto-jalankulkuväylän käyttäjän näpyttelemään tekstaria täydessä raivossa paikallislehden lukijapalstalle. Paras sana kuvaamaan keväisin käytävää keskustelua lieneekin englannin sana rage (esim. road ragen^[wiki] yhteydessä).
Asian huomattavan yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi Samppa-blogi seuraa koirankakkakeskustelun (ja kevään) etenemistä: Viimeisimmässä Uudessa Raumassa tekstaripalstalla 33:sta viestistä vasta vain kaksi (eli pyöreät 6,1 %) koski koirankakkaa. Uusimmassa Tori-lehdessä sen sijaan 7:stä viestistä yksi (14,3 %) koski aihetta. Jatkoa seuraa.

Suolijärven ympäri, osa n

2010-03-06T16:40:00.011+02:00

Edellisissä postauksissa on ollut niin paljon tekstiä, että tähän postaukseen tulee tämän tekstin lisäksi vain kuvia 6,7 kilometrin pituiselta Suolijärven lenkiltä. Pitkän ja lumisen lenkin takia Sampalla oli talvivarusteet päällä - harmi vaan että yksi Sampan talvitossuista jäi matkan varrelle jonnekin.

My recent posts have been filled with boring walls of text so this post will mostly have nice snowy pictures that I took when I was walking with Samppa around lake Suolijärvi^[maps]. In order to prevent the snow packing on Samppa's fur and paws on the 6,7 kilometres long walk he had to wore his winter clothes. Unfortunately one of the shoes fell off and got lost somewhere along the trail.

Eläinasiavaltuutettu

2010-03-04T20:09:00.009+02:00

Aamulehden uutisoi, että eläinten oikeuksista huolehtimaan saatetaan perustaa eläinasiavaltuutetun virka siinä missä lapsilla ja vähemmistöillä on jo omat valtuutettunsa. Uutisen lukijakommenteissa tosin virka lytätään turhana hyvä veli -suojatyöpaikkana ja samalla perätään valtuutettua muun muassa koululaisille, vanhuksille sekä kuuliaisille veronmaksajille.
Lapsiasiavaltuutetun^[wiki] virka tuli suomeen vuonna 2005 ja ensimmäinen vähemmistövaltuutettu^[wiki] astui virkaan 2008. Pikainen tutustuminen mainittuihin virkoihin antoi sen käsityksen, että molemmissa viroissa tehtävänä on lähinnä kailottaa kovaan ääneen jos ja kun epäkohtia edustetun ryhmän kohtelussa ilmenee. Kailotus tosin vaimenee byrokratian rattaisiin ennen kuin se ehtii muuttumaan kovinkaan konkreettisiksi toimiksi.
Tällä hetkellä epäkohtia eläinten kohtelusta nostavat esille esimerkiksi Oikeutta Eläimille^[wiki] -järjestö ja vähän hillitympää linjaa edustava Suomen Eläinsuojelyhdistysten liitto^[wiki]. Nähtäväksi jää mikä eläinasiavaltuutetun kokonaisvaikutus tulee olemaan eläinsuojelurintamalla, sillä sanojen lisäksi tarvitaan myös tekoja.

Asiasta toiseen: Samppa täytti viime viikon perjantaina kolme vuotta. Vietimme Sampan merkkipäivää Raumalla kasvattajan luona viiden muun sealyhamin seurassa. Laura on kasvattajien luona kotitonttuna vahtimassa koiria sillä välin kun kasvattajat itse ovat kiertämässä pohjoista Amerikkaa. Samppa ei tosin toisten koirien kanssa päässyt temmeltämään, sillä kasvattajan koirista kahdella oli juoksuaika meneillään ja lisäksi Sampan isoisä Rico ei ole kovinkaan mielissään toisista uroksista.
Sampan kunniaksi ei kakkua leivottu, mutta herkullisia muffinsseja merkkipäivän kunniaksi sentään saimme kohtalaisen lyhyellä varoitusajalla. Muffinssit eivät kuitenkaan Sampan kitaan asti päätyneet - olisi voinut vaikka slaagin saada raukka niistä - joten Sampan oli tyytyminen uuteen puruluuhun.

Tähänkään postaukseen en saanut yhtään riittävän hyvää kuvaa otettua, osittain johtuen mahdottomasta yhtälöstä oman perfektionismini ja kamerani suorituskyvyn välillä. Parempaa kameraa saan tuskin pitkään aikaan hankittua, varsinkaan jos erään työryhmän ehdottama tuhannen euron korkeakoulujen lukukausimaksu astuu voimaan lähivuosina. Vaikka asia ei nyt suoraan koiriin liitykään niin on se sen verran käsittämätön asia että siitä nyt tässä mainitsin. Aiheesta kannattaa lukea esimerkiksi Jyrki Kasvin kirjoitus.

Valokuvatorstai 155: LUMI

2010-02-24T12:48:00.005+02:00

Lumi kätkee kaikkea kiinnostavaa itseensä (24.02.2010)

Valokuvatorstaihin osallistuminen on jäänyt vähemmälle viime aikoina. Nyt kuitenkin haastesanana oli mainiosti ajankohtaan sopiva LUMI. Tänään oli jopa sellainen keli että heikkolaatuisella pokkarillani sai otettua siedettäviä kuvia. Alla on vielä pari ekstrakuvaa kompensoimassa blogin viimeaikaista kuvien puutetta blogissa.

Maailman suurin koira

2010-02-23T21:40:00.004+02:00

Luurikameralaatua koirapuistosta (23.02.2010)

Samppa on googlen kuvahaun mukaan (edelleen) maailman rumin koira. Maailman suurin koira on sen sijaan 4-vuotias tanskandoggi Giant George, joka äskettäin pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan. George painaa yli 110 kiloa ja on säkäkorkeudeltaan lähes 1,10 metriä. Herraisä-kokoinen jättiläinen syö omistajiensa mukaan kuukaudessa 50 kiloa ruokaa ja sillä on lisäksi oma parivuode jossa se nukkuu. Georgen saavuttamasta tuoreesta maailmanennätyksestä kertoi Iltalehti. Daily Mail sen sijaan kirjoitti Georgesta jo joulukuussa kun ennätysmerkintä oli vielä haussa. George pääsi kokonsa ansiosta lehtien palstoille ja lisäksi se on saanut sen Facebook-fanisivun kautta yli 27 000 fania.

Uutisiin on päässyt myös ilmeisesti vuoden ensimmäinen sankarikoirakandidaatti: Helsingin vuosaaressa koira havahdutti emäntänsä kun talossa oli syttynyt tulipalo, joka tuhosi talon lähes kokonaan. Asiasta kertoi Aamulehti.

Englannin Seafordissa lokkia jahdannut springerspanieli Poppy tippui kalkkikivijyrkänteeltä 90 metriä. Omistajiensa onneksi koiralla oli sen verran vauhtia että se tippui rantakaistaleen yli veteen ja selvisi pudotuksesta hengissä. Asiasta uutisoivat The Sun ja Iltalehti.

Japanissa Okayaman prefektuurissa shiba inu^[wiki] nimeltä Chii vetää naamansa inhimilliseen virneeseen isäntänsä läheisyydessä, mutta ei suostu hymyilemään muille. Asiasta on todisteena video Youtubessa. Missään ei kerrota tarkemmin tuon hymyilyn alkuperää; voi olla että moinen virne on jokin luonnonoikku tai sitten koira on oppinut sen matkimalla - mikä sekin on aika harvinaista käsittääkseni. Matkimisesta päästään tämän postauksen Samppa-aiheeseen:

Joskus haukotellessaan Samppa päästää Chewbaccamaisia^[wiki] wookie-äännähdyksiä. Tavoitteenamme on jo vähän aikaa ollut, että saisimme Sampan pitämään noita ääniä käskystä. Asiaa on ehkä hieman vaikea selittää, mutta olemme päässeet siihen pisteeseen että kun Sampalle sanoo "Chewbacca", niin se yrittää haukotella - Sampan temppurepertuaari on siis kasvanut yhdellä jokseenkin turhalla tempulla. Silloin tällöin Samppa saa tehtyä jopa halutunlaisen äänen, joten vähä vähältä tämäkin temppu alkaa onnistua. Täydelliseen wookie-imitaatioon on kyllä vielä matkaa muutama valovuosi.

Koirien heräämisestä ja nukkumapaikoista

2010-02-20T10:52:00.009+02:00

Tänään oli varmaan yksi surkeimmista päivistä ulkoiluttaa koiraa. Päivä vaikutti sisältä katsottuna aamulla kivalta; lumihanget heijastivat kirkkaalta taivaalta paistavan auringon valoa ja jo ennen aamukymmentä oli melkeinpä yhtä valoisaa kuin kesällä. Vaan heti kun nokkansa työnsi ulos niin huomasi että pakkasta tosiaan oli parikymmentä astetta. Pakkasen vielä olisi kestänyt, mutta ulkona lisäksi tuuli (Googlen mukaan) 6-7 metriä sekunnissa. Ns. oikea lämpötila lähenteli siis pahimmillaan 32 pakkasastetta. Tähän kun yhdistää vielä sen, että pari viime päivää olen ollut vuotavan nenän ja kurkkukivun armoilla, niin tänään on ollut oikea koiranilma ulkoiluttaa koiraa.

Koirapuistossa pakkasesta piittaamatta (20.2.2010)

Pakkasesta peiton alle: olen kuullut tutuilta koiranomistajilta päivittelyä siitä, miten koirat alkavat haukkumaan, ulisemaan, inisemään tai muuten vaan raapimaan ovea viiden-kuuden aikaan aamulla kun ne haluavat ulos.
Ilmeisesti kyse on siitä mihin koiran totuttaa, sillä Samppa kömpii jostain esiin pitkään venytellen ja leveästi haukotellen vasta kymmenen-yhdentoista aikaan aamupäivästä (mikä on ihan normaalia n:n vuoden opiskelijalle). Vähän aikaa venyteltyään elukkamme alkaa antaa hienovaraisia merkkejä siitä että ulos tarvitsisi päästä. Yleensä ulos tarvitsee kuitenkin päästä juuri silloin kun minulla on aamun toinen kahvikuppi menossa ja ulkona käyminen aiheuttaisi sen että kahvi auttamatta jäähtyisi sinä aikana kuppiin.

Se mistä koira aamulla itsensä ylös vääntää, jakaa koiranomistajat kahteen kuppikuntaan: Toiset opettavat koiran olemaan poissa sängystä heti pennusta lähtien ja toisille se on se ja sama missä koira nukkuu. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
Heti alkuun keksin muitamia syitä sille miksi koiraa ei pitäisi ottaa sänkyyn: koira varistaa sänkyyn karvoja ja on epähygieninen. Lisäksi pitämällä koiran pois sängystä saa pidettyä huushollin nokkimisjärjestyksen kunnossa, tai sitten sängyssä ei yksinkertaisesti ole tilaa, johtuen sängyn pienuudesta tai koiran fyysisen (tai miksei henkisenkin) olemuksen mitoituksesta. Kaikki edellämainitut ovat varsin käyttökelpoisia ja aiheellisia perusteluita.

Omalla kohdallani edellämainitut perustelut tosin kumoutuvat; Sampalla ei ole erityisiä karvanlähtöön liittyviä ongelmia ja itse edustan sitä sukupolvea jota ei vielä nykytrendin mukaan kasvatettu pullossa - "Lapsi pysyy terveenä kun sen antaa kerran viikossa nuolla kengänpohjat." Kesäisin täytyy kuitenkin hieman varoa muun muassa punkkeja ja muita pieneliöitä joita Samppa voi turkissaan sisälle kantaa. Lisäksi Samppa ei kooltaan ole niin suuri ettei se sänkyyn mahtuisi, vaikka sen ego ei aina joka paikkaan mahdukaan. Mitä nokkimisjärjestykseen tulee, niin sen kanssa ei ole niin suuria ongelmia että nukkumapaikkapolitiikalla voisi siihen vaikuttaa.

Loppukevennyksenä hilpeähkö Youtube-video osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=3u-quGlpzGM.

RKS:n vuoden näyttelykoira

2010-02-16T23:36:00.006+02:00

Melkein hävettää näin pitkäsi päässyt tauko postausten välillä - tätä edeltäneestä postauksesta on mennyt nyt yli kaksi viikkoa, joka on todella pitkä aika internetissä.

Asiaan ilman aasinsiltoja: Rauman käyttö- ja seurakoirat ry:n vuosikokous järjestettiin kuluvan viikon tiistaina, helmikuun 16. päivä. Vuosikokouksessa palkittiin vuoden 2009 parhaiten menestyneitä yhdistyksen koiria. Parhaan näyttelykoiran paikka irtosi Sampalle niukasti 137 näyttelypisteellä. Voitto oli todellakin mustaan huppariin takertuneen valkoisen koirankarvan varassa, sillä kilpailun toisen sijan jakoivat kaksi länsigötanmaanpystykorvaa 136 pisteellä. Tulokset ovat luettavissa RKS:n sivuilla.

Sampo "404 multifail" Pankilla on käynnissä Universumin rennoin katti -kilpailu helmikuun viimeisen viikon puoliväliin. Kissaihmiset voivat lähettää kilpailuun visuaalisia instansseja omista rennoista kateistaan. Jos Samppa sattuisi edustamaan Felis-sukua, todennäköisesti alla olevan kuvan lähettäisin kilpailuun mukaan:

Samppa päiväpeitteellä (17.2.2010)

Kuvassa päiväpeitteen tekstuuri sulautuu saumattomasti Sampan alapuolen karvojen koukeroisuuteen harmonisesti, vaakaraidoituksen luodessa ihmissilmää miellyttävän kokonaisuuden.

Taiteen harmoniasta lähihistorian koirauutisiin: New Yorkissa varas vei koiran päältä takin, Lahdessa nainen sai turpiinsa kun koira räksytti lakkaamatta ja Itä-Helsingissä koira käy toisten koirien kimppuun. Lisäksi Laukaalla närää herättää huostaanotetuista koirista kunnalle aiheutunut 16 000 euron lasku.

Kaksikielistä kokeilua

2010-01-31T18:17:00.024+02:00

This blog entry is bilingual. To change the language, click the Union Flag to the left.
Tämä postaus on kirjoitettu sekä englanniksi että suomeksi. Voit vaihtaa kieliä klikkamalla lippuja.

Helposti tunnistettavat jäljet lumessa (31.01.2010 )

Ihan kokeilumielessä tein tällaisen kaksikielisen postauksen. Tarkoituksena on, että postauksessa näkyisi vain yksi kieli kerrallaan ja että kieltä pystyisi vaihtamaan yhdellä napinpainalluksella postausta lukiessa. Tietty olisi helpompaa ja ehkä selkeämpääkin tehdä kaksi erillistä postausta eri kielillä mutta se olisi ollut aivan liian helppo ratkaisu.

Asiaan: Viikkoni kissanvahtina kotikotona päättyi ja lähden takaisin Tampereelle aikaisin huomenna aamulla. Samppa jää Lauran kanssa Raumalle toistaiseksi. Saan kuitenkin todennäköisesti ja toivottavasti yksiötarjouksen TOAS:ilta helmikuun aikana, joten ennen pitkää voin ottaa Sampan taas kohta Tampereelle.
Tämän postauksen kuvat on otettu äitini uudella Canonilla (EOS 50D). Tunnen itseni aika kokemattomaksi järjestelmäkameroiden kanssa, mutta hienoa jälkeä uusi kamera kuitenkin tekee vaikka sitä ei kunnolla osaisikaan käyttää.

Lumipaakuista tietää milloin mennä takaisin sisälle (31.01.2010)

Vuoden näyttelykoira

2010-01-27T17:44:00.008+02:00

Onni löytyi viltin alta (26.1.2010)

Olemme olleet viime viikon lauantaista lähtien Raumalla vahtimassa viittä kissaa kotikotonani sillä välin kun vanhempani ovat lomailemassa Lapissa. Kissat osaavat liikkua sen verran huomiota herättämättä että Samppa ei niitä yleensä edes hoksaa - ja vaikka hoksaisikin, niin sen verran olemme saaneet taottua Sampan päähän järkeä että elukkamme ei päättömästi säntää kissojen perään. Sampan liikehtiessä liian innostuneesti kissat ovat kyllä katonrajassa ennen kuin kukaan ehtii kissaa sanoa.

Viikonloppuna järjestettiin Suomen sealyhaminterrierit ry:n vuosikokous Turun kv-koiranäyttelyn yhteydessä. Asiaankuuluvan kokoustamisen lisäksi vuosikokouksessa jaettiin yhdistyksen vuoden näyttelykoirien palkinnot, perustuen vuoden aikana kertyneisiin näyttelypisteisiin.
Samppa pokkasi itselleen yhdistyksen isoimman pystin toista vuotta peräkkäin. Kokouksessa päätettiin myös, että sealyhamien epävirallinen erikoisnäyttely järjestetään tänä vuonna Raumalla, 24. heinäkuuta.

Viikko on kulunut tähän asti mukavasti ja Samppa ainakin tykkää hyppiä itsensä korkuisessa hangessa metsässä ilman menoa rajoittavaa hihnaa.

Reviiriä tarkistamassa (26.1.2010)

Valelääkärit ja talvivarusteet

2010-01-23T13:20:00.013+02:00

Pari viikkoa sitten tuli ilmi tapaus, jossa Karkkilassa vuoden päivät toiminut lääkäri ei ollutkaan hankkinut asianmukaista pätevyyttä vaan oli toiminut lähinnä kirjojen varassa potilaiden hoidossa. Kenenkään henki ollut tiettävästi vaarassa, onneksi. Muun muassa Aamulehti uutisoi asiasta pari viikkoa sitten.
Liekö osaksi edellä mainitun tapauksen syytä, mutta nyt epäillään samanlaista toimintaa Nurmijärveläisen eläinlääkärin osalta. Sekä Aamulehdessä että Iltalehti uutisoivat asiasta. Tässä tapauksessa "eläinlääkäri" on ollut toimessaan jo 1990-luvulta lähtien ja hänen väitetään määränneen lääkkeitä ja tehneen jopa leikkauksia ilman pätevyyttä. Epäilty kuitenkin kiistää syyllisyytensä ja toisaalta hänen tuttunsa kertoo olleensa paikan päällä operaation aikana. Tapauksesta on kanneltu tämänkin vuosituhannen puolella, mutta viralliset tahot eivät olleet tehneet asialle mitään.
Harmillista että edes lääkäreihin - ihmisten tai eläinten - ei voi varauksetta luottaa.

Talvivarusteet (23.1.2010)

Ilman aasinsiltoja asiasta toiseen: Laura oli hankkinut viikolla Sampalle Ilonaiheesta kuvassa yllä näkyvät Jokken talvivarusteet; fleecestä tehdyt, hieman muotoon leikatut tummansiniset töppöset sekä oranssin liivin, jossa on heijastinnauhaa taitteissa.
Vaikka en kannatakaan lemmikkien pukemista, niin Sampan uusissa talviromppeissa on kyllä järkeä olosuhteet huomioon ottaen, Samppa kun ei ole mikään husky tai alaskanmalamuutti. Töppösten ansiosta Samppa jaksaa olla pidempään ulkona kun tassut eivät ala palelemaan yhtä herkästi kuin ilman töppösiä. Lisäksi kuvassa näkyvä liivi suojaa pitkiä alapuolella olevia karvoja lumipaakuilta. Bonuksena kyseiset vaatekappaleet näyttävät järkeviltä ja käytännöllisiltä.

Maailman vanhin koira ja koiran ikä

2010-01-22T09:11:00.009+02:00

Viime vuoden lokakuussa Guinnessin ennätystenkirjaan pääsi mäyräkoira Otto, joka jouduttiin kuitenkin lopettamaan noin kuukausi ennen 21. syntymäpäiväänsä. Aamulehti uutisoi myös tapauksesta ja väittää että "ihmisen vuosissa" Oton ikä oilsi ollut 147:n ikävuoden paikkeilla.
147 vuotta saadaan kertomalla 21 maagisella luvulla 7, mikä kuitenkaan ei kerro ihan kaikkea. Kaikkien koirien "oikeaa" ikää ei voida vertailla vain yhdellä kertoimella, sillä koiraroduissa on huimia eroja, toiset rodut elävät pidempään kuin toiset. Koirien ikää laskiessa pitäisi ottaa huomioon myös rodun keskimääräinen paino; pienemmät koirat elävät lähes poikkeuksetta pidempään kuin isot koirat. Alla olevaa taulukkoa tulkiten Oton "ihmisikä" olisi ollut juuri ja juuri 100 vuoden paikkeilla. Esimerkiksi keskiverto kultainennoutaja olisi "saman ikäinen" 16-vuotiaana.
Oli Oton ikä mikä tahansa suhteutettuna ihmisten vuosiin, niin yli 20 vuotta on joka tapauksessa kunnioitettava ikä koiralle eikä suotta ennätystenkirjassa.
Koirien elinikä ihmisen vuosissa, lähde: wikipedia.

Toinen uutinen Aamulehdestä: Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila myöntää eläinsuojelun puutteet. Ministerin mukaan rangaistuksia tulisi koventaa, sillä nykyinen kahden vuoden vankeustuomio aiheuttaa sen, että eläinrääkkääjät selviävät nykyään yleensä vain sakoilla. Anttilaa huolettaa lisäksi se, että lain noudattamisen valvonta on nykyään ainoastaan kuntien kontolla. Toinen huolenaihe on se, että laki on jokseenkin löyhä, ja antaa liikaa tulkinnanvaraa.
Asiaa on laittanut eteenpäin muun muassa viime aikoina suomalaisilla sikatiloilla ilmenneet tapaukset, sekä mm. YLE:n uutisoima hevosiin liittyvä eläinsuojelurikosepäily Iitissä. Toivon mukaan pian kiristyvä eläinsuojelulaki saa kuriin myös pentutehtailijat, joista kirjoitin jo aiemmin Ihmisten julmuus -postauksessa.

Sampan trimmaus

2010-01-18T12:02:00.006+02:00

Selasin vanhoja postauksia läpi ja tämä postaus tuli luonnos-tilassa vastaan. Alun perin olin postaamassa tätä jo viime vuoden toukokuun lopulla, mutta jostain syystä olin jättänyt tämän kesken.
Miksi koiria trimmataan, kammataan, harjataan ja hoidetaan turkin puolesta melkeinpä enemmän kuin omistajan hiuskuontaloa? Alla ennen-jälkeen kuvissa yksi hyvä syy:

Ennen (17.04. 2008) © Six-Pack Sealyhams

Jälkeen (heinäkuu, 2008) © Six-Pack Sealyhams

Näyttelyissä käytettävää koiraa trimmataan ja sen turkkia hoidetaan tietysti enemmän kuin tavallista kotikoiraa, mutta yllä olevaan ennen-kuvan kuntoon ei kotikoiraakaan ole tarkoitus päästää.
Koiranäyttelyt ovat periaatteessa kauneuskilpailut, joten voittamisen kannalta on hyvä että koira on trimmattu parhaimpaan näköönsä. Samaan hengenvetoon mainittakoon että koirat eivät oman komeutensa tai kauneutensa päälle juuri mitään ymmärrä ja että koiranäyttelyt voidaan äkkiseltään leimata täysin turhiksi, mutta muistutettakoon, että näyttelyiden yhtenä tarkoituksena on ohjata koirien jalostusta roduille tyypilliseen - ja mikä tärkeämpää - terveelliseen suuntaan.

Sealyhaminterrierin turkkia on kammattava ja harjattava useamman kerran viikossa, mieluiten jopa päivittäin. Säännöllinen kampaus ja harjaus estäävät turkin takkuuntumisen, mikä tekee myös sen, että turkkia on helpompi kammata.
Kuten olen tainnut jo aiemmin mainita, niin Sampan turkki ei ole aivan niin karkea kuin se voisi olla, joten turkkiin tarttuu kaikki lika vähän liiankin helposti, joten erityisesti keväisin ja syksyisin turkkia tarvitsee myös pestä usein. Pelkkä vesipesu ei riitä, joten tarvitaan myös sampoota. Tuskin tulee kenellekään yllätyksenä että kuten ihmisille niin myös koirille on olemassa huikea määrä erilaisia pesuaineita - eikä tässäkään tapauksessa edes yksi pullo yhdelle koiralle riitä. Missään ei ainakaan minulle ole tullut vastaan koirasampoota, joka olisi tarkoitettu karkealle terrierin karvalle ja samalla olisi tarkoitettu myös valkoiselle turkille.

Emme itse trimmaa Samppaa, vaan uskomme lujasti kasvattajan taitoon trimmata kasvattejaan, joten kiikutamme Sampan vähän näyttelyistä riippuen noin kuukauden-kahden välein trimmattavaksi. Trimmaukseen kuluu aikaa yleensä tunnista kahteen. Trimmauksen aikana Sampan korvat, pää (ei otsatukkaa ja partaa) ja rinta (ei varsinaisia "rintakarvoja") ja takapuoli ajellaan trimmerillä lyhyeksi ja loput turkista kevennetään nyppimällä.
Nyppiminen on sana, jossa on ikävänkuuloinen sävy, ja asiasta on käyty keskustelua muun muassa Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen foorumilla. Keskustelun aloittaja on todennäköisesti vienyt koiransa nypittäväksi taidottomalle trimmaajalle, minkä takia koira on kärsinyt ja sen johdosta aloittaja on yrittänyt omien sanojensa mukaan tehdä jopa lakialoitetta nyppimisen kieltämiseksi. Myöhemmin keskustelussa tulee järjen ääntäkin kyllä mukaan.
Nyppimistä tehdään lähinnä karkeakarvaisille roduille ja silloin kun turkki on "kypsä" nyppimiselle. Nypittäessä koiralta poistetaan vanha, jo melkein itsestään irtoava karva jotta tilalle pääsee kasvamaan uutta (ja karkeaa) karvaa. Näin menetellessä koiraan ei satu, ja jotkut yksilöt saattavat jopa nukahtaa operoinnin aikana.
Tarkempia ohjeita nyppimiseen on esimerkiksi Suomen Jackrussellinterrierit ry:n sivuilla, mutta suotavaa on jättää nyppiminen niille jotka sen osaavat.

Lopuksi vielä Raumalla ilmestyvän Länsi-Suomen Messi-viikkoliitteen (22.5-28.5.2009) koko aukeaman juttu Maijasta, joka on Sampalle sukua luokkaa "serkku", mikäli oikein sukutauluja tulkitsin. Kyseessä on Sealyham kuitenkin.

Agility-hallit Tampereella

2010-01-17T14:42:00.006+02:00

Aamulehden sunnuntain paperiversiossa oli useampikin koira-aiheinen uutinen. Ensimmäinen silmiin osunut uutinen koski Tampereen seudulle ilmestyneitä Agility-halleja. Kaksi halleista, Canis Areena Lempäälän Sääksjärvellä ja Meirän Halli Nokialla avattiin viime vuoden lokakuussa ja kolmas, Best-In areena avattiin tänään, 17.1. Lempäälän Ideaparkin takapihalle. Hallien kenttien tuntivuokrahinnat vaihtelevat 20-40 euron välillä riippuen ajankohdasta. Lisäsin hallien sijainnit Tampereen koirapuistokartalle.
Sampan kanssa olisi hienoa kokeilla agilityä, mutta mainituilla hinnoilla kokeilut kyllä siirtyvät finanssipoliittisesti toivottavasti varakkaampaan tulevaisuuteen. Canis Areenaa ylläpitävä Koirakoulu Cannus järjestää myös agilitykursseja; alkeiskurssin hinta on heillä 110 euroa. Cannus järjestää myös paljon muita mielenkiintoisia kursseja, kuten jäljestys- hieronta- ja sienestyskursseja

Toinen uutinen koski Viron löytökoirakotien avustuksia. Rekku Rescue ja Pelastetaan Koirat -yhdistykset keräsivät Turtolan Citymarketilla kuiva- ja purkkiruokaa virolaisten löytökoirien ja -kissojen hyväksi.
Omasta mielestäni löytökoirat ovat hieman kaksipiippuinen juttu: on todella hienoa että ihmiset välittävät eläimistä sekä niiden hyvinvoinnista ja pitävät eläinten oikeuksista kiinni. Toisaalta löytökoiran hankkijan tulisi olla kokenut koiranomistaja, sillä löytökoiran taustoista ja aiemmista kohtaloista ei yleensä ole tietoa - Koira voi käyttäytyä kiltisti, mutta sille on voinut jäädä jotain traumoja tai käyttäytymistapoja, joiden takia sillä saattaa päässä yhtäkkiä kilahtaa, jolloin seuraukset voivat olla vähintäänkin arvaamattomat.

Kolmas uutinen ei nyt ollut oikeastaan uutinen vaan lukijakysymys asiantuntijalle. Aiheena oli rotukoirien hintahaarukka: Aamulehden lukija ihmetteli miksi rotukoirien pentujen hinnoissa voi olla pahimmillaan yli tuhannen euron eroja. Vastaus oli koiranomistajalle kohtalaisen selvä: Pennun arvo määräytyy koiran sukutaulusta löytyvien meriittien ja koiran yleisen suosion perusteella. Vastauksessa mainittiin myös, että liian halvassa pennussa on yleensä jotain hämärää taustalla, ja että pentua hankittaessa sille on joka tapauksessa osattava vaatia rekisteripaperit sekä mikrosirutus. Aiheeseen liittyy osittain myös Taloussanomien uutinen Rotukoirasta tuli ongelmaostos, joka kannattaa lukea.

In English

2010-01-15T12:19:00.012+02:00

Greetings to all of those who have not understood a word in this blog before! Also you who have understood one or more words, you are also greeted in equally happy manner!

I'm Tuomas, I'm twentysomething and I am an IT student in Tampere University of Technology. Occasionally I live with this wonderful girl Laura, who is also twentysomething, a student, and with whom I keep Samppa. I usually write long and complicated sentences that do not seem to have any end - or actual point, but anyway, in this blog I write (in Finnish) about (having) a Sealyham Terrier called Samppa. I also sometimes write about my viewpoints on those current news that somehow are related to dogs.
I'm so proud of Samppa because he's my first dog and he's also so smart and cute and awesome, but let me start from the beginning:

Samppa, five days old (3.3.2007) © Six-Pack Stella Artois

A litter of Six-Pack Stella Artois was born on 26th of February 2007. The Academy Awards of that year took place on February 25th^[wiki], so the puppies were named after Hollywood stars. Samppa was named after Samuel L. Jackson.

Samppa, 6 weeks old (15.4.2007) © Six-Pack Sealyhams

Me and Laura were going to go to South Korea as exchange students at the end of August in 2008. We were quite certain that we would not get a dog not until we would share an apartment - or at least not before we had come back from Korea.
Laura had taken me to see the litter a couple of times in the summer of 2007 before they were given their new homes. However, due to some health issues at Samppa's new home the breeders had to get Samppa back after a year, in summer of 2008. The breeders soon began to look for a new caring family for Samppa.
The Breeders went to Wales for a week and they trusted us with Samppa while they were gone. One week with barely-a-year-old, clever and charming puppy was enough for us to decide that we would keep Samppa - probably this was just a breeder's cunning plan.

Checking out some local mud puddles (22.8.2008)

We soon began going to conformation shows (see Samppa's most awesomest show map), and before we went to Korea, Samppa had got three BOB's and even one BOG-4 from four shows already. While we were at Korea, Samppa lived with his brother Oscar and two other dogs at Laura's parents' home.

Oscar, Samppa and Natalia the Bouvier (10.8.2008)

Thanks to breeder's guidance, grooming and great help, Samppa evolved from unkempt, ill-groomed furball to a Finnish Winner 2008 title winning conformation show canine in less than a half a year. Three months later, at which point e also had come back from Korea, Samppa became Finnish Champion at Tampere.

Starting from the successful Tampere show Samppa participated to thirteen shows of which five were held outside Finland (once in Estonia, Austria and Slovakia and two times in Hungary). Including the titles mentioned before, Samppa is now currently World Champion (official entry pending), Champion in Finland and Estonia, Finnish Winner 2008, Nordic and Baltic Winner 2009 and Austrian Bundessieger 2009.

Celebrating 1st of May (1.5.2009) by Mikko A.

In addition to touring in shows we also have fun with Samppa by walking in forest trails, taking him to play with other dogs in dog parks and by teaching some tricks, like dancing. We also often take him with us when we're going somewhere or just spending time with our friends.

Currently, as mentioned before, I am studying in Tampere and Laura is doing her studies' final work in Rauma. I live in a dormitory with two other guys (we do have at least separate rooms, not like in Korea where I shared a single room with a Polish guy, who actually was very nice) and basically pets are not allowed here so Samppa is staying with Laura in Rauma for now. I should be getting an own apartment in a month or two though.
We don't have any specific plans for dog shows in Finland for this year yet but we do have some plans to go to Norway and Sweden with Samppa to get some more titles for him. Unfortunately, since travelling with a dog is rather expensive for poor students, we'll have to wait and see what financial situation is nearer the summer.

Samppa being awesome in many places at the same time (7.11.2009)

For those who are interested, below is Samppa's pedigree with grandparents up to fourth generation. More precise pedigree and other official statistics are at KoiraNet breeding database (currently available in Finnish only though).
That's all for now. I might be making more English posts if something remarkable happens, thank you for reading this far. Meanwhile, more photos of Samppa can be seen, as mentioned on the right below the blog title picture, by browsing entries with kuvat-tag

Kuurakeli

2010-01-10T17:04:00.010+02:00

Ahvenisjärvi 10.01.10

Kerrankin voi otsikoida keliaiheisen postauksen kahdella u-kirjaimella yhden sijaan. Hervannan puut ovat peittyneet valkoiseen huntuun kauttaaltaan, kiitos lumisateen, pakkasen ja sumun, joka usein verhoaa Hervannan kauttaaltaan.
Kävimme päivällä Ahvenisjärven koirapuistossa juoksuttamassa Samppaa. Pakkasesta huolimatta Sampan tassuihin paakkuuntui lunta, joten puolta tuntia kauempaa ulkona ei voinut olla, ikävä kyllä.
Aihetta sivuten Aamulehdessä oli edellispäivänä koiren pakkaskestävyyteen liittyvä uutinen. Jutun lopussa haastateltu eläinlääkäri toteaa, että hänen klinikalleen ei ole paleltuneita koiria juuri tullut. Paleltumisen merkit kannattaa kuitenkin tarkastaa esimerkiksi Koirakoulu Kompassin sivuilta. Myös YLE:n tekemässä tamperelaisen eläinlääkärin haastattelussa on hyviä vinkkejä koiran kanssa talvella liikkumiseen.

Rahakoira ja irtokoira

2010-01-07T12:32:00.005+02:00

Joskus aiemmin postasin tänne linkin uutisvideoon, jossa esiteltiin erästä tutkimusryhmää, joka kouluttaa koiria aistimaan syöpäsoluja. Lisäksi muistan kuulleeni koirista, jotka aistivat alhaisen verensokeritason diabeetikoilla, mutta en ole varma teinkö asiasta postausta.
Itselleni uusi tieto on kuitenkin se, että suomen Poliisilla on käytössä koira, joka aistii rahaa. Aamulehti kertoo tästä otsikolla Rahan etsimiseen koulutettu poliisikoira löysi 25 000 euroa käteistä. Koirien hajuaistin tarkkuutta ei voi kuin ihmetellä. Uutisen mukaan rahat oli kätketty niin, että niitä ei ilman koiran apua olisi voinut löytää. Rahat liittyvät kavallukseen Kemin maisemissa.

Lisäys: Meinasin jo kysyä poliisilta Facebookissa poliisikoirista, mutta tänään (8.1.) olikin Facebookiin tullut ihan em. uutiseen liittyen postaus poliisin taholta. Lisää tietoa poliisikoirista löytyy Poliisikoiralaitoksen sivuilta.

Päivän toinen uutinen löytyy myös Aamulehdestä: Koiraa väistänyt auto suistui ojaan ja törmäsi valopylvääseen - kyydissä viisi ihmistä. Posion ja Kuusamon välillä tapahtuneessa onnettomuudessa ei tullut henkilövahinkoja, mutta auto kärsi vaurioita ja valaisinpylväs katkesi. Myös koira selvisi ilmeisesti hengissä.
Vaikka koiranomistajallle ei olisikaan niin väliä oman koiransa kohtalosta, niin yleisen turvallisuuden (ja järjestys- sekä metsästyslain noudattamisen) takia on syytä pitää koira aidatulla alueella tai kytkettynä - vaikka asuisikin maalla, kuten uutisoidussa tapauksessa^[maps]. Tämä irrallaan ollut koira olisi voinut pahimmillaan aiheuttaa viiden ihmisen kuoleman. Tietty koira on voinut päästä vahingossa ja huomaamatta vapaaksi asianmukaisista järjestelyistä huolimatta, joten tapauksesta enempää tietämättä en heti lähde etusormi ojossa koiranomistajaa syyttämään.

Loppiaispostaus

2010-01-06T15:24:00.008+02:00

Loppu- ja alkuvuoden juhlapyhät alkavat olla jo takana päin ja arki levittäytyy eteen loppumattomana rämeenä. Vuosi 2009 jää mieleen vuotena, jolloin Lauran kanssa muutimme asuinpaikkaa viisi kertaa; ensin kotiuduimme Koreasta Raumalle, josta muutaman viikon jälkeen muutimme asumaan muutamaksi kuukaudeksi Tampereelle. Sitten Laura muutti Tampereelta Raumalle opiskelujen perässä ja vähän sen jälkeen minä muutin vaihtoon lähtevän kaverini asuntoon. Lopuksi vielä ennen joulua muutin legendaarisen Mikontalon soluasuntoon kun kaveri palasi vaihdosta.
Lopputuloksena tästä muuttorikkaasta vuodesta on se, että Samppa on enimmäkseen Lauralla, sillä TOAS on kieltänyt lemmikkieläinten pidon soluasunnoissa, ihan ymmärrettävistä syistä.

Rento olotila, kuvaajana Mikko (30.12.2009)

Otimme uuden vuoden vastaan Hervannassa kaverini asunnolla ja Samppa oli meillä luonnollisesti mukana. Yleensä uudenvuoden ilotulitteista nostetaan hirveä hössötys koiraihmisten keskuudessa, mutta meillä ei ainakaan ole mitään ongelmaa ollut.
Koira alkaa pelkäämään kovia paukahduksia, jos uutenavuotena aletaan aina hirveästi hössöttämään ja suojelemaan koiraa ilotulitteiden ääniltä.
Jos koira pennusta lähtien oppii siihen, että värit ja pauke taivaalla tekevät omistajan hermostuneeksi, niin koira kyllä aistii sen ja alkaa pelätä ilotulitteita. Parasta on vain jättää hössöttäminen ja olla koiran kanssa normaalisti vuodenvaihteesta huolimatta.
Punainen ponnari (3.1.2010)

Lähipäivien koira-aiheisista uutisista nostettakoon esille Satakunnan Kansan Kullaan villikoiralauma -uutinen:
Kullaalla, eli parikymmentä kilometriä porista länsi-kaakkoon liikkuu villikoiralauma, joka on todennäköisesti lähtenyt liikkeelle yksityiskodista, jossa on joidenkin lähteiden mukaan ollut useita kymmeniä koiria. Ihmetystä aiheuttaa se, että miten joku on pystynyt talossaan pitämään niin monta koiraa ja varsinkin, että mitä ihmettä sen ihmisen päässä on liikkunut. Viranomaiset ovat antaneet luvan lauman hävittämiseen, mikä tällaisessa tilanteessa on ainoa vaihtoehto. Huvittavinta jutussa oli lukea kommenteista miten joku ehdotti, että nämä sekarotuiset ja villiintyneet koirat pitäisi ottaa jollain muulla tavalla kiinni ja ottaa takaisin lemmikeiksi.

Aamulehti raportoi saksassa kettujahtiin osallistuneesta mäyräkoirasta, joka kadotti ketun hajujäljen ja eksyi. Koira kuitenkin tassutteli kaupunkiin ja kävi makaamaan virastotalon lattialle - sattumalta tai ei - löytötavaratoimiston eteen. Toimistossa oli vieläpä samaan aikaan eräs metsästäjä joka tunsi koiran, joten Druse vom Hoellengrund pääsi nopeasti takaisin omistajansa huomaan.

Välipäiväpostaus

2009-12-26T12:56:00.009+02:00

Ensiksi hieman aiheen vierestä: bongasin joulukuun puolivälissä Länsi-Suomen tekstiviestipalstalta vaihtoehtoisen nimityksen joululle: voittavan auringon juhla. Wikipedia kertoo tarkemmin, että tämänkaltanen nimitys oli ilmeisesti käytössä muinaisilla Roomalaisilla vuoden 300 tietämillä. Roomalaiset juhlistivat Sol Invictus^[wiki] -jumalan syntymäpäivää 25. joulukuuta, joka oli Roomalaisten kalenterissa talvipäivänseisauksen ajankohta. Myöhemmin tämä päivä tosin julistettiin erään toisen historiallisen henkilön syntymäpäiväjuhlaksi.
Sen enempää lietsomatta uskonnollista pahennusta, totean vain että itselleni parhaimman olon tähän aikaan vuodesta tuo juuri tuo ymmärrys ja tieto siitä, että valon määrä lisääntyy. Valo luonnossa lisääntyy itsestään kun taas joulumielen eteen täytyy nähdä hirveästi vaivaa: Pitää valmistella jouluruokia, toteuttaa massiivinen joulusiivous ja tehdä joulusitä ja joulutätä. Valtaväestön noudattamaa trendiä vastoin emme ole stressanneet juuri mistään vaan olemme nauttineet olostamme ilman suurempaa jouluhössötystä.

Stressistä päästään lopulta itse aiheeseen: pientä stressiä aiheutui kun Samppa teloi vasemmasta takajalastaan yhden kynnen. Kynsi parantuu ajan kanssa, mutta on toistaiseksi hieman kipeä, minkä takia Samppa saa kipulääkettä.
Olemme viettäneet Sampan ja Lauran kanssa lähes koko loman kotikodissani Rauman Tarvolassa, joten Samppa on päässyt vapaasti temmeltämään isolla pihalla suurien lumikinosten keskellä. Kylmä lumi ainakin lievittää kipua ja edistää paranemista.

Samppa lumen keskellä (25.12.2009)

Huolettomasta joulusta huolimatta vaihdoimme kyllä lahjoja. Eräässä Lauran ystävältä saadussa paketissa oli kaksi todella hienoa sealyham-aiheista tyynyä. Lisäksi Laura sai pienen kukkaron, johon oli painettu samanlainen sealyhaminterrierin kuva kuin kuvassa alla näkyviin tyynyihin:

Samppa ja sohvatyynyt. Design Sini Laaksonen (26.12.2009)

Tanssitunti

2009-12-20T14:20:00.008+02:00

Varhaisen sunnuntai-iltapäivän myöhäiseen brunssiaikaan telkkarista tuli tuttuun tapaan Frasier-putki. Erään jakson lopputekstien takana Frasierin Eddie-koira oli leikkimässä robottikoira Aibon kanssa. Eddie muun muassa tanssahti takajaloillaan itsensä ympäri.
Samppa osaa "tanssia", eli lähinnä hyppiä muutaman askeleen eteenpäin takajaloillaan seisten. Kaikkia kieltoja uhmaten otimme telkkarista mallia ja yritimme opettaa Samppaa tanssimaan samalla tavalla. Opettaminen on sinällään helppoa, koska Samppa jo ennestään osaa nousta takajaloilleen. Tarvitsee vain saada Samppa enää pyörähtämään itsensä ympäri:

Eipä se sen hankalampaa ole.

Lunta ja pakkasta

2009-12-19T21:34:00.005+02:00

Länsi-Suomessa on nyt vallinnut melkein viikon jo kunnon talvikelit; pakkasta on ollut yhtäjaksoisesti yli kymmenen astetta ja lumi on peittänyt alleen synkeän maan. Tällaista soisi mielellään jatkuvan koko talven.
Metsissäkin on tällaisilla keleillä mukavempaa liikkua kun lenkin jälkeen risujen sijaan sampan turkista täytyy putsata vain kevyet pakkaslumet pois. Lumisten hankien läpi kahlatessa on tosin hyvä muistaa että koirakin voi paleltua, eli ulkona ei välttämttä kannata yhtäjaksoisesti olla pitkiä aikoja.

Haukottelu

2009-12-15T17:46:00.001+02:00

Muistan lukeneeni, että eläimet ja myös ihmiset haukottelevat refleksinomaisesti kun eivät osaa päättää tai eivät tiedä mitä tekisivät tietyissä tilanteissa.
Muistan nähneeni tällaista käytöstä ainakin kissoilla, mitä nyt niiden puuhia olen jonkin verran seurannut.
Kissoista päästään näppärästi Samppaan, joka nokosiensa jälkeen silloin tällöin venyttelee kuin kissa, etutassut ojennettuna pitkäksi eteen ja takapuoli ja häntä suoristettuina ylös, selkä alaspäin kaartuneena. Venyttelyn ohella irtoaa myös reilunkokoinen haukotus. Yleensä Samppa ei haukotellessaan kotioloissa pidä ääntä.
Julkiset tilat ovat kuitenkin asia erikseen. Tänään kun odotin Tampereen linja-autoasemalla bussia ja istuin Sampan kanssa penkillä, niin vähän väliä Samppa haukotteli ja päästi samalla ulisevia, ehkä etäisesti Chewbaccan ääntelyä muistuttavia ääniä. Sama meno jatkui sen jälkeen kun vaihdoimme bussia Huittisissa. Muutaman minuutin ajan Samppa haukotteli kuuluvaan ääneen bussissa.
Olisi vain kiva tietää mistä tällainen ääneen haukottelu johtuu. Tekeekö Samppa sitä refleksinomaisesti, piruuttaan vai ihan huomionkipeyttään? Ihkusöpösti haukottelemalla Samppa sai ainakin vanhemmilta naisihmisiltä huomiota hymyn kera.

Voittaja ja Pohjoismaiden Voittaja 2009

2009-12-14T14:19:00.006+02:00

Muutamassa aiemmassa postauksessa mainostamani Voittaja- ja Pohjoismaiden Voittajanäyttelyt järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa menneenä viikonloppuna. Itselleni ilmaantui lauantaiksi kiireellisiä juoksevia asioita, joten en ehtinyt paikalle. Laura kuitenkin pääsi Tampereelta Sampan kanssa tolkuttoman liikenneruuhkan läpi viime tingassa paikalle Voittaja-näyttelyn alkukehiin.
Alkukehiin Sampan matka tyssäsikin, sillä Samppa oli PU-2, häviten parhaan uroksen tittelin itänaapurista tulleelle Camperdown Des Sables Du Nordille.
Sampan ja Lauran aikainen paluu Helsingistä takaisin Tampereelle lauantaina soi mahdollisuuden psyykata itsemme kuntoon sunnuntain näyttelyä varten. Samppa liikkui ja esiintyi sunnuntaina jo täydellisyyttä hipoen, päihittäen myös lauantaisen kilpakumppaninsa. Samppa oli rotunsa paras, ja siten myös Pohjoismaiden Voittaja. Kyseisen tittelin tämän vuoden ruusuke on kuvassa oikealla. Ryhmäkehässä ei sen sijaan tullut menestystä.
Paikalla oli Sampan lisäksi Six-Packin koirista Kleo, Sissi, Maija ja Penni. Lauantaina mukana oli edellämainittujen lisäksi vielä Helmi. Koska Six-Pack-koiria oli näinkin paljon paikalla, oli osallistuminen kasvattajaryhmään mahdollista ja minäkin pääsin taluttamaan Sissiä ryhmäkehässä.
Paikan päältä ei valitettavasti ole visuaalista materiaalia tarjolla, sillä kamera oli molempina päivinä lähdön hetkellä hukassa.

Kielletyt aineet

2009-12-10T12:51:00.004+02:00

Kielletyt aineet - eli mitä koiralle ei saa syöttää? Laura lähetti aamulla viestiä ja kysyi että kumpaa ei koiralle saanut antaa, munan valkuaista vai keltuaista. Itsekään en heti muistanut vaikka muistan kyllä kuulleeni asiasta. Internetin keskustelupalstoilla ja myös Sampan mukana tulleessa koiranhoito-oppassa kerrotaan, että koiralle ei saa antaa raakaa kananmunan valkuaista, sillä se estää muun muassa B-vitamiinin imeytymisen elimistöön.
Suklaa tulkitaan koiranäyttelyissä dopingiksi. Lisäksi koiran elimistö ei pysty käsittelemään suklaan sisältämää teobromiinia. Tumma (eli "puhtaampi") suklaa sisältää tätä ainetta enemmän. Pienistäkin annoksista on seurauksena on myrkytystila.
Opas toteaa myös, että raa'at juurekset eivät sula koiran suolistossa, ja ne aiheuttavat muun muassa ummetusta. Juureksia voi tosin antaa raasteena. Oma tapani antaa porkkanoita Sampalle silloin tällöin lienee siis kyseenalainen.
Muita kiellettyjä aineita, joita saattaa ajattelematta antaa koiralle ovat sipuli, linnun ja porsaan luut ja rustot, raaka kala, suola, sokeri ja mausteet. Eksoottisempia kiellettyjä ruokia ovat viinirypäleet ja rusinat, sekä avokado. Lisäksi vahingossa koira saattaa kadulta syödä ksylitolia tai tupakantumppien mukana nikotiinia, joista molemmista voi aiheutua myrkytystila. Ikävimmissä tapauksissa jotkut viiripäät ovat saattaneet kylvää lenkkipolkujen varsille rotanmyrkkyä. Lisäksi vaikka itse olisi edesvastuuttomassa kunnossa, niin alkoholia ei saa antaa koiralle. Alkoholia voi joutua koiran elimistöön myös pullataikinasta, kun sen sisältämä hiiva alkaa käydä koiran mahassa.

Teksti perustuu osittain Taigalta-kennelin kiellettyjen ruokien listaan, jossa on tarkemmin eritelty miksi mikäkin aine on kielletty.

Sankarikoirat ja Voittaja-näyttely

2009-12-09T10:50:00.004+02:00

Kennelliitto myöntää vuosittain sankarikoira-titteleitä kuluneen vuoden aikana erittäin ansioituneille hännänheiluttajille. Minun piti tästä aiheesta tehdä postaus jo marraskuun loppupuolella kun Ilta-Sanomat uutisoi aiheesta otsikolla Nämä sankarikoirat pelastivat ihmishenkiä - eli edes kerran vuodessa keltainen lehdistö uutisoi positiivisesti koirista.
Ensi viikonloppuna järjestettävässä Voittaja-näyttelyssä sankarikoiran arvonimen saa tällä kertaa kuusi karvaturria. Aiheesta on myös virallinen tiedote Kennelliiton sivuilla: Kuusi koiraa palkitaan sankarikoirana vuonna 2009.

Kennelliiton sivuilla oli myös tiedote, että viikonlopun näyttelyissä kaksi kehää on jouduttu siirtämään ulos suurten osanottajamäärien takia. Ulos joutuvat lauantaina suomenlapinkoirat, lapinporokoirat, laikat, norjanhirvikoirat sekä jämtlanninpystykorvat. Sunnuntaina joulukuisensynkeästä, kuraisesta nollakelistä pääsevät nauttimaan suomen- ja pohjanpystykorvat sekä karjalankarhukoirat.

Samppa esiintyy lauantaina puolenpäivän aikaan kehässä 73 kuuden muun sealyhaminterrierin kanssa. Tuomarina on tuolloin norjalainen Per Iversen. Sunnuntaina sealyhaminterrierien alkukehät ovat kehässä 50, puolenpäivän aikaan. Kuten lauantainakin, ilmottautuneita sealyhaminterriereitä on seitsemän. Tuomarina toimii hollantilainen Hans van den Berg. Menestyksen osalta jännitystä on siis luvassa tavallista enemmän.

Voittajanäyttelystä Facebookiin. Alkuviikosta perustettiin Facebookiin Suomen Sealyhaminterrierit ry -ryhmä, johon kaikki ovat tervetulleita.

Samppa on Raumalla Lauran kanssa valmistautumassa viikonlopun koitokseen, joten minulla ei ole mitään uutta kuvamateriaalia elukastamme.

Koiraparkkien kyseenalaisuus

2009-12-02T20:27:00.006+02:00

Minulle tuli tilaisuus lähteä seuraamaan erään teollisuuslaitoksen koekäyttöä Ruotsin Södertäljessä. Koulussa ei ollut kummempia menossa ja töiden osalta on myös vähän hiljaisempaa, joten toimitin Sampan Raumalle Lauran huostaan ja lähdin Turkuun. Ihoden kohdalla tie oli poikki, sillä tien varrella sijaitseva huonekalutehdas oli syttynyt palamaan, minkä ansiosta bussin etuikkunasta näkyi tavallisen pimeyden ja sumun lisäksi myös savua.

Asiaan: Bussissa siis istuin ja kännykän näytöltä luin uutisotsikoita. Silmään pisti Iltalehden uutinen otsikolla Mies yritti varastaa koiran. Tässä on juuri se syy miksi en käy kahdestaan Sampan kanssa kaupassa. Koiria kun ei voi ottaa kauppaan niin ne täytyy jättää ulos - ulos kenen tahansa vietäväksi. Melkein voisin sanoa kauppojen osalta edesvastuuttomaksi tehdä koiraparkkeja ulkopuolelle. Edellämainitussa tapauksessa oli onni siinä mielessä että kaappausyrityksen huomasi eräs koiran tuntenut henkilö. Voin vain kuvitella kuinka monta koiraa häviää tällä tavalla vuosittain.

Tämän postauksen opetus: koiran kanssa ei pidä mennä kahdestaan kauppaan, sillä voi käydä niin että joutuu palaamaan kotiin yksin.

Synkeää syksyä

2009-11-30T13:03:00.009+02:00

Henkilökohtaisesti en usko ilmastonmuutokseen siinä mielessä että ihmiset sille mitään voisivat juuri mitään tehdä. Jossain artikkeleissa esitelty hiilidioksidin varastoiminen meren alle muun muassa ehtyneisiin öljykenttiin ilmastonmuutoksen ehkäisemeksi on luultavasti hölmöintä mihin verovaroja tullaan ehkä tulevaisuudessa käyttämään.
Talvet olivat ehkä ennen kylmempiä ja runsaslumisempia, mutta se selittyy ainakin osittain normaalilla maapallon lämpötilan vaihtelulla. Ilmastonmuutoksen sanotaan nostavan maapallon lämpötilaa, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä että tulevaisuudessa aurinkolomalle päästäkseen tarvitsisi mennä vain lähimmälle rannalle. Lämpötilan nousu nykyisestä tarkoittaa Suomen leveysasteilla sitä, että ilmaston kannalta kuumat ja kylmät ääripäät tasoittuvat, eli kesäisin lämpötila ei nouse yhtä korkealle ja talvisin ei tule yhtä kovia pakkasia. Seurauksena on lähinnä se, että sateista syksyä ja kuraista kevättä kestää entistä kauemmin.

Ilmastonmuutoksesta päästään siihen, että valkoisen koiran pitäminen ei ainakaan helpotu kelien suhteen. Marraskuun alussa Tampereelle satoi muutaman sentin lumikerros, minkä takia suurin osa teistä luonnollisesti hiekoitettiin. Lumi pysyi maassa vajaan viikon ja sen jälkeen taivas on ollut synkeänharmaa ja maa on ollut kurainen ja vetinen. Tästä on seurannut se, että Samppaa ei voi viedä ulos ilman että sen alapuoli olisi aivan läpimärkä ja hiekoitushiekassa.

Samppa lenkin jälkeen (30.11.2009)

Masentava syksy ja huonot kelit vaikuttavat Samppaankin, joka ei juuri muuta tee kuin on perunana sohvalla. Lenkilläkään Samppa ei kauaa viihdy, raukka kun kastuu läpimäräksi samalla kun hiekoitussora pistelee tassunpohjiin.
Tilanne tuskin helpottaa ennen tammikuuta, jolloin saattaa tulla pari pakkaspäivää, joiden jälkeen alkaa todennäköisesti yhtä kurainen kevät. Loppukevennyksenä on tällä kertaa Tekniikka & Talouden artikkeli Samsungin uutuusluurista joka toimii auringonvalolla.

Valokuvatorstai 150: Jotta en unohtaisi

2009-11-26T09:36:00.003+02:00

Laura ja Samppa Suojan satamassa (28.5.2009)

Jotta en unohtaisi, että kun on päässyt ohi syyskuun, läpi repalaisen lokakuun ja vielä yli aivan liian sateisensynkeän marraskuunkin, lopulta koittaa syksyn ja talven jälkeen valoisammat ajat, jolloin vielä kymmenen jälkeen illalla on yhtä valoisaa ja kaunista kuin oheisessa kuvassa. Lisää aiheesta jotta en unohtaisi on Valokuvatorstain sivulla.

Ihmisten julmuus

2009-11-19T20:07:00.006+02:00

Tämä postaus tai sen linkit eivät välttämättä sovellu kaikkein herkimmille eläinten ystäville. Luvasssa on kaksi erillistä uutisotsikkoa, jotka aiheeltaan ovat julmia, mutta sisältävät ainakin pääosin onnelliset loput.

Ensimmäinen otsikko Aamulehdestä: Kidutti koiraa videolla - suuttunut nettikansa jäljitti roiston. Uutisen alkuperäinen versio on Daily Mailissa. Liettualainen Svajunas Beniukas oli oman kertomuksensa mukaan vetänyt herneen nenäänsä kun koira oli tappanut hänen äitinsä kanoja, ja kostoksi tästä säälimättömästi tiputti koiran korkealta sillalta samalla kuin hänen kaverinsa kuvasi kännykkäkameralla koko tapahtuman. Tapaus olisi todennäköisesti jäänyt mysteeriksi ellei Beniukas olisi laittanut videota nettiin. Nyt oli internetin eläinten ystävien vuoro vetää herne nenään, eikä mennyt kauaakaan ennen kuin internet oli yhteistyössä poliisin kanssa selvittänyt tämän eläinrääkkääjän henkilöllisyyden. Koira loukkaantui vakavasti, mutta se todennäköisesti selviää saamansa hoidon ansiosta. Beniukasia odottaa todennäköisesti vuosi linnassa eläinrääkkäyksestä.

Eksyäkseni aiheesta jatkan toteamalla että internetiin postatut eläinrääkkäysvideot eivät juurikaan arvostusta kerää: Keväällä nulikka nimeltä Kenny Glenn laittoi nettiin videon jossa pahoinpiteli Dusty-kissaa. Jos internetin alakulttuureiden syövereissä on jotain mikä on pyhää, niin sitten kissat. Tästä on todisteena se, että kun video eksyi muun muassa 4chan-sivustolle - jonka yhteisö loi Caturdayn eli ns. Lolcatit, raidasi Habbo-hotellin ja taisteli Anonymous-ryhmänä Skientologiaa vastaan - alkoi internet-ajojahti tämän aluksi tuntemattoman eläinrääkkääjän nimen selvittämiseen. Nimi ja taustat selvisivät pelottavan nopeasti, ja paikallinen eläinlääkäri kävi hakemassa Dustyn turvaan. Ilmeisesti oikeuslaitos ei ole kyllä voinut tehdä tapaukselle mitään. Tapahtumien kulku on arkistoitu osoitteeseen http://www.kenny-glenn.net/.

Toinen uutinen on myös Aamulehdestä, johon Punkalaidun oli päässyt otsikolla Jätöksiinsä sotkeutuneet koirat oli kytketty naruilla kylmään varastoon. Kaiken maailman viiripäitä ei tarvitse Yhdysvalloista tai Liettuasta asti lähteä hakemaan: Kymmeniä eläimiä - koiria, kissoja, kaneja ja lintuja - piti ottaa huostaan naiselta, jolla jo ennestään oli täydellinen eläintenpitokielto. Nainen oli haalinut eläimiä lehti-ilmoituksilla, jotka oli suunnattu erityisesti lemmikkien omistajille, joille oli ilmaantunut vaikeuksia pitää lemmikkiään. Todennäköisesti nainen oli käyttänyt eläimiä teettääkseen myytäviä pentuja ja poikasia.
Juuri tästä syystä esimerkiksi koiraa hankkiessa pentu pitää hankkia papereineen päivineen ja mieluummin niin että käy siellä mistä tuleva lemmikki on kotoisin. Jos taas joutuu antamaan lemmikkinsä jollekin pois, niin pitää tarkkaan katsoa mihin lemmikkinsä antaa, jos siitä yhtään välittää.
Kumma juttu että ei näinkään selvässä tapauksessa julkaista asianosaisen kuvaa, vältyttäisiin lisäharmeilta kun kerran kiellot eivät mitään auta. Lisäksi tähän naiseen kohdistuvista jatkotoimenpiteistä ei kerrottu mitään. Suomen oikeuslaitos on tunnetusti hidas mutta byrokraattinen, ja tällä hetkellä poliisi vasta selvittääkin mistä eläimet ovat kotoisin. Huostaanotetuille eläimille on etsitty sijoituspaikat eläinsuojeluyhdistys Eskon kautta.

On meitä moneen junaan, ja ne toiset junat voisivat viedä matkustajansa mielellään suoraan telkien taakse.

Rottweilerlööpeistä

2009-11-19T00:00:00.004+02:00

Ehtihän tässä jo ainakin viikko kulua ennen kuin silmiini osui taas uutinen ärhäkästä rottweilerista. Sääliksi oikein käy vastuuntuntoisia rottweilereiden omistajia kun näyttää siltä että esimerkiksi Iltalehdellä on noin 83-prosenttisesti vain pahaa sanottavaa rottweilereista - vai miltä kuulostaa uutinen otsikolla Rottweiler hyökkäsi koiran ja ulkoiluttajan kimppuun, unohtamatta samaan uutiseen linkitettyjä uutisia tältä vuodelta otsikoilla Rottweiler raateli 11-vuotiasta, Lehti: Rottweiler tappoi koiran, Rottweiler Eetu pelasti pikkukoirat, Rottweiler tappoi rakkaan lemmikin ja Rottweiler hyökkäsi taas. Väliin oli varmaan vahingossa toimitukselta päässyt yksi positiivinen rottweiler-uutinenkin.

Mutta jokin koira on kuitenkin haudattuna tuossa ensimmäisessä otsikossa. Lukutaitoa hyväksi käyttäen voi todeta, että mainittu rottweiler oli jo aikaisemmin hyökännyt saman koiran kimppuun. Rottweiler voi olla tässä tapauksessa ollut oman itsensä isäntä ja tehdä mitä lystää, mutta luulisi että pienemmän koiran omistaja olisi tämän rottweilerin nähdessään vaihtanut kadun puolta ja välttänyt kohtaamista, jos kyseinen manooveri edes oli mahdollinen - Iltalehti kun tarjoaa vain lööpin ilman sen tarkempia taustoja. Otsikko olisi voinut yhtä hyvin olla vaikka Toistamiseen isompaansa provosoinut koira otti köniinsä jälleen.

Mainittakoon että minulla ei ole mitään rottweilereita, saksanpaimenkoiria tai muita tällä hetkellä epämediaseksikkäitä isompia koiria vastaan niin kauan kuin niiden omistajat ovat vastuuntuntoisia ja pitävät kuria ja järjestystä koiralleen, kuten vastuullisen koiranomistajan tapaan kuuluu. Minulla on kyllä jotain hampaankolossa IL:n puppulööppigeneraattorin takia. Vaikka keltaiselta lehdistöltä sitä voi tuskin odottaa, niin toivoisin silti vähän harkitumpaa otsikointia ja enemmän taustoihin pureutumista.

Sanaleikeistä Samppaan. Elukkamme on ollut tämän viikon Raumalla Lauran seurana. Samppa on kuuleman mukaan kanniskellut yhtä sun toista, ja muun muassa tuonut Lauralle ensin yhden sukan ja sen jälkeen vieläpä sukalle oikean parin. Ehkä pienellä jatkokoulutuksella Samppa voisi oppia täysiveriseksi sukkakoiraksi, joka toisi kaikille niille parittomille sukille parit sieltä jostain missä ikinä ne lienevätkin.

Lopuksi koiriin liittymätön päivän sivistyssana: Speksi^[w]. Speksi on interaktiivista, musiikkia ja tanssia sisältävää opiskelijateatteria. Nääspeksi on erityisesti TTY:n opiskelijoiden speksi ja tänään oli Pimeän ritarin, eli vuoden 2009 Nääspeksin ensi-ilta, jota olin todistamassa yhtenä yleisön edustajana lähes täydellä Tullikamarin Pakkahuoneella. Tarjolla oli ja on varmasti ensi vuonnakin mahan täytettä niille, joilla on hieman erilaisen kulttuurin nälkä. Kannattaa kuitenkin rohkeasti kokeilla.

Vielä eko-tassunjäljestä

2009-11-12T10:00:00.003+02:00

Viitaten aiempaan postaukseeni Koirien ekologisuus, internetissä tuli vastaan vielä yksi sivusto, New Scientist, joka kertoo vielä vähän tarkemmin koirien ja yleensä lemmikkien ekologisesta jalanjäljestä: How green is your pet? Asian kertaukseen käy hyvin New Scientistin kaavio ekojalanjälkien suhteesta. Kyseessä on Uusi-Seelantilaisen tutkijaryhmän väitös, että katumaasturi kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin lemmikkikoira.
New Scientistin artikkeli paljastaa vielä vähän lisää tästä tutkimuksesta; sen lisäksi että koirien omistajat pitäisi laittaa jalkapuuhun torille maapallon tuhoamisesta, niin myös kissaihmiset joutuvat syytöksen kohteeksi ylläpitämällä taktista ekologista täsmäasetta, kissaa. Kissat tuhoavat ekosysteemiä tappamalla lintuja, levittämällä tauteja ja saastuttamalla luontoa. Pahimmassa tapauksessa vapaana liikkuvat kissat tappavat virtsaamalla maahan saukkoja ja vaikuttavat toiminnallaan jopa delfiinien ja valaiden elämään.

Hetkinen, mitä?

Kuulin vähän juttua, että St. Louisin tuhonneen hurrikaanin aiheutti etelä-Hervannassa siipiään lehauttanut nokkosperhonen.
Lemmikeillä varmasti on oma vaikutuksensa ekosysteemiin, mutta ihminen itsessään vaikuttaa siihen huikean paljon enemmän. Lisäksi uskon, että koirien ekologinen tassunjälki ei ole noin suuri mitä tutkimus antaa ymmärtää, sillä käsittääkseni ainakin osa koiranruoasta syntyy sivutuotteena ihmisten ruokaa tehtäessä. New Scientistin artikkelin lopussa todetaankin, että koiran ekologista tassunjälkeä voi pienentää syöttämällä sille samoja ruokia kuin mitä itse syö.

Päivän (negatiivinen) koirauutinen löytyy Aamulehdestä: Talutushihnassa olleet koirat hyökkäsivät naisen kimppuun. Omistaja ei ollut hallinnut kahta hihnassa ollutta isoa koiraa jotka syystä tai toisesta kävivät kadulla kulkeneen naisen kimppuun. Parhaiten voisin ehkä yhtyä uutisen kommentoijaan numero 6, joka arvelee, että nämä koirat tuskin ovat hallinnassa kotonakaan, ja että nämä isot koirat puolustavat viettiensä perusteella laumaansa, koska kokevat että lauman muut jäsenet (ihmiset) eivät ole kykeneväisiä itseään puolustamaan. Taustoista sen enempää tietämättä, leimattakoon koirien ulkoiluttaja syylliseksi väärät koirat väärällä ihmisellä -perusteella.

Samppa-rintamalta ei ole mitään uutta kerrottavaa. Uusia kuviakaan ei ole, sillä ulkona kuvien ottaminen on hankalaa, koska Samppa menettää heti mielenkiinnon kuunnella yhtään mitään jos alkaa kameran kanssa näpertämään. Kuvien ottamiseen Sampasta nyt ainakin toistaiseksi tarvitaan kaksi ihmistä, kun ei kerran mitään poseeraa-ja-pysykin-paikalla -käskyä ei ole tuolle elukalle opetettu. Kaikkeen ei vain riitä aikaa.

Sivulle! - Osa II

2009-11-07T23:04:00.004+02:00

Pari päivää yritettyäni saada Samppaa kääntämään rintamasuuntansa minun kanssa samaan suuntaan ja tulemaan lähes kiinni jalkojeni vasemmalle puolelle, turhauduin ja keksin vaihtoehtoisen tavan päästä haluttuun lopputulokseen.
Kesken uuden käskyn opetuksen ei pitäisi vaihtaa sitä, mitä käskyllä halutaan tehdä, mutta toivoakseni poikkeus vahvistaa tässä säännön: Yritän nyt opettaa Sampalle sivulle tulemista siten, että Samppa kiertää takakautta vasemmalle puolelleni. Takaa kiertämällä Samppa tulee automaattisesti lähelle jalkoja ja vielä pysähtyy siten, että katse on minun kanssani samaan suuntaan. Tässä tekniikassa on vain huono puoli se, että jos Samppa on hihnassa, niin hihna kiertyy samalla jalkojen ympäri.
Alkuperäistä tekniikkaa olisi voinut muuttaa siten, että tullessaan minun vierelleni Samppa olisi kääntynyt vastapäivään, jolloin kääntyvä liike olisi tavallaan tuonut Sampan lähelle jalkoja. Kuvat näistä tapahtumaketjuista olisivat varmasti monta kertaa selkeämmät kuin päättömät selitykseni, mutta koska en voi olla monessa paikkaa yhtä aikaa kuten Samppa alla olevassa kuvassa, niin kuvia ei varsinaisesta harjoittelutapahtumasta ole.

Samppa siellä ja täällä (7.11.2009)

Toinen temppu, jota olen Sampalle yrittänyt opettaa, on hihnan tuominen. Aina kun olemme lähdössä ulos, heitän Sampan hihnan huoneen toiselle puolelle ja pyydän tuomaan hihnan. Yleensä Samppa jopa tuo näissä tilanteissa hihnansa minulle, mutta päätavoitteena olisi se, että Samppa toisi hihnansa minulle kun haluaa ulos. Selventäisi kommunikaatiota minun ja Sampan välillä kivasti se.

Kuten virallisissakin uutisissa, pääotsikoiden jälkeen on vuorossa sää: Eilen Hervanta peittyi hienoon lumipeitteeseen, ja sen illan ajan oli kivan talvinen tunnelma ulkona. Tänään oli vuorossa perussuomalainen loskakeli. Puiden oksat riippuvat märkinä ja tummina ja märkä loska tirskuu kengistä sisään ja Samppakin on lenkin jälkeen kuin uitettu koira - tosin ei yhtä uitettu kuten kanaliin vahingossa pudonnut ja sieltä pelastettu cockerspanieli Raumalla.

Ensilumi

2009-11-06T14:58:00.005+02:00

Syksy on vaihtumassa talveen jopa hämmästyttävän ajoissa tänä vuonna. Tampereelle viikon puolivälissä satanut ohut lumikerros ei ole vieläkään sulanut pois, ja yllättäen lunta tulee tälläkin hetkellä lisää reipasta tahtia. Jos tuo lumikerros päättää säilyä, niin yllättävän helposti pääsi tästä syksystä yli Sampan kuraisten tassujen pesemisen kannalta. Lumentulon kunniaksi tämän talven ensimmäiset lumikuvat aamuiselta Suolijärven lenkiltä:

Raatelun ja puremisen ero

2009-11-02T11:13:00.004+02:00

Minulla ei ole suomen kielen sanakirjaa käsieni ulottuvilla, mutta voisin väittää että muutamat median tahot käyttävät raatelu-sanaa vähän turhan herkästi. Esimerkkinä seuraava tapahtuma:
Vantaalla "isokokoinen saksanpaimenkoiran näköinen koira" puri ohi pyöräillyttä 80-vuotiasta naista jalkaan. Koiraa taluttanut henkilö ei ollut koiran omistaja, mutta koira oli naisen mukaan "asiallisesti kytkettynä". Taluttaja ja nainen vaihtoivat yhteystietoja ja myöhemmin koiran omistaja pahoitteli tapahtumaa naiselle. Nainen siirtyi tapahtumapaikalta taksikyydillä sairaalaan tikattavaksi.
Valitettava tapahtuma, mutta onneksi vammat jäivät mummon osalta pieniksi. Sen tarkemmin spekuloimatta sitä, että kannattaako omistajan antaa koira jonkun toisen talutettavaksi - ja kuinka hyvin koira täytyy olla koulutettu ennen kuin toiset voivat koiraa taluttaa - suodatetaan tapahtuma pidemmittä puheitta lööppigeneraattorin läpi: Iltalehteen lätkäistään otsikko "Koira raateli iäkkään naisen sairaalaan" ja Vartti.fi:lle hieman lievempi "Hihnassa ollut koira raateli iäkästä naista". Mikäs siinä jos lööppi myy, ei sillä väliä vaikka todellisuutta vähän dramatisoidaan, vai kuinka?

On ikävää jos koira varoittamatta puree ohikulkijaa jalkaan, mutta jokin roti uutisoinnissakin pitäisi olla. Varmasti saksanpaimenkoiran kokoisen koiran purema pohkeeseen sattuu, ja pisteet menevätkin tässä teräsmummolle, joka jäi selvittämään yhteystiedot ja jäi odottamaan taksia vertavuotavan jalan kanssa.
Mutta tämän postauksen pointtiin: itse ymmärrän raatelun tapahtumana, jossa kynsin ja hampain jokin eläin puree ja riepottelee raivon vallassa uhriansa niin, siinä ei enää taksikyytiä harkita jos kyseessä on ihminen. Englannin kielen sanat maul ja mutilate lienevätkin osuvimmat käännökset tälle sanalle. Yllä olevasta Iltalehden otsikosta saa juuri sen mielikuvan, että nainen toimitettiin Medi-Helillä suoraan teho-osastolle.

Samppaa koskettavat lähinnä ne realiteetit, että koiranruoka ja kakkapussit ovat loppu ja Samppaa ei ole nyt viikkoon kammattu ja harjattu, sillä kaikki Sampan kammat ovat Raumalla. Taidan käydä eläinkauppakäynnin ohella myös kirjastossa katsomassa mitä mieltä sanakirjat ovat raatelusta. Saanhan tähän kauniiseen marraskuiseen päivään vielä vähän lisää mielihyvää kun päihittää median pilkunviilauksessa.

Risut ja männynkävyt

2009-11-01T20:27:00.004+02:00

Kävimme Sampan kanssa sunnuntain kunniaksi kiertämässä Suolijärven jälleen kerran. Ilma oli marraskuisen pilvinen ja maa oli varjoisten paikkojen osalta osittain jäässä ja siellä täällä oli ohuen, sulaneen lumikerrosen jälkeensä jättämiä märkiä alueita.
Annoin Sampan kulkea suurimman osan matkasta vapaana ilman hihnaa. Samppa kulki kohtalaisen lähellä edessäni tai takanani, ja muutamat innostuneet sprinttiosuudet päättyivät siihen kun käskin odottaa.

Päivän saalis (1.11.2009)

Koska maa ei vielä ollut täysin jäässä niin Sampan tassut ja mahanalus likaantuivat hyvin tehokkaasti. Lisäksi Suolijärven ympäristön irtoroskaa takertui Sampan turkkiin kiitettävä määrä. Yllä olevaan kuvaan on kerätty suurimmat roskat Sampan turkista - männynkäpyjä ei turkista tällä kertaa löytynyt. Risuja sai erotella turkista kyllä niiden käpyjenkin edestä, puhumattakaan hiekasta ja muusta pienpartikkeliliasta.

Hyvin suoritetulla lenkillä Samppa ansaitsi ruhtinaallisen kipollisen makaroni-nakinpalasekoitusta iltapalaksi.

Kylvyn aika!

2009-10-31T21:51:00.005+02:00

Sealyhaminterrierin perimmäinen käyttötarkoitus on edelleen hieman epäselvä minulle. Vähän lähteestä riippuen sealyhaminterrieri on todettu jalostetuksi muun muassa riistaeläimiä uhkaavien petojen hävitykseen, avuksi luolaeläinten metsästykseen, tai erityisesti saukon metsästykseen. Saukon metsästys tuo mukanaan vesielementin, josta saadaan aasinsilta tähän postaukseen.
Emme ole kokeilleet Sampan uintitaitoja, ainakaan toistaiseksi. Menneenä kesänä Samppa tosin tassutteli rantaveteen, joi vähän vettä ympäriltään ja sen jälkeen lässähti makaamaan veteen, ihan vain vilvoitellakseen ilmeisesti.
Lenkin jälkeisen pesun elukkamme kokee käyttäytymisestä päätellen jotenkin vastenmielisenä tapahtumana. Samppa kyllä menee pesuhuoneeseen kun avaan oven ja käsken mennä sinne. Lisäksi Samppa kävelee suihkun viereen käskettäessä, mutta kun pesuprosessi alkaa, niin samppa alkaa siirtymään askel kerrallaan hitaasti kohti pesuhuoneen ovea. Ei siinä muu auta kuin nostaa hurtta takaisin suihkun alle.

Samppa ja Sampan trendikäs turkoosi amme (31.10.2009)

Harvemmin käytän ammetta, joka tosin on ostettu ihan vain ja ainoastaan Samppaa varten. Amme on kätevä olla kun koira pitää saada kunnolla puhtaaksi, vaikka voidaan olla tietty montaa mieltä siitä, että onko omassa liassaan lilluminen mitenkään tehokas tapa puhdistautumiseen.
Pesussa apuna käytän tällä hetkellä KW:n terrierisampootiivistettä, jota sai ainakin kesällä Raumalta Ilonaiheesta. Sealyhaminterrierien ja varmaan muidenkin karkeakarvaisten koirien pesussa on ongelmana hyvän pesuaineen löytäminen, sillä lähes kaikki pesuaineet jota koirille myydään, ovat kuten ihmisten hiustenpesuaineetkin; lisää kiiltoa ja pehmeyttä luvataan vaikka tässä tapauksessa tarvittaisiin päinvastaista vaikutusta - karvan täytyisi pysyä karkeana.
Oma episodinsa on pesun ja kuivauksen jälkeinen ruljanssi kun Samppa yrittää saada turkkinsa kuivaksi juoksemalla villisti edestakaisin. Yleensä tämän päättömän juoksentelun saan hillittyä käärimällä Sampan kuivumaan lämpimään pakettiin, kuten kuvassa alla:

Samppa paketoituna kuivumaan (31.10.2009)

Lampaanpaimennusta

2009-10-30T19:47:00.007+02:00

Sarjamme "en nyt asiasta paljoakaan tiedä mutta postaan kuitenkin" jatkuu taas. Internetin ihmemaassa tuli vastaan tällainen video:

Mutta miten miten tämä video Samppaan liittyy? Ei mitenkään, mutta videossa sentään oli koiria. Video vaan sai miettimään että miten paimenkoirat ylipäätään osaavat toimensa? Kuinka suuri osa paimenkoirien toiminnasta tulee geeneissä ja kuinka suuri osa niille täytyy erikseen takoa päähän? Miten kukaan edes on alunperin keksinyt alkaa käyttää koiria karjan paimennukseen? Kuinka paljon Samppaa täytyisi kouluttaa että se osaisi olla avuksi saukon^[w] metsästyksessä - ja miksi minä haluaisin saukkoja edes metsästää? Kyseessä on kuitenkin rauhoitettu laji! Kysymyksiä, kysymyksiä!

Syysiltapäivän aurinko

2009-10-29T17:29:00.010+02:00

Sampasta ei ole vähään aikaan nyt tullut otettua hyvälaatuisia kuvia, mutta nyt osui hieman vapaata aikaa kullankeltaiseen syysiltapäivään kuvien räpsimistä varten. Kävimme Sampan toisen hovivalokuvaajan, Mikon kanssa ottamassa kourallisen kuvia Hervannan Näyttämönpuistossa. Vieressä vasemmalla ja alla Mikon kamerataituroinnin satoa.
Kuvaussession jälkeen poikkesin Sampan kanssa vielä koirapuistossa, jossa toimintaa riitti, kun paikalla oli yksi kultainennoutaja, kääpiösnautseri ja cardigan ja pari muutakin nelijalkaista. Koirat tulivat yllättävän hyvin keskenään. Vaikka kääpiösnautseri ja samppa olivat vierekkäin nähtävillä, niin silti Samppaa veikattiin snautseriksi^[w] - kuten useimmissa tapauksissa tähän mennessä kun Sampan rodusta on ollut epäselvyyttä.

Kurakelit, osa I

2009-10-28T21:32:00.005+02:00

Ehkä ne koiran saappaat eivät ole täysin pöljä idea (28.10.2009)

Tampereella satoi tänään jotain etäisesti lunta muistuttavaa. Maa ei tullut valkoiseksi mutta Sampan tassut tulivat kyllä mustiksi.
Päästin Sampan Ahvenisjärven koirapuistoon haistelemaan paikkoja siitä huolimatta, että hakepohja oli osittain muuttunut mutaiseksi hake-kuravelliksi. Vähän ajan kuluttua puiston portista tuli sisään vähän alle vuoden ikäinen cairnterrieri, jonka kanssa Samppa innostui juoksemaan ympäri kuraista puistoa. Lopputulos on nähtävissä kuvassa ylhäällä.
Yritin hieman korjailla kuvan värejä, minkä takia tassut näyttävät aavistuksen verran tummemmilta mitä ne oikeasti olivat. Likaa irtosi kyllä pestessä uskomattoman paljon, puhumattakaan kaikista risuista ja männynkävyistä.

Sivulle!

2009-10-27T10:06:00.006+02:00

Olin yrittänyt keksiä jotain uutta käskyä Sampalle. Aikani pähkäiltyäni hoksasin että sivulle voisi olla ihan kiinnostava ja kuitenkin suhteellisen helppo opettaa - ja siitä on loppujen lopuksi jotain hyötyäkin, kunhan sen saa iskostettua elukkamme päähän tarpeeksi syvälle.

Kyse on siis käskystä, jonka seurauksena koiran pitäisi tulla käskijänsä viereen vasemmalle puolelle, mieluiten ehkä istumaan. Joskus aikaisemmin yritin tätä parin päivän ajan opettaakin Sampalle, mutta sitten Laura vei Sampan Raumalle tai jotain muuta vastaavaa tapahtui.

Ihan aluksi taisin lähteä siitä, että käskin Samppa pysymään paikallaan ja sen jälkeen taputin vasemmalla kädellä vasenta reittäni ja sanoin sivulle. Elukkamme ei tätä tietenkään ymmärtänyt aluksi, mutta kun olin esittänyt käskyni, siirsin Sampan haluamaani asentoon vierelleni, siten että omat jalkani pysyivät kuitenkin paikoillaan. Kun Samppa oli oikeassa paikassa, esitin käskyn uudestaan ja jos Samppa sen jälkeen pysyi paikoillaan, palkitsin sen.
Tämän jälkeen siirryin itse hieman ja toistin saman proseduurin. Toistoja tarvittiin joka tapauksessa aika monta ennen kuin Samppa alkoi hoksaamaan mistä on kyse.
Kun Samppa oli jo vähän jyvällä, tein niin, että siirryin itse kauemmaksi ja toistin käskyn. Samppa tuli kyllä luokse, mutta edelleen idea oli hieman hukassa. Käänsin koiran itse jalkojeni viereen oikein päin ja sen jälkeen palkitsin.

Näin siis vähän aikaa sitten. Tänään otin käskyn uudestaan työn alle; käskin Sampan olla paikallaan, siirryin itse huoneen toiseen päähän, taputin vasenta reittäni ja käskin sivulle. Samppa tulee jo oikealle puolelle ja noin joka kolmannella kerralla jopa kierähtää oikein päin, mutta jää vielä vähän liian kauas jaloistani.

Tämä käsky toimii jotenkin sisällä kotioloissa, mutta haastetta tulee heti lisää kun lähtee ovesta ulos. Joka tapauksessa aika monta nakkipakettia täytyy vielä kuluttaa makupaloina, kunnes vastaan tulee se päivä kun ylipäätään mikään käsky toimii täydellisesti silloin kun kadulla tulee toinen koira vastaan.

Loppuun vielä loppukevennys: LIFE-lehti on kerännyt kuvakokoelman viime vuosisadan puolivälin 30 pöllöimmästä keksinnöstä. Linkin takana niistä yksi, koirantaltutin vuodelta 1940.

Odottavan aika on pitkä

2009-10-24T15:11:00.003+03:00

Samppa on tällä hetkellä Raumalla, huhujen mukaan puutarhahommissa poimimassa porkkanoita. Laura on Lahdessa ja minä olen Oskarin chaufföörinä Seinäjoella. Oskari korjasi ainoana Sealyhamina alkukehän koko potin (VAL/ERI, VAK/1, PU/1, ROP, CACIB).

Sealyham-kehän ja ryhmäkehien välissä on muutama tunti, ja aika ehtii kyllä käymään pitkäksi. Poiskaan ei voi lähteä, sillä alkukehien tulokset mitätöidään, ellei koira osallistu mahdollisiin RYP- ja BIS-keihiin. Kyseinen sääntö tuli voimaan tämän vuoden alussa.
Bloggerissa ei ole kunnollista mobiilitukea, joten asiaankuuluvia suhruisia kännykkäkuvia en saa tähän postaukseen mukaan.

Koirien ekologisuus

2009-10-23T14:53:00.002+03:00

Vähän yli 6 miljardia ihmistä asuttavat pinta-alaltaan 51 miljardin hehtaarin taivaankappaletta, jolla on tuottavaa pinta-alaa 11,4 miljardia hehtaaria. Jakamalla tämä pinta-ala 6 miljardin ihmisen kesken saadaan kullekin sierainparille 1,9 hehtaarin kokoinen alue, planeettamme sietokyvyn kannalta suurin "sallittu" ekologinen jalanjälki.

Tällä pohjustuksella voi syventyä Iltalehden uutiseen otsikolla Lemmikkikoira katumaasturia pahempi ympäristölle, jonka aiheena on Uusiseelantilaisen yliopiston tutkijoiden tuore, jokseenkin makaaberisti nimetty kirja, Time to Eat the Dog.
Olisi todennäköisesti aiheellista lukea kirja ennen kuin alkaa sen syvemmin arvostelemaan sen sisältöä, mutta ajan ja rahan säästämiseksi voi tavailla uutisen referaattia: Suuri osa keskikokoisen koiran 0,84 hehtaarin ekologisesta tassunjäljestä muodostuu juuri koiran ravinnon tuottamiseen kuluvista luonnonvaroista. Tämä arvo on laskettu siten, että koira syö noin 700 grammaa ruokaa päivässä. Toivottavasti tutkijat ovat ottaneet huomioon että lemmikkikoiran jalanjälki limittyy osittain omistajansa kanssa, sillä omistajalta syömättä jäänyt ruoka päätyy usein karvaturrin ruokakuppiin.
Mutta mikä hämmästyttävintä, tutkijoiden mukaan katumaasturi, jonka mittarilukema kasvaa 16 000* 10 000 kilometrillä vuodessa, muodostaa noin puolta pienemmän ekologisen jalanjäljen kokoonpano- ja valmistuskuluineen kuin keskiverto lemmikkikoira.

En ole kyllä pahemmin katsonut mistä Sampan ruoka tulee tai kuinka ekologista se on. Yritän edes jotain tehdä ympäristön eteen ja käytän biohajoavia koirankakkapusseja, mutta niistäkin saatava hyöty lienee aika pieni, sillä kaupungilla harvemmin on yleisiä biojäteastioita lenkkipolkujen varrella, harmi kyllä.

Aiheeseen liittyen päivän linkkivinkkinä olkoon Tampereen kaupungin ekotallaaja-laskuri, jolla voi laskea oman ekologisen jalanjäljen vastaamalla kysymyksiin, jotka käsittelevät itse kunkin elämäntapoja ja kulutustottumuksia. Vähävaraisena opiskelijana oma ekologinen jalanjälkeni on 4,3 hehtaaria (eli 2,4 hehtaaria yli sallitun). Laskurissa ei tosin ollut erikseen lemmikkien pitoon liittyviä kysymyksiä, mutta harrastuksista yleisellä tasolla oli pari kysymystä.

Lisäystä aikaisempaan:
Myös hilavitkutin.com löysi tämän uutisen, The Seattle Times -lehden kautta, jossa kerrottiin, että erästä toista tahoa oli myös pyydetty laskemaan lemmikkien ekologisuutta, ja tulokset olivat olleet samoja, mutta ilmeisesti huomioon ei ollut otettu koirien tai autojen päästöjä, mikä lienee kuitenkin aika merkittävä tekijä. Vielä eräs kolmas taho laski samoja asioita, ja tuli siihen tulokseen, että jotta kaksi aikaisempaa tutkimusta pitäisi paikkansa, koiran täytyisi syödä kaksi kertaa niin paljon kuin ihmisen.
Summa summarum, koirat ja muut eläimet jättävät lemmikkeinä varmasti suuremman ekologisen jalanjäljen, mutta näin suoraa vertausta katumaastureihin pitänee kuitenkin lukea hieman skeptisellä asenteella.

*Iltalehti kertoo 16 000 kilometristä, Aamulehti puolestaan Reutersin uutiseen pohjautuen kertoo 10 000 kilometristä. Veikattakoon, että 10 000 kilometriä on lähempänä totuutta.

Pieni kuvapläjäys

2009-10-19T13:09:00.003+03:00

Tänään postauslautasella olisi tarjolla muutama kuva Sampasta. Kaksi ensimmäistä kuvaa on ottanut Kai Kanert Itävallan Tullnin näyttelystä. Ensimmäisessä kuvassa tuomari arvioi Samppaa näyttelypöydällä ja toisessa kuvassa Samppa esittelee temppujaan. Kuulemma Samppa oli innoissaan taas seurannut vähän liikaa käsienheiluttelua ja väärissä paikoissa heittäytynyt kuolleeksi. Pitänee muistaa seuraavalla kerralla antaa Sampan manuaali kasvattajille mukaan.

Samppa arvioitavana Tullnin näyttelyssä, kuvaajana Kai Kanert (3.10.2009)

Samppa temppuilee Tullnin näyttelyssä, kuvaajana Kai Kanert (3.10.2009)

Alla oleva kuva on viime viikon perjantailta, jolloin kävimme juomassa kasvattajan luona Euroopankiertue-mitalikahvit. Koirat pääsivät välillä ulos, ja Samppa ainakin nautti kun sai syksyn lehtien peittämällä nurmikolla juosta Maijan ja kuvassa näkyvän Britney-pennun kanssa. Alla oleva kuva taisi olla ainoa onnistunut kuva jonka sain hitaalla kännykkäkamerallani otettua. Muut kuvat olivat sen verran vauhdikkaita että koirat olivat vain sumeita viivoja tai sitten kuvissa ei näkynyt koiria lainkaan.

Samppa ja Britney (16.10.2009)

Alla oleva kuva on otettu hieman kännykkäkameraa järeämmällä laitteistolla (mutta silti onnistuin sähläämään tarkennuspisteet jonnekin aivan muualle kuin minne piti).

Toimisto-Samppa (18.10.2009)

Tonavan rannalla

2009-10-14T22:35:00.003+03:00

Samppa Tonavan rannalla, Komáromissa (4.10.2009)

Jospa blogi nyt palaisi takaisin aiheeseensa kun Samppakin palasi voittoisalta Euroopan-kiertueeltaan. Laura haki Sampan kasvattajilta tiistaina illalla. Kasvattaja lähetti minulle tänään yllä olevan kuvan, johon liittyy päivän tietoisku: Unkarissa näyttelyissä ei kuulemma jaeta ruusukkeita vaan nauhoja, jotka sitten ripustetaan omistajan tai koiran kaulaan. Kuvassa Sampan kaulalla ROP-nauha.

Sampan uusi näyttelykartta

2009-10-12T19:17:00.003+03:00

Pyöräytin viikonvaihteessa uuden näyttelykartan Sampalle. Ennestään lisäilin näyttelyitä normaalia reittiä Google Mapsin kautta^[m], mutta nyt harjoitusmielessä tein PHP-kieltä ja Google Mapsin API -käyttöliittymää käyttäen kaverini serverille sivun, joka luo kartan jota pystyn itse hallitsemaan suhteellisen helposti.
Kartta on vielä kehitysvaiheessa ja muun muassa kartan nastat vaihtuvat vielä kuvaavempiin ja infolaatikoihin tulee vanhan mallin mukaisesti myös ruusukkeiden kuvat.

Kunkin näyttelyn tiedot koordinaatteineen haetaan erillisistä tekstitiedostoista ja asetellaan kohdalleen PHP:llä. Sivu nitoo tiedot kartalle Google Mapsin API:n javascriptillä, joka lopuksi pullauttaa ulos näyttelykartan ja PHP:llä tehdyn listan. Lopuksi sivu haetaan tähän blogiin iframeen.

Näyttelykartta

2009-10-12T18:27:00.010+03:00

Selaimesi ei tue kelluvia kehyksiä. Vaihda alustaa, päivitä selain tai tarkastele karttaa alkuperäisellä sivulla
Kiitokset Mikolle puhveli.net:in serveritilasta. Näyttelykartasta on lisää infoa Sampan uusi näyttelykartta -postauksessa. Kartta näkyy oikein ainakin Firefoxin, Operan ja Internet Explorerin uusimmilla versioilla.

Sähke Bratislavasta

2009-10-09T22:28:00.011+03:00

Viimeisin tieto Bratislavan maailmanvoittajanäyttelystä kertoo, että Sampan pappa Rico sai maailmanvoittaja-veteraani-tittelin. Samppa osallistui avoimessa luokassa ja oli neljänneksi paras uros!

MV-näyttelyn Sealyhamit
	Pe	Ju	Nu	Av	Va	Ve
Urokset		3	3	8	6	1
Nartut	1	3	2	5	5	2

Minulla hallussa olevien elokuun puolivälin tilastojen mukaan Bratislavan-näyttelyyn oli ilmoittautunut 39 sealyhamia, joista uroksia oli 21 ja narttuja 18. Uroksia oli ilmoitettu avoimeen luokkaan 8, eli Samppa oli omassa luokassaan kahdeksan joukosta neljänneksi paras. (Oheista taulukkoa voi lähteä dekryptaamaan tuoreen lyhyen koiranäyttelyoppaan avulla!) Tuomarina Sealyhameille toimi Gitty Schwab.
Maija oli narttujen avoimessa luokassa myös neljäs ja Sissi oli veteraaniluokassa toinen. Onnittelut kasvattajille erityisesti Ricon tuloksesta ja todella suuret alustavat kiitokset Sampan käyttämisestä Euroopan kiertueella!

Seurue saapunee alkuperäisten suunnitelmien mukaan takaisin Suomeen ensi viikon alkupuolella.

Päivän iloinen koirauutinen

2009-10-07T21:05:00.002+03:00

Aamulehti uutisoi: Kaasua, kuljettaja! Koiraneiti nousi yksin bussiin ja istahti takapenkille. Uutinen kertoo sekarotuisesta Taika-koirasta, joka pääsi karkuun hoitajaltaan sillävälin kun omistaja oli matkoilla. Yksin seikkaillessaan koira huomasi päätepysäkillä seisovan TKL:n bussin ja hyppäsi bussin takapenkille istumaan.
Kuljettaja houkutteli koiran ulos bussista, jonka jälkeen koira lähti kuljettajan mukaan "jolkottelemaan sen näköisenä, että se oli tutulla seudulla."
Lopulta koira päätyi itsekseen ja yhtenä kappaleena hoitajan luo. Mutta mikä meni pieleen? Kuten uutisen yksi kommentoijakin kommentoi; kuskin olisi pitänyt hoitaa koira poliisiasemalle tai löytöeläintarhaan. Oli onni, että koira pääsi ehjänä takaisin, sillä paljon huonomminkin olisi voinut käydä.
TKL:n liikennetarkastajan mukaan löytöeläimiä varten ei ole mitään ohjeita. Toisaalta kuski teki voitavansa tässä tilanteessa; koiran pannassa oli omistajan numero, mutta omistaja sattui juuri sillä hetkellä olemaan lentokoneessa. Toivottavasti TKL:n kuljettajille tulee ohjeet vastaavien tapausten varalle -vaikka tällaiset episodit aika harvinaisia ovatkin.

Koira muualla, kissat pöydillä

2009-10-06T11:32:00.011+03:00

Sampan Euroopan-kiertue jatkuu vielä viikon ajan. Koiran ollessa poissa kissat pomppivat pöydillä (vai miten se nyt meni?) Tämänkertainen postaus liittyy kissoihin: Hilavitkutin.com on varmaan mielenkiintoisin sivusto jota seuraan, ja tällä kertaa vastaan tuli otsikko Haluaisitko kissan cappuccinosi kanssa? Kyse on kissakahviloista.
Kissakahvilan ideana on se, että ahtaasti ja asuvat ja kiireistä elämää viettävät ihmiset eivät välttämättä pysty pitämään omaa kissaa vaikka haluaisivatkin, joten osittainen ratkaisu löytyy kissakahvilasta. Kissakahvilaan voi mennä hörppäämään kupin cappucinoa ja silittämään kissaa. Muistan lukeneeni myös tutkimuksesta, jonka mukaan kissan kehräys lievittää stressiä, joten ehkä tällaisessa yrityksessä on jotain ideaa.
Blogissa esitelty hiirenpyydys-kofeiiniannostelulaitos sijaitsee Tokion Akihabarassa. Muistan kyllä lukeneeni tällaisesta kissakahvilasta aiemminkin, mutta kun itse Tokioon asti pääsin niin en sitten muistanut kyseisessä paikassa käydä. Kissoja näkyi kyllä muuten puistoissa, ja kuten kuvassa vasemmalla, myös tottuneesti matkaamassa pyörän korissa.
Terveysviranomaiset luultavasti torppaisivat tällaisen yrityksen heti alkuunsa Suomessa. Ilmeisesti Taiwanista alunperin lähtöisin oleva kahvilaidea on saanut jalansijaa kuitenkin Japanissa jo 40 kissakahvilan voimin, kertoo videossa esiintyvä stephachu blogissaan. Aiheesta on juttua myös examiner.com:issa.

Ehkä jo viikon päästä tulee taas enemmän Samppa-painotteista juttua kuvien kera.

Edit:
Jotta ei nyt aivan kissa-aiheiseksi menisi tämä koko koira-blogi, niin Japanin-kuvia selaillessani tuli vastaan kuva, jossa poseeraan Lauran kanssa Hachikō-koiran^[w] patsaan vieressä. Mitä koiran täytyy tehdä tullakseen ikuistetuksi Shibuyaan^[w], Tokion tunnetuimman risteyksen liepeille? Tarina juontaa 1900-luvn alkuun; Hachikō oli rodultaan Akita^[w], ja sen omistaja oli eräs yliopiston professori. Hachikō odotti joka päivä uskollisesti professoria Shibuyan asemalla, ja jatkoi uskollista odottamistaan vielä kymmenen vuotta sen jälkeen kun professori yllättäen sai sydänkohtauksen ja kuoli töissä. Hachikōn uskollisuus nousi lopulta kansalliseksi lojaaliuden symboliksi.

Lyhyt koiranäyttelyopas

2009-10-05T20:02:00.013+03:00

Minun on jo pitkän aikaa pitänyt kirjoittaa postaus, jonka tarkoituksena olisi antaa koiranäyttelyihin ja niiden sanastoon perehtymättömille hieman referenssiä, syystä että tämä blogi kuitenkin sisältää kohtalaisen paljon juttua koiranäyttelyistä. Allaolevan tekstin faktat on tarkastettu ja poimittu Kennelliiton näyttelysäännöistä (pdf-dokumentti, 5.10.2009).

Koiranäyttelyiden perimmäinen tarkoitus on kasvattaa koiran arvonimilistaa ja hankkia hyviä arvosteluja koirasta. Näyttelyissä hyvin menestyvä koira on rotunsa esimerkillinen edustaja, jota käytetään rotunsa eteenpäin jalostamisessa rodunomaiseen ja terveeseen suuntaan.

Koiranäyttelyt voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan; alkukehiin, ryhmäkehiin ja BIS-kehään. Lisäksi tässä postauksessa on hieman infoa sertifikaateista

Alkukehät
Alkukehien läpikäyntiin kuluu koiranäyttelyissä eniten aikaa. Alkukehissä selvitetään kunkin rodun paras koira, joka pääsee jatkoon ryhmäkehään. Prosessi voidaan jakaa ainakin neljään eri vaiheeseen:

1. vaihe, laatuluokat ja -arvostelut
Kunkin rodun urokset ja nartut kilpailevat aluksi erillään, ja sukupuolten sisällä koirat on jaettu (korkeintaan) seitsemään eri luokkaan. Osallistuvan koiran luokka riippuu iästä sekä aiemmista suorituksista seuraavalla tavalla:

Pentuluokka (PEK) on epävirallinen ja se järjestetään vain jos näyttelyn järjestävä näyttelytoimikunta niin toivoo. Pentuluokkaan voivat osallistuvat koirat, jotka ovat iältään vähintään seitsemän, mutta alle yhdeksän kuukautta. Tuomari voi antaa kunniapalkinnon (KP) sen arvoisiksi katsomilleen pennuille. Kunniapalkinto on lila ruusuke.
Junioriluokkaan (JUN) osallistuvan koiran on oltava iältään vähintään yhdeksän kuukautta ja enintään 18 kuukautta.
Nuorten luokkaan (NUO) osallistuvan koiran on oltava iältään vähintään 15 kuukautta ja enintään kaksi vuotta.
Avoimeen luokkaan (AVO) voivat osallistua koirat, jotka ovat iältään vähintään 15 kuukautta. Avoimessa luokassa ei ole yläikärajaa.
Käyttöluokka (KÄY) edellyttää 15 kuukauden ikää. Lisäksi koiran on oltava rodultaan määritelty käyttökoiraksi.
Valioluokkaan (VAL) osallistuminen vaatii myös 15 kuukauden ikää. Lisäksi koiran on oltava jonkin FCI:n tunnustaman kenneljärjestön muotovalio tai kansainvälinen muotovalio.
Veteraaniluokan (VET) osallistujilla on oltava ikää vähintään 8 vuotta. Yläikärajaa ei ole.

Yllämainituissa luokissa kussakin koirille suoritetaan laatuarvostelu, joka sisältää kirjallisen arvostelun ja laatua osoittavan värillisen nauhan. Näyttelyissä juuri tähän menee eniten aikaa, sillä tuomari katsoo ja arvostelee jokaisen koiran erikseen. Arvostelun tulosta osoittavat nauhat ovat väriltään ja merkityksiltään seuraavat (paremmuusjärjestyksessä ylhäältä alas):

Vaaleanpunainen, erinomainen (ERI). Koira on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta luonnetta myöten ja on erinomaisessa kunnossa. ERI:n saaneet koirat pääsevät jatkoon. Lisäksi, vain ERI:n saaneet koirat voivat saada myöhemmin kilpailussa sertifikaatin (SERT) ja kansainvälisen sertifikaatin eli CACIB:in (jos kyseessä on kv-näyttely). Lisää sertifikaateista, BIS-kehien jälkeen.
Punainen, erittäin hyvä (EH). Koira on rodulleen tyypillinen, tasapainoinen rakenteeltaan ja hyvässä kunnossa. Vähäiset virheet sallitaan (ei kuitenkaan rakenteelliset). Jos luokassa on vähemmän kuin 4 ERI:n saanutta koiraa, myös EH-koirat voivat kilpailla luokkasijoituksesta.
Sininen, hyvä. Koira on rodulleen tyypillinen mutta siinä on selkeitä virheitä
Keltainen, tyydyttävä. Koira vastaa rotuaan ilman yleisesti hyväksyttyjä rodun piirteitä tai on fyysisesti huonossa kunnossa.
Harmaa, hylätty. Koira ei rakenteellisesti vastaa rotumääritelmää, tai on vihainen. Myös huomattavat väri- tai karva- tai purentavirheet tuottavat hylätyn laatuarvostelun.
Ruskea, ei voida arvostella. Kirjaimellisesti, jos tuomari ei pysty arvostelmaan koiraa sen käytöksen takia. Tuomarin pitää pystyä tarkistamaan purenta, hampaat, rakenne ja häntä (sekä kivekset)

2. vaihe, kilpailuluokat
Kun yhdessä luokassa on laatuarvostelut saatu tehtyä, selvitetään luokan paras koira. ERI:n saaneet koirat tuodaan yhtä aikaa tuomarin eteen ja tuomari valitsee voittavan koiran. (Jos ERI-koiria on vähemmän kuin neljä, myös EH:n saaneet koirat osallistuvat.) Tässä vaiheessa neljä parasta koiraa saavat nauhat, jotka värin perusteella osoittavat koiran sijoituksen seuraavalla tavalla:

Punainen, 1. sija
Sininen, 2. sija
Keltainen, 3. sija
Vihreä, 4. sija

Sama värikoodaus pätee myös myöhemmissä vaiheissa joissa sijoitetaan neljä koiraa (PU/PN-kehä, RYP, BIS). Toimitsijat merkitsevät arvostelulomakkeisiin vastaavasti kunkin koiran tulokset, ja esimerkiksi avoimen luokan voittaja merkitään AVK/1, toiseksi tullut AVK/2, jne.

3. vaihe,paras uros (PU) ja paras narttu (PN)
Kaikki luokat käydään samalla tavalla läpi, kunnes jäljellä on kustakin luokasta neljä parasta koiraa. Jatkoon vaaditaan luokassa neljän parhaan joukkoon sijoittumisen lisäksi laatuarvostelusta ERI-merkintä. Kunkin luokan (lukuunottamatta mahdollista pentuluokkaa) parhaat koirat tuodaan yhdessä tuomarin eteen ja tämä valitsee jäljellä olevista koirista sukupuolensa parhaan rotunsa edustajan. Tämä tehdään erikseen uroksille ja nartuille, ja näin saadaan selville paras uros (PU) ja paras narttu (PN). Kuten edellä, neljä parasta sijoitetaan, mutta nyt vain voittaja pääsee jatkamaan. Paras uros merkitään papereihin PU/1, toiseksi paras PU/2, jne.

4. vaihe, ROP-kehä:
Parhaan uroksen ja nartun selvittyä laitetaan nämä vastakkain ROP-kehään. Tuomari valitsee rotunsa parhaan koiran (ROP), jolloin toiseksi tullut koira on VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras. Tämän jälkeen kyseisen rodun kehä on saatu päätökseen.
ROP- ja VSP- sijoituksista saa näyttelyistä ruusukkeet, jotka ovat väriltään seuraavat:

ROP: Punakeltainen
VSP: Valkovihreä

Ryhmäkehät
Kaikkien alkukehien päätyttyä alkavat ryhmäkehät. Ryhmät on jaoteltu FCI:n roturyhmien mukaan, eli maksimissaan yhdessä näyttelyssä voi olla 10 ryhmäkehää. Ryhmäkehissä kilpailevat keskenään eri rotujen ROP-koirat. Neljä parasta sijoitetaan jälleen, ja vain voittaja eli ryhmänsä paras (RYP) pääsee jatkoon. Papereihin merkitään RYP-1, RYP-2, jne.

BIS-kehä
Ryhmäkehien jälkeen on vuorossa BIS-kehä (best in show), jossa valitaan koko näyttelyn komein tai kaunein koira. BIS-kehään osallistuu kustakin ryhmäkehästä parhaaksi valittu koira, eli kilpailijoita on korkeintaan kymmenen. Lopulta neljä parasta sijoitetaan, ja voittaja on koko näyttelyn voittaja. Papereihin merkitään BIS/1, BIS/2, jne.

Sertifikaatit
Parhaalla uroksella ja nartulla on mahdollisuus saada sertifikaatti (SERT) ja kansainvälinen sertifikaatti, eli CACIB. Kansainvälisiä sertifikaatteja jaetaan vain kansainvälisisissä näyttelyissä.
Sertifikaateista saa ruusukkeita, jotka ovat suomalaisissa näyttelyissä värikoodattu seuraavasti:

Sertifikaatti: sinivalkoinen
Varasertifikaatti: vaaleansininen
CACIB: valkoinen
vara-CACIB: oranssi

Tuomari voi oman harkintansa mukaan esittää SERT:iä ja CACIB:ia PU- tai PN-koiralle. Tuomari voi lisäksi esittää vara-SERT:iä ja vara-CACIB:ia PU/2- ja PN/2-koirille, eli toiseksi parhaalle urokselle ja nartulle. Varasertifikaatit muuttuvat varsinaisiksi sertifikaateiksi lähinnä siinä tapauksessa, että alkuperäisen varsinaisen sertifikaatin saanut koira ei tarvitsekaan saatua sertifikaattia.
Sertifikaattien idea on, että kun koira saa kolmelta eri tuomarilta SERT:in, saa koira Suomen muotovalion arvon, (MVA) ja siten oikeuden osallistua seuraaviin näyttelyihin valioluokassa. Yksi SERT:eistä on saatava yli kahden vuoden ikäisenä.
Kansainvälisen muotovalion (KV MVA) arvon saa neljällä CACIB:illa, jotka on oltava kerätty vähintään kolmesta eri maasta ja vähintään kolmelta eri tuomarilta.

Ylläolevaan pätevät käyttökoirien suhteen hieman eri säännöt. Lista FCI:n määrittelemistä käyttökoirista on nähtävillä Kennelliiton näyttelysäännöissä (pdf-dokumentti 5.10.2009).

Jos joku tarkkasilmäinen huomaa jotain huomautettavaa tekstissä, niin ilomielin otan korjausehdotukset vastaan.

24.10.2009 oikaisin pari löytämääni asiavirhettä tekstissä.

Unkarin näyttely, sunnuntai

2009-10-04T19:54:00.004+03:00

Six-Pack-seurueesta menestyi Unkarin Komáromissa sunnuntaina parhaiten Sampan isoisä Rico, joka selvitti tiensä peräti best in show -veteraanksi. Tällä kertaa Maija voitti Sampan ROP-kehässä, joten Samppa sai VSP:n

Raporttien mukaan seurue lomailee keskieurooppalaisen aurinkoisessa, vähän yli parinkymmenen asteen lempeässä syyssäässä, ja Samppakin nauttii olostaan. Seurueen näyttelyputki jatkuu ensi perjantaina Slovakian Bratislavan maisemissa maailmanvoittajanäyttelyssä.

Itävallan Tullnin näyttely

2009-10-04T13:04:00.007+03:00

Itävallan Tullnin näyttelystä^[m] uutisia lyhyesti ja ytimekkäästi: Samppa oli paras uros ja keräsi mukaansa cacibin ja sertin. Lisäksi kyseessä oli Itävallan voittaja-näyttely, joten Samppa on nyt myös Bundessieger 2009. Mukaan tarttuivat Crufts Qualification -paperitkin, joilla saa osallistumisoikeuden arvostettuun - ja viime aikoina myös kritiikkiä^[w] herättäneeseen - Cruftsin näyttelyyn Englannissa.

Nyt tänään sunnuntaina näyttelyt jatkuvat taas Unkarin puolella Komáromissa.

Unkarin näyttely (päivitetty)

2009-10-02T13:32:00.007+03:00

Samppa on menestynyt mitä parhaiten Unkarin Komáromissa^[m] järjestetyssä näyttelyssä. Samppa sai sinisen nauhan, joka vastaa suomalaista vaaleanpunaista, eli erinomaista. Samppa voitti PU-kehässä paikallaolijoiden ennakko-odotuksista huolimatta muutaman saksalaisen sealyhamin.
Saksalainen tuomari Walter Jungblut piti Samppaa peräti ROP:in arvoisena. Sampalla ja myös VSP:n saaneella Maijalla on nyt Unkarin-tuliaisina myös CACIB:it, mikä tarkoittaa sitä, että molemmista koirista tulee Kennelliiton hyväksynnän jälkeen kansainvälisiä muotovalioita.
KV-MVA edellyttää neljää CACIB:ia kolmesta eri maasta.

Sampan Euroopan kiertue kasvattajien matkassa lähti siis äärimmäisen hyvin käyntiin. Kasvattaja kertoi Komáromin näyttelyn olleen vieläpä erittäin mallikkaasti järjestetty. Kiertue on tähän mennessä sujunut mallikkaasti ja Samppa ja Maija ovat viihdyttäneet toisiaan matkan aikana, joten tylsyys ja ikävä ei ole ehtinyt iskemään.

Kiertueen seuraava kehä on lauantaina (jonkin maan aikaan) kello 11.30 Itävallassa.

Googlen sielunelämä

2009-09-28T15:40:00.005+03:00

Koirista Googleen? Postauskynnys on tässä blogissa tällä hetkellä aika alhaalla, joten revitään asiaa sieltä mistä sitä irti saa.

Kyseenalaisia kuvahaun tuloksia (28.9.2009)

Kun Googlella hakee sivuja hakusanoilla maailman rumin koira, näyttää Google muutaman esimerkkikuvan myös kuvahakunsa kautta. Neljäntenä kuvana komeilee hieman yllättäen Sampan kuva (28.9.2009).

Mutta miksi Google leimaa Sampan maailman rumimmaksi koiraksi? Sen takia että kyseessä on kone, joka toimii juuri kuten pitääkin, eli tarkoin varjeltujen algoritmien avulla järjestää hakutulokset käyttäjälle todennäköisesti mieluisampaan järjestykseen keräämiensä tietojen perusteella.

Virhe on enimmäkseen inhimillinen, sillä itse menin laittamaan yhden postauksen otsikoksi Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa. Blogger tekee niin, että postauksen otsikko lisätään sivun lähdekoodiin otsikkotageihin blogin nimen seuraksi. Google toimii niin, että se arvostaa erityisesti juuri lähdekoodin otsikkotagien sisältöä etsiessään osuvia tuloksia.

Itselleni on pieni mysteeri se, että miten Google valitsee osuvat kuvat. Apuna kuvien valinnassa Google käyttää kuitenkin edellämainittuja otsikkotageja ja muuta sivun sisältöä. Lisäksi sivun sijoittuminen hakutuloksissa määräytyy sen mukaan, että kuinka moni linkki halutulle sivulle johtaa ja kuinka monta kertaa sivulla on aiemmin käyty.
Seurauksena tästä kaikesta on kuitenkin se, että Sampan kuva päätyy maailman rumimpien koirien kuvien listaukseen, koska Google olettaa, että sivun kuvat littyvät otsikon sisältöön, joka tässä tapauksessa vastaa lähes täydellisesti hakusanoja.

Huvittavinta asiassa on se, että mainittu Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa on koko blogin toiseksi suosituin sivu (11,90 % käynneistä) etusivun (43,20 %) jälkeen, yhden kuukauden seurantajakson ajalta. Kiinnostavampaa on kuitenkin se, että hieman yli 70 % juuri tälle Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa -sivulle tulleista jää sivulle eikä poistu heti. Kyseinen arvo on huomattavasti alempi kuin tässä blogissa keskimäärin.

Tämä kertoo todennäköisesti vain siitä että en ole ainoa joka ihmettelee mitä Sampan kuva tekee maailman rumimpien koirien joukossa.

Yritin vielä selvittää kuinka paljon yleensä Googlella haetaan hakusanoilla maailman rumin koira, mutta tulokset jäivät laihaksi, sillä ilmeisesti Google Trends^[w] on vielä sen verran vaiheessa lokalisoinnin kannalta että esimerkiksi edellämainitut hakusanat eivät juuri järkevää tulosta näytä. Esimerkkinä Google Trends -työkalun toiminnasta näytettäköön vaikka sealyhaminterrierien ja norwichinterrierien hakuvertailu.

Tällaista tänään.

Koiran mieli ja Euroopan-kiertue

2009-09-27T15:47:00.005+03:00

Time-lehden nettijulkaisussa on luettavissa kiinnostava artikkeli koirien ajatusmaailmasta ja mielestä otsikolla "The Secrets Inside Your Dog's Mind".
Jutussa esitellään Duken yliopiston^[w] tutkijoiden työtä, jonka tarkoituksena on selvittää muun muassa sitä, kuinka hyvin koirat ymmärtävät elekieltä. Käy ilmi, että koko eläinkunnasta todennäköisesti vain ihmiset ja koirat tajuavat esimerkiksi sormella osoituksen merkityksen.

Mitä Samppaan tulee, en ole ollut täysin perillä aikatauluista. Samppa lähtee viikon 40 alussa kasvattajien matkassa kahden viikon Euroopan-kiertueelle - viikkoa aikaisemmin kuin olin itse luullut. Joka tapauksessa maailmanvoittajanäyttelyn (8.-11.10) lisäksi Samppa osallistuu Unkarissa (2-4.10) ja Itävallassa (3.-4.10) järjestettäviin näyttelyihin.
Samppa on nyt ollut pari viikkoa Lauran kanssa Raumalla, joten paljon muuta en voi tehdä Tampereelta käsin kuin toivottaa Sampalle ja kasvattajille omine koirineen paljon onnea matkaan!

Suomen Sealyhaminterrierit ry.

2009-09-21T12:34:00.002+03:00

Suomen Sealyhaminterrierit ry perustettiin vuonna 2006. Yhdistyksellä on jäseniä ympäri maailman noin 30 (2009). Yhdistys edistää puhdasrotuisten sealyhaminterrierien jalostusta, kasvatusta ja tunnettavuutta. Yhdistys järjestää erikoisnäyttelyitä, sealyhamaiheisia tapahtumia ja tarvittaessa auttaa koiran pitoon liittyvissä kysymyksissä.

Näin todetaan Suomen Sealyhaminterrierit ry:n etusivulla. Kirjoitan tästä nyt lähinnä siksi, että minun huolekseni laskettiin vähän aikaa sitten yhdistyksen sivujen suunnittelu ja ylläpito. En nyt ala omia töitäni tässä kehumaan, joten jätettäköön ruusujen ja risujen jakelu käyttäjien tehtäväksi. Palautetta sivuista saa antaa myös tätä kautta.

Samppa-rintamalta ei ole mitään uutta. Samppa on edelleen Lauran luona Raumalla henkisesti valmistautumassa Euroopan-kiertueeseen.

Valokuvatorstai 139: Rajattu

2009-09-11T16:50:00.004+03:00

Valokuvatorstain tämän viikon haastesana on rajattu. Muutamat muut ovat myös vastanneet haasteeseen rajoittavalla kyltillä, joten oma mielikuvitukseni on viikon haasteen suhteen rajattu. Täytyy myöntää, että kuvaa on myös rajattu sen verran, että näyttää että kyltti olisi keskellä metsää, joka on rajattu koirien ulkoiluttamiselta.

Kyseessä on Hervannan koirapolku, joka on merkitty kuvassa näkyvin kyltein, tosin ilman punaista rastia. Jäinkin miettimään kyltin tarkoitusta; ilmoittaako se koirapolun päättymisestä vai kieltääkö se koirien ulkoiluttamisen kyltistä eteenpäin?
Katsoin varmimmaksi kiertää puistikon Sampan kanssa.

Koirathan on lain mukaan pidettävä taajama-alueella kytkettynä - oli kyseessä koirapolku tai ei - niin kauan kun liikutaan alueella joka ei ole rajattu koirien vapaanapitoa varten.

Lisää uutisia irrallisista koirista

2009-09-11T12:57:00.004+03:00

Näille uutisille ei näköjään tule mitään loppua. MTV3 uutisoi tapauksesta, jossa tanskandogit tappoivat terrierin. Kemissä taas Poliisi etsii koiranomistajaa, jonka hännänheiluttaja puri marjastajaa kasvoihin. Aiemmin uutisissa ollut postinhakijaa löylyttänyt Rottweiler on puolestaan lopetettu, linkin tuohon tilannepäivityksen tosin hukkasin.

Mutta mitä ihmettä, kaksi tanskandoggia tappoi terrierin? Tanskandoggi on keskivertoterrieriä 6-7 kertaa painavampi ja säkäkorkeudella mitattuna 2-3 kertaa suurempi. Wikipedia kertoo tanskandogin olevan luonteeltaan rauhallinen kuin viilipytty, joka saattaa kyllä roiskua yli jos tarpeeksi ravistaa.
Siinä on joko tanskandoggien omistaja todella sössinyt koiriensa koulutuksen ja kasvatuksen tai sitten terrierin ego ei mahtunut samaan metsään muiden kanssa. On kieltämättä ikävää että tällaisia tapauksia käy, mutta sitä vaan ihmettelen että miksi ihmiset edelleen pitävät isoja koiria irrallaan vaikka isojen koirien ikävistä julkisuustempauksista uutisoidaankin herkästi.
Se kuva mikä minulla on tanskandogeista, niin en usko että ne kovinkaan herkästi lähtisivät räyhäämään vaikka kiukkuinen terrieri vieressä räksyttäisikin. Ehkä terrieri on käynyt nilkkoihin kiinni tai muulla tavoin provosoiden riehunut, sitä ei uutinen kerro - eikä myöskään sitä että oliko terrieri kiinni. Vika voi näiden tietojen perusteella olla terrierin omistajassakin.
Jännää on se, että aiempien lööppien rottweiler lopetettiin parin päivän kuluttua siitä kun se oli käynyt postinhakijan kimppuun, kun taas tässä tapauksessa säälimättömällä ylivoimalla kaksi tanskandogia retuuttaa terrieristä ilmat pois ja tikkaavat vielä kaupan päälle terrierin omistajan käteen parit hampaanjäljet, jäivät koirat kuitenkin omistajalleen - toistaiseksi. Alkuperäinen uutinen oli vartti.fi:ssä.

Mutta sitten onnettomaan marjastajaan, jota pikkukoira puri kasvoihin. Tätäkin hyvin paljon ihmettelen. Kuinka pieni on pieni koira? Marjoja poimitaan kyyryssä, joten uskon että siitä voi koira napata tuulenhalkojaan kiinni, mutta jos kuulo pelaa ja korvissa ei pauhaa musiikki täysillä niin yleensä metsässä kyllä kuulee jos joku lähestyy ja siinä ehtii reagoida edes sen verran että ylös nostaa itsensä mättäiden välistä, ellei kyseessä nyt ole seniorikansalainen.
Tässä tapauksessa koiran ulkoiluttaja oli pitänyt kahta pientä koiraa irti ja kolmatta isompaa koiraa valjaissa. Tässä pitää taas peräänkuuluttaa omistajien vastuuta. Ei niitä koiria kannata pitää irrallaan ellei ole täysin varma että kaikissa tilanteissa saa koiran tulemaan luokse, pysähtymään tai edes lopettamaan toimintaansa käskystä.

Tällainen uutispläjäys-pohdinta tällä kertaa. Täytyy kai alkaa kantamaan kameraa useammin mukana että saa jotain muutakin materiaalia tänne kuin pitkiä tekstinpätkiä. Taidan kuitenkin nyt mennä kiertämään Suolijärven, vastuuntuntoisesti pitäen Sampan hihnassa.

Uutisia 09.09.09

2009-09-09T10:11:00.004+03:00

Vuoden muistettavin päivä lienee tänään, syyskuun yhdeksäntenä, mutta minähän en siitä stressiä ota. Sen sijaan jatkan juttua Rottweilerista, joka on nyt jo kolmatta päivää otsikoissa. Pääasiallinen uutislähteeni, Aamulehti, uutisoi: "Miten käy Rottweilerin? Koiran kohtalo voi mennä jopa käräjille". Heti perään on laitettu toinen aiheeseen liittyvä otsikko: "Näin Sveitsissä: Koiran voi hankkia jos sitä varten käy kurssin". Lisäksi paperisessa versiossa oli pari muutakin aiheeseen liittyvää artikkelia, muun muassa kertausta siitä millainen koira sopii mihinkin tarkoitukseen ja millaiselle omistajalle.

Rottweilerin tapaus on toistaiseksi poliisin silmissä eläimen vartioimatta jättäminen ja vamman tuottaminen.

Tässä tapauksessa taas nähdään, että koiran omistukseen ei pidä suhtautua liian kepeästi. Väärillä valinnoilla ja asioiden laiminlyönneillä voi olla - kuten tässä on nähty - rikosoikeudellisiakin seuraamuksia. Jo siitä lähtien kun aletaan miettiä koiran hankkimista pitäisi olla järki ja ajatus mukana; ei hankita liikuntaa ja tilaa vaativaa isoa koiraa pieneen kerrostaloyksiöön, jääräpäisyyteen taipuvaa räykyttäjää lyhytpinnaiselle omistajalle, tai kaikkein hankalimmin koulutettavaa elukkaa ensimmäiseksi koiraksi.

Aamulehden mukaan kymmenisen vuotta sitten Kennelliiton taholla mietittiin koiran ajokorttia, joka käsittäisi viikonlopun kurssin ja rasti ruutuun -tyyppisen loppukokeen. Tällainen pikakurssi tuskaan tekee kenestäkään täydellistä koira-asiantuntijaa ja kouluttajaa, mutta ainakin saisi ihmiset käsittämään mihin ovat ryhtymässä, jos eivät ole vielä koiraa hankkineet.

Edellisessä postauksessa jo asiaa kannatin, ja olen edelleen sitä mieltä, että jonkinlainen koiranpitokurssi tai koira-ajokorttikurssi olisi hyvä olla pakollinen ainakin ensimmäistä koiraa hankkiville ihmisille. Kurssin olisi oltava pakollinen, sillä muuten siinä kävisi niin, että juuri ne ajattelemattomat tulevat koiranomistajat joita varten kurssi olisi erityisesti tarkoitettu, eivät siellä kävisi.
Tuli vaan mieleen kun kerran kuulin tai luin jostain jonkun hankkineen jonkun en-nyt-muista-minkä koiran, ja perusteluina oli se, että se muistuttaa vähän kissaa. Jos haluaa kissaa muistuttavan eläimen, niin hankkii sitten kissan.

Mutta ennen kuin Suomeen saadaan koira-ajokorttia, niin tyytyminen on esimerkiksi Ilta-Sanomien hauvakoneeseen, joka kertoo mikä on sopvia koira itse kullekin. Itselläni westi sai korkeimmat pisteet, ja sealyhaminterrieri oli vielä kymmenen kärjessä. Kone kertoo myös mikä FCI-ryhmä sopii parhaiten, ja itselläni oli terrierierit kirkkaasti kärjessä.
En ole asiaan tarkemmin perehtynyt, mutta kennelliitto voisi toteuttaa oman koiranvalintakoneensa, koira-ajokorttia odotellessa - ja ajokortin luoman aasinsillan kautta pääsee mukavasti pelkääjänpaikalle loppukevennyskuvaan.

Oskari ja Samppa (1.9.2009)

Isot koirat taas otsikoissa

2009-09-07T23:01:00.004+03:00

Rottweilereista, dobermanneista, saksanpaimenkoirista ja muista suojelu-, taistelu- tai palvelustaustaisten koirien edesottamuksista saa valitettavan usein lukea lehdistä. Viimeisin silmään osunut oli Aamulehdessä ollut "Rottweiler raateli postia hakeneen naisen", joka on puolessa päivässä kerännyt huikean määrän kommentteja mielipiteitä vellovan yleisömeren joukosta. Samaan tarinaan littyy tuoreempi sähke: "Poliisi: Naista purreen koiran kohtalo selviää lähipäivinä", joka sekin kerää kommentteja hyvää tahtia.

MINÄ olen sitä mieltä, että vika on omistajassa. (Laura on minulle jo pariin otteeseen siteerannut: "asia on lausuttu sellaisella varmuudella, jonka vain täysi tietämättömyys voi taata.") Luulen joka tapauksessa, että vaikka omistaja kertoo oman koiransa olevan oikea löllykkä, niin se ei vielä riitä yleistämään että kaikki voivat suhtautua tähän löllykkään löllykkänä, mikä konkretisoitui ikävällä tavalla pahaa-aavistamattomalle postinhakijalle.
Uutisten rottweiler on siinä mielessä oikein kasvatettu, että se on perheen - laumansa - hierarkiassa pohjalla, mikä juuri ilmenee löllykkä-ilmiönä perheen parissa. Pielessä on tämän löllykän suhtautuminen perheen ulkopuolisiin ihmisiin, mikä on todella vakava ongelma, ellei asu vähintään muutaman kilometrin päässä ihmisten ilmoilta. Luultavasti tässä on käynyt niin, että rottweiler oli innostuksissaan päässyt vapaaksi ja livahtanut ulos ja samalla siunaaman hetkellä huomannut tunkeilijan laumansa reviirillä ja päättänyt lähteä hoitamaan asian omin kirsuinensa, mistä päädytäänkin jo lööppeihin. Löllykästä tulikin raatelija, huh.

Päivän polttava kysymys kuuluukin Aamulehden sivuilla: Pitäisikö rottweilerin hankkiminen luvanvaraistaa? Provosointi oikein paistaa läpi tässä, ja jos joku tästä hyötyy niin Aamulehti, mutta kysymys sinällään ei ole täysin tuulesta temmattu.
Jos lupalinjalle lähdetään, niin omasta puolestani ihan koiran hankkiminen voitaisiin laittaa luvanvaraiseksi, samaan tyyliin kuin autolla ajokin. Itse olisin voinut ennen Sampan hankkimista käydä jonkun koiranhoidon ja -koulutuksen peruskurssin ja lisäksi kannattaisin koiran tyypistä riippuen myös jonkinlaisten käytöskatsastusten käyttöönottoa. Katsastuksissa katsottaisiin että koira pysyy omistajan hallinnassa tietyissä tilanteissa.

Vaarana on tietysti se, että koirakatsastajilta lähtee mopo käsistä kuin autokoulussa konsanaan. Siis hintojen kohdalla. Voisin veikata että koirien määrä vähenisi radikaalisti, sillä koiran omistaminen on jo muutenkin ihan tarpeeksi kallista lystiä, nimimerkillä: "taas meni eläinlääkäriin 50 euroa Sampan rokotusten takia."

PS. Missä ovat Drive-In eläinlääkärit? Viiden minuutin rokotusoperaatiossa hintavin yksittäinen tekijä oli se, että koira tassutteli eläinlääkärin ovesta sisään.

Makupalojen inflaatio

2009-09-06T16:20:00.005+03:00

Ennen pureutumista otsikossa sanailtuun aiheeseen välitän näin blogin kautta onnittelut Kleolle ja omistajille menestyksestä viikonlopun koiranäyttelyssä. Kleosta tuli järjestyksessään 23. Six-Pack-kennelin suomen muotovalion arvon saavuttanut sealyhaminterrieri.

Makupaloista on tullut pieni ongelma Sampan kanssa parin viime kuukauden aikana. Ennen Sampan huomion sai ihan tavallisella koiran kuivamuonalla - niillä ruskeilla papanoilla. Ennen pitkää Samppa hoksasi että niitä samoja nappuloita saa kyllästymiseen asti ruoka-aikoina, joten uutta motivaatiota täytyi lähteä etsimään muualta kuin koiranruokasäkistä.
Väliaikainen vastaus löytyi porkkanapussista; jonkin aikaa Sampalle sai opetettua asioita porkkanapalojen kanssa, mutta muutamassa viikossa Samppa kyllästyi jäniksenruokaankin. Seuraavaksi täytyi siirtyä vihannestiskiltä eineshyllyjen väliin, josta Samppaa liikuttavaksi voimaksi löytyivät halvimman luokan nakit.

Nakit ovat nyt kelvanneet jo vähän aikaa, mutta nekään eivät tunnu enää vetävän vertoja kaikille muille virikkeille ja hajuille mitä lenkkipolkujemme varrella tulee vastaan. Alan itse olemaan kohtalaisen neuvoton, sillä en tiedä millä saisin Sampan kuonon pois kaiken maailman hajujen perästä. Samppa kulkee kohtalaisen hyvin samaa tahtia minun ja Lauran kanssa, mutta kuono on koko ajan maassa kiinni, mikä ei ole hyvä asia näyttelyiden kannalta. Sampan pitäisi kantaa päätään ryhdikkäästi ja valppaana sen sijaan että sulkee korvansa ja silmänsä ulkomaailmalta ja keskittyy kaikkin hajuihin jalkojensa juuressa.

Sealyhaminterriereitä kuvaillaan jääräpäisiksi, kuten terriereitä yleensäkin, mikä nyt osaltaan varmaan jotain selittää. Samppa on nyt "kerrotaan seitsemällä" -kaavan mukaan jotain 17-18 vuoden ikäinen. Tämä vanhan kansan menetelmä ei tosin ole täysin vedenpitävä, sillä koiran suhteellinen ikä riippuu monen muun tekijän ohella koiran koosta. Kuten arvata saattaa, wikipediasta löytyy koirien ikäkysymykseen(kin) vastaus kaavion muodossa. Kaavion mukaan Samppa olisi ihmisten mittakaavassa 25-vuotias, joten en tiedä voiko Sampan erityisen jääräpäistä käyttäytymistä uhma- tai teini-iän piikkiinkään enää laittaa.

Toivon mukaan kyseessä on nyt vain se vaihe, jossa koira kokeilee että kuka huushollia oikeasti pyörittää, ja sen takia on kuin ei mitään kuulisi vaikka millä yrittää houkutella.

Samppa kyllä tottelee yleensä kun tarvitsee, mutta kaiken uuden opettaminen on hirveän hankalaa, mikä on hieman huono asia, varsinkin kun nyt viikonloppuna tuli mieleen että Sampan voisi opettaa tuomaan hihnansa aina kun se haluaa ulos. Mahdollisesta edistymisestä raportoin myöhemmin.

Uutta blogipostausta odotellessa kannattaa kahvinystävien kokeilla miltä kahvi maistuu jos suodatinpussiin heittää kahvijauheen seuraksi pari ripausta chiliä ja aavistus kanelia - Samppa-blogin toimituksen puolikas suosittelee!

Kollan lenkiltä

2009-09-03T18:58:00.002+03:00

Kollan lenkki on reilun viiden kilometrin retti läpi entisen Rauman maalaiskunnan maalaismaiseman. Matkan varrelle mahtuu aikoja sitten lakkautettu Kollan kioski ja autio Nihattulan kyläkoulu, jossa itse kävin silloisen ala-asteen. Eloa maalaismaisemaan tuo sentään Kourulantien varressa oleva lypsylehmätila, jonka laitumella lehmät silloin tällöin märehtivät.
Alla oleva kuvamateriaali on Tarvolan kylätien varrelta.

Tarvolan kylätiellä (03.09.2009)

Kuvia Terri-Eristä

2009-09-02T16:15:00.009+03:00

Tämä viikko lähti hieman ontuen käyntiin, sillä sunnuntaina vasta tajusin että olin katsonut kalenteria väärin ja luennot koululla alkavatkin vasta ensi viikolla, joten tiistaina saavuin taas Raumalle. Lauran koulu täällä alkoi jo, joten on nyt ainakin Sampalle seuraa, jos ei muuta.

Mukana Terri-Erissä meillä oli Lauran ystävä kameroineen. Tähän postaukseen on nyt koottu muutama otos näyttelypäivältä - kiitos Sinille kuvista. Seuraavat näyttelykuvat tulevat vasta Sampan Euroopan-kiertueelta lokakuussa, jos joku kaiken muun tohinan ohella kuviakin muistaa ottaa siellä.

Samppa arvioitavana Terri-Erin alkukehässä (29.8.2009)

Samppa, Penni ja Helmi (29.8.2009)

Sylissäkin viihtyvä Kleo (29.8.2009)

Alueen yli kulki useampikin etelään suuntautuva lintuaura (29.8.2009)

Sissi seuraa yläilmojen tapahtumia (29.8.2009)

Samppa ja Rico paras uros -kehässä (29.8.2009)

Sampan näyttelypönötys (29.8.2009)

Jussi pääsi 3. sijalle uroksissa epävirallisessa erikoisnäyttelyssä (29.8.2009)

Sealyhamien epävirallisen erikoisnäyttelyn veteraanivoittajat Rico ja Sissi (29.8.2009)

Terri-Eri 2009

2009-08-30T10:57:00.008+03:00

Lauantaina 29.8 järjestettiin Helsingin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa Terrierien erikoisnäyttely. Samalla Suomen Sealyhaminterrierit ry järjesti oman epävirallisen sealyham-näyttelyn ja lisäksi samana päivänä selvitettiin voitokkaimmista terriereistä se kaikkein voitokkain Top Terrier -kisassa. Samppa osallistui kaikkiin kolmeen näyttelyyn, ja iltaa kohti mentäessä todella pitkä näyttelypäivä näkyi talutushihnan molemmissa päissä.

Kuvia näyttelystä tulee myöhemmin, kunhan toinen hovivalokuvaajamme saa kuvat toimitettua minulle.

Näyttelypäivä pyörähti käyntiin kahvin avulla viiden aikaan aamulla Hervannassa. Sampan lisäksi sain potkia ylös myös Lauran ja kaksi muuta kauniimman sukupuolen edustajaa jotka olivat edellisenä iltana saapuneet Tampereelle Raumalta käyttäen noin 1400 kilometrin pituista maisemareittiä Vaasan, Kauhavan, Kuopion, Kajaanin, Juankosken ja Jyväskylän kautta. En raaskinut kertoa heille että valtatie 12 kulkee suoraan Raumalta Tampereelle reilussa puolessatoista tunnissa. Matka on määränpäätä tärkeämpi, vai miten se nyt meni...

Meille ei ollut ennen tätä näyttelypäivää käynyt niin, että Sealyham-kehä olisi ollut heti ensimmäisenä, joten meidän täytyi olla paikalla melkein heti näyttelyalueen avaamisen jälkeen. Lisäksi Samppa meni vielä ensimmäisenä kehään. Tuomarina kehässä oli Juha Palosaari, joka loppujen lopuksi piti ROP-kehässä Sissistä enemmän ja Sampalle irtosi taas VSP.

Sealyhamien selvittyä Terri-Erin alkukehistä aloitettiin Suomen Sealyhaminterrierit ry:n järjestämä epävirallinen Sealyhamien erikoisnäyttely, jossa tuomarina oli Maija Mäkinen. Näyttelyyn saapui paikalle yhdestätoista ilmoittautuneesta Sealyhamista yhdeksän. Paikalla olivat Sampan sisaruksista Jussi ja Penni sekä näiden emä, Marion, Sampan isovanhemmat Rico ja Sissi. Mukana olivat myös serkut Maija, Helmi ja Kleo.
Samppa oli toiseksi paras uros, häviten Ricolle. Samppa sai tosin erikoispalkinnon parhaasta päästä. Toinen sija tuli ymmärtäkseni ryhdittömän kävelyn takia, joka on ollut ongelmana oikeastaan jo vähän aikaa. Hajut maassa kiinnostavat Samppaa enemmän kuin ylpeänä kuono pystyssä kävely. Hyviä neuvoja tilanteen korjaamiseksi otetaan innolla vastaan.

Puolenpäivän aikaan alkaneen sealyhamien epävirallisen erikoisnäyttelyn jälkeen alkoi lähestulkoon nälkävuoden pituinen odottelu. Sissi meni ryhmäkehään vasta viiden aikaan ja Top Terrier -kutsukehä alkoi joskus kuuden maissa.
Top Terrierierissä valittiin vuoden voitokkaimpien terrierien joukosta kaikkein paras terrieri ja veteraaniterrieri. Mukana kisaamassa olivat narttujen puolella Sissi, urosten puolella Samppa ja veteraaneissa Rico. Turnaustyyliin kehässä oli kerrallaan kaksi terrieriä, joista toinen putosi ja toinen pääsi jatkoon. Tähän tyyliin jatkettiin kunnes kehään jäi enää yksi, kaikkein voitokkain terrieri. Ikävä kyllä kaikki Sealyhamit putosivat jo ensimmäisellä kierroksella.

Pakkasimme tavarat ja paluumatkalla poikkesimme hakemaan Sampalle näyttelyranskalaiset kuten tapana on ollut. Lopulta olin takaisin Tampereella yhdeksän aikaan illalla, ja Samppa jatkoi Lauran kanssa takaisin Raumalle.

Alla vielä päivän ruusukesaalis vasemmalta lukien: vastakkaisen sukupuolen paras Terri-Eristä, Top Terrier -osallistuja, 2. paras uros Sealyhamien epävirallisessa erikoisnäyttelyssä, kunniapalkinto Sealyhamien epävirallisesta erikoisnäyttelystä ja erinomainen Terri-Eristä.

BALTV-09, EE MVA

2009-08-24T16:03:00.016+03:00

Näyttelyviikonloppu Tallinnassa meni että sujahti. Sampan lisänimet ovat nykyään V-08, FI MVA, BALTV-09, EE MVA. Reissu oli kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut, kaikki mitä oltiin hakemassa, saatiin.

Samppa (edessä) ja Sissi kehässä (23.8.09), Teemu P. kuvasi

Lähteminen matkaan olisi voinut ehkä olla helpompaakin, sillä jouduimme könyämään ylös lämpimästä sängystä elokuisen viileään aamuun Hervannassa kahtakymmentä yli kolmen yöllä, jotta ehdimme 3.55 lähteneellä TKL:n bussilla Tampereen rautatieasemalta 4.40 Helsingin suuntaan lähteneeseen yöjunaan, joka oli perillä Helsingissä kuutta vaille seitsemän. YTV:n busseja rautatieaseman kupeesta Länsisatamaan sentään kulki jo seitsemän aikaan aamulla kymmenen minuutin välein. Ehdimme jopa hankkia paikallisesta elintarvikeliikkeestä pullat ja rautatieasemalta kahvit ja nautimme pikaisen aamiaisen taiteiden yöstä roskiin hautautuneessa Helsingin keskustassa. Kahdeksan aikaan olimme jo hyvää vauhtia kävelemässä Länsisataman terminaalin kävelysillalla 8.30 lähteneeseen Tallinnan-laivaan.
Valitsimme päivän ensimmäisen lautan käyttääksemme lauantaipäivän tutustuen Tallinnaan. Kiertelimme vanhan kaupungin katuja ja kävimme myös tutustumassa Tallinna n uudistuneeseen keskustaan. Sushi on ilmeisesti lyönyt itsensä Tallinnassa läpi, sillä Sushi-ravintoloita tuli useampikin vastaan. Poikkesimme Sushicafe-nimisessä sushikahvilassa josta sai jopa yllättävän hyvää sushia hyvinkin edullisesti. Illan päätteeksi seikkailimme paikallisten avustuksella 20A-bussilla majataloomme, Hotelli Tähetorniin, joka on noin 10 kilometrin päässä keskustasta. Bussi maksoi 13 kruunua, eli ei juuri mitään euroissa. Taksi olisi maksanut pyöreät 10 euroa, mutta bussilla tuli matkaan hieman seikkailun makua.
Hotelli Tähetorni on suhteellisen kaukana keskustasta yhdellä Tallinnan rauhallisimmista naapurustoista. Hotellilla on myös aidattu ja valvottu parkkipaikka ja mikä tärkeintä näyttelyvieraiden kannalta, hotelliin otetaan myös lemmikkejä.
Baltian voittaja -näyttely 2009 (23.8.09)

Uutta ja vanhaa vierekkäin, kuten Tallinnassa joka puolella (23.8.09)

Samppa oli matkassa siskonsa Pennin (Six-Pack Spending Around) ja isovanhempiensa Ricon (Abricot Moonraker) ja Sissin (Six-Pack Sailing Around) kanssa. Koiralauma saapui kasvattajien ja Pennin omistajien kanssa yhteen autoon ahdettuna hieman meidän jälkeemme hotellille. Iloisesti ja hyvän ruoan parissa vietetyn illan jälkeisenä aamuna lähdimme näyttelypaikalle, Kalevi Keskstaadionille, joka betonisuudellaan huokui Neuvostoarkkitehturin henkeä. Kasvattajat menivät omalla autollaan koirien kanssa ja me muut menimme taksilla, joka veti maisemareittiä. Näyttelypaikalle saavuttaessa taksamittariin oli kertynyt summa, joka oli verrattavissa 11 euroon.

Suursnautserin haalarit (23.8.09)

Kärryt täynnä sealyhameja (23.8.09)

Samppa ja Sissi valmiina kehään (23.8.09)

Rutiininomaisesti pystytimme näyttelytelttamme ja aloimme odottaa sealyham-kehiä. Päivä sujui verkkaisesti mutta lopulta tuli meidänkin vuoromme. Rico ja Sissi kisasivat veteraaniluokassa, Samppa valioluokassa ja Penni avoimessa luokassa. Penni sai toivotun ERI:n. Sissi pesi veteraaniluokassa Ricon ja lopuksi myös Sampan ROP-kehässä. Kaikki saivat Baltian voittaja 09 -tittelin. Veteraanit saivat molemmat EE VET MVA -merkinnät ja Samppa otsikossakin mainitun EE MVA -merkinnän. Oheisessa kuvassa Penni jakaa hellyydenosoituksia tuomarille(kin).

Samppa kehän laidalla, vuoroa odottamassa (23.8.09), Teemu P. kuvasi

Samppa kehässä (23.8.09), Teemu P. kuvasi

Samppa oli kovin innoissaan siskostaan ja muutenkin täynnä energiaa, mikä yhdistettynä nurmikenttään on lievästi sanottuna ongelmallista. Sampan ylitsepursuava energisyys ja kiinnostus lähes kaikkeen ympärillä olevaan lopulta johti siihen että tyynen rauhallisesti ja rautaisella ammattitaidolla esiintynyt Sissi vei Sampalta ROP:in, jolloin tyytyminen oli VSP:hen, joka ei sekään tietty huono suoritus ole. Kehän jälkeen lohduttauduimme muun muassa sillä, että VSP:n valko-vihreä ruusuke tuo hieman vaihtelua Sampan muuten niin kelta-punaiseen ruusukekokelmaan. Lopulta ryhmäkehässä Sissi karsiutui ensimmäisellä kierroksella pois, joten tuskin Samppakaan paremmin olisi menestynyt.
Sampalle on tiedossa ennen ensi viikonlopun Terri-Eriä silmällä pitäen koulutusta nurmikentällä esiintymistä varten.

Mutta kuten jo mainittu, kaikki saivat sitä mitä tulivat Tallinnasta hakemaankin. Lähetettäköön Pennille vielä lisäonnittelut vaaleanpunaisesta nauhasta.

Samppa ja Penni Sissi pakattuina ja valmiina lähtemään Tallinnasta (23.8.09)

Paluumatka ei sujunut minun ja Sampan osalta aivan suunnitellusti, sillä oletin että Helsingistä olisi mennyt vielä keskiyön paikkeilla junia Tampereelle. Kaikkien yllätykseksi viimeinen juna Helsingistä lähti kuitenkin 23.30, johon ei millään olisi ehtinyt Länsisatamasta, jonne lautta saapui 23.00. Yksi bussi olisi lähtenyt 23.45, ja siihen olisi ollut pienet mahdollisuudet ehtiä. Yhden aikaan lähtevään bussiin olisi ehtinyt vielä paremmin, mutta melkein tunnin odotus Helsingin keskustassa keskellä yötä koiran kanssa ei kuulostanut houkuttelevalta idealta.
Ystävät osoittautuivat taas kultaakin kalliimmiksi, kun hoksasimme majoittua Tikkurilaan yhden kaverin luo yöksi. Ennille suurkiitokset vielä kerran. Pennin seurueen kotimatka kulki lisäksi melkein Tikkurilan ohi, joten lopulta kaikki palaset loksahtivat paikoilleen.

Kohtalaisen hyvin, sohvalla vietetyn yön jälkeen lähdimme Sampan kanssa Tikkurilan asemalta kohti Tamperetta, vaikka missasimmekin yhden junan ja myöhästyimme 20 minuuttia varatusta eläinlääkäriajasta Hervannassa. Aiemmin jo tässä blogissa kehutulla Hervannan eläinlääkäriasemalla kuitenkin saimme leptospiroosirokotuksen myöhästymisestämme huolimatta. Hinnaksi tälle operaatiolle kuluineen tuli yhteensä 52 euroa, näin ohimennen mainittakoon.

Ensi viikonloppuna on Terri-Eri-näyttely Helsingin tuomarinkartanolla ja samalla järjestetään myös Sealyhamien erikoisnäyttely, joten kaikkea jännää on luvassa.

Hervannan eläinlääkäreistä

2009-08-20T15:45:00.002+03:00

Sampalla oli aika Hervannan eläinlääkäreille tosiaan juuri ennen sulkemista, mutta saimme silti leppoisaa ja hyvää palvelua. Eläinlääkäri oli asiansatunteva ja tosi mukava. Olimme yllättyneitä, että koiran madotuksessa pääsimme alle 20 eurolla palvelun laadusta tinkimättä. Jussi Laitinen oli muistaakseni eläinlääkäri. Hirveä hermoilemiseni koiran rokotuksista ulkomaille sai lopulta rauhan kun eläinlääkäri tarkisti kaiken passia ja Samppaa myöten ja merkitsi edellisiltä lääkäreiltä unohtuneet merkinnät. Hervanta loistaa taas!

Ja Tuomaksen debyytti avustajasta esittäjäksi oli vallan mainio. Pienet takaiskut kuuluvat asiaan, mutta toisaalta ROPpi tuli silti. Ensimmäinen kerta on aina se vaikein, sitten ei tarvitse enää hermoilla. Toisella kerralla mennään jo kolme kertaa paremmin :)

Tallinnan näyttelyä odotellessa

2009-08-18T12:06:00.004+03:00

Tänä viikonloppuna on Baltic Winner 2009 -näyttely Suomenlahden toisella puolella Tallinnassa, järjestäjänä on Eesti Kenneliit. Samalla Samppa tulee tekemään debyyttinsä ulkomaisissa näyttelyissä.
Tämän vuoden ulkomaisia näyttelyitä varten piti laittaa Sampan paperit kuntoon, mikä onnistui ilahduttavan halvalla ja helposti ystävällisen palvelun kera Hervannan Eläinlääkäreillä. Sampan passiin laitettiin pari puuttuvaa merkintää ja samalla annettiin matokuuri. Eläinlääkärin aika matopillereiden kera oli arvoltaan alle 20 euroa. Hintahaitari on suuri eri eläinlääkäreillä, toisaalla hinta voi olla lähes kolminkertainen.
Perjantaisen eläinlääkärikäynnin jälkeen lähdimme suoraa päätä Lahden suuntaan, jossa vietimme mökkiviikonloppua Koreassa tavatun suomalais-ruotsalaisen kaveriporukan kanssa. Samppa oli myös mukana ja käyttäytyi asianmukaisella tavalla. Samppa on kohtalaisen tottunut matkustamiseen ja vaikuttaa siltä, että elukallamme on kaikki ihan hyvin kunhan ruokaa aina jostain tippuu, oltiin sitten missä tahansa.

Järvimaisemissa (15.8.2009)

Lopuksi vielä linkki toisaalle: Hey Buddy! on lemmikkitarvikeautomaattibisnestä pyörittävä yritys. Automaateista saa kaikkea hihnoista ja makupaloista vinkuleluihin ja liitokiekkoihin. Yllättäen nämä automaatit eivät ole kuitenkaan kotoisin Japanista, automaattien luvatusta maasta, vaan Yhdysvalloista. Lisää jänniä ja omituisia automaatteja tällä sivulla.

Suolijärven kierros

2009-08-13T03:17:00.008+03:00

Vauhdin hurmaa Suolijärvellä (12.8.2009)

Suolijärvi on Hervannan länsipuolella oleva keskimääräistä suurempi lätäkkö (mutta pienempi kuin kohtalaisen normaalikokoinen järvi). Järven rannalla on yleinen, melko suosittu uimaranta. Järven ympäri kiertää melko tiukasti rantaviivaa seuraava polku ja vähän etäämmällä järveä kiertää valaistu ja leveä kuntopolku.

Tiistaina ja keskiviikkona kiersin Sampan kanssa tuon sisemmän lenkin, jolloin matkaa kotoa tulee noin viisi ja puoli kilometriä, josta vähän yli puolet tulee järveä kiertävältä metsäpolulta.

Googlen kartoissa on Tampereen alueella nykyään näkyvissä talvinen sateliittikuva, joka kaikeksi onnettomuudeksi on ohuen pilviverhon peitossa. Kartasta pystyy kuitenkin erottamaan järven ympärillä ohuena nauhana kulkevan kuntopolun.

Keskiviikkona ilmassa oli pientä sadetta ilmassa ja maa oli märkä. Lisäksi annoin Sampan kulkea vapaana osan matkasta, joten saman päivän ilta kului nyppiessä Sampan turksita risuja ja männynkäpyjä, puhumattakaan siitä miten kauan turkin peseminen kuranruskeasta takaisin valkoiseksi kesti.

Kuralätäkön veden laadun testaus (12.8.2009)

Samppa jaksoi kulkea iloisesti ja reipasta vauhtia koko lenkin läpi. Vapaana juostessaan Samppa totteli jopa yllättävän hyvin kun sitä käski takaisin luokse. Tekee todennäköisesti ihan hyvää koirallekin liikkua luonnossa silloin tällöin, ettei koko ajan tarvitse asfaltilla tallustaa.

Edit: Löytyihän internetistä vähän tarkempaa tietoa tästä järveä kiertävästä polusta; kyseessä on Suolijärven luontopolku (pdf). Polun varrella tosiaan on pylväitä, joissa on numeroita, jotka osoittavat luontopolun kohteita. Osa pylväistä on nykyään pitkospuiden poikkipuina ja osa on kaatunut tai kaadettu maahan. En tiedä kuinka hyvin reittiä pidetään kunnossa tosin.

Honkajoen ryhmänäyttely 2009

2009-08-10T17:22:00.004+03:00

Samppa arvosteltavana (9.8.2009)

Honkajoen metsästysyhdistyksen järjestämään vuoden 2009 ryhmänäyttelyyn osallistuivat vain FCI-ryhmät 3 ja 9, eli terrierit ja seurakoirat ja kääpiökoirat. Terrierien päivä oli sunnuntaina ja Samppa oli näyttelyssä mukana ainoana sealyhaminterrierinä. Samppa sai ROP:in hyvällä arvostelulla mutta ei päässyt ryhmäkehässä jatkoon.

Tuomarina Lesley Chalmers Uudesta-Seelannista (9.8.2009)

Olimme tälläkin kertaa Lauran ja Sampan kanssa kolmistaan näyttelyssä. Kasvattajat olivat tosin samassa näyttelyssä mutta myös tällä kertaa töissä. Periaatteessa kuitenkin jouduimme omillamme pärjäämään.
Heti paikalle pääsy meinasi tuottaa ongelmia kun turhan itsevarmasti oletin että Honkajoki olisi jokin Kankaanpään kylä. Toisin kuitenkin kävi, sillä Honkajoki todellakin on ihan kokonainen kunta Kankaanpään vieressä. Ongelmia tuotti se, että sekä Kankaanpäässä että Honkajoella on Siikaistentie, noin 10 kilometrin päässä toisistaan. Laitoin aamulla navigaattorin menemään näyttelyn osoitteeseen Kankaanpäähän. Vahinko ei onneksi ollut kovinkaan suuri, ja olimme puolessa tunnissa oikeassa paikassa. Näyttelymatkoihin kannattaa tosiaan aina varata tarpeeksi aikaa.
Laura vei Sampan sekä alku- että ryhmäkehään, ja verrattuna Porin tämänvuotiseen näyttelyyn Samppa kulki kuin unelma. Suurin vaikuttava tekijä oli luultavasti se, että tällä kertaa kehät olivat hiekan päällä. Nurmikenttään tarttuvat kaikki kiinnostavat hajut, toisin kuin hiekkakenttään. Kuten mainittu, Porin näyttelyissä Samppa kynti kuonollaan kehän nurmipohjaa koko ajan ja Sampan päätä ei mitenkään saanut käveltäessä pysymään ylhäällä.

Nyt on kahden viikon tauko näyttelyistä ja seuraava näyttely, johon Samppa osallistuu, on Suomenlahden toisella puolella, jolloin Samppa tekee debyyttinsä Virossa (ja ulkomailla yleensä) Baltic Winner -näyttelyssä.

Pori KV 2009 ja Saaristokierros

2009-08-04T08:40:00.005+03:00

Toisin kuten lupasin, juttua viikonlopun Porin näyttelystä tuleekin vasta nyt tiistaina. Samppa oli näyttelyn ainoa Sealyham, joten ROP tuli melkein kuin itsestään. Tiedetään kyllä tapauksia, joissa kehään on mennyt vain yksi rotunsa edustaja, ja silti ei ole tuota ykkössijoitusta ansainnut.
Merkittävää tässä näyttelyssä oli lähinnä se, että tällä kertaa minä vein Sampan kehään ja toisekseen olimme Lauran ja Sampan kanssa keskenämme ilman kasvattajien rautaista kokemusta näyttelyssä. Kasvattajat olivat tosin paikalla, mutta töissä, joten apua heiltä ei saanut.
Periaatteessa koko proseduuri näyttelykehässä on harvinaisen yksinkertainen, varsinkin kun kehässä on vain yksi koira; koira talutetaan trimmipöydälle ja nostetaan siihen ja annetaan tuomarin tutkia koira. Lasketaan koira maahan ja odotetaan lisäohjeita tuomarilta. Tällä kertaa kehätuomari halusi nähdä kolmion (eli kävellään näyttelykehää vastapäivään kaksi laitaa ja sitten poikittain kehän läpi takaisin lähtöpisteeseen) ja vielä lisäksi yhden edestakaisin-kävelyn (kehän yksi laita kävellään edestakaisin). Tämän jälkeen vastaanotetaan nauhat ja mahdolliset ruusukkeet ja kävellään pois.
Tästä minun debyyttikierroksestani haastavan teki se, että kehässä oli jotain todella kiinnostavaa Sampan mielestä, sillä Sampan kuonoa ei saanut mitenkään nostettua maasta ylös. Todennäköisesti kehässä oli kulkenut kiimainen narttu (vaikka sellaisia ei saisi näyttelyihin edes tuoda), sen verran innokkaasti Samppa maata kuonollaan kynti. Sampan odottamaton käyttätyminen sai minut hieman hermostuneeksi, joten kaikki pienet nyanssit mitä kehässä voi hyväkseen käyttää, jäivät pois mielestä.
Koiran arvostelu oli kuitenkin hyvä ja sijoitus oli paras mahdollinen, joten mitään valittamista niiden asioiden suhteen jotka lopulta merkitsevät, ei nyt pitäisi olla.
Laura vei Sampan ryhmäkehään kasvattajan kehotuksesta, sillä tuomari kuulemma on kohtalaisen tarkka koiran esittämisestä, joten minun oli parempi jäädä kehän laidalle seuraamaan kuin mennä hutiloimaan kehään. Kaikesta huolimatta Samppa karsiutui ryhmäkehässä ensimmäisessä erässä. Porin näyttelystä ei ole nyt kuvia, sillä en muistanut tyhjentää kameran muistikorttia lähdettäessä.

Näyttelyn jälkeen sunnuntaina lähdimme ex tempore -retkelle Kustaviin ja Saariston rengastielle. Lähdimme kiertämään rengastietä vastapäivään, mutta Iniön jälkeinen lautta Houtskäriin ehti lähteä kun jouduime tekemään ylimääräisen lenkin Iniön kirkolle, jonne hovivalokuvaajamme unohti lompakkonsa. Alla kuvia saaristokierrokseltamme, kuvaajana Jukka Varjo.

Paluu lähes normaaliin päiväjärjestykseen

2009-07-31T13:23:00.006+03:00

"Picture not related" (31.7.2009)

Omalta osaltani kolmen viikon palkallinen aktiiviloma Saimaan rannalla on ohi ja opiskelu jatkuu Tampereella maanantaina. Sitä ennen on kuitenkin Porissa huomenna lauantaina (1.8.) koiranäyttely, johon Sampan ilmoitin alkukesästä. Sääennuste Poriin näytti jokseenkin sateiselta vielä pari päivää sitten, mutta nyt uusimpien ennusteiden mukaan luvassa olisi sateeton päivä. Tuloksia ja kuulumisia Sampan osalta koiranäyttelystä tulee lauantai-illan aikana tai viimeistään sunnuntaina. Jos oikein hyvin käy, niin kerrottavaa tulee myös sunnuntailta, jolloin Porin näyttelyssä on finaalikehät.

Lopuksi muutama uutinen koiramaailmasta:

AL: Koirankin on seurattava muotia - katso hassut kuvat!
- Omasta mielestäni aika naurettavaa touhua Thaimaassa
Reuters: Microchipped dog finds way home -- after nine years
- Kadonnut koira oli eksynyt kotipihaltaan 2000 kilometrin päähän yhdeksän vuoden aikana. Mikrosirun ansiosta koira päätyi takaisin kotiinsa.
Reuters: Dogs sniff out human illness (video)
- Tutkijat tutkivat mahdollisuutta käyttää koiria aistimaan syöpäsoluja ihmisestä.

Kolikon kääntöpuoli

2009-07-14T19:09:00.002+03:00

Iltalehti otsikoi: Koiranomistajat eri mieltä: Kumpi hyökkäsi? Asioilla yleensä tuppaa olemaan kaksi puolta, ja niin myös edelliseen blogipostaukseen liittyneessä uutisessa. Dobermanni leimattiin taustansa takia heti syylliseksi ja dobermannin omistaja on tullut myös esille ja kertonut oman näkökantansa viranomaisille.

Ei tästä nyt enempää. Minun osaltani Samppa-postauksia ei todennäköisesti tule seuraavaan kahteen ja puoleen viikkoon, sillä lähdin kolmen viikon aktiivikesälomalle työmaalle Lappeenrantaan.

Uutisia ja odotettu trimmauspäivä

2009-07-11T13:12:00.012+03:00

Silloin tällöin voi uutisista lukea että koira on herättänyt ihmisiä tulipalon takia. Aamulehti uutisoi heinäkuun 10. päivä: Mio-koira herätti asukkaat ennen kuin tuli ehti levitä luhtitalossa Lempäälässä. Uutisen mukaan palovaroitin ei ollut vielä pihahtanutkaan vaikka tuli oli levinnyt jo naapuriasuntoon. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta osa rakennuksesta ehti palaa. Palovaroittimethan ovat pakollisia asuintiloissa, mutta mikäli uutiseen on uskomista, niin koira on hyvä, mutta ylläpitokustannuksiltaan kallis lisä palovaroittimen tarjoamaan henkivakuutukseen

Iltalehti sen sijaan uutisoi kissan kokoisen koiran kokoisin kirjaimin: Dobermanni riepotteli Jeri-koiraa - omistaja ei estänyt koiransa hyökkäystä. Tabloidien yksipuolisiin ns. uutisiin sopii tietysti suhtautua varauksella - varsinkin kun Iltalehti leimaa dobermannin taistelukoiraksi, jota se ei suinkaan ole. Mainittakoon kuitenkin, että uutisen mukaan kyseistä dobermannia ulkoilutetaan pyörällä pitkän hihnan kanssa.
Dobermannit ovat suojelu- ja vahtikoiria, jotka painavat 30-40 kiloa. Tällaisen koiran ulkoiluttaminen pyörän selästä on vähän arveluttavaa, varsinkin jos koira ei ole täysin omistajansa hallussa. Koira saattaa yhtäkkiä vetäistä pyörän omistajineen katuun huomatessaan jotain kiinnostavaa tai uhkaavaa. Siinä voi omistajalle käydä huonosti, puhumattakaan siitä miten toisille ihmisille tai heidän lemmikeilleen voi käydä. On tärkeää että ihmisten ilmoilla erityisesti taistelu- suojelu- ja vahtikoirilla on asiantuntevat ja auktoritääriset omistajat, jotka oikeasti hallitsevat koiransa joka tilanteessa.
Tässä dobermannin omistaja ei ehtinyt, osannut tai järkytykseltään pystynyt estämään koiraansa, joka puri shetlanninlammaskoiran kaulaan kaksi parisenttistä vuotavaa haavaa ja aiheutti näin 200 euron eläinlääkärilaskun. Voi olla, että uutisessa uhriksi joutunut shetlanninlammaskoira omistajineen oli tavalla tai toisella provosoinut hyökkäävää osapuolta, mutta tällaisessa tilanteessa erityisesti dobermannin omistajalla pitäisi olla täysi kontrolli omaan koiraansa.
Uutisen mukaan dobermannin omistaja sanoi "anteeksi" ja poistui paikalta. Tapahtuman jälkeen molemmat osapuolet olivat varmasti järkyttyneitä ja poissa tolaltaan, joten oikeita toimenpiteitä ei varmaan kumpikaan osapuoli osaa todennäköisesti heti tehdä, vaikka olisivatkin järkeviä molemmat. Toivottavasti tämä asia selviää fiksusti ja dobermannin omistaja ottaa yhteyttä toiseen osapuoleen.

Samppa trimmattuna (11.7.2009)

Samppa oli tänään trimmissä kasvattajan luona. Seuraavat näyttelyt ovat vasta elokuun alussa, mutta nyt tehtiin tällainen välitrimmi, ensinnäkin jotta Sampalla olisi helpompi olla ja jotta kolmen viikon päästä ennen näyttelyitä trimmaus olisi helpompaa. Parin tunnin session aikana Sampasta irtosi karvaa sen verran että ainakin yhden tyynyn olisi sillä määrällä pystynyt täyttämään. Trimmauksen yhteydessä löytyi yksi lihava punkkikin ylähuulesta, ikävä kyllä. Sampan turkki oli päässyt kasvamaan niin pitkäksi, että minun ja Lauran on ollut vaikea huomata mitään ylimääräisiä patteja Sampan iholla.
Punkkeja pystyy tosin estämään kohtalaisen helposti melko halvalla yrtti-punkkipannalla, mutta emme sellaista olleet hankkineet koska elimme siinä luulossa että ei sitä kaupunkialueella niinkään tarvita. Vahvasti yrtintuoksuinen punkkipanta karkoittaa punkkien ohella muita ötököitä, kuten hyttysiä ja mäkäräisiä jotka pitkinä kesäiltoina myös koirien kiusana pyörivät.

Koirat hautausmaalla

2009-07-07T13:57:00.004+03:00

Aamulehti uutisoi: Koirien tuominen hautausmaalle kuumentaa tunteita. Kyseessä on sisäministeriön linjaus, joka poisti Helsingin hautausmaiden porteilta koirien tuomisen alueelle kieltävät kyltit, toisin kuin kirkkohallitus oli toivonut. Linjauksen mukaan hautausmaat rinnastetaan julkisiksi paikoiksi, joilla järjestyssäännön mukaan koiraa voi kuljettaa kytkettynä.

Erityisesti Hietaniemen hautausmaan alueella liikkuvat koirakot ovat herättäneet muissa närää, sillä hautausmaan läpi oikaistaan läheiseen koirapuistoon, uutinen kertoo. Toisaalta hautausmaan läpi oikaistaan tosin surutta myös pyörillä.

Itselleni ei ainakaan toistaiseksi ole tullut tarvetta viedä koiraa hautausmaalle tai sen läpi. Hautausmaat ovat hiljaisuutensa ja seesteisyytensä takia mielestäni hienoja paikkoja kävellä jos haluaa hieman rauhoittua ympäröivästä maailmasta, mutta jotenkin idea hautausmaan käytöstä vain koiran ulkoilutukseen vaikuttaa jotenkin epäsopivalta (ja uutisen mukaan se on periaatteessa järjestyslain vastaistakin).

Uutisen kommenteissa ihmetellään koiran jätöksiä (taas), että mikä niissä on niin erityisen huomionarvoista, varsinkin jos omistaja korjaa ja jätökset pois, kun hautausmaalla saattaa olla jätöksiä jotka ovat lähtöisin ties mistä metsäneläimestä rusakosta hirveen. Asia erikseen on jos koira nostaa jalkaansa hautakiven juureen - se olisi lievästi sanottuna epäkohteliasta.

Uutisessa huomautetaan, että hautausmaalle vietävä koira on saattanut olla hyvinkin rakas vainajalle, ja tämän tunnepuolen asiasta hyvin ymmärtääkin. Yhtä hyvin koirakin voi surra kuollutta omistajaansa. Omakohtaisia kokemuksiakin asiasta on; kerran jätimme jostain syystä Sampan Lauran vanhempien luokse kun itse menimme jonnekin muutamaksi päiväksi. Sampalta meni ruokahalu ja se juuri ja juuri suostui syömään paistettua jauhelihaa ja se ei tehnyt muuta kun vartioi Lauran huonetta ja sänkyä koko päivän.

Maailmalla on muutamia kuuluisia tapauksia, jossa koira on jäänyt kaipaamaan kuollutta isäntäänsä, esimerkiksi Tokion Hachikō tai enemmän hautausmaa-aiheeseen liittyvä Greyfriars Bobby. Lista uskollisista koirista jatkuu wikipedian puolella. Pointtina tässä nyt oli, että koira ei (välttämättä) tajua hautakiven ideaa, mutta koirat kuitenkin jäävät kaipaamaan omistajaansa, ja ymmärrän hyvin jos se jotain lohtua tuo niille, jotka vainajan haudalla käyvät tämän koiran kanssa.

Harmaanruskea Sealyham

2009-07-06T11:14:00.009+03:00

Neljä naurulokkia (30.6.2009)

Tämä postaus tulee hieman jäljessä ajastaan, sillä en ole vielä hankkinut nettiä uuteen asuntooni, eikä kännykän liittymän kautta viitsi liikaa dataa siirrellä.

Ahvenispuistossa (30.6.2009)

Yllä olevan kuvan valkotasapainoa tai värilämpöä ei ole säädetty vaan normaalisti puhtaanvalkoinen Samppa on hankkinut itselleen kauniin harmaan-ruskeankirjavan värityksen koirapuistossa, joka oli muuttunut kovin pöllyäväksi parin sadettoman ja kesäisen viikon aikana. Lika ja pöly sentään lähti pesussa pois.

Alla kuvassa Sampan turkki on vähän puhtaampi, sillä kaivuutyömaan työnjohtajan hommissa ei niin hirveästi itseään likasta:

Kaivuutyömaa Ahvenisjärven koirapuistossa (30.6.2009)

Maailman rumin koira ja kenneli hotellihuoneessa

2009-06-30T17:43:00.003+03:00

Tämän postauksen otsikon alkuosa on jokseenkin absoluuttisen oloinen, sillä kauneus (ja rumuus) on katsojan silmässä. Yleensä koiranäyttelyissä pyritään valitsemaan se kaikkein kaunein ja komein koira, mutta Sonoma-Marin-messuilla Kaliforniassa valitaan vuosittain maailman rumin koira.

Tänä vuonna 26.6. 21:n kerran järjestetyssä kilpailussa rumimman koiran tittelin sai sekarotuinen Pabst-bokseri. Voittoon siivitti korostunut alapurenta ja kultainen luonne. (Kuva: Scott Heiss)

Otsikon jälkimmäiseen osaan liittyen, YleX:n popjuorujen kautta korviini kantautui huhu: Amy emännöi tee-se-itse kenneliä. Mielestäni monessakin mielessä hieman kyseenalainen poplaulaja Amy Winehouse on huhujen mukaan Karibian-lomallaan keräillyt hotellihuoneeseensa kirppuisia kulkukoiria. YleX:ssä juontajat vitsailivat että koirien taitaa olla parempi sivukujalla roskiksen takana kärsiä kirpuistaan kuin olla Winehousen hoidossa.

Huh hellettä!

2009-06-30T08:41:00.007+03:00

Ahvenisjärven rannalla (29.6.2009)

Viikonloppu kului pääasiassa muuttopuuhissa kun vaihdoin asuntoa Hervannan sisällä. Lähdin turhan tilavasta kaksiosta vaihtoon lähtevän kaverini yksiöön. Olen nyt Sampan kanssa puolitoista viikkoa Tampereella, jonka jälkeen Samppa jää taas Lauralle kun minä menen todennäköisesti kolmeksi viikoksi töihin Lappeenrantaan.
Eilen tulin todenneeksi, että koiran ulkoiluttaminen lähes 30 asteen helteessä vähän keskipäivän jälkeen ei ole se kaikkein paras idea. Tällaisilla helteillä ulkoiluttaminen on parasta hoitaaa aamulla ja illalla jolloin ilma ei ole niin kuuma.
Aamulehti vieläpä povasi maanantaiaamun painoksessaan joka päivälle viikon ajaksi lähes 30 asteen lämpölukemia. Aurinko ja helle hellivät nyt lomalaisia, mutta koirille riittäisivät vähemmätkin lämpöasteet, tämän huomasin kun olin Sampan kanssa sunnuntaina tulossa Raumalta Tampereelle tummanharmaalla Saabillani, jonka ilmastointi sanoi itsensä irti noin 14 vuotta sitten.

Olin hädin tuskin ehtinyt vajaan 20 kilometrin päähän Lappiin kun Samppa läähätti kieli pitkällä. Otin muuttotavaroiden joukosta likapyykkiin menossa olevan t-paidan, jonka kastelin kylmällä vedellä kaverini luona. Kylmällä vedellä kasteltu t-paita viilensi hot dogin ainakin ensi hätään. Pysähdyin matkan aikana vielä Eurassa ja Nokialla ja tarjoilin Sampalle vettä ja kastelin t-paitaa uudestaan, omaa hydraatiota unohtamatta.
Viilennykseen käy melkein paremmin myös kasteltu pyyhe, tai jos oikein haluaa varustautua, niin eläintarvikeliikkeistä löytyy juuri koiran viilennykseen tarkoitettuja, kosteutta imeviä, sienimäisiä pyyhkeitä. Alla olevassa kuvassa Sampalla on juuri tällainen pyyhe päällään Mäntän näyttelyissä:
Odottelua Mäntän koiranäyttelyssä (31.5.2009)

Viime viikolla Laura osti Rauman koiranäyttelyn muotinäytöksessäkin Sampan päällä nähdyn paidan, joka kasteltuna viilentää koiraa helteisellä ilmalla myös yllättävän hyvin. Minä(kin) aluksi leimasin koirien vaatetuksen jokseenkin turhaksi toiminnaksi, mutta nähtävästi siinäkin omat hyötynsä on.

Rauman koiranäyttelyn muotinäytöksessä (23.5.2009)

Kasvattaja tarjoili eilen sähköpostin kautta Pirkka-niksin koiran viilennykseen: Jos koira on autossa mukana mökkimatkalla, niin pakastimesta voi ottaa pakastevihannekset koiran alle matkan ajaksi. Koira pysyy näin viileänä ja mökille saavuttaessa vihannekset ovat sulaneet valmiiksi käyttöä varten.

Ja koiraa ei sitten jätetä auringossa seisovaan kuumaan autoon yksin. Ikkunoiden raottaminen auttaa hieman, mutta 30 asteen helle on jo liikaa vaikka ikkunat olisivatkin raollaan.

Koirapuistokierros II

2009-06-26T23:45:00.012+03:00

Jos eilen oli hyvä päivä pyöräillä niin tänään oli vielä parempi. Lämpöasteita oli riittävästi ja pieni tuulenvire piti pahimman helteen pois. Lähdin seikkailemaan Tampereen länsireunalle, Lielahden, Ikurin ja Raholan maisemiin. Pyörän hypoteettiseen matkamittariin tuli noin 42 kilometriä lisää.

Ensimmäisenä matkan varrelle osui Santalahden koirapuisto ja koiranuittopaikka. Aitaus oli kohtalaisen iso, ja kuvaushetkellä siellä oli tunnistamattomia lentäviä esineitä ja puolikkaita haamukoiria. Aitauksesta avautuu upeat maisemat Näsijärvelle.

Santalahden koirapuisto (26.6.2009)

Aitaus on valaistu ja alueella on pari puuta siellä täällä. Alueella on sekä nurmikkoa että hiekkapohjaisia polkuja. Myös penkkejä ja roskiksia sekä koirankakkapussitelineitä on aitauksen sisällä.
Alueeseen kuuluva koiranuittopaikka oli aika koruton, ja ainoa asia mikä kielii siitä että paikka olisi koirien uittamiseen tarkoitettu, on aitauksen takaportilta johtava polku alas rantaan. Kuvaushetkellä paikalla oli parikin koiraa uitettavana:

Santalahden koiranuittopaikka (26.6.2009)

Matkaan tuli heti yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen ongelmia, sillä kameran akkuparistoista loppui virta. Lisää fyysisiä mutkia matkaan tuli heti Santalahden venesataman jälkeen kun olin väärällä puolella Paasikiventietä ja jouduin taluttamaan pyörää pienen kinttupolun läpi keskellä pöpelikköä. Selvisin kuitenkin Lielahteen asti ja pysähdyin yhdellä huoltoasemalla ostamassa paristoja. Muutaman minuutin jälkeen olin saapunut Ryydynpohjan Viirapuiston koirapuistoon. Aitauksessa oli sinne saapuessani pariskunta kahden Shar Pein kanssa, ja siitä taisi aitauksen oveen jäädä kyltti joka kielsi päästämästä koiria vapaaksi aitaukseen ennen kuin omistajat saivat omansa kytkettyä. Aitaus näyttää tältä:

Viirapuiston koirapuisto (26.6.2009)

Aitaus on valaistu ja alueella on suureksi osaksi hiekkapohja sekä puistikkoa, pöpelikköä ja villiintynyttä ruohikkoa. Kaikki koirapuiston perustarpeet penkeistä koirankakkapussitelineisiin kuuluvat myös tämän aitauksen varustukseen.
Jatkoin matkaani läheistä Myllypuronkatua pitkin Ikurin läpi Tesoman Leimapuiston koirapuistoon, joka löytyi yllättävän helposti Kylväjänkadun ja Tesomankadun risteyksestä.

Leimapuiston koirapuisto (26.6.2009)

Aitaukseen on yksi portti, jonka välittömässä läheisyydessä on aitauksen sisälle rakennetun pienemmän aitauksen ovi. Aivan portin vieressä on myös koirapuiston käyttäjille tarkoitettu parkkipaikka. Alueen valaistus on hoidettu ainakin yhdellä valopylväällä. Alue on suureksi osaksi metsää hake- ja luonnollisella metsäpohjalla.
Jatkoin matkaani Tesomankatua itään ja saavuin pienen polkemisen jälkeen Raholaan, VT12:n ja Pyhäjärven väliselle suhteellisen kapealle rantakaistalle, jonne oli kuitenkin saatu mahtumaan ihan hyvän kokoinen Villilänpuiston koirapuisto:

Villilänpuiston koirapuisto (26.6.2009)

Alue vaikutti erittäin reilun kokoiselta ja se sisältää sekä hiekka- hake- että metsäpohjaa pöpelikköineen. Alueelle pääsee kahdesta portista ja varustukseen kuuluu kaikki penkeistä roskiksiin ja koirankakkapussitelineisiin. Alueella on myös ainakin yksi valopylväs.
Seuraava etappini oli Ratinassa, jonne pääsi hienosti menemään Pyhäjärven rantaa seuraillen Pispalan ja Pyynikinharjun kautta. Ratinanniemen koirapuisto on Ratinan stadionin takana puiden suojassa:

Ratinanniemen koirapuisto (26.6.2009)

Aitaus on valaistu ja sen alueella on puistikkoa hiekka- ja nurmipohjalla. Puiston varustus on myös edellisten puistojen kaltainen.

Näin ohimennen mainittakoon että vaihdan asuntoa lauantain aikana ja yritän napata Sampan itselleni nyt viikoksi välillä, jos sitten tulisi Samppa-aiheisiakin postauksia välillä.

Koirapuistokierros

2009-06-25T23:09:00.011+03:00

Tänään ihan ohimennen pyöräilin pyörällä mallia mummu 37 kilometriä ympäri Tamperetta, tarkoituksena katsastaa koirapuistoja läpi. Ensimmäisenä kohteena oli Isolammenpuiston koirapuisto Kaukajärvellä. Paikka näytti tältä:

Isonlammenpuiston koirapuisto (25.6.2006)

Kesähelteisellä säällä tietty kaikki näyttää paremmalta kuin joulukuisessa räntäsateessa, mutta muutenkin tämä koirapuisto vaikutti kohtalaisen hienolta. Aitaus on hieman syrjässä ja voisin veikata että iltahämärällä hennoimmat naisihmiset tänne tuskin uskaltautuvat, varsinkaan jos koira on laukkuun mahtuvaa kokoa. Puistossa on koirille tilaa juoksennella sekä hakkeen päällä että pusikossa.

Seuraava kohde oli Kaukajärven ja Jyväskylään menevän rautatien pohjoispuolella, Leinolassa. Puiston koko yllätti minut, sillä aitaus jatkui pitkälle metsään eikä vastapäistä reunaa edes näkynyt. Kaukajärventien ja Vestonkadun risteykseen oli laitettu jopa paikalle opastava kylttikin, kuten vasemmalla näkyy. Aitaus on Isonlammenpuiston tapaan hyvin tiheän sekametsän reunalla ja aitauksen sisällä on kallioita, pöpelikköä ja hiekkaa. Isompikin koira saa energiaa reippasti kulutettua tämän aitauksen sisällä törmäilemättä itse aitaukseen. Alhaalla on panoraamakuva aitauksen sisältä:

Vestonpuiston koirapuisto (25.6.2006)

Seuraava kohde oli Sammon valtakadun toisessa päässä, Hakametsän jäähallin nurkalla, Kissanmaalla. Hakametsän koirapuisto on kohtalaisen suuri, mutta se on jaettu kahteen osaan pienille ja isoille koirille. Verrattuna kahteen edelliseen aitaukseen, tämä ei ole yhtä paljon metsikön piilossa, mutta toisaalta aitaus on vilkkaasti liikennöidyn risteyksen lähellä. Alla on pari kuvaa paikalta:

Hakametsän koirapuisto (25.6.2009)

Hakametsän koirapuiston portit (25.6.2009)

Hakametsästä polkaisin Hämeenkankaan yli ja seurailin Pyhäjärven rantaa Hatanpään puiston eteläpuolelle, jossa on Härmälään laskettavan Rantaperkiön koirapuisto. Aitaus on rakennettu metsikköiseen mäkeen, jossa on paljon myös muuta kasvillisuutta. Aitaus ei vaikuttanut yhtä isolta kuin edelliset, mutta aitauksen sisällä oli näppärä katos, jonka alle voi mennä pitelemään koiranilmaa. Aitauksen ulkopuolella on runsaasti hiekkapohjaisia kävelyteitä, joita on kiva kävellä aurinkoisena päivänä lehtipuiden varjojen alla. Alla on kuva alueen katoksesta:

Rantaperkiön koirapuisto (25.6.2009)

Viimeiseksi polkaisin vielä Härmälän länsilaidalle, jossa on Vähäjärvenpuiston koirapuisto. Tämä puisto lyö kookkaudessaan kaikki muut koirapuistot jotka tähän mennessä olen nähnyt. Alueella on penkkejä tarpeeksi ja koirat voivat juoksennella hiekalla, nurmikolla tai pöpelikössä. Lisäksi alue on valaistu. Aitaus sijaitsee Pirkkahallin Alla vielä panoraamakuva aitauksen sisältä.

Vähäjärvenpuiston koirapuisto (25.6.2009)

Laitoin tuohon oikeaan sivupalkkiin suoran linkin koirapuistokarttaan, mutta laitetaan nyt muistin virkistykseksi tekemäni koirapuistokartta vielä tähän: